Treeniä treeniä!

Voihan vihna kuinka kinkkisiä tehtäviä Rauno oli meille keksinyt keskiviikon treeneihin. Ei sillä, ne tulivat tosi tarpeeseen ja pääsi taas haastaamaan itseään kunnolla. Muutaman esteen rataa tehtiin ja se alkoi heti niin että jätettiin koira eka hypyn taakse, ja siitä sitten piti heittää etukautta seuraavan hypyn yli. Tässä välistä veto ja seuraava hyppy. Tässähän mulla kosahti jo heti, pöhkö menin ottamaan Kiran vastaan rintamasuunta kohti toka hyppyä.

Niinhän siinä kävi että se tietysti hyppäsi sen väärältä puolelta. Raunon ohjeiden avulla korjasin tilanteen niin että käänsin selän toiselle hypylle ja kun Kira tuli eka hypyn yli, käskytin jo hyppyä, mutta käänsin rintamasuunnan vasta kun koira oli tietyn linjan ylittänyt. Siitä saatiin koiruus menemään oikein ja hieman säätäen myös toinen este. Tästä piti lähettää "vaikeammalta" puolen kepeille ja Kira ei livistänyt yhdestäkään välistä liian aikasin! Kepeiltä takaakierrolle ja sitten hanaa! Edessä oli nimittäin suora putki ja sen jälkeen keinu. Hyvin selvitettiin tämäkin tilanne. Keinulta heitto putkeen joka oli puomin alla. Putkesta hypylle ja siitä puomille. Eka kierroksella menin sekaisin että mihin pitikään mennä, joten hommaan tuli pieni katkos :) Loppu sujui ok.

Tästä alettiin sitten tosissaan viilaamaan. Kuivaharjoiteltiin välistävetoa ja totesin jälleen kerran omat jalkani niin saakelin kömpelöiksi ettei tosikaan. Näytän ihan tollolta nuissa videoissakin :D Mutta onnistuinpas silti, onneksi aksa ei ole tyylilaji ;) Hyppy-puomi kohtaa jankattiin muutampi kerta, ihan turhaan itse juoksin niin lähelle hyppyä kun Kira osaa hoitaa sen kyllä ihan itse. Heitin sen siis vain esteelle, juoksin itse puomille ja käskytin tiukasti kontaktia. Jos en väärin muista niin mokattiin vain kaksi kertaa ylösmeno, edistystä on siis tapahtunut!

Keskityimme Kiran kanssa myös siihen, että lähtöön ei tulla ryysäämällä vaikka mulla ei olisikaan palkkaa kädessä. Kyllä se sieltä taas löytyi kun vähän muistuteltiin. Sen kanssa pitää olla kaikessa niin pirhanan ehdoton tai muuten pakka leviää käsiin. Kyllä oli ihanat treenit taas kerran ja tänään Kira on leikattu joten saikku alkoi.

Ja ainiin, unohdin melkein kokonaan mainita! Harmitti niin vietävästi katsoa viimeksi videolta tuota meijän säätämistä Rymyn kans, niin otettiin heti seuraavana päivänä perusasentotreeniä. Menin porraskaiteen viereen seisomaan niin että sinne jäi sellainen tila jossa koira voi käännähtää vielä sivulle, mutta kuitenkin niin tiivisi että perusasennon paikka olisi lähempänä minua. Jätin palkat pois käsistä, asetin kädet hieman irti kehosta mutta suoraan alaspäin ja pyysin sivu. Jouduin pari kertaa asettamaan koiran parempaan asentoon, otin siis ihan fyysisesti kiinni Rymystä ja asettelin sen oikein. Eipä mennyt kauaakaan kun se jo hoksasi mitä se sivu oikeasti tarkoittaa. Ei tarvinnut palkalla tai kädellä houkutella vaan se meni sinne itse!! Jouduin pari kertaa korjaamaan asentoa vähän eteenpäin, mutta siitä viis, tämä oli jo huima edistys.

Parin vuoden takainen kuva, kumpaakin naurattaa :)

Toinen missä näkyi postitiivista edistystä oli noutokapula. Rymy kävi ihan vain vahingossa nokalla sitä tööttäämässä ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan ihan superisti. Viskasin kapulan vähän syrjempään ja se oikeasti meni ja otti sen suuhun! Hirveästi taas palkkaa ja uusi yritys. Nyt se jo juoksi kapula suussa luokseni ja tiputti sen ja voi taivas että oli iloinen. Sehän on siis ällönnyt koko kapulaa sydämensä pohjasta joten olen tähän tosi tyytyväinen <3

Huh, on tuo koirankoulutus kyllä niin antoisaa mutta niin haasteellista, lajissa kuin lajissa.

Maailman ihanin Rymy!

