Viime viikot on olleet melkoista haipakkaa, töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja siihen päälle vielä kaikki muut. Onneksi agility ja koirat antavat paljon mutta toki ne myös väsyttävät. Illat ovat kuluneet hyvinkin pitkälti koulutuksissa, epiksissä, talkoissa tai sitten vain koiria lenkkeilyttäen. Aamulla olen parhaimmillaan lenkittänyt ensimmäisen koiran jo seitsemän jälkeen, ruokkinut ja pissattanut kaikki sekä hypännyt autoon ennen yhdeksää. Luojan kiitos saan ottaa koiran töihin mukaan, joten Lillanin olen käyttänyt päivällä parilla lyhyellä kävelyllä taukojen salliessa. Maanantai oli hyvä esimerkki tällaisesta päivästä. Kuudelta kun myymälä suljettiin, lähdimme Lillanin kanssa ensin käymään kaupassa josta ajelimme Tornion kennelkerhon hallille. Siellä kävimme tietenkin lämmittelylenkin, raahasimme tavarat sisään ja rakensimme treeniporukalla radan.
Lillan ja pieni ystävänsä Jelkku <3
Väsymyksestä huolimatta jaksoin hyvin keskittyä koulutukseen joka oli taas kerran taattua Rauno-laatua. Radan alku oli todella kinkkinen ja me emme ihan vielä olleet sillä tasolla mitä se vaati. Tämähän ei kuitenkaan estänyt harjoittelemasta ja loppujen lopuksi saimme pätkän toimimaan aivan riittävän hyvin. Lillanilla oli taas kerran aivan superhauskaa ja se toimi hienosti. Jäähylenkki vielä yhdessä koirakavereiden kanssa kruunasi päivän ja yhdeksän maissa lähdimme ajelemaan kotiin.
Tiistai-aamuna olin sen verran laiska etten jaksanut herätä niin aikaisin että olisin ehtinyt käyttää ketään koirista lenkillä. Lillan lähti jälleen kerran mukaan ja illalla meillä olikin Hanna-Lenan treenit Arcticin hallilla. Teemana oli mutkaputkiin lähetys pimeistä kulmista ja tämä tuli kyllä todella tarpeeseen! Ei ollut aivan läpihuutojuttu ja kerran pienen kelpiparan pääkin ehti mennä aivan jumiin kun se ei tajunnut mitä siltä haluttiin :) Tykkään kyllä niin kovasti myös Hanskun tavasta opettaa, ihana kun on kaksi niin hyvää valmentajaa <3
Kuvassa voitokas Milo, ystäväni Riikan koira. Tämän kaverin kanssa juoksin Torkin kisoissa viime sunnuntaina kaksi nollarataa ja yhden vitosen saaden kolme luokkavoittoa <3 Ihana tyyppi!
Nyt onkin koirilla vapaat eli vain lenkkeillään ja perjantaina Lillan pääsee taas hierojalle. Viikonloppuna olisi tarkoitus ajella Ouluun ja käydä kurkkaamassa Avarian Sportdogsin uusi halli episten merkeissä. Katsotaan josko tuo pikkutypyn ujous vieraissa paikoissa lähtisi karisemaan ajan ja kokemuksen myötä, joten tavoite on saada se kulkemaan vapautuneesti ja niin että sillä on koko ajan kivaa! Saa nähdä kuinka meidän käy, pitäkäähän peukkuja!
Tällä kertaa käytiin skabailemassa Tornion Kennelkerhon järjestämissä epiksissä. Olin ilmoittanut Lillanin mölliluokkaan, sen tuplaukseen sekä kisaaviin. Mölleissä oli aika mukava rata jossa oli kuitenkin pientä tvistiä ja pitkät estevälit. Jos ei ollut tarkkana, saattoi koiran hyvinkin hukata väärälle esteelle. Lillan vaikutti oikein pirteältä ja aivan omalta itseltään. Lähtöön se jäi tosi hienosti ja ratakin lähti etenemään asianmukaisesti. Yhdellä esteellä kuitenkin kuski mokasi, sillä en pitänyt lukitusta tarpeeksi pitkään jolloin Lillan lähtikin minun liikkeen mukana pois ja otettiin kielto. Tästä kuitenkin reippaasti loppuun, eikä hävitty voittajalle kuin pari sekuntia kiellosta huolimatta. Tämä rata uusittiin vielä ja tuo mokailukohta hoidettiin kunnialla. Harmillisesti Lilleri nappasi yhden ylimääräisen hypyn matkalla joten otettiin tältä radalta hylkäys.
