Kira luikahti täysin väärään putkeen ja peli oli siltä erää menetetty. Se ei meitä kuitenkaan masentanut vaan päätimme suorittaa radan rauhassa loppuun saakka. Mielestäni keppikulma oli hivenen kinkkinen mutta Kira haki sinne kyllä hyvin. Itse jäin vähän hölmistyneenä töllistelemään jolloin koira tulikin kepeiltä pois. Jouduin korjaamaan ne vielä uudelleen kun se ei suorittanut viimeistä väliä ja mieluummin hylyn ollessa alla aloitan koko pujottelun alusta. Vähän möhlin vielä lopussa ja tosi huolimattomasti ohjasin viimeiselle putkelle, mutta maaliin päästiin hengissä.
Kätkän kans samainen rata piti suorittaa täysin eri tavalla. Lähdin sen kanssa kakkosesteeltä, käännökseen tein valssin ja siitä jatkoin samalla tavoin kuin Kirankin kanssa. Putken jälkeen se ei ottanutkaan hyppyä vaan tuli yllättäen ohi. Olin ehkä tässä kohtaa liian huolimaton, mutta se on viime aikoina hakenut hypyt jo paljon itsenäisemmin joten luotin siihen vielä kisatilanteessa ehkä liikaa. Korjasin ja matka jatkui. Toinen virhe tuli kepeille viennissä, se ei hakenut väliä eka kerralla. En lähtenyt sitä sinne sörkkimään sillä haluan että se hakee ne itsenäisesti. Kunhan se ne löysi niin pujottelu meni jo aika jees kisatilanteeksi. Loppuun sitten virheittä, tulos 10 vp ja vähän yliaikaa, sijoitus 4.
Toiselle radalla oli aika metka aloitus. Siinä oli suuri vaara että koira hakee puomin tai menee väärään päähän putkea. Kiran kanssa päätin mennä vastaanottamaan selkä kohti puomia ja seisoin suorassa osoittamatta mihinkään suuntaan niin pitkään että se ei enää ehtinyt lukita väärää päätä putkesta. Tämä onnistui tosi hyvin, olen oikein tyytyväinen että osasin suunnitella tämän oikein, edistystä taas! Puomin kontaktit neiti otti superhyvin ja tästä matka jatkui helpolle osuudelle eli ihan suoraa vientiä putkelle. Eiköhän Laura kuitenkin hoppuillut ihan tyhjää ja käänsi rintamalinjan totaalisesti liian aikaisin seuraavalle esteelle jolloin Kira meni väärään päähän putkea, dääm! Siitä kuitenkin hyppy ja keinu mallikelpoisesti kunnes renkaalle tultiin ehkä hieman vinosti jolloin se hajosi. Hyvä A:n kontakti ja loppusuoralla neiti paineli kuin kengurugaselli, ei eteen käsky ainakaan tuota ongelmia.
Kätkän kanssa otin alun niin että lähdin sen kanssa yhtäaikaa ja vastakkaisella kädellä autoin että se ei lipsahtaisi väärään päähän putkea. Varmistelin ehkä liikaa, sillä sen putkeen meno oli hieman tahmea. Kontaktit se otti taas hyvin, keinulle vedätin ehkä turhan lujaa, tuli melkein lentokeinu. Lähinnä halusin siihen vähän vauhtia kun se oli edellisellä radalla niin kovin hidas. Renkaan jälkeiselle hypylle ohjauslinja meni liian pitkäksi ja koska en malttanut rytmittää ja odottaa, koira ei kääntynyt tarpeeksi ja hyppäsikin vain siivekkeen yli :) Ei muuta kuin uudestaan yli ja loppusuora vedettiin mallikkaasti. Vitonen saatiin ja juuri alle ihanneajan, tulos 2.
Kummankin koiran kanssa kehitystä havaittavissa, molemmat suorittivat omalla tasollaan toisella radalla hyvin kepit. Kätkä meinasi vähän kyseenalaistaa eka keppivälissä että ootko nyt aivan tosissasti että tästä pitäis lähteä pujottelemaan mutta jatkoi sitten kuitenkin :)
Koska Kätkä on treenannut nyt vuoden agilityä ja etenkin viimeiset kuukaudet tehnyt enemmän töitä, olin varannut sille ajan eläinfysioterapiaan Ouluun. Mika Toivainen otti meidät vastaan Oulun eläinklinkan tiloissa ja Kätkä sai täyden hoidon josta se ei ihan koko ajan nauttinut, kipeäähän se jumien käsittely välistä käy. Mika totesi että on varmaan ollut jäykähköä pujottelu ja tuskin on kovin tiukkoja kaarroksia tehnyt. Niinpä, ja kaiken tämän hän päätteli koiran lihaksistosta! Kätkällä oli etenkin kyljet kovin jumissa, niitä se arkoi ihan tosissaan. Niska oli myös vähän juntassa, mutta se ilmeisesti johtuu sen mielettömästä vimmasta repiä ja tappaa leluja. Kotiläksyksi saatiin venyttelyohjeita ja päätin pitää pojalla pienen tauon aksasta. Tekee kropalle ja päälle hyvää ihan vain lenkkeillä ja vaikka tokoilla.
Sunnuntaina käytiin myös pyörähtämässä Kristan kanssa Lappalaiskoirien erkkarissa Torniossa. Sain kunnian esittää nuoren poroneidin Korpikairan Kaamosvalo eli Kiran ja lapinkoiratyttösen Shiron. Molemmille tuli aivan asialliset arvostelut ja nuoresta iästään huolimatta ne käyttäytyivät tosi hienosti.
Kertakaikkiaan ihanat vapaat, tällaisia toivoisi lisää!