Normipäivä

Väsyttää. Ihan sikana. Vielä pitäisi jaksaa ensi viikon perjantaihin, silloin alkaisi viikon loma jolloin on aikaa keskittyä kaikkeen olennaiseen kuten Lirikan hoitamiseen ja ponin treenaukseen.

Eilinen oli taas oikea toimintapäivä: Anttonilla oli koulussa lemmikkieläinpäivä jonne lupasin tuoda gerbiilit näytille. Ihana kun kaikki lapset ryntäsivät heti katsomaan mitä ihmettä kuljetusterraariossa on ja gerbupojatkin selviytyivät ihmeen hyvin koettelemuksesta. Antun päästyä koulusta ajoimme meille ja puhdistimme ja rasvasimme hevosten varusteet ja lähdimme ajamaan ponilla. Tarkoitus oli ottaa muutamia vetoja ja Antton oli pyörällä kirittäjänä. Mira kulki oikein hyvin ja annoin Antun ajaa kotiin kun itse pyöräilin vierellä. Lenkin jälkeen Antton hoiti Miran ja laittoi linimentit jalkoihin ja poni jäi tyytyväisenä karsinaan rouskuttelemaan heiniä.

Lähdin itse vielä Lirikalla maastoon tarkoituksena tehdä rauhallinen ja rentouttava lenkki. Kävelimme Huitaperin vaaraan ja kiipeilimme hiekkamontuilla ja lopuksi menimme kahlaamaan soramontuille joissa on aina hyviä juottopaikkoja. Kotiin kävellessämme Lirika päätti säikkyä tuulessa lepattavaa pressua ja pitihän minun sitten uhkarohkeana lähteä sille näyttämään ettei siinä ole mitään pelättävää. Lirika sai peruutettua paikalta tielle jonka molemmin puolin oli kamalan syvät ojat. Siinä se sitten alkoi teiskata ihan tosissaan ja kun se huomasi että minua alkoi pelottaa mahdollinen kaatuminen, se peruutti heti ojaa kohti jos yritin saada sen haluamaani suuntaan. Eihän hommaa voinut siihen jättää, tiedän jo kokemuksesta että siitä tulee täysi sika seuraavalla ratsastuskerralla jos se on saanut tahtonsa läpi. Kävelytin sen lähimmän talon pihaan ja kysyin lupaa saanko käydä siinä tamman kääntämässä. Vauhdilla takaisin tulosuuntaan, pressun viereen ja saman tien kiitos, sokeri palkinnoksi ja kotiin. Huh, tilanne ratkaistu!

Illalla vielä grillasimme, vai pitäisikö sanoa liekitimme... Laura oli taas kokkina ja jotenkin eksyin hevoslaitumelle ihan vain hetkeksi ja hupsis, makkarat olivat kirjaimellisesti liekeissä :) Onneksi olin survonut kaikki folioiden sisään joten eivät menneet ihan mustiksi. Joni opetti Anttua ampumaan oikealla metsästysjousella ja voin sanoa yllättyneeni kun jätkä osui tauluun! Jousi on niin mielettömän raskas ettei sitä ihan kaikki aikuisetkaan jaksa jännittää.

Illalla katsoimme vielä Men In Blackin (minä kyllä nukahdin jo puolessa välissä) ja aamulla olikin aikainen herätys jotta ehdin viedä Antun kouluun ja itse ajaa töihin.

Tänään illalla käytin Lirikan riimusta kävelyllä ja syöttelin sille vihreää varttitunnin ajan jonka jälkeen vein molemmat iltapalalle laitumelle. Toivottavasti yöstä ei tulisi kauhean kylmä, laitoin kyllä Lirikalle loimen varmuuden vuoksi.

Nyt vielä True Bloodia ja iltapalaa! Öitä!

Treenausta ja lihotusta

Nyt olisi neljäs päivä klinkasta ja Lirika on joutunut erityisen tarkkaan valvontaan. Aamuisin ja iltaisin se saa mahahaavaläkkeen josta se ei erityisemmin pidä, ensimmäisellä kerralla irvisteltiin huulet rutussa :) Joka aamu se saa heinää tarkan määrän jota lisätään asteittain, lisäksi kauraa aluksi puoli litraa, nyt määrä on 3/4 litraa. Kourallinen Greenmixiä ja siinä on tamman aamuape. Ponillekin olen alkanut antaa aamuisin ja iltaisin hiukan kauraa, se on otettu myös valmennukseen.

Jos työvuorot suinkin sallivat, käyn Lirikalla aamulla maastossa, jossa kiipeilemme mäkiä rauhallisessa ravissa ja käynnissä. Illalla käymme kävelyllä ja Lirika saa syödä samalla hiukan vihreää jotta se tottuisi siihen hyvissä ajoin ennen laidunkautta. Koulutreeneissä olemme hiukan edistyneet, olen nyt joka kerta saanut sen loppujen lopuksi rentoutumaan ja tulemaan hyvin kuulolle sekä kantamaan itsensä hyvin. Eilen oli juurikin tällainen päivä: alussa tamma oli tahmea kuin täi tervassa, roikkui ohjassa ja suorastaan laahusti. Aluksi en oikein uskaltanut vaatia siltä hirveästi, elimistö on kuitenkin vasta palautumassa sairaudesta ja se voi olla myös väsynyt ollessaan laitumme yöt. Loppujen lopuksi meni kuitenkin hermot, ja jouduin taittamaan pajunoksan raipaksi ja antamaan hieman kurinpalautusta jonka jälkeen hevosen oma moottori yhtäkkiä löytyikin! Aluksi se juoksi vain alta pois, mutta en antanut sen häiritä vaan aloin työstämään liikettä ja rytmiä rauhallisemmaksi ja viimein tamma uskalsi tulla tuelle pitäen sen kuitenkin äärimmäisen kevyenä ja löysi ihanan rytmikkään ravinsa. Oli ihanaa lasketella menemään kun hevonen kulki kuin ajatus, jopa laukka joka on meille aina ollut vaikeaa sujui äärimmäisen hyvin!

Kävimme myös pikkuveljeni kanssa ajamassa ponilla ihanan maastolenkin. Mira joutui aika koville, ylämäkiä oli aika paljon ja meistä kahdesta tulee painoa aika paljon. Hyvin se kuitenkin jaksoi koko lenkin ja käyttäytyi hienosti. Kotiin tultuamme hoidimme sen jalat linimentillä ja päästimme molemmat hevoset takaisin tarhaan.

En viitsi laittaa Lirikasta sen kummempia kuvia nyt kun se on niin laiha, saan varmaan kaikki ht.nettiläiset kimppuuni eläinrääkkäyksestä. Se lihoo hitaasti takaisin, en uskalla ottaa sen kanssa mitään riskejä jotta ähky ei uusisi.

Nyt kuitenkin aamupalalle ja valmistautumaan työpäivään!

KEP - ratsastuskypärän arvonta!

Nyt on oikea aika päivittää kisakamppeet, loimet ja muut varusteet! Lakkapää Länsiraja Hevostarvikkeet arpoo kaikkien oston tehneiden kesken KEP-kypärän (arvo 499€) joten nyt kannattaa tilata!

Aikaa osallistua on 30.6.2012 asti jonka jälkeen joku onnellinen omistaa hienon uuden kypärän.

Alla linkki!

http://www.facebook.com/photo.php?fbid=431634206866117&set=a.342919999070872.94933.342893569073515&type=1&theater

Klinikalla

Nyt olisi kotiuduttu, viimein! Heräsin aamulla kuudelta ja lähdin talliin harjaamaan Lirikan valmiiksi ja laitoin tavarat autoon. Keitin mukaan kahvit ja otin äidin leipomat ihanat korvapuustit laukkuun. Mietin hetken saako hevonen syödä mitään ennen tähystystä, siitä kun ei ollut mitään puhetta eikä minua ohjeistettu millään tavalla. Päättelin kerrankin oikein enkä antanut aamuruokia olleenkaan mistä Lirika oli äärimmäisen pahalla tuulella :)

Traileriin tamma meni niin vauhdikkaasti että hyvä jos perässä pysyin! Se on nähkääs tottunut saamaan kauraa muutaman haukun kiitokseksi jotta se malttaisi pysyä paikallaan niin kauan kunnes takalunkka saadaan kiinni, meillä kun ei ole takapuomia. Voitte varmaan kuvitella pettyneen ilmeen sen naamalla kun se tajusi että mitään ei ihan oikeasti tipu!

