23.5.2013

Huhhahei, meitsi on aloittanut kuntoilun ihan tosissaan! Koira toimii loistavana personal trainerina, joka päivä töiden jälkeen on pakko lähteä lenkille, Reino on muuten levoton ja tuijottaa syyttävästi kulmiensa alta. Toissapäivänä kävimme kiertämässä pururadan ja ilma oli mitä loistavin! Itselläni on vain niin superhuono kunto, viimeinen ylämäki tuntui siltä kun henkeä vietäisiin. Sinnillä jaksoin kuitenkin kotiin asti, hyvä minä! Seuraavana päivänä heti töistä palattuani lähdin Reiskan kanssa käymään kylällä kaupassa ja ajattelin samalla hieman vilkaista jos paikallisen perheen kadonnutta koiraa näkyisi ilmoitetulla katoamisalueella. Kiersimme Reiskan kanssa metsiä ja huhuilin ja viheltelin, mutta mistään ei kuulunut pihaustakaan. Oli tosi paha mieli toisen puolesta, se on kuitenkin vielä ihan pentu vielä ja voin vain kuvitella perheen hädän :(

Kotiin tullessamme lähdin vielä ystäväni Minnan ja hänen koiransa Ellan kanssa lenkille ja kiersimme taas pururadan. Reino otti superhienosti kontaktia minuun kun tapasimme Ellan eikä se kiinnittänyt siihen juuri mitään huomiota!! Minnalta saa aina hyviä vinkkejä koiran opetukseenj ja motivoimiseen, etenkin positiiviseen vahvistamiseen. On ihanaa että tuollaisia ihmisiä löytyy lähipiiristä :)

Tänään kaamean hässäkkätyöpäivän jälkeen olisin ollut valmis kaatumaan kuolleena sänkyyn, mutta oli pakko lähteä ajelemaan kylille ja hakemaan koirille ruokaa ja tilaamani agility-setti postista. Joni lähti onneksi mukaan ja otimme myös molemmat pojat messiin. Ne olivat olleet hienosti häkissä koko päivän, eiköhän niistä sittenkin ulkokoiria tule. Meille on muuten tullut Ylitorniolle aivan mahtava lemmikkitarvikeliike Hallin Herkkupuoti, sieltä löytää aivan mahtavasti kaikki raakaruokintaan tarvittavat safkat, laadukkaat kuivamuonat sekä varusteet ja herkut edullisesti. Toivotaan että ihmiset ottavat paikan hyvin vastaan ja asioivat siellä säännöllisesti niin se pysyykin meillä! Nyt tarttui mukaan kana-, kalkkuna- ja lohiateriat, lisäksi vielä sian sisäelinseos (kuulostaa todella vistolta, tiedän!!) mutta koirat rakastavat niitä.

Kyläreissun jälkeen lähdimme Reiskan kanssa lenkille, ja mukaan otin supertyylikkään vyölaukkuni (puolustaudun sillä että se on ostettu koiratarvikeliikkeestä, eikä ole kaivettu mistään äidin kaapin perukoilta!!) sillä tarvin laittaa kameran jonnekin talteen. Reino kävi alkulenkistä kahlaamassa ja uimassa ja se oli niin onnellinen raukkaparka. Kävimme ihan huiman lenkin: ensin rantatietä muutama kilometri, sitten hurja ylämäki kierivaaraan ja siellä samoilua. Valtatietä takaisin ja pyörätietä vielä muutama kilometri. Lenkkiin meni noin kaksi tuntia ja voin sanoa että olen aivan sippi. Takaisin tullessa pojat saivat molemmat mennä häkkiin ja nakkasin myös tammoille heinät tarhaan. Ajattelin jättää ne tänään yöksi ulos, on ollut todella lämmintä. Kunhan loma alkaa, pääsee Lirikakin samoille reiteille kuin Reino, se tykkää maastoilusta noilla reiteillä ja yleensä se menee siellä myös hyvin.

Nyt on pakko lähteä lepuuttamaan kroppaa ja aivoja, olen niin rätti kuin ihminen vain voi olla!!

Kesä!

Moikka moi, täällä taas! Ihanaa kun on tullut KESÄ!! Täällä ainakin on niin mahdottoman lämmintä ja viimeisetkin lumet on sulaneet pois, on ihana nauttia pihatöistä (onko se muuten merkki aikuisuudesta kun voi sanoa noin?!) ja ulkona olemisesta. Hepat ovat nauttineet täysin siemauksin ulkoilusta, olen käynyt Lirikalla pari kertaa ratsimassa ja se on mennyt aivan asiallisesti. Kamalasti en voi siltä oikein vaatia kun olen mennyt niin vähän, ei sillä ole lihakset siinä kunnossa kuin aktiivisimmillaan.