Eilen treenailtiin taas tokoa Rymyn kera. Poika oli vähän vekkulilla tuulella, pikkusen piti velmuilla ja höpöttää mutta yleisesti ottaen se kuunteli tosi hyvin. Teimme tällä kertaa "patsastreeniä", eli otin palkan oikeaan käteen, autoin Rymyn perusasentoon vasemmalla kädellä neljä kertaa ja viidennellä sen piti tulla sivulle ilman vihjettä kun liikuin. Palkka annettiin kuitenkin vasemmasta kädestä. Siitä sitten piti heittää palkka maahan ja vapauttaa koira. Idea oli se, että saataisiin koira tarjoamaan perusasentoa itsenäisesti. Meillä tahtoi käydä vain niin että Rymy rupesi kyttäämään oikeaa kättä jossa oli palkka ja jumitti siihen. Selvästi sillä on haju mitä se sivu tarkoittaa, mutta täysin vahva käsky se ei ole. Loppujen lopuksi päätimme että nyt namit taskuun ja kokonaan pois käsistä niin se ei roiku vain niissä. Tämä toimikin loistavasti ja aina kun tuli onnistunut sivu, vapautettiin ja kehuttiin ihan hurjasti! Rymy oli aivan liekeissä ja nautti onnistumisen tunteesta täysin siemauksin. Jos tuli vähän virheasento, se korjattiin ihan fyysisesti koiraan koskemalla ja asettamalla se oikealle paikalle.

Rymy-pikkuinen kesällä 2013

Tämän lisäksi tein muutaman luoksetulon jotka Rymyllä on ollut tähän mennessä tosi vahvat. Nyt se oli vähän kelmi ja ei meinannut jäädä paikalle ja lähti liian aikaisin. Viimein saatiin ihan asialliset suoritukset ja pääsin sitä kehumaan. Tässä autan vielä vähän kädellä perusasentoon, kun se osaa sen satavarmasti niin alan häivyttää kättä pois.

Tokohyppy ei ollut pojalle mikään ongelma, se leiskautti yli iloisesti ja tuli sivulle. Ainoa miinus tässä vaiheessa on vielä edelleenkin se perusasento, pitää vain vahvistaa ja vahvistaa niin kyllä se siitä. Ainakin koiralla oli superhauskaa tehdä, häntä heiluu koko ajan :D

Nyt rupean tekemään sivuharjoituksia seinän vieressä jotta saisin sen suoremmaksi ja tiivimmäksi. Samoin peilin edessä, mulla on vielä ihan kauhean selkeät vartaloavut. Ajattelin että harjoitellaan tästä lähtien joka aamu viitisen minuuttia ja illalla sitten vähän enemmän. Pitää kuitenkin muistaa seurata että koira ei väsy tai kyllästy ja pitää treenit iloisina. Paljon leikkiä mukaan ja hyvää palkkaa ja vaihtelevia tehtäviä niin luulisi että se jaksaa touhuta.

Täältä minä poika juoksen!

On se kuulkaa onni että on omat ihanat koirat joiden kanssa voi harrastaa monipuolisesti! Ja sitten vielä ihanaakin ihanammat lainakoirat, kyllä täytyy sanoa että olen melkoinen onnenmyyrä <3

Peto on irti!

Raskas mutta antoisa viikonloppu takana. Lauantaina lähdettiin jo seitsemältä aamulla Minnan kanssa ajamaan kohti Haukipudasta ja mukana oli Sulo sekä Ella. Koirat matkustivat tuttuun tapaansa hyvin rauhallisesti ja perillä olimme juuri puoli tuntia ennen ensimmäistä kolmosten radankävelyä. Ensimmäisen koitoksen tuomaroi Ritva Herrala ja rata vaikutti oikein mukavalta. Olimme Ellan kanssa lähtölistassa noin puolen välin paikkeilla ja jännitti kyllä aika paljon!

Täältä tullaan!!!

Lähdössä pysyminen oli vähän niin ja näin mutta sain alkuun sen verran etumatkaa että ei tullut kiire. Mummokoiralla oli ainakin superhauskaa, hirveä murina vain kuului kun se pyyhälsi putkeen :) Muutama kohta oli sellainen töksähtävä ja unohdin ohjata josta johtuen tulikin vähän höpöjä pelastuksia. Kepeille jostain syystä ajauduin tekemään takaaleikkauksen vaikka alunperin päätin vakaasti tehdä valssin. Ella oli sitä mieltä että ai mitä, meinaatko tosiaan että tästä menen kepeille?! Korjasin pikapikaa valssiksi ja oi niin ihana tuomari ei nostanutkaan kättä!? Loppuun päästiin hieman haparoiden mutta ilman ratavirheitä. Yliaikaa tuli jotain pari sekuntia, ne tuhraantuivat minun säätämiseen. Ella oli seitsemäs about neljästäkymmenenstä koirakosta joten ei tarvinut hävetä. Mukana oli tosi kovia kisaajia niin tuntui erityisen mukavalta onnistua.