Isä kuskina

Matka meni verkkaisesti, olimme paikalla hyvissä ajoin ja ensimmäiseksi kysyinkin ilmoittautuessani olisiko hevosen kuulunut olla tyhjin vatsoin. Jep, neljätoista tuntia, terve vaan. No ei ollut tyhjä massu mutta eläinlääkäri päätti silti yrittää tähystystä. Lirika rauhoitettiin ja sen sieraimeen työnnettiin letku jota pitkin tähystyskamera saatiin mahalaukkuun. Mahaporttiin ei päästy kurkkaamaan heinämössön vuoksi, mutta muualla mahassa näkyi pieniä mahahaavajälkiä. Kysyin huomaako niistä milloin ne olisivat mahtaneet syntyä, mutta niistä oli kuulemma hyvin vaikea sanoa mitään. Eläinlääkäri totesi kuitenkin meidän tallimme olevan hyvin stressittömän kuuloinen ja ruokintamme olevan hyvällä mallilla. Jouduimme kuitenkin luovuttamaan tähystyksen suhteen ja jätimme Lirikan klinikan tallin karsinaan odottamaan mahalaukun tyhjentymistä ja lähdimme tällä välin kaupungille.

Olen selkeästi stressanut tätä asiaa enemmän kuin luulinkaan sillä niskani on taas niin totaalisen jumissa että en saa edes leukaa alas ilman että se sattuu älyttömän paljon. Klinikalta lähdön jälkeen menimme tuttavamme asunnolle jossa isä kokkasi ruokaa sillä välin kun itse otin särkylääkkeen ja pienet nokoset. Vatsat täynnä kävimme vielä asioilla ja palasimme klinkalle. Huomasimme heti että siellä oli melkoinen vilske päällä ja arvasin että joudumme odottamaan vielä hetken. Menimme viereisen tallin kentän katsomoon odottelemaan ja samalla katsoimme paikallisten ratsukoiden menoa. Ihastuin kauniiseen tummaan hevoseen ja pyysin saada ottaa siitä kuvia. Se oli kuulemma ollut vasta pari viikkoa omistajallaan ja he vasta tutustuivat toisiinsa. Hienoa yhteistyötä näytti olevan jo nyt!

                                                        
                                                                        Kaunotar

Kolmen maissa pääsimme viimein uudestaan sisään ja hakiessani Lirikaa tallista se hirnui ihan mahdottomasti kuullessaan ääneni! Veimme sen uudestaan pakkopilttuuseen ja taas se sai rauhoittavaa ja kameran mahaansa. Nyt näkyi jo hiukan paremmin mutta edelleen sieltä löytyi sulamatonta ruokaa. Loppujen lopuksi eläinlääkäri totesi että todennäköisesti mahahaavaumat sekä hidas ruoansulatus olisivat yhteistyössä pääsyy ähkyoireisiin. Kerroin jo aikaisemmin huomanneeni että aina kun olen lisännyt vähänkään heinää se on saanut oireita ja lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä että pelkkä heinä ei voi sellaista aiheuttaa. Nyt sekin sitten selvisi!

                                                                  Siellä se kurkkii!

Hoitomuotona lääkäri suositteli mahahaavalääkettä kuukauden verran jotta nyt olemassa olevat haavaumat suojautuisivat sekä puolen kauramäärän korvausta Greenmix-pelletillä. Parin viikon kuluttua voisin alkaa myös antaa ruokaöljyä noin desin verran jotta se saisi myös rasvaa. Heinää tulisi antaa edelleen mahdollisimman usein ja pieniä määriä päivässä. Ajatuksena oli se, että tamma lihoisi ja ruoansulatus pelaisi paremmin. Kun tämä on saatu kuntoon, voisin täysillä keskittyä sen lihasten takaisin saamiseen ja treenaukseen, nyt alkuun olisi hyvä tehdä rennompia lenkkejä maastossa.

Rahaa paloi mahdottomasti, neljäsataa euroa ja risat, mutta oli suuri helpotus tietää että ei siellä ainakaan mitään syöpäkasvainta ollut! Kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, kaunis lämminveritamma sai lopetustuomion ja sen omistaja itki niin lohduttomasti että itsellänikin tuli kyyneleet silmiin. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea voimia vaikeisiin aikoihin.

Klinikalla oli myös äärimmäisen suloinen varsa, vasta kolmen vuorokauden ikäinen hurmuri! Sen emä oli joutunut kohtuhuuhteluun mutta voi ilmeisesti jo paremmin. Pikkuinen oli niin ihana että olisin voinut heti paikalla viedä sen kotiini!

Nyt olemme viimein kotona, olimme kaksitoista tuntia reissussa ja nyt on niin väsynyt olo kuin ihmisellä voi olla. Hetken päästä käyn vielä siivoamassa karsinat ja huolehtimassa hevoset ja sitten viimeinkin saunaan ja nukkumaan!

Kiitos kaikille ystäville ja tutuille jotka ovat myötä eläneet kanssamme näitä vaikeita aikoja, tuntuu ihanalta huomata kuinka mahtavia ihmisiä ympärilläni onkaan! Mutta huomiseen ja hyvää yötä kaikille!

Raskaita aikoja

Apua, jännittää huominen klinikkareissu ihan mahdottoman paljon! Lähtö on siis kello seitsemän aamulla ja aika Oulun hevosklinikalle on 9.45.

Lirika on ollut tosi pirteä ja iloinen viime päivät, tänäänkin se riehui ja tyhmäili tarhassa kuin pikkuvarsa ja hirnui aina välillä. En ole uskaltanut antaa sille heinän lisäksi muuta kuin pari kourallista kauraa ja pellavapuuron iltaisin. Tiedän että turha sitä on etukäteen murehtia mitä sieltä mahasta löytyy mutta pelottaa silti. Pessimisti ei pety, on mottoni, mutta uskon että tulen olemaan niin totaalisen murheen murtama jos tulee kamala tuomio. Huh, odotetaan nyt kuitenkin huomiseen, ei kai tässä nyt muuta voi.

Töissä oli aika jees päivä, sain paljon juttuja aikaiseksi ja löysin uuden ihanan toimittajan! Saamme toivon mukaan niin upeita ratsastushousuja ettei tosikaan! Vautsi, en jaksa odottaa että uudet tuotteet tulisivat ja pääsisin esittelemään niitä asiakkailleni. Huomaa kyllä että on kesä tuloillaan, käy todella paljon ihmisiä ja varsinkin hevosenkengät tekee kauppansa paremmin kuin hyvin.

Mietiskelin tässä että olen tainnut löytää kutsumusammattini: rakastan asiakaspalvelutyötä (okei, en aina :), mikään ei ole ihanampaa kuin tutustua uusiin tuotteisiin ja trendeihin ja voin hyödyntää hevososaamistani täysillä. Kaiken kukkuraksi olen saanut ihania ystäviä ja tuttuja asiakkaistani ja mikäs sen mukavampaa kuin kahvistella ja jutella hevosasioista työajalla ihan luvan kanssa!

Käykäähän kaikki lukijat katsomassa seuraava linkki: http://www.facebook.com/pages/Lakkap%C3%A4%C3%A4-L%C3%A4nsiraja-Oy-Hevostarvikkeet/342893569073515, siellä arvotaan kaikkien hevostarvikkeita ostaneiden kesken upea KEP-kypärä, arvo 499€.

Hitsit, Nordic-tv tökkii taas, mulla kun on pahimmoilleen kesken True Blood ja Vampire Diaries joten argh!! Tässä kuitenkin hiukan helpotusta tuskaan, TB:n theme song on ihan paras!

http://www.youtube.com/watch?v=t0eQL5R3bw4

Nyt pitäisi mennä saunan kautta nukkumaan että jaksaa aamulla herätä ajoissa laittamaan hevonen matkustuskuntoon mutta on niin levoton olo ettei sitä osaa oikein rauhoittua. Plääh... kirjoittelen huomenna sitten lisää.

Hevosteni merkitys

Hevosteni sairastelun myötä olen pohtinut paljon niiden merkitystä minulle ja elämälleni. Miksi olen halunnut omistaa elämäni niiden hoitamiseen, rakastamiseen ja huolehtimiseen? Mikä on se suuri voima joka saa jaksamaan päivästä toiseen ja vaikeuksien läpi seuraavaan päivään?