Tänään päätin harjata sen tarhassa ja laittaa valmiiksi maastolenkkiä varten, mutta kun tulin kohti satulan kanssa se päätti poistua paikalta. Jätin satulan Jonille ja otin suitset ja lähdin metsästämään kuritonta ratsuani tarhan toisesta päästä. Sain sen saarrettua nurkkaan ja laitoin ohjat kaulalle ja samalla kun otin riimun pois, se päätti ponkaista hirveään laukkaan. Pakkohan siitä oli otteensa irrottaa, sen verran voimalla se lähti. Siellä se pösilö viiletti suitset maassa ryysäten ja välistä jalkoihin sotkeutuen eikä antanut kiinni. Viimein kun se rauhoittui sen verran että sain sen napattua, huomasin että se porsas oli hajottanut suitset, poskiremmi oli katki. Raivosta puhkuen päätin hakea toiset suitset, mutta matkalla takaisin tarhalle tulin toisiin ajatuksiin. Lirika ei ole koskaan ennen tehnyt moista tempausta ja se on luonteeltaan niin kiltti että eiköhän tuollaiseen käytökseen ole aina joku syy. Epäilen että sillä oli mahdollisesti maha kipeä tai joku muu ongelma, tai sitten se vain kusetti minua hyväuskoista pöhköä. Oli miten oli, päätin että ratsastamaan en lähde, mutta toki se piti kiinni pyydystää kun oli aloittanutkin. Sain sille riimun ja lähdimme treenaamisen sijasta kävelylenkille mummolaan. Matkalla annoin sen nautiskella vihreää tien varresta ja perillä istuimme pitkän tovin Jonin ja muun perheen kanssa portailla Lirikan nauttiessa huomiosta. Ehkä olen liian kiltti hevoselleni, mutta ainakin se näytti kiitollista naamaa ja oli oikein hyväntuulinen kun saavuimme kotiin.

Koirat ovat molemmat kasvaneet ja kehittyneet. Selvimmin kasvu näkyy tietysti Rymyssä, joka on nuorempi. Päivä päivältä se vahvistuu, tasapaino ja koordinaatio kehittyvät ja samalla se jaksaa touhuta paljon enemmän. Molemmat ovat päivisin pitkät ajat ulkona, Reinokin osaa jo hienosti varoa pienempää. Viime viikolla kävimme poikien kanssa Torniossa jossa Reinolle ostettiin Mustista ja Mirristä Hurtan Limited Edition valjaat pyöräilyyn sekä potkurilenkkeihin. Nuoren koiran ollessa kyseessä ei tietysti vielä taakkaa vedätetä ja pyöräilylenkitkin pidetään rauhallisina ja kohtuu lyhyinä etteivät ne vaikuta kasvuun negatiivisesti. Molempien kanssa treenataan päivittäin, koirien ehdoilla tietysti. Rymy on oppinut jo istumaan käskystä ja kontaktia vahvistetaan kaikissa tilanteissa. Reino osaa kohtuudella sivun, seuraa, istu ja maahan. Hauskana temppuna ollaan opeteltu ryömimistä, se on aina niin hurjan hauskaa :) Pojille ollaan otettu ruuaksi Jahti&Vahti Energia johon lisätään päivittäin lihaa, multipuppy-monivitamiinijauhetta sekä silloin tällöin raaka kanamuna. Lihaisia rustoluita ne saavat pari kertaa viikossa ja ne ovatkin molempien herkkua!

Olen myös vakaasti suunnitellut suorittaa metsästyskortin, sillä koirien myötä kiinnostus harrastukseen on lisääntynyt. Olisi mahtavaa päästä ihan itsekseni koiran kanssa metsälle, pitääkin ruveta ottamaan asiasta selvää ihan tosissaan. Muuta ihmeellistä ja uutta täällä ei ole tapahtunut, mutta

laitetaan tähän postaukseen oikein kunnon kuvapläjäys, sain Jonin viimein siirtämään puhelimestaan kuvat minunkin koneelle!

Voihan Rymäys!

Sunnuntaina se viimein tapahtui: meille muutti Reinolle ja kissaneidoille ihkaoma pikkuveli! Olimme päättäneet jo maaliskuussa että Reinolle hommattaisiin kaveri, sillä ulkokoiran elämä on kamalan yksinäistä ja tylsää vaikka sitä kuinka käyttäisi lenkillä ja treenaisi. Se kuitenkin eristetään laumasta ja varsinkin kun Reino ehti olla jo niin pitkään sisällä, olisi ulos totuttaminern varmasti vaikeaa ilman toista koiraa. Riikka soitti meille perjantaina ja lupasi että saamme tulla hakemaan pennun kunhan meille sopisi ja hyväksi onneksi minulla oli heti maanantai ja tiistai vapaata, joten sunnuntai-iltana ajelimme kohti Ainolaa jännityneissä tunnelmissa. Olimme jo pari viikkoa etukäteen käyneet tutustumassa penneleihin, mutta niitä oli niin monta ja kaikki näyttivät siinä vaiheessa niin kovin samanlaisilta, ettei minkäänlaista etukäteisvalintaa tullut tehtyä.