Seuraavat kaksi rataa tuomaroi Esa Muotka ja näissä olikin haastetta kerrakseen! Kepeille viennit olivat tosi vaikeita ja etenkin kun en Ellan kanssa ole juuri mitään tehnyt, se kostautui näissä. Kuten tuomari sanoikin alussa että jos ette näillä radoilla luota koiraanne niin pississä ollaan. Toisella radalla näytettiin yleisölle kuinka tehdään kepit noin sataseitkyt kertaa uusiksi :) Ella paheksui välittömästi kun en osannut ohjata kunnolla ja sain siltä kunnon haukut. Loppuun päästiin kuitenkin melkein tyylipuhtaasti. Viimeisellä radalla mummeli oli oikea possu! Ei millään pysynyt lähdössä eikä oikein mennyt edes maahan kun käskin. Tästä johtuen suunnittelemani pakkovalssi kosahti totaalisesti ja rouva hyppäsi esteen väärältä puolen. Mikäs siinä sitten, loppuun mentiin yhtäkaikki ja siinä meidän kisapäivä sitten olikin.

Seuraavana päivänä huristelimme Karon kanssa samaiselle hallille mukanamme tällä kertaa Kira. Eka startti kakkosissa jännitti ihana sikana! Koira oli jotenkin tosi kiihtynyt ja kävi kuumana mutta siinä vaiheessa en vielä pitänyt sitä mitenkään hälyttävänä. Radalle mentäessä huomasin kuitenkin että nyt ei ole Kira ihan oma itsensä, se nimittäin ryysäsi lähtöön takajaloillaan enkä saanut siihen mitään kontrollia. Onneksi se kuitenkin pysyi lähdössä hyvin ja pääsimme matkaan. Mokasin kuitenkin alussa tosi pahasti ja jäin jälkeen jolloin suoran päässä tuli kielto kun koira ei tiennyt mihin ihmeeseen sen olisi pitänyt mennä. Kun sain sen taas haltuun, matka jatkui asiallisesti. Keppikulma vähän jännitti, mutta sain Kiran onneksi suoristettua ja lähetettyä hyvin matkaan. Radalta tuli 15 virhepistettä ja olihan se vähän sellainen kaaos.

Seuraavalla radalla sama homma, koira vetää kuin höyryveturi lähtöön ja karkasi mokoma vielä! Onneksi se ei ollut katastrofi sillä ehdin hyvin ohjata. Harmillisesti olin kuitenkin ensimmäisellä putkella liian myöhässä ohjaamassa ja koira sujahti väärälle esteelle. Matka jatkui hetken hyvin kunnes tuli A:n vuoro. Kira sikaili ihan kunnolla ja kun yritin korjata, se ei millään halunnut nousta uudestaan kontaktille. Loppuun kuitenkin päästiin ja vielä oli jäljellä viimeinen rata.

Tällä radalla Kira pysyi lähdössä, mutta ensimmäinen moka tuli puomilla. Se ei oikein ottanut hyvin kontaktia ja jostain syystä se hyppäsi alas. Eipä siinä sitten mitään, uusiksi vain ja eteenpäin. Nyt huolehdin tosi tarkasti että se ottaa kontaktit ja pysyy siellä. Hienosti mentiin puoleen väliin asti kunnes Kira porhalsi ulos suorasta putkesta jonka jälkeen oli hyppy ja siitä käännös pituudelle. Kira vain kääntyikin täysin päinvastaiseen suuntaan heti hypyltä ja tyyneesti otti vielä renkaan :D Sitten se tuli takaisin, hyppäsi pituuden ja melkein otti oikein kepit. Tänne oli tosi vaikea linja, koira tulee kovalla vauhdilla pituudelta ja siitä pitäisi kääntyä ysikymppisestä kulmasta kepeille. Kaiken lisäksi keppien aloituspään lähellä oli myös varsin kutsuva putki. Ehkä oli hieman liian vaikea kohta kakkosiin, mutta ei auttanut kuin yrittää. Kira kyllä kiersi oikealle puolen keppejä, mutta koska vauhtia oli liikaa ja kokemusta liian vähän, se taipui vasta kakkosväliin. Loppurata meni jo vähän rauhallisimmissa merkeissä ja kotiinviemisinä oli pähkäilyä tuosta sen käytöksestä.