Useimmat tapaamani ihmiset eivät voi ymmärtää tätä kaikkea ja ennen kaikkea sitä kuinka tärkeitä hevoseni minulle ovat. Osa hevosihmisistäkään ei selkeästi käsitä kuinka koen ne ja kuinka minulle on kaikista tärkeintä saada olla niiden kanssa. Loppujen lopuksi minulle on aivan sama vaikka en enää ikinä ratsastaisi Lirikalla tai ajaisi ponilla metriäkään, kunhan ne vain olisivat terveitä ja onnellisia ja saisin huolehtia niiden hyvinvoinnista kaikin mahdollisin tavoin.

Lirikan kanssa koen sellaisia asioita mitä en olisi edes uskonut mahdolliseksi. Aamuisin se tervehtii pehmeällä hörähdyksellä, töykkii turvallaan ja etsii makupaloja ja ruokaa. Silloinkin kun se on saanut aamuheinänsä se katsoo lempein silmin ja hamuaa turvallaan kuin kiittäen. Kotiin tullessani se suo minulle hetken, laittaa päänsä syliini ja selkeästi ilmaisee tyytyväisyyttään tullessani takaisin. Ulkoillessa se nauttii niin paljon ympäristöstään ja rauhallisesta käyskentelystä ettei sitä voita mikään ratsastusharjoitus tai kilpailusuoritus.

Ison eläimen ilmaistessa kipuaan ja tukeutuessaan sinuun on niin suuren vastuun ja kiitollisuuden ympäröimänä että sanat eivät riitä sitä kuvailemaan. Vastuu siitä, että olet ainoa joka voi tilanteelle yhtään mitään ja kiitollisuus siitä että hevonen luottaa sinuun niin äärimmäisen paljon että uskoo sinun olevan sen tuki ja turva. Sairaan hevosen hoito on mielettömän raskasta mutta silti palkitsevaa, siinä punnitaan todellinen hevosenomistaja.

Tiedän että tulee päivä jolloin on luovuttava ystävistäni ja teen sen hymy huulillani, sillä se on viimeinen palvelus jonka rakkaalle ystävälleni voin tehdä. Haluan niiden tuntevan turvallisuutta ja rauhaa kun aika koittaa ja haluan antaa molemmille mahdollisuuden lähteä arvokkaasti. Ei eläinlääkärin piikkejä vaan ajan koittaessa kaikki tapahtuu kotona kauniina päivänä jolloin mikään ei häiritse tai ole huonosti.

Ottaessani eläimen perheeni jäseneksi olen tehnyt päätöksen että se on tullut jäädäkseen eikä sitä lähetetä minnekään eteenpäin ellei kykyni huolehtia siitä kärsi minusta riippumattomista syistä. En voi sietää nykypäivän kulutushysteriaa joka ulottuu myös lemmikeihin. Otetaan uusi kun vanhaan kyllästytään, perheessä puhkeaa "allergia" joka mystisesti poistuu seuraavan lemmikin saapuessa taloon.

En todellakaan koe olevani maailman paras lemmikin omistaja, minussa on virheitä niin kuin kaikissa meissä  mutta yritän parhaani ja haluan että ystäväni voivat hyvin. En kertakaikkiaan voi tappaa edes hiirtä tallissa tai hämähäkkiä sisällä vaan mieluummin toimitan molemmat ulos niille sopimattomista paikoista. Monet pitävät tätä heikkoutena mutta itse koen tämän vahvuutena. Osaan olla empaattinen ja eläytyä toisen asemaan sekä kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa. Uskon karmaan ja uudelleen syntymiseen ja haluan elää tämän elämäni mahdollisimman hyvin ja toisia kunnioittaen.

Minua on tituleerattu "liian eläinrakkaaksi" ja vaikka miksi, mutta itse tiedän mitä olen ja miksi, se riittää minulle. Rakastan eläimiäni, mutta vain eläiminä sillä ne eivät ole ihmisiä eikä niitä niin pidä kohdellakaan.

Huolehtikaa kaikki rakkaimistanne ja muistakaa myös että joskus tulee aika jolloin on aika päästää irti. Eläin ei voi itse sitä hetkeä kertoa, sinun on se  ymmärrettävä ja annettava ystäväsi lähteä rauhassa ilman kipuja.

                                                   Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
                                                   saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
                                                   Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
                                                   olen kasteisen aamun pisara hento.
                                                   En ole poissa vaan luoksenne saavun
.                                                  mukana jokaisen nousevan aamun.
                                                   Ja jokaisen tummuvan illan myötä
                                                      toivotan teille hyvää yötä.
                                                                  - Eino Leino -

                             Kiitos Janica suuresta rohkeudestasi päästää Hansu taivaslaitumille!

 

Väsymyksen jälkimainingit

Voi peeveli mikä päivän aloitus!! Olin hyvissä ajoin laittanut kellon soimaan että ehdin aamuksi töihin ja heräsinkin puoli kuudelta. Kävelin keittiöön jossa katsoin kelloa ja hieraisin silmiäni: mitä ihmettä, kellohan on puoli seitsemän! Minun piti olla siis töissä varttitunnin päästä mutta puhelimeni oli mennyt ruotsin verkkoon ja siirtänyt kelloa tunnin taaksepäin. Kamalalla kiireellä laitoin kaikki valmiiksi ja hyppäsin autoon ja ehdin töihin puoli kahdeksaksi. Harmitti vietävästi, inhoan aloittaa päiväni kiireellä ja sekasorrolla.

Onneksi ihanat ystäväni kävivät minua piristämässä ja loppupäivä meni nopeasti sillä asiakkaita kävi todella paljon. Sain soitettua sinne hevosklinikalle ja sovin Lirikalle ajan keskiviikoksi tähystykseen jotta näemme mitä siellä massussa oikein on.

Kotiin ehdittyäni käytin Lirikan kävelyllä, haimme "mummolasta" sokeria ja vietimme mukavan hetken rupatellen "papan" ja Karon kanssa. Lirika oli aivan hassu, nuoli minua takista ja puhisi ja töykki pappaa kaulaan ja poskiin :) Nyt molemmat hevoset syöpöttelevät heinää ja hetken päästä lähden siivoamaan niiden karsinat. Nyt pieni lepohetki, hieman sipsiä ja True Bloodia niin päivän huolet haihtuu (toivon mukaan!) pois!

                                                   Tällaisia kaunokaisia löytyi pihalta!

                                                             
                                                                    Typykät syömässä

Uneton yö

Huh, nyt on takana yksi rankimmista öistä ikinä. Kävin yöllä katsomassa Lirikaa ja siellähän se makoili rauhallisesti karsinassaan joten päätin mennä tunniksi nukkumaan. Seuraavan kerran kun menin talliin se piehtaroi ihan tuskissaan ja eikun taas ulos taluttamaan. Kierrettiin noin varttitunti pihaa ja mentiin takaisin sisälle ja karsinassa sidoin tamman kaltereihin kiinni jotta se ei kävisi makuulle. Juomakippo turvan alle ja itselle heinäpaaleista ja loimista peti käytävälle ja avot! Kuulin koko ajan Lirikan liikkeet ja mahan äänet ja viimein se rauhoittui seisaalleen ja nukuin koiran unta varmaan kolme tuntia siinä heinäpaalien päällä. Kuudelta aamulla totesin tamman olevan sen verran hyvässä kunnossa että uskalsin lähteä takaisin sisälle nukkumaan ja simahdinkin kuin saunalyhty!

Joni oli aamulla käynyt katsomassa hevosen ja se oli kuulemma hörissyt nälkäisenä! Kävin yhdeksän maissa antamassa molemmille pienet heinäsiivut ja palasin takaisin nukkumaan. Nukuin melkein kahteen asti päivää kunnes taas kävin kurkkaamassa hevosten tilanteen. Hyvältä näytti, molemmat saivat taas pienet määrät heinää ja emäntä painui takaisin nukkumaan.

Ennen kaikkea tätä en olisi uskonut kuinka väsyttävää tällainen voisi olla, mutta niin se vaan on että siitä on maalaisromantiikka kaukana kun nukkuu hevosenkarvaisissa loimissa heinäpaalien päällä tallissa ja rukoilee että toinen voisi jo paremmin!

Nyt olen uskomattoman väsynyt, stressaantunut ja itkettynyt ja toivon että kaikki selviäisi viimeistään ensi viikolla Oulussa. Olen henkisesti varautunut siihen että tässä ei välttämättä ole enää kauan yhteistä aikaa, toivon vain että Lirika saisi nauttia ainakin tämän kesän elämästään laitumella.