Kisaavien rata oli melkoisen kinkkinen ja arvelinkin että tämä ei tule sujumaan kovinkaan vahvasti. Heti alkuun oli kaksi takaakiertoa joista mentiin keinulle. Keinultakin tuli vaikea kulma vielä kepeille, puhumattakaan oikeasta killerisuorasta, joka ei ollut suoraa nähnytkään. Linja oli tosi hankala monelle koiralle, mutta ainakin ne jotka hakivat nimenomaan hankalista radoista kokemusta varmasti tästä hyötyivät. Me palasteltiin ja yritettiin harjoitella muita juttuja ja eihän se nyt kaunista ollut nähnytkään :D Mutta treeniä saatiin ainakin!
Nyt Lillan viettää ansaittua höntsäilyviikkoa, eli seuraavat treenit ovat vasta ensi viikolla.
Eilen oli Raunon treenit pitkästä aikaa. Teimme rataa jossa oli periaatteessa kaikki esteet. Päätimme laittaa keppien alkuun ja loppuun ohjurit jotta saimme harjoitella ne myös radalla. Lähdössä jouduin kerran käskemään Lillanin häkkiin, sillä se ei olisi malttanut kuunnella käskyä tulla oikealle paikalle. Äkkiä se taas huomasi että kannattaa pitää ne korvat auki ja kuunnella mitä sanotaan eikä itse "tietää" mitä halutaan.
Aluksi hypättiin A:n alastulo ja oltiin ehkä vähän hitaita, mutta sekin nopeutui. Rauno muistutti että antaa käsky touch ajoissa, silloin se tietää mikä on tehtävä ja voi keskittyä täysillä etenemiseen. Puomia se ei millään meinannut ensin löytää kun tyrkyllä oli vaikka ja mitä muita esteitä, mutta viimein se malttoi kuunnella ja tajusi mihin pitää mennä. Keinu otettiin ensin lentona, mutta sen jälkeen se meni hienosti. Kepeille takaaleikkaus oli vielä vaikea, mutta eiköhän se siitä lähde.
Eilisestä tuli treenilista-asioita mieleen heti muutama joihin tulee kiinnittää jatkossa huomiota:
Takaaleikkaukset
Näissä Lillan ei vielä lue ollenkaan ohjauksia ja tulee herkästi pyörähdyksiä ja jopa takaisin hyppyjä. Myös kepeille takaaleikkukset tulee olla hanskassa.
Rohkeampi irtaantuminen kepeillä
Koska Lillan tekee jo nyt tosi vahvat kepit, pitää minun uskaltaa jättää se tekemään niitä itse. En saa jäädä varmistelemaan ja änkeä lähelle vaan antaa toisen tehdä rauhassa!
Liikkuminen joka suuntaan kontakteilla
Nyt pitää lähteä viemään kontaktisuorituksen uudelle asteelle, eli Lillanin pitää oppia kestämään että ohjaaja liikkuu siellä sun täällä ja sen on vain tehtävä tehtävä loppuun. Näin pystyn pitämään huolen että voin sijoittua radalla edullisesti seuraavia esteitä nähden ja koira osaa pysyä kontaktilla niin pitkään kunnes se sanallisesti siitä vapautetaan. Takaakierrot saksalaisella
Tähänhän tarvitaan itsenäinen takaakierto ja minun on opittava luottamaan ja liikkumaan. Tuo koira on niin saakelin nopea että siinä ei auta jäädä himmailemaan, muuten on auttamattomasti myöhässä.
Siinäpä sitä olisi taas itsenäistä treenattavaa, mutta nyt Lillanilla on ollut niin rankka kolme päivää (tänään on vielä epikset) että nämä jäävät sitten tuleviin viikkoihin. On kuitenkin hyvä aika ajoin käydä ajatuksella läpi sitä missä mennään ja mitkä asiat erityisesti kaipaavat hiomista.