Päädyttiin Karon kanssa siihen lopputulemaan että Kira on kaksi kertaa käyttäytynyt näin, Pellossa ja nyt Haukiksella. Kummallakaan kerralla ei ole ollut kaverikoiraa mukana joka voi hyvinkin vaikuttaa siihen. Pakkohan sen on toki oppia yksinkin kulkemaan ja tähän pitää vain muistaa kiinnittää huomiota. Huomasin myös että olen ehkä hieman lintsannut treeneissä siitä, miten harjoituskentälle tullaan. Jatkossa me ei edetä lähellekään esteitä ellei se käyttäydy. Jos minun treeniaika menee siihen niin sitten menee, mutta tällainen käytös heijastuu sitten ihan ratasuoritukseenkin ja se ole kivaa.

Ai mitä? Villipeto? Minäkö?! Pöh, pois se minusta!

Kaiken kaikkiaan oli tosi ihana viikonloppu, oli mahtava nähdä taas paljon tuttuja ja höpötellä meikän lempiaiheesta, eli koirista :)

Kontaktit ja niiden sietämätön vaikeus

Hui, viimeiset treenit Kiran kanssa ennen kisoja ja leikkausta olivat eilen! Sitten tuleekin pitkä tauko joten näistä päivistä pitää ottaa kaikki ilo irti.

Eilen harjoittelimme radalla putki/puomi-erottelua joka tarkoittaa siis sitä, että puomin alla oli putki jonka molemmat päät olivat oikein kutsuvasti puomin sivuilla. Silti koiran piti osata ottaa puomi käskyllä ja viis veisata putken houkutuksista. Kiralla tämä sujui hienosti ja sitä me ollaankin harjoiteltu. Alasmenon jälkeen oli lähetys putkeen jonka jälkeen mentiin kahden hypyn kautta uuteen putkeen. Seuraavana ansana olikin sitten A-este joka oli suoraan koiralle selkeimmällä linjalla hypyn jälkeen. Kämmäsin aluksi oikein kunnolla ja Kira lennähti iloisesti kontaktille ja sieltä se killitti katsoa että mihin oikein jäin. Tämä saatiin kuitenkin onnistumaan ja siihen palattiin vielä myöhemminkin. Minun pitää vain rohkeasti ja määrätietoisesti ottaa koira haltuun putken jälkeen niin että se OIKEASTI on siinä ja sitten mennään yhdessä käännös esteellä ja jatketaan matkaa. Tästä tultiin uudelleen parin putken kautta samaiselle hypylle, mutta nyt se ylitettiinkin toiselta puolen. Tähän tein pakkovalssin ja se onnistui hyvin joka kerta.

A-este olikin seuraavana. Tähän sain neuvon että minun tulee edetä reippaasti sinne esteen eteen eikä jäädä ihailemaan ja hihhuiloimaan sinne taakse. Muuten käy niin että Kira ehtii ennen minua alas, joutuu odottamaan ja itse joudun hiippailemaan pitkän hermoja raastavan ajan eteenpäin kun koiran pitäisi odottaa kontaktilla. Seuraavina esteinä oli nimittäin pituus ja rengas jonne minun tuli ehtiä hyvissä ajoin ennen koiraa. Kun vain uskalsin liikkua, pääsin hyvissä ajoin eteen, koira pysyi kontaktilla mutta ei joutunut odottamaan tuhottoman kauan ja ennen kaikkea kallisarvoisia sekunteja että ohjaaja suvaitsee saapua paikalle.

Pituus meni hyvin, mutta renkaalle Kira ajoitti ponnistupaikan liian kauaksi ja se räsähti rikki. Tämä tehtiin uudelleen ja sitten ei ollut mitään ongelmaa. Renkaan jälkeen vielä hyppy ja valssilla kepeille "vaikeammalta" puolen. Koira haki erinomaisesti kepit eikä ohjaajakaan siinä sössinyt. Kepeiltä valssilla putkeen jossa ensimmäisellä kierroksella hätäilin ja silloin Kira tuli putkesta ulos että ai häh, eikö pitänytkään mennä tänne? Kun toisella kertaa maltoin odottaa että se on putkessa ja vasta sitten liikuin niin homma sujui melko smootisti.

Eilisissä harkoissa paljastui myös se, että kun Kiralle on ollut niin pirhanan vaikeaa opettaa kontaktin ylösmeno puomille, en ole huomannut että olen joka kerta joko sen takana tai vierellä. Nyt se kyllä kestää sen että irtoan sivuttaissuunnassa mutta auta armias kun meninkin eteen ohjaamaan. Ei puhettakaan mistään kontaktista. Rauno meni sitten eteen palkkaamaan ja päästi sen jatkamaan puomia kun se otti kontaktin. Tämä on siis asia mihin tulee kiinnittää huomiota jatkossa.

Siinäpä sitä olisi työsarkaa jatkoon, on tää ihana laji, aina oppii eikä koskaan ole valmis!