Joni lämmittää juuri ulkosaunaa jonne pääsen hetkeksi rentoutumaan ja syömään kiukalla paistettua grillimakkaraa, onneksi! Illan päälle pitää vielä siivota karsinat ja valmistaa pellavapuuro molemmille mussukoille, toivotaan että tuleva yö olisi rauhallinen.

Jos elämä ois helppoo

Jumalauta, en enää jaksa! Tämä päivä päättyi taas niin mahtavasti ettei tosikaan... Aamupäivä oli oikein mukava, aurinko paistoi ja sain siivottua terassin ja portaat ja hevoset paistattelivat päivää laitumella. Lirika sai pitää vapaapäivän ja kävin Karon ja koirien kanssa pitkän kävelylenkin metsässä.

Illalla lähdin normaalisti iltatalliin ja ajattelin siivota karsinat ennen kuin haen hevoset sisään. Lirikan erikoinen käytös sai minut kuitenkin seuraamaan hetken tilannetta ja kuinkas ollakaan: siellä se kuopi vihaisesti maata, tuhisi ja oli selkeästi piehtaroinut. Pieni toivonkipinä rinnassa tarjosin sille heinää jolle se vain tuhahti. Selvä, TAAS ähkyä. Tässä vaiheessa ajattelin että tämä on taas ohimenevä juttu, hetken taluttelen ja se on siinä. Tamma nosti häntää ja teki ison lantakasan jonka jälkeen kokeilin viedä sitä karsinaan. Saman tien se yritti makuulle joten ei kun jatketaan talutusta. Päätin soittaa päivystävälle eläinlääkärille tarvitsevamme ainakin kipulääkettä, mahdollisesti myös letkutuksen. Yllättäen päivystys oli Kolarissa joten matkaan menisi ainakin kaksi tuntia. Emme voineet hetkeksikään pysähtyä, Lirika yritti heti makuulle joten kävelin lähes kolme tuntia yhteen menoon ja voin sanoa että alkoi jaloissa tuntua! Odottaessani eläinlääkäriä soitin terapiapuheluita ystävilleni, en vain enää jaksanut yksin pyörittää ajatuksia päässäni.

Eläinlääkärin saavuttua paikalle Lirika oli edelleen kovin kipeä ja se saikin heti kipulääkettä. Laitoimme tammalle liinat jotta se voitaisiin rektalisoida, mutta tämä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan: Lirika sai mielettömän hepulin tuntiessaan paineen kintereissään ja latasi niin käsittämättömän sarjan karsinan oveen että säikähdimme molemmat! Mene siinä sitten ottamaan jaloissa roikkuvia liinoja irti ja toivo ettei oma pää ole välissä jos seuraava potku tulee. Kädet täristen sain liinat irti ja ehdotin että hevonen ihan suosiolla rauhoitettaisiin toimenpidettä varten. Tämän jälkeen saatiin suoli tutkittua ja sen jälkeen letkutettiin vielä parafiiniöljyä sieraimen kautta mahalaukkuun.

Sain onneksi kipulääkettä varan vuoksi jos Lirikan tila huononee. Nyt tamma nuokkuu karsinassaan ja menen tunnin päästä kurkkaamaan miltä tilanne siellä näyttää.

Perjantaina on ensitöikseen soitettava klinikalle ja varattava aika tähystykseen. Ei tuollainen ähkyily ole normaalia ja kun tamma on vielä laihtunutkin huolestuttavasti. Eläinlääkäri sanoikin että voihan siellä olla joku tulehdus tai hevosella on yksinkertaisesti joku sairaus joka aiheuttaa nuo oireet. Ottaa päähän kun en aikaisemmin ole tajunnut viedä sitä tarkempiin tutkimuksiin, tunnen olevani käsittämättömän huono hevosenomistaja ja kaiken lisäksi idiootti. Kyllä, lihakset ovat laskeneet, kyllä se on laihtunut, kyllä se ähkyilee, kyllä sen selkälihakset ovat jumissa, kyllä olen paska hevosenomistaja.

Nyt koen niin kamalaa olotilaa ettei sitä voi sanoin kuvailla. Miksi juuri minulla Lirika meni tuollaiseksi? Mitä olen tehnyt väärin? Oikeasti, olen parhaani yrittänyt ja kysynyt neuvoa viisaammilta mutta mikään ei auta, aina on jotain pielessä. Tällä hetkellä väsyttää, masentaa ja itkettää ja pelkään Lirikan puolesta. Jos se nyt tuosta selviää, mikä tuomio tulee Oulussa? Olenko valmis tekemään isoja päätöksiä jotka eivät koskaan ole helppoja? Toivon että huomenna on selkeämpi pää ajatella näitä asioita, nyt olen kertakaikkiaan niin väsynyt etten tiedä mitä ajatella.

Elämä on välistä niin rankkaa ja epäreilua, mutta toivon että kaikki kääntyisi parhain päin ja Lirikalla olisi vielä monta ihanaa vuotta jäljellä! Palataan huomenna ja pitäkää kaikki peukkuja tamman puolesta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Jepujei, yksi päivä töitä ja sitten taas kaksi vapaata. Päivä meni suhteellisen nopeasti ja olin kotona viiden maissa. Joni oli ruokkinut hevoset ja päätin rentoutua hetken ennen tallihommia. Soitin tänään eläinlääkärille kysyäkseni ohjeita Lirikan lihottamiseen turvallisesti ja järkevästi ja sainkin hyviä vinkkejä. Monet syöttävät vanhoille hevosilleen Greenlinea tai Greenmixiä eli heinäpellettiä lisäksi jolloin hevonen saa lisää massaa mutta ei liikaa energiaa. Katsotaan ensi viikolla miltä hevonen näyttää ja päätetään sitten lähdetäänkö kokeilemaan.

Tänään oli ihanan aurinkoinen ilma, leppoisa tuulenvire teki kuitenkin raikkaan olon ja hyvillä mielin hain hevoset sisään. Lirika sai taas lämpölinimenttiä selkäänsä ja hieroin sen myös lavoista, niskasta ja kaulan lihaksista. Kyllä huomasi miten se hetken ihmeteltyään selkeästi nautti hoidosta ja porkkanavenytysten jälkeen se oli valmis harjattavaksi ja satuloitavaksi maastoretkeä varten.

Vakioreitillämme maa oli jo sen verran kovn tuntuinen että vain kävelimme ja ravailimme varovasti. Onneksi laukkareittimme oli kuitenkin sulanut ja kävimme siellä hiukan päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Menomatkalla Lirika laukkasi oikein sievästi tuntumalla mutta kotimatkalla se painoi häntä suorana kohti horisonttia! On se niin vahva halutessaan ja turkasen kuuma noinkin vanhaksi hevoseksi! Noh, hauskaa meillä kuitenkin oli ja rentoutuneena kävelimme pitkin ohjin kotiin.

Hoidin varan vuoksi jalat 2-teholinimentillä, Lirika ei ole saanut hetkeen päästellä kovempaa laukkaa ja en halua ottaa sen kanssa mitään ylimääräisiä riskejä. Molemmat mussuttivat tyytyväisenä iltaheiniään kun siivosin vielä karsinat, lakaisin tallinkäytävän ja lopuksi annoin rehut, pellavat ja kivennäiset. Vielä yövalo päälle ja sinne jäivät syömään ja torkkumaan molemmat. Käyn vielä tunnin sisällä iltakierroksen katsomassa että kaikki on hyvin.

Itselleni jäi oikein hyvä mieli hevosten kanssa puuhastelusta tänään, etenkin Lirikan kanssa meillä on niin erilainen suhde kuin alussa. Nyt tuntuu siltä että se uskaltaa viimeinkin luottaa minuun ja minä siihen, on se mieletön fiilis! Oli hauska katsoa kuinka vanha rouva nautti maastoilusta ja se oli mahdottoman pirteä vielä tallissakin, eli mitään hikilaukkoja ei todellakaan vedetty. Huomenna ajattalin mennä sillä kentällä, juoksutan taas muutaman minuutin alle ja ratsastan noin kaksikymmentä minuuttia, se riittää jos työskentely on tehokasta. Turhaan hinkata tuntia kentällä, siinä turhautuu niin hevonen kuin ratsastajakin. Huomenna tulee myös Herra Karamba, toivottavasti pojan kanssa menisi yhtä hyvin kuin viimeksi! Palataan huomenna asiaan jos en ui jossakin tulvaojassa Kartsan nakattua minut kyydistä :)

Otetaan iisisti

Joskus nollaus puhdistaa olotilan täysin, eilinen todisti sen jälleen kerran. Miehen siskolla Karolla oli eilen syntymäpäivät ja paikalle oli kutsuttu kourallinen ihmisiä grillaamaan ja maistelemaan boolia. Saavuimme Jonin kanssa paikalle seitsemän aikoihin ja pääsimme heti ensimmäisenä hampurilaisten (ja boolimaljan!) kimppuun. Seura oli hyvää, ruoka taivaallista ja juoma vielä parempaa. Sankari säteili ja jakoi huomiotaan kaikille tasapuolisesti ja jokainen näytti viihtyvän mainiosti.

