Rengastreeniä

Voi minun pientä agilityoppilasta <3 Jos jostain olen onnellinen ja iloinen niin tuosta koirasta! Viime keskiviikkona hypättiin taas passatin kyytiin ja ajeltiin Tornioon treeneihin kuuntelemaan Raunon viisaita oppeja. Tänään meillä oli vuorossa renkaan harjoittelu ja Rauno kysyikin että olemmeko kokeilleet sitä vielä yksin. Ei oltu ja hyvä niin sillä nyt olisi menty persus edellä puuhun jos näin voi sanoa. Sanoin että jos me alotetaan ihan vain silleen tooosi matalalla renkaalla? No ei aloiteta ei vaan ehdottomasti oikealta kisakorkeudelta jotta koira oppii heti oikean tekniikan. Tehtiin niin että Rauno meni toiselle puolen pitämään äärimmäisen innokasta Lillania ja minä toiselle lelun kanssa. Piti muistaa pitää lelu ylhäällä, samalla korkeudella kuin renkaan yläosa jotta koira suuntaa hyppynsä heti ylöspäin.

Ensimmäisellä kokeilulla Rauno ikään kuin nosti Lillanin renkaan läpi ja toisella kerralla pikkuneiti oli sitä mieltä että alta ja sivusta olisi paaaljon järkevämpää mennä kuin keskeltä. Kun se huomasi että muualle ei päästetä kuin renkaan läpi, se tuumasi että jahas, mennään sitten. Tämän jälkeen taisi lamppu syttyä, ei ollut enää mitään ongelmaa hypätä rengasta! Vitsit se hoksaa nopeasti ja vielä kun meillä on ammattilainen auttamassa ja ohjaamassa, ei päästä mokailemaan keskenään :D

Treenikaverini kuvasi myös pienen pätkän meidän tokoilua ja sieltä paljastui juttuja mitä pitää korjata ja tehdä toisin. Pidän jotenkin ihan idioottimaisesti palkkaa kädessä (ajatuksena imuttamalla vahvistaa oikeata seuruun paikkaa) mutta käsi on liian ylhäällä. Tästä johtuen Lillan hypähtelee tavoittelemaan herkkua jolloin liikkeestä tulee liikaa ylöspäin suuntautuva. Eli jos jatkossa haluan auttaa namikädellä, pidän sen alempana koiran kuonon edessä. Myös käännökset on ehkä parempi jättää olohuonetreeniin ja nimenomaan paikalla tehden, kokeillaan ensin saada seuruu suoraan kuntoon.

Kapulaa Lillan pitää mielestäni jo hyvin, etenkin kun metallikapula videolla on ihan järjettömän kokoinen :D Meillä kyllä on pienempikin mutta en hopussa ehtinyt sitä etsiä niin tuo iso sai kelvata. Pito alkaa olla koko ajan parempi, eilen sain jo kevyesti vetää sitä eikä se löysännyt otetta! Noudossa ollaan siinä vaiheessa että kun se tulee luokse kapula suussa, se ei tipauta sitä vaan voi jo käskystä istuakin ennen luovutusta.

Lenkkeillessä kelpsukka osaa olla kyllä melkoinen energiapommi! Se ei millään malttaisi kävellä vaan monen monta kertaa se ottaa spurttia joka tyssää tietysti hihnaan. Käytämmekin nyt suosiolla valjaita ettei se saa aikaan pahempia vaurioita tuollaisella riehumisella. Nyt olen tehnyt niin että jos se ei osaa käyttäytyä, otan sen vierelle kävelemään ja luvan kanssa päästän sen taas pidemmälle hihnalle. Jos se menee hyvin niin fine, olkoot pitkällä remmillä mutta jos homma äityy mahdottomaksi niin ei muuta kuin takaisin vierelle kävelemään. Toivon että voin vuoden päästä naureskella että muistatteko kuinka kamala Lilleri oli silloin hihnalenkeillä :D


Onneksi huomenna on taas treenit, en millään malttaisi odottaa! Meillä on niin mielettömän hyvä porukka että siellä on aina kivaa. On mukava katsella muidenkin suorituksia ja iloita onnistumisista ja nähdä kuinka oma pieni ipana edistyy hitaasti mutta varmasti.