Anivarhain sunnuntaina lähdimme Lillerin kera ajelemaan kohti Oulua tarkoituksena osallistua Oulun Koirakerhon järjestämiin epiksiin. Olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman lähtöä starttia varten, miten toimin jos koira ei meinaa pysyä lähdössä. Päätin että roudaan häkin siihen lähtöalueen viereen ja jos se porsastelee, joutuu se mökkiin. Perillä kisapaikalla jännitys kipristeli masussa ja lenkitettyäni koiran veimme tavarat sisälle ja kävimme ilmoittautumassa.
Lillan ilmoitettiin mölleihin, möllien tuplaukseen sekä kilpurien radalle. Tuomarina oli suunnitellut vallan nerokkaasti mölliradan, sillä siellä oli esteillä kahdet numerot. Toisien mukaan radan pystyi suorittamaan ilman kontakteja ja toisilla sai mennä myös puomin ja A:n. Päätin että menen ensin ainakin ilman kontakteja ja katson miten koira toimii. Lähtöön Lillan jäi todella hienosti ja mukaan se lähti pirteästi. Toki tein itse varmasti virheitä radalla, mutta selkeästi koira oli jännittynyt ja ujompi kuin yleensä. Se vähän kyseenalaisti ja kääntyi minua päin mitä se ei todellakaan tee normaalisti. Ensimmäinen rata meni siis tutustuessa uuteen paikkaan. Tuplauksen menin myös ilman kontakteja, tavoitteena oli saada vain reipas ja iloinen suoritus. Lillan oli jo huomattavasti rennompi, mutta edelleen siellä tuli pari pyörähdystä ennen putkea ja yhtä hyppyä. Yksi rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti.
Kilpureiden radalle lähdin vielä hakemaan sitä rentoutta ja päätin tehdä yhden kontaktin. Selkeästi neiti oli alkanut kotiutua radalle sillä se alkoi tuntua jo omalta itseltään. A oli hieman hidas, mutta päätin että en tee sitä uudelleen vaan mennään helppojen esteiden kautta maaliin. Yksi kielto tuli pyörähdyksestä ennen toiseksi viimeistä estettä, mutta muuten se oli jo hyvän tuntoinen. Mölleistä pokattiin kolmas sija joten saatiin jotain myös kotiinviemisiksi.
Meillä oli mukana myös kisakaverini jo kohta kahden vuoden takaa, saksanseisoja Kira. Kun kerran melkein Karon naapuriin tultiin kisailemaan, päätettiin että kokeillaan muistaako neiti enää agilityn saloja. No muistihan se ja veti niin hienon mölliradan että oksat pois! Mentiin myös kilpurien rata joka sujui kaikkineen hienosti, mutta pari vaikeaa paikkaa siellä saivat meidän pasmat totaalisen sekaisin. Olen kuitenkin tosi ylpeä Kiran itsenäisestä keppihausta sekä hyvistä kontakteista. Ennen kaikkea sillä oli aivan superhauskaa! Hieno päivä, ei voi muuta sanoa!
Koska agility on kuluttava ja äärimmäisen raskas laji koiralle, on pidettävä hyvää huolta omasta kisakaveristaan jos mielii saada monta yhteistä harrastusvuotta. Toki onnettomuuksia voi sattua ja niille ei mitään voi, mutta oman rakkaan karvanassun eteen voi kuitenkin itse tehdä paljon. Tässä postauksessa pohdin mitä itse pidän tärkeimpinä asioina kisa- ja treenikoirani kunnossa pitoa ajatellen.
Hyvä peruskunto
Jotta koira voi ylipäänsä suorittaa fyysisesti vaativia tehtäviä, tulee sen perusfysiikan olla kunnossa. Rakenteellisesti koiran on tietysti oltava terve ja itse soisin jokaisen harrastekoiran käyvän myös luustokuvissa. Normaalit hihnalenkit yhdistettynä vaihtelevassa maastossa tehtyyn vapaaseen liikuntaan on mielestäni jokaisen koiran perusliikuntaa jolla pääsee pitkälle. Liikuntaan tulee tietysti yhdistää lepopäivät jolloin riittää ihan vain pihalla pissailut ja kotona lepo.