Oli ihanaa huomata kuinka täysin erilaiset, eri ikäiset ja toisilleen tuntemattomat ihmiset tulivat todella hyvin toimeen ja nauttivat illasta. Karaoke raikasi ja allekirjoittanutkin kävi vetaisemassa parit biisit kunnes kahdelta yöllä alkoi olla jo niin väsy että oli pakko lähteä erittäin hilpeän Jonin kanssa kotiin.

Aamulla heräsin ruokkimaan hevoset ja menin takaisin nukkumaan kunnes oli pakko herätä että ehtisin töihin. Menomatkalla hain Saaran, Karon työkaverin mukaan jotta Saaran ei tarvitsisi mennä bussilla Tornioon. Meillä synkkasi tosi hyvin ja sovimmekin että vietämme saunaillan Karon ja Saaran kanssa muutaman viikon päästä meillä. Ihanaa kun saa uusia tuttavuuksia mukavista ihmisistä!

Työpäivä meni suorastaan siivillä, olin niin vauhdissa että itsekin hämmästyin. Ehkä olin tarvinut vain positiivista illanviettoa ja pään nollausta kaikesta mahdollisesta sillä työnteko ei ollut yhtään väsyttävää tai tylsää. Oikein mietin mikä viimeksi niin ärsyttikään sillä kaikki oli nyt mainiosti.

Kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet pikavauhtia ja lähdin talliin. Lirika sai ensimmäiseksi lämpölinimentillä käsittelyn ristiselkäänsä ja se silmin nähden nautti hieronnasta. Jätin sen loimen alle odottamaan ja harjasin ja suitsin ponin sillä aikaa. Kun olimme kaikki valmiita, koko konkkaronkka lähti puolentoista kilometrin päähän kentälle jossa poni sai pällistellä ja ihmetellä maailmaa sillä välin kun juoksutin Lirikan. Tamma ei ontunut enää laisinkaan ja ristiselkä liikkui ensi askelista lähtien hyvin. Se meni liinassa noin kymmenen minuuttia ja tämän jälkeen ratsastin vielä parikymmentä minuuttia Annikan ohjeiden mukaan. Hetken työskenneltyämme alkoi Lirika selkeästi toimimaan hyvin, aika ajoin sen takajalat tekivät hienosti töitä! Ei meidän meno vielä täydellistä ollut mutta saimme molemmat onnistumisen tunteita.

Nyt on talli siivottu ja hetken päästä pitää käydä vielä iltaruokkimassa tytöt ja sitten saunomaan!

Perrjantai...

Murr... ei voi olla näin masentavaa mennä töihin. Mulla on niiin  motivaatio kateissa ettei tosikaan. Kauhea sähköpostisuma odotti heti ensimmäisenä ja vastaaja oli pullollaan viestejä (kerrankin suljin työpuhelimen vapaiden ajaksi!). Sain aamun kohtalaisen hyvin käyntiin, mutta jotenkin ahdisti taas kaikki. Muutama vuosi sitten puhjennut paniikkihäiriö näyttää taas pahenevia merkkejä, helotan punaisena kuin tomaatti vähän väliä ja tuntuu että tekisi mieli ryömiä jonnekin koloon piiloon.

Työtehtävät ovat edelleen ihania ja rakastan myydä hevostarvikkeita mutta ehkä olen vain loman tarpeessa. Juuri aamulla luin artikkelin siitä, kuinka työholisti väsyttää itsensä sillä, että kokee aina riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä eikä osaa olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Kamalaa, tunnistan osan oireista itsessäni ja pitäisi pystyä vain ottamaan rennommin. Kesäloma häämöttää onneksi edessäpäin ja uskon että se antaa taas kauan kaivattuja voimia!

Kotiin päästyäni vaihdoin pikaisesti vaatteet ja lähdin laittamaan Lirikan valmiiksi juoksutukseen, halusin nähdä itsekin sen ristiselän liikkeet maasta käsin. Mennessä pidin sillä selkäloimea jotta lihakset pysyisivät lämpimänä. Alussa tamma oli todella jännittynyt ja epäpuhdas, selkä ei liikkunut ollenkaan ja takajalat olivat ihan jossain muualla kuin hevosen alla. Hetken se revitteli tosissaan, pukitteli ja riehui ja ilmeisesti paikat aukenivat hieman, sillä melkein heti sen jälkeen se alkoi liikkua huomattavasti paremmin. Juoksutin molempiin suuntiin pari kertaa, otettiin siirtymisiä ja välistä pienennettiin ja suurennettiin ympyrää. Lopuksi Lirika liikkui paljon paremmin ja ristiselkäkin teki töitä!

Juoksutuksen jälkeen laitoin selkäloimen takaisin ja kävimme "mummolassa" eli Jonin vanhempien pihassa hakemassa parit sokerit kiitokseksi ja Lirika sai paljon rapsutuksia ja rakkautta! Kotiin käveltyämme laitoin vielä fleeceloimen selkään, siivosin karsinat ja ruokin hevoset. Nyt on sikaväsy mutta aika hyvä olo. Ehkäpä sitä voisi alkaa katsomaan telkkaria ja hiukan rentoutua tällekin päivää!

Oivalluksia

Jes, mikä mieletön päivä tästä kehkeytyikään! Aamulla olin pahalla tuulella ja masentunut, Jonin kanssakin riideltiin eilen jostain ihan turhasta. Istuin koneella ja olin kärttyinen kunnes Karo soitti ja komensi laittamaan lenkkarit jalkaan, oli kuulemma kohta meidän tiehaarassa. Eihän siinä auttanut muu kuin vetää vaatteet niskaan ja lähteä liikkeelle.

Ensimmäisenä kotitien mutkassa kohtaan naapurin papan joka huutelee hävyttömyyksiä ja on kaikin puolin rasittava. Päätin että en huomioi mokomaa ääliötä mitenkään vaan jatkan matkaani kuin häntä ei olisi edes olemassa ja tämä toimi, ukko piti suunsa kiinni. Kävimme Karon kanssa ihanan lenkin kuulaassa kevätilmassa ja sain siitä niin paljon virtaa että sain siivottua kämpän! Tiskasin, imuroin ja pesin roskakaapin sekä pesin myös koneellisen pyykkiä. Tästä energiaa keränneenä kävin kaupassa ja siivosin tallin. Poni-parka on viime aikoina jäänyt niin paljon vaille huomiota että päätin käydä sillä ajamassa.

Lähtö sujui oikein hyvin, mutta puolen kilometrin jälkeen se alkoi sikailemaan ja meinasi peruuttaa ojaaan. Millään ei olisi huvittanut lähteä ilman Lirikaa ja toista otti niin päähän mutta pienen kousimisen jälkeen matka jatkui hyvin. En viitsinyt sitä pitkälle juoksuttaa näin pitkän tauon jälkeen ja lenkin jälkeen laitoin vielä linimentin ja lämpöpintelit.

Ystäväni soitteli ollessani kärryttelemässä ja aikoi tulla kyläilemään. Olen useasti pyytänyt häntä käymään ja auttamaan Lirikan kanssa ja nyt viimein onnisti! Laitoin hevosen valmiiksi ja kävelimme puolen kilometrin matkan kentälle. Alusta asti A katsoi istuntaani krittisellä silmällä ja pisti harottavat käteni ja jalkani ojennukseen :) Sain niin mielettömiä ahaa-elämyksiä ettei tosikaan ja se, että olen kaikille mainostanut Lirikan olevan vahva kädelle johtuu vain ja ainoastaan omasta vahvasta kädestäni. Hevonen oli vielä epäpuhdas ravissa, mutta hetken tilannetta tutkailtuamme tulimme siihen tulokseen että vika ei olekaan lavassa vaan ristiselässä joka jumiutuu eikä liiku ollenkaan. Silloin kun sain tamman venyttämään eteen-alas alkoi myös selän lihakset toimimaan, mutta ilmeisesti en ole onnistunut tässä kovin hyvin viime aikoina, koska se on niin lukossa.

