Keskiviikkotreenit

Keskiviikon treenikaveriksi lähti tällä erää mukaan ainoastaan Kira johtuen viime viikon ei niin onnistuneista kisoista.

Joks mennään?

Tällä kertaa harjoittelimme takaaleikkausta, avokulmaa kepeille sekä välistävetoa. Kira oli hieman hermostuneempi kuin normaalisti, valeraskaus jyllää edelleen päällä. Itse radalla se oli kyllä normaali oma itsensä onneksi. Alku lähti niin että piti ottaa hyppy ja siitä suoralle putkelle. Kaikki meistä lähtivät yrittämään ensin "väärältä" tai toisin sanoen vaikeammalta puolelta. Tästähän ei meille hyvä heilunut ja kuten alla olevalta videolta näette ei onnettomuuskaan ollut kaukana.

Tätä harjoiteltiin sitten kahdella eri versiolla. Ensin menin tosiaan samalle puolen estettä koiran kanssa, lähetin hypylle ja tein valssin josta koira meni putkeen. Toinen vaihtoehto joka toimi paremmin oli mennä putken suun eteen seisomaan, heittää koira esteen yli ja sitten vastakäännös ja menoksi. Seuraava este meni kätevästi takaaleikkauksena ja se antoi myös aikaa seuraavalle linjalle joka piti suorittaa persjättönä. Tässä oli tärkeää ettei itse ota sivuaskelia ja taas kerran videon karu totuus näyttää kuinka Laura esittää lähes täydellisiä ristiaskelia ennen kuin muistaa seuraavilla kerroilla huolehtia että oma linja pysyy samana. Turhat linjamuutokset aiheuttavat vain se, että koiraan törmäämisvaara on suurempi ja sekoittaa pakkaa ihan turhaan. Jotenkin ohjasin kauheassa paniikissa taas, en tiiä mihin kadotin sen rauhan mikä mulla oli Tornion kisoissa? Lähdin leijeröimään ihan turhaa kepeille ja Kira ei ottanut putkea. Toisellakin kertaa olin huolimaton ja taas jäi putki välistä. Onneksi kepit sujuivat hyvin, yksi korjaus piti tehdä kun tylleröllä meni rytmi vähän sekaisin.

Välistäveto keppien jälkeiseltä hypyltä oli yllättävän haastava! Jotenkin tuntui että koira oli koko ajan minun edellä enkä uskaltanut liikkua tarpeeksi ja ottaa sitä vain mukaan. Niinhän siinä kävi että kun se oli edellä, en pystynytkään kunnolla ohjaamaan ja se teki silloin tietysti ihan omat ratkaisut ja yleensä se oli takaakierto. Loppuosa osoittautui kuitenkin kaikkein haastavimmaksi osuudeksi. Välistävedon jälkeen piti lähettää koira suoralle putkelle jonka jälkeen se piti vielä saa takaaleikkauksella esteen yli etupuolelta. Vaikka Rauno piirsi linjan mitä pitkin minun piti mennä, en siltikään tähän paksuun päähän ja hidasrefleksiseen kroppaan saanut taottua mistä ja miten. Että tätä jankattiin ennen kuin saatiin edes sinnepäin suoritus. Noh, kun tuntuu vaikealta, ainakin tietää että nyt opetellaan jotain uutta.

Oli oikein mukavat ja antoisat treenit ja nyt sain taas juttuja mitä pitää itsekseen harjoitella!

Alla vielä video Kiran keittiötokoilusta juuri ennen treeneihin lähtöä.

Koiraviikko

Tässä kun on tullut kirjoiteltua niin paljon kisaviikonlopuista niin ajattelin kertoa teille vähän meidän arjesta. Tehdään me koirien kanssa paljon muutakin kun vain aksataan!

Normaaliviikko alkaa maantaina sillä, että Reino ja kissat tulevat herättelemään minut hieman ennen kellon soittoa. Kissat taaplaavat päällä jo hyvissä ajoin ja Reino liittyy herätyskaartiin mukaan hieman myöhemmin tuuppaamalla märän kirsunsa kasvoihin. Sitten kun mamman silmät aukeaa alkaa niin maan mahoton pepun keikutus ja hännän heilutus. Ei muuta kuin ylös vaan ja ensimmäisenä ruokin kissat. Reino saa jämät märkäruokapussukasta ja sitten lähdetään aamupisuille. Samalla ruokitaan ja tervehditään Kätkä ja Rymy jotka asustelevat ulkona. Reino tekee tarpeensa nopeasti koska sisällä odottaa aamuruoka. Vähän ennen töihin lähtöä halaillaan ja pussaillaan Reinon kanssa ja huiskutetaan heipat ulkopojille.