Tekniikka ja turvallisuus
Jokainen agilitykoira ansaitsee esteiden huolellisen opettelun ennen täyteen vauhtiin päästämistä. Kun pohjat on tehty kunnolla ja koira tietää mitä se tekee, on sen helpompi selvitä vaikeista tilanteista nopealla vauhdilla. Meidän ohjaajien vastuulla on myös se että rata- ja estesuunnitelmat ovat koiraa ajatellen turvallisia toteuttaa ja vaikeustaso tulee aina suhteuttaa myös koiran osaamiseen. Kuvittele jos vasta ajokortin saaneelle innokkaalle nuorelle lyödään alle ferrari? Eli ensin taito, kokemus ja varmuus ja vaikeusastetta lisätään asteittain.
Treenimäärät
Kuinka paljon koiralla voi treenata itse lajia? Tämä on moniselitteinen juttu, sillä siihen vaikuttaa hyvin paljon se mitä treenataan, miten ja kuinka kauan kerralla. Itse pidän nyrkkisääntönä että kolme kertaa viikossa on ehdottomasti maksimimäärä. Näistäkään ei mielellään kuin yksi kerta varsinaista rataharjoitusta ja sitäkin koko ajan koiraa kuunnellen. Tekniikkaa ja muuta pientä voi tehdä sitten kaksi muuta kertaa. Agilityssä voi tehdä niin paljon ilman varsinaista esteharjoittelua jolloin treenimäärät voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Pelkästään koiran kroppaa ajatellen tulee pitää palautumispäiviä ja jaksoja mutta myös pään on hyvä antaa tuulettua. Etenkin nuoren koiran kanssa olen huomannut että tauon aikana on monet vaikeat asiat loksahtaneet paikoilleen kuin itsestään. Annetaan siis harjoitusten muhia alitajunnassa eikä hinkata harjoitusta hampaat irvessä väkisin läpi. Tiedän, joskus tulee sellainen olo että pakko saada tämä nyt purkkiin, muuten ottaa päähän mutta aina se ei kannata.
Kehon huolto
Olen ajatellut että jos haluan harrastaa lajia, pitää minun myös tuntea vastuuni koiran hoitamista ajatellen. Näin ollen Lillan käy hieronnassa kerran kuukaudessa ja pyrin myös puolivuosittain varaamaan sille ajan fysioterapeutille. Käyn yleensä päivittäin itsekin koirieni kropat läpi jolloin näppituntumalla osaa hyvin pian sanoa jos jotain poikkeavaa ilmestyy. Kynsien leikkuu tehdään meillä viikottain, sillä liian pitkät kynnet voivat olla myös turvallisuusriski, puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävät ne ovat koiralle.
Ruokinta
Meillä syö kaikki koirat Jahti&Vahti kanariisi-kuivanappulaa ja lisäksi Lillan tällä hetkellä ainoana harrastukoirana saa myös lisäravinteita. Se saa Jakken agilityjauhetta jossa olevat vitamiinit sun muut hivenaineet auttavat ylläpitämään luuston, rustojen ja nivelten kuntoa. Lisäksi se saa iltaruokaansa Hyalorini-happoa joka hoitaa samoja paikkoja kuin myös lihasten fascioita. Silloin tällöin koirat saavata ruokaansa lisäksi lihaa ihan herkuttelumielessä ja tietysti myös säännöllisesti puruluita.
Kaiken kaikkiaan yritän miettiä niin että koirallani on koko ajan hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Agilityn tulee olla aina hauskaa ja koiralle pitää jäädä palo päästä vielä radalle.
Pikku-pirpana piti loppuviikon lomaa ja kävi perjantaina Teresan taitavien sormien käsittelyssä (TaigaTassu koulutuspalvelut ja koirahieronta). Se on kyllä oppinut nauttimaan hieronnasta ihan täysin rinnoin, sillä pääsi aivan ulina pihalla kun se tajusi minne se oikein pääsi. Hieman oli jumia lapojen alueella, mutta ei mitään hälyttävää. Lauantaina käytiin Reinon ja Lillerin kanssa pitkä ja rento lenkki jossa ne saivat aukoa paikkoja rauhallisella ravilla ja irti juoksemalla. Sunnuntaina kaikki koirat viettivät vapaata ja hengailivat vain kotona kun emäntä paineli aamusta Pelloon kisailemaan.