Tunti oli ihana, mutta rankka! Kyllä taas huomaa että tekee todella hyvää että joku katsoo ja opastaa, etenkin kun se joku tietää mitä tekee. Hienoa, kiitos A!!

Lirika sai ratsastuksen jälkeen kaksiteholinimentit selkäänsä ja hierontaa. Uskon että tämä kyllä helpottaa nyt kun tiedämme mikä on ongelma.

Nyt olen saunonut, syönyt, rentoutunut ja huomenna töihin. Täytyy kyllä todeta että olen kyllä aika onnekas omistaessani noin ihanat hevoset, avopuolison ja upeat ystävät, kiitos kaikille!

Aamuväsy

Maastossa

Kohti kotia

Kotipihalla 

"Eikö voitais unohtaa nää kiiret ja muut, tartuttais hetkeen ja antais ajan kuluu, eikö voitas jättää turhat paineet sun muut, ei elämän tarvi olla kilpailuu. Eikö voitais unohtaa nää kiireet ja muut, mentäis ulos katselemaan kasvaako puut. Eikö voitas jättää turhat paineet sun muut, otetaan iisisti huolet vaihtuu haaveiluun."

Reino Nordin-Ota iisisti

Arvonta!

Jokainen esittelyn lukenut tietää minun olevan kauhuleffafriikki, joten arvonnan palkintona ovat mainetta niittäneet Saw elokuvien osat 2 ja 3.

Voit osallistua tämän pelottavan palkinnon tavoittelemiseen kommentoimalla blogiini kysymyksellä jotka sitten kerään kysymyspostaukseen jälkeenpäin. Arvontaan voivat osallistua vain rekisteröityneet lukijat. Muistathan laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi jotta voitosta voidaan ilmoittaa henkilökohtaisesti!

Aikaa osallistua on 7.5-13.5.12 klo 20.00!

Uusia tuulia

Voitte varmasti kuvitella miltä tuntuu rankan salitreenin jälkeisenä aamuna? Kun sain silmät auki ja yritin nousta sängystä, tuntui että jäsenet eivät tottele ja jokainen lihas huusi tuskasta. Vaivalloisesti sain väännettyäni itseni sängystä ylös huomasin kuinka tehokasta treeniä eilinen ratsastus oli ollut. Kyllähän siinä hiki tuli, mutta en ollut tajunnutkaan kuinka paljon jouduin lihaksia käyttämään pysyäkseni tasapainossa.

Töissä mietiskelin ravureita ja ratsuja, kuinka erilaista niiden kanssa touhuaminen onkaan. Ravimaailmassa esimerkiksi suojat ovat hyvin paljon erilaiset kuin ratsuilla, mielenkiinnoilla katsoinkin Tanjan tekemisiä ja yritin ottaa oppia. Radalla käydään hiittaamassa ja treeni on paljon erilaisempaa kuin yhdelläkään tuntemallani ratsulla. Onneksi asiakaskuntaani kuuluu paljon ravi-ihmisiä joita haastattelin aina sopivan tilaisuuden tullen ja kyselin ihan uudella mielenkiinnolla lajista.

Mietin ihan tosissani että jos saan Karamballa treenata enemmänkin, kävisin suorittamassa monte-kortin jotta voisin myös kilpailla. Missään ratsastuslajissa ei ole samanlaista kisan hurmaa (paitsi laukkakisoissa, mutta niitä ei taida Suomessa juuri olla) kuin montessa. En halua kuitenkaan jättää kouluratsastusta paitsioon, mutta kaipaan harrastukseen enemmän jännitystä ja vauhtia. Lirika on jo niin vanha, että se ei kovin mielellään mene lujaa maastossa, enkä halua sitä edes siihen pyytää. On mukava että jollakin saa päästellä ja vielä luvan kanssa. Nauroinkin tänään että Lirika olisi jäänyt kuin täi tervaan jos se olisi Kartsan kanssa lähtenyt kilpasille :)

Suosittelen kaikille ratsastajille ainakin kerran ravurin selässä treenausta, on se kyllä niin mieletöntä!

Ravurit on rautaa!

Wau mikä päivä! Lirika on vähän poissa pelistä, sen täytyy olla nyt rauhallisemmalla käytöllä mutta ystäväni ihana hevonen Karamba Yankee tuli minulle ratsastettavaksi! Karamba on lämminverinen ravihevonen joka tarvitsi hiukan laukkatreeniä selästä ja Tanja pyysi minua ratsastamaan mistä olen vilpittömän kiitollinen. Jokaiselta hevoselta oppii jotain ja niin myös Kartsaltakin.

Raukkaparkaa hiukan jännitti selkäännousu ja se tärisi ja vapisi kunnes sai taputuksia ja rohkaisevia sanoja. Kävellessämme tuntui että se ei nahoissaan pysy ja viimein kun se sai luvan ravata oli se tulta ja tappuraa! Yritin alussa keventää, mutta huomasin sen pian lähes mahdottomaksi kovan vauhdin ja isojen askelten vuoksi joten päätin olla kevyessä istunnassa ihan suosiolla. Aluksi minua pelotti ja jännitti ja pelkäsin putoavani tai että hevonen ryöstäytyy hallinnastani kokonaan. Huomatessani Karamban tottelevan kauniisti uskalsin antaa sen mennä reipasta ravia ja tahdin löydettyäni oli hienoa antaa sen mennä ravia oikeasti lujaa! Totaalisesti eri fiilis kuin ratsuilla, tämä poika meni eikä meinannut! Lievän ylämäen koittaessa päätin kokeilla josko poika olisi valmis laukkamaan ja hurjan ravin jälkeen laukka nousi hienosti ja sitten meno vasta hurjaa olikin!

Kotiinpäin mennessä Karamba sai paljon kehuja ja kiitosta ja oma-aloitteisesti se nosti melkein heti laukan ja annoin sen mennä omaa tahtiaan. Eihän tämä hevonen ymmärrä pohkeista mitään, se on selvä, mutta omistajan toiveesta voimme niitä opettaa sille kesän aikana ja uskon että siitä tulee todella opettavainen kokemus.

Kaiken kaikkiaan Tanja oli tyytyväinen siihen että Kartsa oli rento ja meni hyvin ja minä olin kuin hangon keksi! Ihanaa että joku oikeasti jaksaa kuskata hevostaan meille ja antaa minun ratsastaa sillä, aivan uskomatonta.

Nyt sain vain ratsastaa ajattelematta koko ajan muotoa ja väistöjä yms. kunhan hevonen vain liikkuu eteenpäin ja senhän se teki! Vauhdin hurma oli mieletöntä ja se imaisi minut kokonaan mukaansa. Tanja lupasi että saan myös radalla käydä ottamaan ravivetoja ja odotan niitä aivan intona.

Huh, huomenna reidet ja perse huutavat hoosiannaa mutta oli tämä päivä sen arvoista!

                            Perhana kun en saanut parempaa kuvaa pojasta, sen verran komea tyyppi on!

Yksin ratsastaminen- onko siitä mitään hyötyä?

Heräsin tänään huomattavasti terveempänä kuin eilen, kuume oli laskenut ja lihaksetkaan eivät olleet yhtään niin jumissa, luojan kiitos! Ilma oli ihanan lämmin ja päätin käydä Lirikalla pienen lenkin ja katsoa miten sen lihasjumi voi. Se reväytti tai sai jonkun asteisen jumin muutama päivä sitten ratsastettuani sitä pitkästä aikaa vieraalla maneesilla kengityksen yhteydessä. Pohja oli hurjan pehmeä ja Lirika ei tuntunut nauttivan siinä menosta ollenkaan. Viimeisen laukan jälkeen se alkoi ontua vasenta etustaan ja lopetimme ratsastuksen pitkään kävelytykseen. Käynnissä se ei ontunut laisinkaan, ainoastaan ravissa.

