Reino

Voihan mahdoton, miten tässä on näin päässyt käymään? Reino ja Rymy ovat ottaneet oikeuden omiin tassuihinsa ja päättivät kertoa asioita omalta kannaltaan, apua, mitähän lie pojat ovat keksineetkään minun pään menoksi...

Reino: 

Huomasin että tuo äiskä on kirjoittanut minusta tänne vallan mahdottomasti, yleensä aika kivasti mutta kaikkia konnankoukkuja mistä se minua syyttää en kautta karvaisen kuononi tunnusta! Minähän olen siis maailman komein, suloisin, ihanin ja hellyttävin karhukoirapoika (no okei, on sitä pystykorvaakin ehkä ripaus mutta ei takerruta yksityiskohtiin). Olen myös tavattoman etevä aukasemaan kaiken maailman häkit ja lukot, oikea koiramaailman houdini siis. Minua ei kevytmetallihäkit hidasta ja olenpa yrittänyt vapauttaa myös koirakaverinikin, harmi että erittäin äkäinen mamma ehti väliin. Joskus mulla on tooosi tylsää odottaa autossa kun äiskä on tallilla, kaupassa tai missä lie turhanpäiväisessä ja keplottelen itseni häkistä ulos ja silloin on piru irti! Suosikkejani ovat auton avaimet mutta muutkin avaimet käyvät paremman puutteessa (mamman työpaikan avaimen piilottaminen penkin alle moneksi päiväksi ovat suurimpia mestariteoksiani, kuvitelkaa sen hysteeristä etsintää ja panikointia, kjeh kjeh...). Avaimien jälkeen siirryn yleensä turvavöiden kimppuun ja parhaimpina saavutuksinani pidän kahta melkein katkaistua vyötä ja turvavyön lukon hajoittamista. En voi ymmärtää mitä kotijoukot meuhkaavat, se vaati ihan mahdottomasti hampaita että ne saatiin tuhottua?!

Suosikkiharrastukseni on rällätä ympäri pihaa ihan älyttömän lujaa! Samalla pidän meteliä itsestäni örisemällä ja tyyppien kohdalla takapuoli oikein viistää maata kun kaasu hirttää kiinni.

Täältä tullaan!!!

Piiiitkä loikka....

... ja tiukka kurvi!

Lenkkeily on myös kivaa, tykkään tarkistaa päivän uutiset ojan penkoilta ja jätän myös omat terävät kommenttini sinne. Joka viikko pääsen äiskän kanssa Pelloon agilityharjoituksiin vaikka minä mitään harjoitusta edes tarvi, osaan kyllä ilmankin. Joskus keppostelen oikein urakalla ja esitän että olen ihan yhtäkkiä kuuroutunut ja lähden omille teilleni. Lopuksi mulla tulee kyllä melkein aina sääli mammaa kun sillä alkaa jo naama punertaa ja hikikarpalot valuvat pitkin selkää, joten kuuloni voi palautua ehkä kolmeksi viimeiseksi esteeksi. Meikäpojan suosikkityyppi siellä Pellossa on Ari joka komentaa äiskää ja muita tätejä ihan mahottomasti, me aina Friidan ja Ellan kanssa nauretaan partaamme häkeissä kun ne äheltää esteitä kentälle ja takaisin ja Ari kattoo vierestä ja suunnittelee rataa.

Koita tuon kanssa sitten treenata, ei taida olla kaikki muumit laaksossa mammalla...

Parhaita kavereita mulla on paljon, olen ihan supersosiaalinen tyyppi niinkuin äiskäkin. Treenikaverit eli tytöt Friida ja Ella on meikän tyttöystäviä vaikka en ole ihan varma onko Ella itse tätä tajunnut. Se tahtoo ärähtää mulle jos tuun liian lähelle ja onpas se kerran minua vähän napsaissutkin. Mutta ei meikäpoika pahastu, kyllä mulle kelpaa vähän rajumpikin nainen! Naapurin australianterrieripimut on myös ihania tyttiksiä mutta niille on muuttanut semmonen machojätkä joka ei halua että seukkaan sen pimujen kans, hitsit. Onneksi se kuitenkin jätetään kotiin silloin tällöin ja pääsen treffaamaan tyttöjä ihan rauhassa. Silloin tällöin leikin myös mamman kaverin jättisuuren pennun Kiran kans. Se on kyllä vähän rasittava, varsinkin kun se on kasvanu niin isoksi että se liiskaa minua joka käänteessä. Onneksi meitsi on herrasmies enkä hermostu, lapset nyt on vaan tuommosia. Tietysti meikän velipoika Rymy on kaikkein paras kaveri, mutta joskus se luulee itestään vähän liikoja ja meillä tulee sitten riitaa. Pakkohan se on palauttaa takasin maan pinnalle, en käsitä miten se edes luulee olevansa parempi kuin minä, kysynpähän vain.

Siru on vähän ujompi tyttöystävä, mutta kyllä se mulle kelpaa!

Tykkään hyvästä ruuasta ja jos sattuu että meikäläisen kipossa on jotain kuivaa muonaa ja iskä ja äiskä rupee syömään parempaa niin alta pois ja mulle kans! Ne ei ymmärrä vaan käskee meitsin takaisin omalle kipolle. Vilkuilen loukkaantuneesti niitä päin ja olen oikein säälittävän näköinen mutta ei ne vain tajua?! Ihmiset on josku kyllä niiiin tyhmiä!!

Huh, tässähän suorastaan tassu kramppaa joten etteköhän te ihastuneet meitsiin jo näin tekstin välityksellä! Meikää saa tulla aina moikkaileen jos jossain törmätään ja tykkään erityisesti nakeista, lihapullista ja tietty rapsutuksista :) Seuravaassa postauksessa taidan päästää tuon velipojan kirjoittamaan, pysykää siis kuunnolla!