Rentoutunut ja tyytyväinen asiakas <3 Kuva: Teresa Tuomela
Eetu oli edellisenä päivänä juossut Caritan kanssa kaksi rataa joista toisella se oli tehnyt voittoradan viidellä virhepisteellä. Poika kävi aivan kuumana ennen radalle menoa ja hyppi ja loikki ennen kuin sain sen jätettyä lähtöön mikä ei ole yhtään normaalia käytöstä tälle herralle! Rata lähti oikein mukavasti liikkeelle kunnes tuli etukäteen pelkäämäni paikka: putkelle lähetys avonaisen toimiston oven kohdalta. Näin heti että Eetun nenä oli kohti toimistoa mutta onneksi tiukalla käskytyksellä sain sen aikeet estettyä ja matka jatkui. Kepeille meno jännitti, mutta sinnekin sujahdettiin hyvin vaikka se oli kuulemma kaukaa näyttänyt siltä että potkaisin koiran sinne :D No en potkaissut, voin luvata ja vannoa! Keppien jälkeen vielä loppusuora jossa oli rengas ja hyppy. Kun rengas oli saatu puhtaasti, huokaisin helpotuksesta mutta Eetuhan päätti vähän näpäyttää ohjaajaa ja veti täydestä laukasta liinat kiinni ennen viimeistä estettä ja pysähtyi nuuskimaan. Onneksi sain sen heti uudestaan liikkeelle ja viimeinen estekin meni puhtaasti. Kaikeksi onneksi aika riitti ja näin ollen viimeinen LUVA tärähti tauluun ja herra siirtyi kakkosluokkaan!
Päivän toinen rata startattiin siis kakkosissa ja tällä kertaa vuorossa oli agirata. Homma lähti ihan hienosti käyntiin, mutta kepeillä kämmäilin ja otettiin vitonen. Yllättäen myös puomilta tuli alasmenolta virhe mutta keinu meni puhtaasti ehkä hieman liioitellulla varmistelulla. Pahaksi onneksi Eetu jekutti minua taas ennen yhtä hyppyä ja kääntyi nuuskuttelemaan ja otettiin kielto. Tästä matka jatkui aika sekavana loppuradalle jossa käytiin vielä tekemässä putkessa käännös takaisin ja tulos oli jotain miljoona :D Älkää silti huoliko, me pääsimme palkinnoille joka tapauksessa ;)
Hienot tyypit! Kuvassa vasemmalla Eetun omistajan toinen koira joka starttasi hienosti kisauransa päästen myös palkinnoille! Kuva: Carita Kalla-Bimberg
Eilen meillä oli sitten totuttuun tapaan maanantain treenit. Rauno jatkoi vielä toipilaana joten meillä oli jälleen kerran omatoimiharkat. Teimme radan pätkää jossa koiralta vaadittiin itsenäistä putkenhakua. Siinä oli myös melko vaikea keppikulma jota päätin harjoitella myös Lillerin kanssa erikseen ja tietysti alussa ja lopussa oli ohjurit. Rata sujui tosi hienosti, neiti pysyi kauniisti lähdössä ja haki hyvin putket. Kerran mokattiin kakkoshyppy kun olin itse totaalisen myöhässä ja kerran putkella en muistanut pitää ohjauksen lukitusta tarpeeksi pitkään jolloin se tulikin putken ohi. Otettiin ensin keskivaiheilla oleva hyppy edestä (koska en muistanut että se mentiin takaa) ja seuraavalla kiekalla takaakiertona joka onnistui oikein kivasti. Tein kepit ensin ilman putkea ja sitten suoran putken kautta. Tein ohjauksen molemmilta puolilta eli sylkkärinä ja perusohjauksena. Sylkkäri ei onnistunut vielä aivan täydellisesti mikä ei toki ole ihme, mutta tähän oppimistasoon nähden suoritus oli oikein hyvä. Lopuksi otettiin vielä pari keinusuoritusta joihin en ollut aivan tyytyväinen, se saisi olla nopeampi. Ei jääty kuitenkaan jankkaamaan, katsotaan tätä sitten seuraavalla kerralla uudestaan.
Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi aivan mieletön fiilis! Ollaan pikkuhiljaa päästy yhdessä omaan kuplaan jossa meidän yhteistyö pääsee koko ajan kehittymään. Kun lähtö on kunnossa, on molemmilla varma olo ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen radalla.
Kuten kasvattajelle sanoinkin, on tuon neitokaisen kanssa puhdasta iloa juosta! Ihana koira <3
Eilen käytiin taas Torkin hallilla treenailemassa, tällä kertaa ostin paikan Annin treeneihin. Kävimme hyvissä ajoin kävelemässä ja lämmittelimme myös hihnassa hallin puolella, ulkona oli niin älyttömän kova pakkanen että ei siellä meinannut tarjeta ollenkaan. Samalla kun käveltiin, harjoiteltiin hieman Niinan kurssilla opittuja vippauksia molempiin suuntiin. Meitä ei ollut tunnilla kuin kolme, joten treeniaikaa oli oikein hyvin jokaiselle.
Äiti, vaikka onkin kylmä, niin tämä on noloa.
Harjoittelimme pientä radan pätkää jossa oli samanlainen alku kuin maanantain harkoissa, eli rengas, putki, hyppy ja siitä sitten takaakierto. Tästä jatkettiin hyppy edestä ja välistävetona olisi vielä seuraava este. Meille oli Lilliksen kanssa ihan riittävästi haastetta päästä seuraava hyppy takaakierron jälkeen ja muutaman hutilyönnin jälkeen onnistuimmekin. Pitää ottaa asiaksi opettaa sille selkeä äänikäsky in-inniin, eli niin että se tietää milloin haluan sen hyppäävän esteen ohjaajan puolelta, helpottaa huomattavasti elämää.
Toisessa pätkässä tehtiin suora putki, pari hyppyä kaarron kautta ja siitä A-este. Lisäksi otin vielä hypyn kautta puomia ja siellä saatiin tosi kivoja onnistumisia. Kepit tehtiin lopuksi ja päätin olla rohkea ja laittaa vain neljä ohjuria, alkuun ja loppuun kaksi kappaletta. Lillanhan on niin innoissaan kepeistä nykyään että se lähti itse tarjoamaan pujottelua ennen kuin olin itse edes ajatellut! Siitä sitten vain kehumaan ja kannustamaan ja voi kuinka hienosti se meni <3 Yhtään virhettä se ei tehnyt! Tehtiin lopuksi myös erilaisia lähetyksiä joissa minun piti vain muistaa malttaa odottaa että se pääse rytmiin ja vasta sitten lähteä liikkumaan.
Kaikein kaikkiaan olin todella tyytyväinen treeneihin ja koiraan. Lähdössä oltiin kauniisti, ainoastaan yhden kerran se hipparoi perään josta seurasi hetki häkkiä ja sitten taas muistui säännöt mieleen. Lillerillä on taas perjantaina hieronta ja loppuviikko otetaankin rennosti ja annetaan opittujen asioiden hautua kaikessa rauhassa. Kyllä se on vain kiva koira <3
Oi että mie tykkään tuosta pikku-kelputtimesta <3 Ja oi että mie tykkään minun ihanasta ystävästä joka vinkkasi miten voimme ratkaista tuon paikallaolo-ongelman <3 Nyt ollaan käyty kolmet treenit tällä uudella metodilla ja fiksuna likkana Lillan hiffasi heti homman. Jos ei kuuntele heti, ei pääse tekemään hauskaa. Pieni jäähy, noin 10 sekuntia omassa mökissä ja uusi yritys niin eipä ole tarvinnut jankata ja hokea. Katsotaan tuleeko se vielä testaamaan minua tämän asian kanssa, voipi olla, mutta tämä on ainakin hyvin mustavalkoinen keino tähän ongelmaan. Nyt sitten sama taktiikka epiksiin ja tulevaisuudessa kisoihin, lähtöalueen lähistölle häkki ja ei kun sinne vain jos ei kuuntele.
Älä äiti nipota, ota löysin rantein.