Kotiin pääsen vasta seitsemän korvilla. Minut vastaanottaa korviahuumava meteli, duo Rymy ja Kätkä tekevät varsin selväksi että nyt on heidän vuoro saada huomiota. Käyn vaihtamassa vaatteet, odotan että ulkona meteli hiljenee ja haen sitten pojat sisälle. Konkkaronkka saa jokainen remelit niskaansa, yleensä Kätkä ja Rymy valjaat ja Reino pannan (se inhoaa valjaita). Tästä sitten poijjat juoksuvyöhön kiinni ja eikun lenkille. Joskus teemme yhteislenkkejä Minnan ja bortsujen, tai Karon ja Kiran kanssa mutta yleensä menen oman porukan kanssa keskenään. Lenkin heitettyämme pojat saavat pällistellä sisällä ja saada hellyyttä. Usein lähden käymään vielä kaupassa ja otankin poppoon useimmiten mukaan autoon reissaamaan jotta ehditään olla mahdollisimman paljon yhdessä. Kotiin tultuamme laitan kaikille iltasapuskan ja sitten painutaan pehkuihin.

Tiistaina sama kuvio toistuu lähes samalla tavalla, saatan lisäksi treenailla jotain pientä, tokoa tai yleistä temppuilua.

Keskiviikkona heti aamulla liikenteeseen pääsee mukaan Kätkä ja useimmiten myös Kira koska silloin on treenipäivä. Tyypit hengailevat päivän mukana töissä josta jatkamme kuuden jälkeen Laivakankaalle hallille. Treenit kestävät yleensä kahdeksaan ja siitä lähdemme sitten kotiin. Joni on useimmiten ruokkinut koko köörin jo etukäteen ja Kätkällekin on jätetty kuppiin ruoka odottamaan ja se yllä tietää sen :) Hirveä vauhti kun se kurvaa omalle kopilleen, on vissiin pikkusen nälkä.

Torstaisin käymme yleensä potkurilenkin olettaen ettei ole liikaa pakkasta. Reino ja Rymy pääsevät vetohommiin, Kätkä kulkee vierellä hihnassa.

Perjantaina koirat pitävät lenkkeilyvapaan sillä silloin käyn itse kuntosalilla. Toki niiden kanssa muuten ollaan ja touhutaan.

Viikonloppuisin on enemmän aikaa olla poikien kans, joten käymme pitemmän lenkin tai kaksi. Silloin on hyvä tehdä kaikki mahdolliset huoltotoimenpiteet häkin siivouksesta kynsien leikkuuseen. Toinen päivä viikonlopusta on lähes poikkeuksetta pyhitetty itsenäisille hallitreeneille tai sitten se on kisapäivä. Yleisestikin pyrin ottamaan niitä mukaan aina kun lähden jonnekin, esim. kauppareissun yhteydessä on hyvä käydä lenkillä eri paikassa missä yleensä. Näkee koiristakin kuinka ne nauttivat kun on uusia hajuja ja maisemia. Laavuillaan myös aina välistä kelien sattuessa, mikäs sen mukavampaa kuin paistaa makkaraa ja nauttia hiljaisuudesta metsän siimeksessä.

Eipä tämä meidän arki mitään supertehokasta treenaamista ole, mutta käyn sen verran ohjatuissa harkoissa että on ihan mukava viettää muut ajan sellaista "normaalia" arkea. Toki pojat varmasti nauttisivat jos tehtäisiin vieläkin enemmän, mutta ikävän pitkät työpäivät jonkin verran verottavat.

Tällaista meillä, miten teillä? Saa kertoa kuinka aktiivisia te olette omienne kanssa!

Pallovauvoja ja kaatuneita aitoja

Nyt kun tämä kisakausi on kunnolla vauhdissa menee viikonloput lähes poikkeuksetta skabailemassa. Sunnuntaina olimme Karon ja Kiran kanssa Pellossa jossa starttasimme kaksi luokkaa. Lähdimme reissuun hieman epäilevin fiiliksin sillä Kiralla on ollu voimakasta valeraskautta ja se on hoitanut lelupalloaan vauvana, pieni raukka. Vaikutti kuitenkin että koira on suhteellisen normaali oma itsensä mutta kun pääsimme pelipaikalle tuntui se normaalia kiihtyneemmältä.