Parin päivän ajan olen sitä vain taluttanut ja tarhannut, mutta koska jalassa ei tunnu lämpöä, nestettä tai mitään turvotusta eikä se sitä arista, päätin kokeilla josko varovainen liikutus vetreyttäisi. Kävelimme kentälle puolen kilometrin matkan ja aloitimme työskentelyn ympyröillä taivutellen ja kaarevilla urilla asettaen huolellisesti molemmille puolille. Lirika tuntui todella yhteistyöhaluiselta ja rentoutuneelta ja oli mukavasti tuntumalla ja astui hyvin alleen. Avotaivutus meni ok ja sulkutaivutukset kuin vettä vain, niistä se pitää! Treenattuani sitä käynnissä hyvän tovin kokeilin ravia ja alussa se tuntui jäykältä ja tahmealta. Olin tietysti varovainen jotta en pakottaisi sitä liikkumaan kipeällä jalalla liikaa, mutta hetken ravailtuamme se tuntui lämpenevän ja oli puhtaamman tuntuinen.

Kun olin varma että jalkaan ei satu eikä hevonen onnu, uskalsin oikeasti vaatia sitä liikkumaan. Menimme kohtalaisen pienelle ympyrälle ja pyysin sitä reilusti jalalla eteenpäin kuitenkin niin että käsi on vastassa. Silloin tunsin kuinka takajalat oikeasti rupesivat toimimaan ja aika ajoin meno tuntui todella hyvältä! Ihana kun tulee näitä ahaa-elämyksiä, niiden avulla jaksaa taas puurtaa eteenpäin.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet paljon yksin ratsastamisesta kotona ja miettineet voiko tällä tavalla kehittyä ratsastajana. Uskon että voi. Takapuolen alle kerääntyy kilometrejä jotka vaikuttavat istuntaan väkisinkin ja olemukseen tulee uudenlaista varmuutta ja luontevuutta. Jos jaksaa tarkkailla omaa istuntaa myös maastoillessa pitäen mielessään valmentajien neuvot, en ainakaan itse ole takapakkia ottanut. Oma hevonen tulee tutuksi erilaisissa tilanteissa joka vaikuttaa myös kentällä työskentelyyn. Tasapaino kehittyy aivan eri tavalla maastossa kiipeilemällä ja joskus jyrkkiäkin alamäkiä ratsastaessa.

Itse pyydän mahdollisimman usein muita kuvaamaan ratsastustani jotta näen sekä virheet että onnistumiset. Olemme myös ystävieni kanssa kovia analysoimaan ratsastustamme (ehkä joskus liiankin kanssa!) ja toisen mielipide voi tuoda selkeyttä mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Toki pyrin saamaan valmennusta mahdollisimman useasti, mutta halpaa lystiä se ei ole, joten olosuhteiden pakosta kerrat jäävät turhan vähäisiksi.

Sitä sanotaan että into korvaa puuttuvan taidon. Jollakin tapaa tämä voi pitää paikkansa myös ratsastuksessa: jos halu oppia ja ratsastaa hyvin on kova, onnistuu varmasti ennemmin tai myöhemmin!

Hevoskirjat kautta aikojen

Päivä on mennyt kotona kipeänä köllötellen. Sain karmean flunssan kuumeinen kaikkineen ja hevoset ovat saaneet tyytyä tarhassa oloon.

Herättyäni viimeinkin tähän päivään keitin itselleni kupin teetä ja syvennyin rakkaan harrastukseni pariin, lukemiseen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin tehdä pari leipää, kääriytyä peiton alle lukien hyvän mielen kirjoja. Näillä tarkoitan mahdollisimman kevyttä lukemista ja noloa tunnustaa, rakastan edelleen nuoruuteni hevoskirjoja.

Kirjahyllyni ei pursua sivistyneistä teoksista vaan on täytetty divareista ostamillani hevoskirjoilla. En tiedä ketään muuta hevosihmistä (ainakaan aikuista sellaista) joka ääneen kehtaa tunnustaa moista edelleen harrastavansa. Tiedä sitten olenko tosiaan ainoa, voi olla, mutta epäilen vahvasti. Tähän asiaan täytyy ehdottomasti tulla muutos ja nyt listaankin parhaat hevoskirjat kautta aikojen, lukuvinkkejä kaikille lapsille ja lapsenmielisille!

Piglet-kirjasarja

Tämä on todella vanha, kirjoitettu muistaakseni joskus 70-luvulla, mutta kirjailija Nan Ingerillä on todellakin sana halussaan! Kirja kertoo 13-vuotiaasta Pigletistä joka muuttaa kaupungista maalle ja saa oman hevosensa Untuvan. Ensimmäinen osa on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, mutta seuraavat kaksi perinteisempään malliin. Vaikka kuvitelluista tapahtumista on neljäkymmentä vuotta, en voi kuin nauraa kuinka tallimaailma ja ilmapiiri ovat edelleen täysin samanlaiset! Lainaan kirjasta erästä kohtaa joka on niin totta kuin olla voi. Piglet ratsastaa siinä verryttelyssä ennen omaa suoritustaan kisoissa:

"Sanotaan että urheilu luo toverihenkeä. Sitä minä kyllä epäilin siinä ratsastaessani. Ei kukaan näyttänyt haluavan olla toverini."

Ensimmäisissä kisoissani tervehdin verkassa kaikkia ystävällisesti hymyillen ja mitä sainkaan takaisin: mulkaisun kun joku oli niin vajaa että kehtasi sanoa hei.

Ratsutyttö-kirjasarja

Päähenkilönä on myös teini-ikäinen tyttö Kati, joka isänsä mentyä uusiin naimisiin joutuu muuttamaan landelle ja sietämään isänsä uutta vaimoa. Helsinkiin jäävät kaikki kaverit ja hoitohevonen Deli ja Kati vannoo ettei koskaan hyväksy uutta kotiaan. Kuinkas käykään, Pirttijärvelle muutto onkin loppujen lopuksi onnenpotku. Sarjasta on ilmestynyt kuusi kirjaa. Olen aina pitänyt Marvi Jalon kirjoitustyylistä ja hän onnistuu riipaisevan tarkasti kuvamaan teini-iän tuskaista rakastumisen tunnetta ja hevosmaailmaa. Nämä olen lukenut varmaan sata kertaa, kokoelmistani puuttuu ainoastaan Ratsutytön rekiretki, eli jos joku sellaisen omistaa ja haluaa myydä, viestiä tännepäin!

Nea

Kaikki kahdeksankymmentä-luvun lapset ovat lukeneet nämä kirjat! Sarja kertoo ylipainoisesta Neasta joka saa vanhemmiltaan lahjaksi alkeiskurssin Fagerin ratsutallilla. Suurien odotusten vallassa Nea menee ensimmäiselle tunnilleen ja saa karvaasti pettyä. Ilkeät hevosenhoitajat näyttävät välittömästi kaapin paikan ja Nea joutuu kiusatuksi.

Uskon näiden kirjojen suosion johtuvan pitkälti siitä, että jokainen meistä on tuntenut tallilla itsensä epävarmaksi ja osamaattomaksi ja saanut oman osansa "isompien tyttöjen" höykytyksestä. Nean tunarointi aiheuttaa välistä sellaista myötähäpeää etten voinut lukea Hubertusratsastus-osaa pitkiin aikoihin! Must read-listan kolmonen!

Amor

Hiukan varttuneemmille teineille ja nuorille aikuisille suunnattu kolmen kirjan sarja kertoo 16-vuotiaasta Liiasta ja Martinista, lapsuudenystävistä jotka ajautuvat ratsastusharrastuksen myötä seurustelemaan. Kirja käsittelee vaikeita aiheita, menetystä, tulevaisuuden pelkoa ja ihmissuhteita raikkaalla ja nuorekkaalla otteella.

Sandra ja Villiruusu

Näistä kirjoista pidän kirjailijan hevoslähtökohtaisen ajattelun vuoksi. Sandran aikaisempi poni Prillan on jäämässä liian pieneksi ja etsiessään uutta hevosta he törmäävät vaikeaan ja kaltoinkohdeltuun Villiruusuun. Mutkien kautta poni päätyy Sandralle ja kirja kuvaa varsin todentuntuisesti niitä vaikeuksia joita tällaisessa tilanteessa voi syntyä. Yhden elämänohjeen olen tästäkin kirjasta poiminut: "Muista että ratsastus ei ole vain ruusuilla tanssimista, se on myös hauskaa!"