Tokopoikana luoksesi pompin

Eilen taas treenailimme Rymyn kanssa tokoa. Harjoitusten innoittamana päätin hieman analysoida syvemmin missä ollaan menossa.

Parasta on tällä hetkellä ehdottomasti Rymyn työmoraali ja into, se kun ei tällaiselle koiralle ole mikään itsestäänselvyys muualla kuin metsästyshommissa johon se on jalostettu. Nyt kuitenkin joka kerta kun aloitetaan harkat on poika niin innoissaan että oksat pois. Sama koira joka katosi paikalta ääntäkin nopeammin kun se laskettiin vapaaksi hakeutuu nyt minun luokseni silmästä innosta loistaen. Kertaakaan se ei ole lähtenyt haahuilemaan omiaan, ei edes silloin kun olen vapauttanut sen käskyn alta ja se saa vapaasti nuuhkia ympäristöään. Uskon että suurin vaikuttaja tähän on ikä ja se että koira kokee olevansa tärkeä. Sille on löytynyt aivan oma harrastus josta se nauttii.

Seuraaminen alkaa olla mielestäni jo hyvällä mallilla. Paikka alkaa olla vakaa, se tietää selkeästi että pysähdyksissä istutaan sivulle. Tässä minun pitää muistaa vain sanoa käsky ensin ja lähteä liikkeelle vasta sitten. Viime videosta huomasin että pirhana, lähden kuin meksikon pikajuna liikkeelle ja käsky tulee aivan liian myöhään. Vasemman käden paikkaa olen miettinyt ja pähkäillyt ja päätynyt siihen että se saa olla vapaasti reittä vasten. Ns. halausote ei oikein Rymyllä toimi, ainakaan vielä. Käännöksiin minun pitää myös keskittyä tarkemmin, eli en saa pysähtyä ja sitten kääntyä, vaan selkeästi ja terävästi ysikymppisiä kulmia. Täyskäännöksen haluaisin tehdä saksalaisittain, mutta oman pääni sekä koordinaatiokykyni tuntien taidan unohtaa sen :)

Eilen huomasin että Rymyn takaosan käyttö oli taas hieman parantunut kun opin auttamaan sitä selkeämmin kädellä vielä tässä vaiheessa. Muistin jopa olla hokematta sivua koko ajan :)

Meille tällä hetkellä suurimman ongelman tuottaa se, että Rymy on nyt tosi vahvasti ehdollistunut minun käden laskuun niin että se käy maahan. Siihen ollaan puututtu niin, että jos se pysyy sivulla istuen kun lasken kättä, palkkaan sen välittömästi. Jos se laskeutuu maahan, nostan sitä pannasta ylös niin että se istuu tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Nyt pitääkin olla tarkkana että en missään vaiheessa käytä käsimerkkejä maahan menon yhteydessä.

Eilen tehtiin myös paikkamakuu niin että Sulolla ja Rymyllä oli ehkä max puolitoista metriä väliä ja me kävelimme Minnan kanssa noin kymmenen metrin päähän. Paikalla koirat olivat noin puoli minuuttia ja molemmat pysyivät hienosti. Siinä vaihessa kun annoimme käskyjä tuli pientä sekaannusta, toinen nousi sivulle kun toista käskettiin ja niin edelleen mutta tätäkin kun tarpeeksi harjoittelee niin hyvä tulee.

Mun mamma!!!!!

Kokeilimme myös Rymyn paikalla makuuta niin että Minna teki Sulon kanssa luoksetuloja vieressä. Ensimmäisellä kerralla Rymy nousi hämmentyneenä ylös ja käveli minun luo, mutta pikkuhiljaa se rupesi kestämään toisten touhuja. Jäi kyllä taas niin hyvä mieli treeneistä että huh! Kunhan saamme perushommat mallilleen niin pitää käydä mahdollisimman monessa paikassa ja tilanteessa harjoittelemassa! Suurin pelko mulla onkin se, että Rymy lähtee kisatilanteessa lallattelemaan ihan muualle kuin missä pitäisi olla. Mutta onneksi olen antanut meille hyvin aikaa ennen ekaa koetta niin ei tule hoppua eikä painetta. Ja eikös niitä möllitokokokeitakin taida olla?

Tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia, yritän saada mahdollisimman pian uutta videota. Ainakin aksan saralta olen huomannut kuinka paljon oppii kun näkee oman suorituksensa ulkopuolisen silmin.

Palataan siis taas asiaan!