Rymy
 



Rymy ja Joni

Nyt oli jokainen pentu rekisteröity ja sirutettu ja mikä parasta, niillä oli kaikilla pienet eriväriset pannat kaulassaan! Nyt tunnistaminen oli huomattavasti helpompaa ja katselimme varmaan varttitunnin miten pienet pallerot juoksivat pihalla ja leikkivät. Ihastuimme molemmat Jonin kanssa keskikokoiseen täysiharmaaseen poikaan joka oli niin suloinen, mutta myös mahdottoman riidanhaluinen! Se temmelsi ja riehui selvästi muita enemmän ja oli kuitenkin ystävällinen ihmisille kuten kaikki muutkin pennut. Kun päätös oli tehty, lähdimme sisälle kahville. Samalla kirjoitimme kauppakirjan ja viimein lähdimme uuden tulokkaamme Rymyn kanssa kotimatkalle. Hieman se itkeskeli ja pieni sydän hakkasi vimmatusti, mutta kotiin päästyämme se oli jo rauhoittunut. Haimme Reinon samantien sitä katsomaan ja vaikka tiesin että se sujuisi hienosti, mieltä lämmitti kuinka ihanasti isompi otti pienemmän vastaan! Se heilutti häntää ja nuuski varovasti sitä kuonosta ja sen jälkeen molemmat kävelivätki jo rinnakkain pihalla. Illalla syötiin samasta kiposta ja kissatkin pääsivät moikkaamaan uutta kaveria. Ihme kyllä, ne näyttivät jopa pitävän tästä, eikä vielä tähän päivään mennessä ole kissa kynnellä poikaa lyönyt.

Muutama päivä tässä on menty uudella rytmillä ja vaikka pentuaika onkin ihanaa, niin on se kyllä ihan älyttömän raskasta! Jatkuvasti pitää juosta pissattamassa ja kakattamassa ja milloin siivota jätökset lattialta. Kaikista raskainta oli kuitenkin vahtia Reinoa leikkimästä liian kovakouraisesti Rymyn kanssa, sillä se on itsekin vielä niin pentu että into korvaa pienimmänkin järjenvalon. Hypitään ja riehutaan kuin isommankin kaverin kanssa ja välistä se on pitänyt laittaa pihalle jäähylle.

Hevoset ovat lomailleet nyt useamman viikon ja eilen totesin että nyt on ehdottomasti aika laittaa muori taas liikkumaan, se ei meinannut käsissä pysyä kun toin sitä sisälle! Riekkui ja säikkyi muka kaikkea pientä ja olematonta, eihän sitä voinut vakasti edes ottaa. Se onkin saanut aika hyvän määrän öljyä ruokinnan mukana, joten energiaa varmasti riittää. Tänään sitä katselin ja totesin sen olevan huomattavasti paremmassa kunnossa tänä keväänä kuin viimeksi, ei liian lihava mutta ei missään nimessä liian laihakaan. Loma taisi tehdä terää, ehti ruoka imeytyä kunnolla. Ratsastin supertyylikkäänä kotihousuissa ja lenkkareissa kentälle ja päätin juoksuttaa siitä pahimmat energiat pois. Videosta näettekin kaiken oleellisen, ei meillä olla laisinkaan intoa täynnä!

http://www.youtube.com/watch?v=k0R7Tsvf1PY Perhanan bloggeri ei toimi eikä anna ladata videota, tuossa siis linkki.

Harmi vain että en saanut kuvattua parasta pätkää, jossa Lirika juoksi häntä soihtuna ja niin UPEAA, ISOA JA TAHDIKASTA RAVIA nähdessään Karon lähestyvän kenttää. Herranjestas, ajattelin vain että voiko se oikeasti liikkua noin! Aivan upea hevonen, en olisi heti uskonut.

Jihaa!!

Kotiin päästyämme sain viimeinkin siivottua kunnolla, mutta veikkaanpa että kämppä näyttää taas räjäytetyltä kaatopaikalta parin päivän päästä kun täällä koko klaani pudottaa karvoja ja roudaa roskia ja rapaa pihalta sisälle, huoh. Tämä on tätä eläinperheen arkea, ei voi mitään. Nyt se on kuitenkin adios, palataan taas uusien kuulumisien merkeissä!