Lauantaina kävimme Riikan kanssa Torkin hallilla harjoittelemassa, on se kätevä kun sitä voi vuokrata tunniksi kerrallaan eikä ole edes pahan hintainen kahteen pekkaan. Teimme Lillerin kanssa keppejä ohjureilla ja niistä oli muistaakseni kaksi jo otettu pois. Niinan vinkin mukaan pidinkin lelun kädessä ja vedätin sillä ja lopuksi heitin sen jotta Lillan saisi jahdata liikkuvaa palkkaa. Ainakin omaan silmääni se oli huomattavasti nopeampi näin. Teimme myös puomia ja nyt pelkästään yksittäisenä esteenä otettuna alkaa ylösmenot olla aika jees-mallilla. Putken ja hypyn kautta tuli melkoisia loikkia kun vauhti kiihtyi joten tätä pitää harjoitella vielä apurimalla. Muutaman kerran se kokeili karata kontaktin alastulolta ilman lupaa kun olen tehnyt niin paljon nopeita vapautuksia, eli tätäkin alettiin työstämään. Lillan ei saa ennakoida ja vapauttaa itse itseään vaan sen on oikeasti kuunneltava. A-esteen edessä valssaamista harjoittelimme niin että Riikka oli alastulolla palkkaamassa ja saatiin pari ihan ok suoritusta aikaiseksi. Koko treenin aikana laitoin Lillanin häkkiin vain kaksi kertaa ja se otti niistä kyllä nopeasti opiksi, ei possuillut enää lähdössä. Keinua harjoittelimme myös, sekin alkaa olla mukavalla tolalla.
Sunnuntaina meillä oli taas Teresan tokoa jossa harjoittelimme muun muassa perusasentoa häiriössä, kaukoja sekä liikkeestä maahanmenoa. Olin niin euforisessa tilassa edellisen päivän onnistuneista paikalla oloista että jotenkin kaikki vain sujui. Ehkä en stressannut mistään ja se välittyi myös koiraan ja saimme kehuja <3
Maanantaina meillä piti olla Raunon treenit mutta koutsin sairastuessa menimme sitten omatoimisesti harjoittelemaan. Ja edelleen hehkutan, koira pysyä nakotti lähdöissä niiiiin upeasti ja meni sen sileän tien maahan kun käskin! Ensimmäisenä esteenä oli rengas ja huomasin että siinä meillä on työstettävää. Lillan hajotti sen pariin kertaan palasiksi ja mitä videolta olen katsonut voi syy hyvinkin olla minun ohjaavassa kädessäni. Aina kun käsi laskeutuu ja Lillan on vielä estettä suorittamassa, se tiputtaa takajalat alas ja hajottaa esteen. Pitänee perehtyä tähän seuraavalla kerralla. Kokeilin myös ottaa kunnolla sivuttaisetäisyyttä eikä se vaikuttanut mitenkään, hyvin eteni silti. Puomi tehtiin kerran ja se oli hyvä, enempää ei jankattu. A:lla teimme taas kaikenmaailman sirkustemppuja ja Lillanin pitää vain oppia kestämään, tätäkin vain treeneihin mukaan niin kyllä se siitä. Keinuun olin tosi tyytyväinen, sen Lillan suorittaa oikein reippaasti ja rohkeasti. Kepeistä jätettiin nyt taas ohjureita pois ja otettiin niitä pari kertaa esteenkin kautta ja oikein kauniisti pujoteltiin. Pari kertaa se tuli viimeisen ohjurin ali ja yli kun hetsasin ja vedätin oikein tosissani, mutta loppujen lopuksi sujui kyllä.
Saahan nyt hetken olla ihan onnellinen ja tyytyväinen? Pitkään on ollut kaikenmaailman ongelmia joten nyt aijon kyllä hetken vain nauttia yhteisestä tekemisestä, meillä on ihan sikakivaa yhdessä!
