Hevoskirjat kautta aikojen

Päivä on mennyt kotona kipeänä köllötellen. Sain karmean flunssan kuumeinen kaikkineen ja hevoset ovat saaneet tyytyä tarhassa oloon.

Herättyäni viimeinkin tähän päivään keitin itselleni kupin teetä ja syvennyin rakkaan harrastukseni pariin, lukemiseen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin tehdä pari leipää, kääriytyä peiton alle lukien hyvän mielen kirjoja. Näillä tarkoitan mahdollisimman kevyttä lukemista ja noloa tunnustaa, rakastan edelleen nuoruuteni hevoskirjoja.

Kirjahyllyni ei pursua sivistyneistä teoksista vaan on täytetty divareista ostamillani hevoskirjoilla. En tiedä ketään muuta hevosihmistä (ainakaan aikuista sellaista) joka ääneen kehtaa tunnustaa moista edelleen harrastavansa. Tiedä sitten olenko tosiaan ainoa, voi olla, mutta epäilen vahvasti. Tähän asiaan täytyy ehdottomasti tulla muutos ja nyt listaankin parhaat hevoskirjat kautta aikojen, lukuvinkkejä kaikille lapsille ja lapsenmielisille!

Piglet-kirjasarja

Tämä on todella vanha, kirjoitettu muistaakseni joskus 70-luvulla, mutta kirjailija Nan Ingerillä on todellakin sana halussaan! Kirja kertoo 13-vuotiaasta Pigletistä joka muuttaa kaupungista maalle ja saa oman hevosensa Untuvan. Ensimmäinen osa on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, mutta seuraavat kaksi perinteisempään malliin. Vaikka kuvitelluista tapahtumista on neljäkymmentä vuotta, en voi kuin nauraa kuinka tallimaailma ja ilmapiiri ovat edelleen täysin samanlaiset! Lainaan kirjasta erästä kohtaa joka on niin totta kuin olla voi. Piglet ratsastaa siinä verryttelyssä ennen omaa suoritustaan kisoissa:

"Sanotaan että urheilu luo toverihenkeä. Sitä minä kyllä epäilin siinä ratsastaessani. Ei kukaan näyttänyt haluavan olla toverini."

Ensimmäisissä kisoissani tervehdin verkassa kaikkia ystävällisesti hymyillen ja mitä sainkaan takaisin: mulkaisun kun joku oli niin vajaa että kehtasi sanoa hei.

Ratsutyttö-kirjasarja

Päähenkilönä on myös teini-ikäinen tyttö Kati, joka isänsä mentyä uusiin naimisiin joutuu muuttamaan landelle ja sietämään isänsä uutta vaimoa. Helsinkiin jäävät kaikki kaverit ja hoitohevonen Deli ja Kati vannoo ettei koskaan hyväksy uutta kotiaan. Kuinkas käykään, Pirttijärvelle muutto onkin loppujen lopuksi onnenpotku. Sarjasta on ilmestynyt kuusi kirjaa. Olen aina pitänyt Marvi Jalon kirjoitustyylistä ja hän onnistuu riipaisevan tarkasti kuvamaan teini-iän tuskaista rakastumisen tunnetta ja hevosmaailmaa. Nämä olen lukenut varmaan sata kertaa, kokoelmistani puuttuu ainoastaan Ratsutytön rekiretki, eli jos joku sellaisen omistaa ja haluaa myydä, viestiä tännepäin!

Nea

Kaikki kahdeksankymmentä-luvun lapset ovat lukeneet nämä kirjat! Sarja kertoo ylipainoisesta Neasta joka saa vanhemmiltaan lahjaksi alkeiskurssin Fagerin ratsutallilla. Suurien odotusten vallassa Nea menee ensimmäiselle tunnilleen ja saa karvaasti pettyä. Ilkeät hevosenhoitajat näyttävät välittömästi kaapin paikan ja Nea joutuu kiusatuksi.

Uskon näiden kirjojen suosion johtuvan pitkälti siitä, että jokainen meistä on tuntenut tallilla itsensä epävarmaksi ja osamaattomaksi ja saanut oman osansa "isompien tyttöjen" höykytyksestä. Nean tunarointi aiheuttaa välistä sellaista myötähäpeää etten voinut lukea Hubertusratsastus-osaa pitkiin aikoihin! Must read-listan kolmonen!

Amor

Hiukan varttuneemmille teineille ja nuorille aikuisille suunnattu kolmen kirjan sarja kertoo 16-vuotiaasta Liiasta ja Martinista, lapsuudenystävistä jotka ajautuvat ratsastusharrastuksen myötä seurustelemaan. Kirja käsittelee vaikeita aiheita, menetystä, tulevaisuuden pelkoa ja ihmissuhteita raikkaalla ja nuorekkaalla otteella.

Sandra ja Villiruusu

Näistä kirjoista pidän kirjailijan hevoslähtökohtaisen ajattelun vuoksi. Sandran aikaisempi poni Prillan on jäämässä liian pieneksi ja etsiessään uutta hevosta he törmäävät vaikeaan ja kaltoinkohdeltuun Villiruusuun. Mutkien kautta poni päätyy Sandralle ja kirja kuvaa varsin todentuntuisesti niitä vaikeuksia joita tällaisessa tilanteessa voi syntyä. Yhden elämänohjeen olen tästäkin kirjasta poiminut: "Muista että ratsastus ei ole vain ruusuilla tanssimista, se on myös hauskaa!"

Tämä unohtuu valitettavan monelta ruusukkeen kuvat silmissä vilkkuvilta ratsastajilta. Itsellänikin meni kauan ennen kuin opin ottamaan rennommin ja nauttimaan ratsastuksesta. Mitä sitten jos avotaivutus ei tällä kertaa mennytkään niin hyvin tai pohkeenväistö meni mönkään? Pöh, mennään maastoon ja kokeillaan huomenna uudelleen! Haasteena heitänkin meitä kaikkia ottamaan elämän ja ratsastuksen hieman rennommin ja muistelemaan miksi hevosharrastuksen pariin aikoinaan tuli. Oliko se kilpaileminen veren maku suussa vai rakkaus eläimiin?

Toivon kaikille ihania lukuhetkiä ja hauskoja ratsastusretkiä!