Tekemisen iloa

Heipparallaa taas täältä! Meillä oli taas keskiviikkona treenit ja nyt tuntui että sujuu hyvin! Oli koko ajan sellainen olo että koira tekee mielellään minun kanssani töitä ja oikeasti kuuntelee pienintäkin ohjetta. Tiedättekö, sellainen yleisflow koko ajan? Kira oli siis jälleen mukana, Kätkä lomailee edelleen kunnes pääsee fyssarin käsiteltäväksi. Harjoittelimme pakkovalssia, kontakteja, keppikulmaa sekä takaakierron opettamista itsenäiseksi.

Minusta tulee isona agilitykoira, tuumaa Kira-pikkuinen

Oli oikein hyvä paneutua kontakteihin, etenkin alastuloihin koska Kira hieman livisti niiltä viime kisoissa. Nytkin puomin päässä oli oikein kutsuvan näköinen putki ja Kira herpaantuikin ensimmäisellä kierroksella liian aikaisn alastulolta. Ylösmenokontakteissa ei ollut moitteen sijaa, Rauno kehuikin kuinka hyvin Kira on ne hiffannut. Sain myös muistutuksen siitä etten tunge turhaan liian lähelle vaan annan koiran suorittaa kontaktiesteet itsenäisesti. Tätä havainnollistettiin rimalla joka oli merkkinä että tätä ei saa sitten ylittää :) Ja eihän se Kira minua siellä tarvi, ihan turhaa mennä sinne "varmistelemaan".

Rauno muistutti myös siitä, että keinulle se oma käsky. Unohdin sen ensimmäisellä kertaa niin sieltähän otettiin komea lento! Nämä olivat onneksi sellaisia hienosäätöjä jotka oli suhteellisen helppo korjata. Kepeille lähetys onnistui joka kerta loistavasti, päänvaivaa tuotti oikeastaan vain viimeiset kolme väliä. Kira hieman kiirehti niissä ja yritti rynnistää seuraavana olevalle putkelle liian aikaisin. Tässä piti muistaa taas se vastakkainen käsi joka ikään kuin sitoo koiraa kepeille ja silloin uskalsin jo vähän edistääkin. Kotiläksynä siis koiralle kestoa siihen että voin liikkua sen edessä, sivulla ja takana kun se suorittaa keppejä.

Toinen hieman hankala paikka oli suoran putken jälkeinen hyppy johon tultiin todella kovalla vauhdilla. Hypyltä piti kääntyä vasemmalle ja jatkaa siitä keinulle. En saanut millään Kiraa lukemaan ohjausta jolla olisin saanut sen kääntymään heti hypyn jälkeen vasemmalle ja tätä työstettiinkin sitten hetki. Viimein saimme oikean suorituksen kun liikuin rohkeasti vain sivulle kohti keinua heti kun Kira oli putkessa. Sieltä vain ajoissa hyppy-käsky ja koska Kira on todella irtoava, tämä onnistui mainiosti. Se näki edessään hypyn, kuuli käskyn mutta samalla se rekisteröi minut jo siellä vasemmalla jolloin se kääntyi automaattisesti oikein.

Lopussa tehtiin kahden esteen avulla takaakiertoharjoitusta. Ohjaaja meni seisomaan toisen hypyn taakse keskelle estettä ja kutsui koiran hyppy käskyllä ensimmäisen esteen yli. Koska idea oli saada koira ohjaajasta katsottuna vasemmalta puolen yli, piti oikealla kädellä näyttää merkkiä vasemmalle ja samalla sanoa takaa. Käsiapua pienennetään koko ajan ja tavoite olisi saada koira tekemään takaakierto pelkällä sanallisella käskyllä, oli ohjaaja missä hyvänsä.

Treenit olivat oikein antoisat ja niistä jäi roppakaupalla intoa harjoitella myös itsekseen lisää.

Rymyn kanssa olemme harjoitelleet tokoa nyt pari kertaa viikossa ja koko ajan tuntuu että voin luottaa siihen paremmin. Nykyään se ei ole harjoituksissa lähes laisinkaan hihnassa ja se ei ole lähtenyt haahuilemaan yhtään mihinkään. Ihanaa että sillä on intoa tehdä ja minun pitää vain pitää huoli että se ilo säilyy. Ei liikaa kerralla, paljon palkkaa ja leikkiä, siitä se tykkää.

Ensi viikon suunnitelmissa olisi lähteä taas kisailemaan, tällä kertaa Active Dogsin järjestämiin kisoihin Haukiputaalle. Starttaan siellä lauantaina Minna Ellalla kolmosissa ja sunnuntaina pääsee Kira ekoihin kakkosluokan karkeloihinsa, jännä nähä kuin käy!

Kakkosluokka kutsuu!

Wippiiiii!!!! Arvatkaas mitä? Meidän Kira-pieni nousi kakkosluokkaan kisailemaan! Oon niin onnellinen viime kisoista, saavutin ne tavoitteet mitä halusinkin. Mutta kerrotaanpas kaikki alusta alkaen.