Viikonloppuna koitti kauan odotettu päivä, nimittäin neiti kelpien virallinen mittaustilaisuus. Lähdimme lauantaina hyvissä ajoin ajelemaan Tornioon jotta ehtisimme katsomaan kakkosluokkien kisat. Tosi hienosti Lillan on oppinut olemaan stressaamatta kisapaikoilla, nytkin se pääasiassa vain nukkui omassa kopassaan. Viimein koitti meidän vuoromme mittauksessa ja niinhän siinä kävi että neiti kisaa sitten pikkumakseissa. Pieni toivonkipinä minulla vielä oli että sen medeihin saisi, mutta tällä mennään. Nyt ehkä ehdin ohjaamaankin :D
Minä olen pikkumaksi <3
Sunnuntaina Tornioon pääsi vuorostaan Eetu, sillä olimme ilmoittaneet sen kirmailemaan ykkösluokkiin. En ollutkaan herraa nähnyt sitten joulukuun jolloin viimeksi treenasimme, mutta se ei tahtia haitannut. Eetu ei itsekään ollut käynyt edes treenailemassa tuossa välissä mutta tämän kaverin ollessa kyseessä se on kohta parempi niin, pysyy into yllä. Tuomarina viikonlopun radoilla oli Jessi Landen ja yllätyin todella positiivisesti ykkösten radoista! Ihan älyttömän kivoja, juurikin sopivaa menoa jossa olisi toiveita päästä aikoihin vähän hitaampien koirienkin kanssa. Eetun kanssa kirmattiin ensimmäinen rata oikein kivasti, mitä nyt vähän lennettiin keinulla :D Vitosella maaliin ja sillä luokkavoitto!
Herra Rusettihai
Toisella radalla herra malttoi hieman paremmin keinulla ja tehtiin kuulkaas meidän toinen nollarata ja sillä sijalle kolme. Viimeisellä radalla eli hypärillä huomasin että Eetu oli selkeästi vähän väsyneempi, mutta toimi kuitenkin hyvin eikä yrittänyt lähteä harhailemaan minnekään. Kepeillä tuli vitonen, se jostain syystä harhautui yhdestä välistä ja otettiin ne kokonaan alusta. Loppusuoralla oleva rengas hypättiin sujuvasti sivusta enkä lähtenyt sitä enää korjaamaan koska meillä oli jo vitonen ja yliaikaa. Kotona vasta tajusin että tuomari ei ollut nähnyt rengasvirhettä ja olimme tulleet neljänneksi :)
Lillanin kanssa meillä on nyt tiukka linja sen lähtösirkustemppujen kanssa. Jos se ei kuuntele ja tottele ensimmäistä käskyä mennä maahan tai pysy paikalla, saa se mennä hetkeksi häkkiin. Sillä välin olen oikein kiusallakin leikittänyt vieraita koiria, juossut yksin radalla ynnä muuta mikä ottaa pientä kelpua päähän ja rankasti! Ainakin parilla kokeilukerralla vaikuttaisi toimivan. Jotenkin on itselläni ollut jo sellainen fiilis että homma on mennyt ihan höpöksi joten nyt laitetaan peli poikki. Jos ei homma maistu, niin sitten ei pääse tekemään, so simple. Se on kuitenkin täysin satavarma että se tietää mitä siltä halutaan joten koiraa ei laiteta kuitenkaan liian vaikeaan tilanteeseen. Raportoin sitten miten tämä metodi vaikuttaa pitemmässä juoksussa, muutakaan en enää keksi.
Lumisen päivän leikkejä
Pitkästä aikaa Kätkä-papan kanssa riehumassa
Gladiaattorit
Kätkä <3
Raunon treeneissä se teki todella hienosti rataa, irtosi loistavasti ja muutenkin toimi hyvin. Eilen kävimme ennen oman ryhmämme harjoituksia vähän treenailemassa ja saimme jo melko vaativaakin radan pätkää tehtyä. Yllättäen suurin vaikeus seurasi A:n edessä tehdystä valssista, se ei jostain syystä kestänyt sitä yhtään! Se hyppäsi ihan sikakorkealta alas ja pahimmillaan haukkui kun ei voinut käsittää miten äiskä voi liikkua esteen edessä sivuttain :D Olenhan toki harjoitellut sitä että voin juosta sen ohi tai jäädä taakse, mutta näköjään sivuttaisliikkuminen on unohtanut esittää neiti närkästyjälle, se siis harkkalistalle.
Niinan jatkoryhmässä olemme harjoitelleet meikäläiselle ihan tuskaisen vaativia ohjauksia kuten sylikäännöstä ja vippausta. Voi gaad dääm kun olen hidas oppimaan, mutta ei se vain auta muu kuin treenata. Niina nauroikin että tekee ihan hyvää meillekin tehdä tällaista täsmäharkkaa mikä on aivan tosi.
Ei solekko jatkaa reeniä, eiköhän se tästä taas iloksi muutu!