Tämä unohtuu valitettavan monelta ruusukkeen kuvat silmissä vilkkuvilta ratsastajilta. Itsellänikin meni kauan ennen kuin opin ottamaan rennommin ja nauttimaan ratsastuksesta. Mitä sitten jos avotaivutus ei tällä kertaa mennytkään niin hyvin tai pohkeenväistö meni mönkään? Pöh, mennään maastoon ja kokeillaan huomenna uudelleen! Haasteena heitänkin meitä kaikkia ottamaan elämän ja ratsastuksen hieman rennommin ja muistelemaan miksi hevosharrastuksen pariin aikoinaan tuli. Oliko se kilpaileminen veren maku suussa vai rakkaus eläimiin?

Toivon kaikille ihania lukuhetkiä ja hauskoja ratsastusretkiä!

Kuvapostaus

Viime aikaiset postaukseni ovat olleet ikävän negatiivisia, joten laitetaanpas nyt oikein kunnon kuvapläjäys väliin!

Minäkö vanha ja raihnainen?!

Tuosta eukosta en kyllä menis vannomaan...

Äläs nyt höpötä, mennään jo!

Viime kevään rapatreeneistä tulossa

Ilmeellä vedetään

Kaunis tamma

Shiihs mithään emmä ole ottahneet!

Joskus ollaan yritetty olla edustavina

Ärrin murrin ja lievää vatutusta

Just joo. Muuta en voi enää sanoa. Nyt olen kuullut ja nähnyt ihan kaiken! Kuulin tässä joku aika sitten olevani kerrassaan paska hevosenomistaja joka ei huolehdi eläimistään. Menoamme ei kestä katsella, niin kauheaa se kuulemma on ja laiminlyön hevosehoidon touhottaessani muista vähemmän tärkeistä asioista, esimerkiksi karsinan väri on kuulemma pinkki (tietysti, olenhan liian eläinrakas ihminen). On minun vikani että Lirika on sairastunut ähkyyn ja kärsinyt huonosta kengityksestä. Syötän sille ties mitä kalliita rehuja ja silti se on liian laiha. Katsotaan vanhoja valokuvia jossa hevonen on kymmenen vuotta sitten parhaassa kisakunnossa ja verrataan sitä 22-vuotiaaseen, kolme varsaa synnyttäneeseen tammaan joka on talven aikana sairastanut enemmän kuin kerran.

En oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Toki minulla on paha mieli siitä, että hevonen ei ole siinä kunnossa missä haluaisin sen olevan, sille ei nyt yksinkertaisesti mahda mitään. Parhaani teen ja muuta minulta ei voi vaatia. Onko se rikos että halusin viedä hevoseni pois täysihoitotallilta ja viedä sen kotiin? Täällä se saa olla ulkona koko päivän ja tallissa tuulettaa karvapeitettään ilman ympäri vuorokautista loimitusta. Lämpimien kevätpäivien koittaessa se saa olla ulkona ihan nakuna ja nauttia piehtaroinnista täysin rinnoin. Heinää se saa neljä- viisi kertaa päivässä ja rehut kolme kertaa päivässä ja vettä on tarjolla tarhassa koko ajan. Liikuntaa se kolme tai neljä kertaa viikossa pitkien lämmittelyjen kera jotta se ei reväyttäisi paikkojansa. Lisäksi sillä on hevoskaveri koko ajan sekä virikkeellinen elämä kaikinpuolin.

En voi käsittää tällaista toimintaa laisinkaan! Varsinkin kun se tapahtuu törkeästi selkäni takana, ei kukaan ole tullut moista päin näköäni kertomaan. Ammattilaisen, aikuisen hevosihmisen luulisi kykenevän parempaan. Vai pitäisikö todeta "ammattilaisen". Etenkään kun kyseinen henkilö ei ole nähnyt talliamme, ei tiedä arjestamme hölkäsen pöläystä ja päättelee asiat miten itse haluaa.

Hienoa on että jaksetaan olla huolissaan eläimen hyvinvoinnista, sitä minäkin peräänkuulutan, mutta luulisi kokeneen hevosihmisen osaavan kertoa suoraan minulle olevansa huolissaan ja kuuntelevan mahdollisia syitä hevosen sen hetkiseen tilaan. Mielelläni otan vastaan asiallisia neuvoja sekä vinkkejä ja kyselenkin monesti minua kokeneemmilta ihmisiltä apua.

Nyt on viime aikoina tullut niin paljon paskaa niskaan ja aiheetonta(kin) kritiikkiä että alkaa huumori loppua. Pyrin kyllä ohittamaan aiheettomat kommentit olankohautuksella, mutta aina se ei ole niin helppoa. 

Onneksi on kuitenkin paljon niitä ihmisiä jotka jaksavat kannustaa ja opastaa asiallisesti sekä rohkenevat aukaista suunsa huomatessaan epäkohtia. Kiitos kaikille ystävilleni, olette aikamoisia tukipilareita elämässäni!

Hevosmiestaito ja sen puute

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä päivä, aamupäivä meni Lirikaa putsatessa ja kyllähän siitä karvaa lähtikin! Tunnin sitä harjasin ja siistin jouhet, leikkasin vuohiskarvat ja lyhensin tuntokarvoja aavistuksen. Pisteenä iin päälle suihkuttelin Vetrolin Shinea ja tammasta tuli todella edustava.

Suka oli kovilla!

Tyytyväinen tamma

Lopputulos

Opettelin myös Jonin avustuksella vaihtamaan kesärenkaat traileriimme, ei ollut yhtään niin vaikeaa kuin olin pelännyt! Putsasin kaikki nahkavarusteet ja vaihdoin traileriin uudet aluset. Huomenna olisi vuorossa sitten lantalan tyhjennys, hyi että inhoan sitä!

Tänään mietin myös otsikossa olevaa aihetta pitkään ja hartaasti. Vaikka en ole todellakaan täydellinen ratsastaja tai hevosenomistaja, pyrin kuitenkin aina siihen että hevosella on rento ja luottavainen asenne enkä tarkoitukselle vie sitä liian vaikeisiin ja pelottaviin tilanteisiin. Tämänkin olen oppinut kantapään kautta: Lirika on pelästyksissään ja liian stressaavassa tilanteessa kaatunut päälleni ja tästä sain syyttää vain ja ainoastaan itseäni.

Haluan kunnioittaa hevosen tarvetta olla hevonen, enkä halua inhimillistää niitä liikaa. Kaikki liiallinen pakottaminen ja alistaminen on mielestäni väärin: siinä missä taito loppuu alkaa väkivalta.

Olen nähnyt viime aikoina asioita jotka olisin mieluummin jättänyt näkemättä. Olen jäänyt miettimään onko rollkur todellakin tarpeellista hevosen koulutuksessa ja ratsastuksessa. En voi uskoa että hevonen hyötyy tuollaisesta asennosta millään tavoin ja voin kuvitella miten epämiellyttävää on olla köytettynä liian tiukkaan pakettiin. Mietin myös mitä se tekee hevosen psyykelle fyysisen kivun lisäksi, voiko hevonen luottaa sellaiseen ihmiseen joka alistaa sen täysin avuttomaksi ja aiheuttaa kipua? Eikö olisi huomattavasti kiitollisempaa jos hevonen omasta vapaasta tahdostaan kantaa itsensä ja laskee niskansa alas?

Älköön kukaan luulko minun kuitenkaan olevan mikään kukkahattutäti. En salli hevoselta minkäänlaista törkeää käyttäytymistä, kunnioitus ihmistä kohtaan on oltava. Hevosteni tulee varoa minua, ne eivät saa töniä, astua varpaille ja tai jyrätä taluttaessa. Molemmille tämä on suurimman osan ajasta selvä, mutta tarpeen tullen muistutan joko äänellä, tai riimunnarun napautuksella.

Ikävä tosiasia on, että aina on huonosti kohdeltuja eläimiä, halusimme tai emme. Tietämättömiä tulee valistaa ja kertoa oikeista toimintatavoista, jos nämä eivät halua ottaa oppia vastaan olemme kuitenkin voimattomia. En usko rullaamisen olevan vielä eläinsuojelurikos joten valvojille ilmoittaminen ei välttämättä tuo tulosta. 

Mitä mieltä te rakkaat lukijat olette? Voimmeko todellakin vaikuttaa asiaan ja millä tavoin? Kertokaa myös mitkä teidän mielestänne ovat avaimet hyvään hevosen käsittelyyn!

Kiitos ja aamen, nyt ruokkimaan omat hevoset!