Viime kisojen palkintojenjaosta

Sunnuntaina auto starttasi jo puoli kahdeksalta kohti Torniota. Ensimmäisenä kisasivat ykkösluokat ja lähdimmekin heti lämmittelylenkille. Reino sai kävelyn jälkeen jäädä vielä autoon, sen koitos alkaisi vasta iltapäivällä. Kira oli aluksi vähän kiihtynyt, mutta ei huolestuttavissa määrin. Otin sen kanssa heti lämppäalueella muutamia hyppyjä ja keinua ja ne menivät hyvin. Pysyin onneksi suhteellisen rauhallisena itse eikä jännitys päässyt mahdottomiin lukemiin. Ei ollut mitään paineita kun Karokin tuumasi että meni miten meni, ei mitään väliä. Päätimme myös että nyt ei tehdä kepeistä turhaa mörköä, koira kyllä osaa ne jos en ala turhia kikkailemaan. Ensimmäinen rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta keppien loppupäässä menin hieman kiirehtimään. On se kumma kun itselleen oikein jankutti että tässä kohtaa ei ole mitään kiirettä niin pitää sitten radalla tehdä joku ihme spurttaus lopussa, daa... Kira jätti yhden välin siis tekemättä ja otettiin kepit sitten kaikessa rauhassa uudelleen. Loppurata meni oikein kivasti ja jäi hyvä mieli.

Toisella radalla olikin huomattavasti kinkkisempiä kohtia ja koko rata oli täynnä pelastuksia :) Jos jotakin olen oppinut niin sen että vaikka radalla tapahtuisi kuinkakin yllättäviä asioita niin en jäädy enkä luovuta. Lennosta vain plan B ja menoksi! Alku lähti taas kerran kivasti liikenteeseen mutta keinulla en ollut tarpeeksi tarkka ja Kira pääsi livahtamaan siitä himpun verran liian aikaisin. Se johti taas siihen että linjat seuraaville kahdelle esteelle eivät onnistuneet ja lähellä oltiin ottaa hylky. Onneksi sain tilanteen korjattua ja matka jatkui. Aaltakin lähdettiin turhan vilkkaasti liikkeelle mutta päästiin hyppyjen kautta puomille. Hyvin kyseenalainen ylösmenokontakti, mutta koska tuomari ei kättä nostanut ei minunkaan siitä tarvi murehtia. Nollilla maaliin ja vitsit miten hyvillä mielin <3

Kolmas rata oli myös pelastuksia täynnä. Olin suunnitellut puomin jälkeisille hypyille persjättöä, mutta siinä vaiheessa kun koira lähti puomilta, tajusin ettei tule ikinä onnistumaan. Suunnitelman muutos ja ohjasin takaaleikkauksella molemmat hypyt ja putken. Tämän jälkeen mentiin hetken aivan asiallisesti kunnes tuli pelkäämäni hyppy. Se oli suoraan kohti seinää, ja koiran linja tuli vielä niin että se näki ensimmäisenä oikealla olevan putken. Tähän olin suunnitellut takaaleikkauksen mitä Kira ei sitten lukenutkaan. Se kääntyi oikealle, ajautui hypyn väärälle puolen mutta onneksi sain sen ongittua sieltä ilman että se otti hyppyä väärältä puolen. Tästä sekoilusta johtuen meno A-esteellekin oli vähän niin ja näin mutta tälläkin radalla mentiin nollilla maaliin!

Lentävä saksalainen

Kira sijoittui kahdella viimeisellä radalla kolmanneksi joten pokattiin sertiruusukkeen lisäksi myös kaksi kisalahjakorttiakin.

Seuraavaksi olikin sitten Reinon vuoro. Päätin pysyä suunnitelmassa ja vain liikkua läpi radan, ihan sama ottaisiko se kontakteja. Halusin vain että se keskittyy minuun eikä haahuile. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt pojasta, se mennä viipotti jo aivan asiallista vauhtia. Ainoa mikä harmitti oli kepit, ne olivat vieläkin tosi hitaat. Itse vielä törppöilin eka radalla ja en muistanut enää lopussa huolehtia että Reino ottaa kaikki hypyt, joten tästä ihan turha vitonen.

Meidän vitsiniekka

Toisella radalla se sähläsi kepeillä ja otti aikavirhettä, mutta muuten meni jees. Viimeiselle koitoksella lähdettäessä huomasin että se oli jo tosi väsynyt, mutta virheittä me silti suoriuduttiin! Toki yliaikaa tuli, mutta olen tosi ylpeä siitä että pystyin pysymään suunnitelmassani. En höslännyt, huutanut, ylipainostanut vaan yksinkertaisesti liikuin. Tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa!