Pello on siitä huono kisapaikkana, että siellä on älyttömän vähän tilaa ja häkin jouduimme laittamaan lähtöhulinan keskelle, ei hyvä ollenkaan. Kiihtyvä ja stressaantuva koira ei tuosta ainakaan rauhallisemmaksi muutu, se on varma. Autoonkaan ei viitsinyt jättää kun pakkasta oli reilunlaisesti. Eipä siinä mitään, ei muuta kuin eka radan tutustumiseen. Vaikutti ihan mukavalta ja selvittävissä olevalta. Päätin kuitenkin vaihtaa puolta ennen keppejä ja ohjata ne oikealta eli helpommalta puolelta. Pirhana, juoksin ihan liian hitaasti ja en ehtinytkään toiselle puolen jolloin törmäsimme Kiran kanssa putken suulla! Siitä sitten sohlattiin kepit ja kun aloin niitä korjaamaan, kävi niin että Kira sujahtikin seuraavana olevaan putkeen ja otettiin hylky. Tästä ei masennuttu vaan jatkettiin eteenpäin ja loppurata sujuikin superhyvin! Kontaktit oli ihan mahtavat, oppi on mennyt perille.

Puhu pukille, nyt mennään!

Seuraavalle radalle lähdin ihan luottavaisin mielin, ainoa mikä vähän mietitytti oli taas kerran kepeille vienti. Tehin siitä ehkä vähän mörön omassa mielessäni ja ylimietin asiaa. Radan alussa meinasi käydä kämmi kun ohjasin liian laajalla kädellä ja Kira meinasi ottaa väärän esteen. Onneksi sain korjattua ja matka jatkui. Jännittävä kepeille vienti onnistui juuri ja juuri, mutta Kira ei kestänyt kun jäin itse liian taakse ja sain sen kiinni vasta puolessa väissä ja se lopetti kepit kesken. Aloin korjaamaan ja ottamaan kepit uudestaan, mutta siinä vaiheessa Kira bongasi jotain mielenkiintoista yleisöstä. Se lähti nenä ilmassa etsimään hajun lähdettä ja vaikka kuinka kutsuin se ei tullut luokse. Loppujen lopuksi se hyppäsi valkoista aitaa vasten joka erotti katsomon kisakentästä ja kaatoi sen komeasti. Tämän jälkeen neiti tuumasi että se homma on nähty ja lähti ihan tyyneesti suorittamaan keppejä. Tästä vielä putkeen heitto ja loppusuora jonka kämmäsin kaikessa hämmenyksessäni. Lähdin vain juoksemaan enkä ohjannut koiraa. Olisin ihan hyvin voinut odottaa sen ulos putkesta, katsonut että linja on suora ja lähteä sitten etenemään mutta ei. Toinen vaihtoehto olisi tällaiselle kiirehtijälle ollut juosta toista puolta jolloin koiran linja olisi suoristunut automaattisesti. Eipä ottanut Kira hyppyjä, enkä ihmettele.

Nämä kisat oli siis taputeltu kahdella hyllyllä ja mukaan tarttui taas roppakaupalla oppia. Tietysti harmittaa, hylyt on aina paskoja hommia mutta nyt ei muuta kuin uusia tuulia päin!

Herra Pellehermanni

Kuten hetki sitten lupailinkin, nyt tulee juttua Reinon viikonlopusta Oulussa. Jostain mystisestä syystä olin keksinyt ilmoittaa sen kisailemaan vaikka treenattu ei juurikaan olla. Noh, lahjattomat treenaa vai miten se oli? Aamulla kukonlaulun aikaan lähdimme Karon kanssa ajelemaan kohti Oulua jossa treffasimme myös yhden Reiskan suosikki-ihmisistä, eli minun isäni. "Pappa" huolehti Reinosta kun valmistauduin kisaan ja eikä aikaakaan kun koitti ensimmäisen radan aika. Se oli melko kinkkinen hyppyrata, mutta joka tapauksessa sellainen josta Reino omana "normaalina" itsenään selviää kyllä koska vain.

Ongelmaksi muodostui vain se, että herralla oli taas show-meininki päällä. Ensin piti käydä moikkaamassa kuvaajana ollutta Karoa, sitten ei muistettu oikein pituuttakaan hypätä. Keskittyminen oli aivan muissa jutuissa kuin esteissä ja kun se vielä kävi kurkkaamassa että missä pappa luuraa, meni mullakin pasmat ihan sekaisin. Tästä johtui että kun Reino alkoi viimein keskittyä, en enää loppujen lopuksi muistanut koko ohjauksia mitä olin suunnitellut joten rata näytti kyllä aika kauhealta. Jottei homma olisi tähän jäänyt päätti Reino ottaa vielä yhden hepulikierroksen yhden esteen ympäri että jokaikinen sai nauraa ja huomata kuinka karhukoira on radalla :) Kuuluttaja sanookin videolla että sieltä Reino saapuu kunniakierroksen kautta maaliin... voi elämä.

Toisen radan aikana sovimme että pappa ja Karo poistuvat takavasemmalle jotta tämä ei enää saisi häiriötä herrassamme aikaan. No ei saanut ei ja melko laiskanlaisesti selvisimme melkein nollilla loppuun. Sitten Laura ottaa ja mokaa kepeille viennin, dääm! Eikä siinä vielä kaikki, kämmin vielä korjauksenkin koska kiire. Voi voi... Tulos oli jotain tuhatsata, eli ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi Reino ei karannut, on se sekin jotain.

Kolmas ja viimein rata lähdettiin suorittamaan sellaisella vimmalla että oksat pois. Tai siis ohjaaja lähti, koiralla ei ollut mihinkään kiire. Tiesittekö että vielä kolmosluokassakin voi Reinon mielestä kepit ihan hyvin vaikka kävellä? Noh, kaikesta hidastelusta huolimatta ei tullut yliaikaa "kuin" about kuusi sekkaa. Muuten mentiin nollilla maaliin, kai tästä pitää olla iloinen :)

Kaiken kaikkiaan pojalla oli valtavan hauska päivä! Käydään aina välistä omaksi (ja yleisön iloksi) rällättelemässä muutamat kisat ja treenaillaan kun siltä tuntuu. Onpahan ainakin aktiviteettia jos ei muuta ja Reino nauttii kisapaikan tunnelmasta täysin siemauksin!

Kisakenttien Kulkuri ja Kaunotar

Viime viikko meni kauan odotetun talviloman merkeissä ja siihenhän tietysti kuului kovasti koirailua. Loman aloitti lauantaina agilitykisat Tornion Kennelkerhon hallilla. Mukaan oli ilmoitettu Kira ja Kätkä ja kenneltypyiksi mukaani tarttui molempien koirien omistajat. Kätkä oli aivan pähkinöinä kun näki Kristan pitkästä aikaa, tuntui että se yritti kaikin keinoin kertoa mitä kaikkea sille kuuluu. Vähän samalla lailla kun pikkulapset sekoaa kun vanhemmat tulevat moikkaamaan kesäleirille :)

Moi äiti, mulla oli kauhea ikävä <3

Vähän jännättiin kuinka Kätkä suhtautuu sitten kisaradalla kun Krista onkin yhtäkkiä mukana. Ensimmäisellä radalla siitä ei huomannut mitään ja helposti se eteni esteeltä toiselle. Kepit olivat vieläkin vähän jäykät mutta yhtäkaikki puhtaat. Lopuksi toisella viimeisellä esteellä itse herpaannuin varman nollan toivossa ja unohdin ohjata. Se kostautui kiellolla ja näin ollen tulokseksi tuli vitonen ja sijoitus 2.

Alla video Kätkän ensimmäisestä radasta

Seuraavana starttasi sitten Kira. Rata lähti oikein mukavasti käyntiin eikä mitään ihmeitä tapahtunut kunnes renkaalla tapahtui joku vipa ja tytteli hyppäsi renkaan sivusta hajottaen sen totaalisesti. Sitä oli ihan turha siinä alkaa korjailemaan ja mentiin loppuun tyylipuhtaalla hylsyllä. Olin tosi tyytyväinen kun koira oli tosi hienosti lähdössä eikä puhettakaan että se olisi siitä mihinkään karkaamassa.

Hienosti räpiköiden :D Hetki ennen renkaan hajoamista.

Seuraava rata oli oikein mukava ja lähdin hyvillä mielin Kätkän kanssa liikkeelle. Nyt huomasin että se rupesi kurkistelemaan että missä Krista oikein on ja kun se sitten bongasi sen A:n harjalta, meinasi jäädä seuraavana esteenä ollut muuri suorittamatta. Onneksi olen oppinut katsomaan koiraa ja huomasin nämä aikeet, tosin aika viime tingassa, ja sain Kätkän takaisin ruotuun. Meno oli melko rauhallista mutta maaliin päästiin nollilla! Se oli sitten viimeinen nolla ykkösluokasta ja menolippu kakkosiin lunastettiin, jes!

Alla video Kätkän nousunollasta

Kiran kanssa sama rata tuntui suorastaan vilahtavan ohi ja ihan viime metreille mentiin nollilla kunnes tein todella typerän huolimattomuusvirheen joka kostautui melkein hylsynä. Onneksi Kira kuuntelee minua huomattavasti paremmin nykyään ja sain sen putkeen sujahtamisen estettyä. Tulos oli siis 5.

Halusin startata viimeisen radan Kätkän kanssa ihan harjoitusmielessä nollakoirakkona ja vähän riskeerata keppien kanssa. Se ei ottanut niitä aluksi, mutta loppuun päästiin taas viitosella. Kiran kanssa lähdin tosi hyvillä mielin viimeiselle koetukselle, keksin nimittäin vahingossa miten saan sen pysymään rauhallisena ennen omaa vuoroa. Leikitin sitä hetken lelulla ja jätin sille lelun kun kuikuilin radalle. Se pirhanahan rauhoittui makaamaan ja jyrsimään lelua ihan onnellisena. Tässä se pysyi tosi rauhallisena ja radalle mentäessä se ei ollut laisinkaan kiihtynyt, pelkästään tarkkaavainen ja innokas. Rata meni loistavasti, tuntui vain että kaikki natsasi! Loppu oli jätetty tismalleen samanlaiseksi kuin edellisellä radalla ja kävimme sen hyvin läpi Karon kanssa, eli suunnitelma oli tehty. Ja suunnitelmahan sitten toimi ja nollalla maaliin! Sijoitus oli 2. Kerrassaan loistava fiilis molemmista koirista, mahtavaa onnistua kovan työn jälkeen.

        Alla Kiran nollarata

Asiat joita olen nyt lähtenyt työstämään Kiran kanssa on kontaktit. Se on viimein oppinut kosketusalustalle hyvin ja se on siirretty nyt sitten kontaktialueille, niin ylös kuin alaskin. Eli ylösmennessä alusta on siinä kohdassa johon haluan että koiran tassut osuvat ja alhaalla sitten maassa niin että koiralle ei tule turhan jyrkkää kulmaa pysäytykseen. Ensin harjoittelimme ihan vain tassukosketusta josta tuli palkka. Kun se selkeästi tajusi mihin haluan sen asettavan etukäpälänsä jatkoimme harjoitusta niin että se saa luvan saatuaan jatkaa kontakti loppuun saakka. Sama tehtiin alasmenon kanssa, ensin pelkkää tassukosketusta ja sitten vasta vaikeutettiin. Näin saadaan varmat ja nopeat kontaktit, se ei enää jää alastulossa himmailemaan liian aikaisin ja tuhlaa siihen kallisarvoisia sekunteja. Tietysti tämä vaatii vielä paljon toistoja ja iänikuista vahvistamista mutta uskon että oikealla tiellä ollaan.

Tyypit treeneissä

Kätkän kanssa ollaan keskitytty myös nuihin alastulokontakteihin. Sillä on treeneissä pysäytyskontaktit joista se saa jatkaa vapautuskäskyllä matkaa. Kisoissa vapautan sen lähes ilman pysäytystä koska se on muuten melkoisen hidas. Koska pysäytyksiä vahvistetaan treeneissä uskon ja luotan että se ei ala loikkimaan kontakteja yli vaikka vähän aikaisemmin sen kisatilanteessa vapautankin.

Ensi viikonloppuna olisi Kiralla kisat Pellossa, kaksi luokkaa jotka starttaamme molemmat sunnuntaina, saas nähdä kuinkä käy! Ainakin me lähdetään pitämään hauskaa, se on varma se.

Seuraavassa postauksessa sitten pitkästä aikaa Reinon kuulumisia, herra Pellehermanni kävi taas hauskuuttamassa yleisöä Oulun kisakentillä ;)