Seuraava koitos meillä onkin ensi viikolla. Lauantaina starttailen Ellan kanssa ja sunnuntaina pääse Kira kisailemaan viimeiset skabansa ennen sterilointia. Jännä nähdä miten piika pärjää kakkosissa :)

Uusia tuulia

Jestas että onkin aika suorastaan lentänyt! On ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, joten yritän taas parhaani mukaan tiivistää.

Rymyn kanssa olemme ruvenneet taas vaihteeksi tokoilemaan oikein urakalla. Minnan ja Karon kanssa olemme harjoitelleet porukalla nyt jo useampaan otteeseen. Rymyssä on tapahtunut todella iso muutos sitten vuoden takaisen harjoitteluun, huomaa että lähestyvä neljän vuoden rajapyykki on vaikuttanut rauhoittavasti äijään. Seuruu alkaa olla jo aika kivalla mallilla, enää ei mennä koko aikaa imuttamalla ja silti se pysyy oikein mukavasti oikealla paikalla. Takaosan käyttöä pitää harjoitella vielä kovasti, etenkin vasemmalle kääntymiset ovat vähän hankalia. Paikalla makuu on tällä harjoitusmäärällä oikein kivalla mallilla. Ajatus ja toive olisi että syksyllä uskaltautuisin starttaamaan kisoissa, huh saa nähdä!

Reinon viimeisimpien kisojen jälkeen olen miettinyt mitä voisin tehdä sen kanssa toisin. Raunon kanssa mietittiin asiaa ja sainkin hyviä näkökantoja miksi sillä on vauhti hiipunut ja se poistuu paikalta kesken radan. Todennäköisesti paineistan sitä liikaa ja se omalla hidastelullaan pyrkii rauhoittelemaan joka paikkaan sinkoilevaa ja ylikannustavaa ohjaajaa. Tiedostan itsekin että kisaamisesta on tullut paljon "vakavampaa" kolmosteen nousun jälkeen jolloin olen tahtomattani siirtänyt oman stressini koiraan. Viimeksi kun olin itsekseni hallilla treenaamassa, kokeilin ihan tarkoituksella täysin äänetöntä ohjaamista ja pyrin pitämään rennon fiiliksen ja ilon tekemisessä. Aluksi Reinon oli todella vaikea keskittyä koska ravihevoset juosta vilahtelivat vähän väliä ison lasiseinän ohi ja alku menikin pelkästään koiran stressitason laskuun. Kun se oli saatu rauhoittumaan lähdimme tekemään rataa. Pari kertaa se kävi kurkkaamassa katsomossa josko ne heposet siellä vielä menisivät mutta hain sen vain mahdollisimman eleettömästi pois ja vein hetkeksi kiinni. Loppujen lopuksi se meni aivan loistavasti ja harjoituksista jäi tosi hyvä mieli!

"Ai ne hevoset? Siis joo on on meilläkin semmosia ollu, tiedän. Mutta arvaa äiskä mitä?"

"Ei se oo yhtään sama asia, nuo menee ihan sikalujaa ja niillä on kärryt perässä?! Niin ettäs tiedät."

Otin myös Rymyn mukaan hallille jotta saisimme harjoitusta erilaisessa ympäristössä. Yllättävän hyvin poika keskittyi ja teki tehtäviä hienosti. Tokohyppy ei ollut mikään ongelma, onhan se onneksi ehtinyt tutustua hieman esteisiin kun kokeilimme agilityä aikaisemmin.

Edessä on myös isot skabat, eli Torniossa järjestettävät European Open-karsinnat. Niihin lähtee tietysti Reino, vaikkakaan sillä tuskin on mahdollista Italiaan lähtevään joukkueeseen päästä. Hieno kokemus on kuitenkin päästä kokeilemaan miltä tuntuu tuollainen isompi kilpailu. Onnekseni minulla on niin mahtavia ystäviä jotka minulle auliisti koiriaan lainaavat joten starttaan myös Minnan bordercolliella Ellalla. Tästä syystä päädyimme lähtemään tiistai-iltana Kemin Koiraharrastajien järjestämiin epiksiin harjoittelemaan. Mukaan lähti Ella, Reino ja Minna lapsineen. Harjoitus tulee todellakin tarpeeseen, emme ole Ellan kanssa tainneet tehdä koskaan muuta kuin yhden hypärin (sekin ihan kylmiltään) ja ehkä viisi minuuttia treenattu kentällä. Onneksi mummukoira on todella taitava ja tulemme muuten loistavasti juttuun joten hyvillä mielin starttasimme.

Ella-mummu

Tosi kivasti sujui, Ella on ihana ohjattava, menee kuin juna! Ykkösluokan radalla teimme ensin tuloksen viidellä virheellä, unohdin nimittäin että typy ei tykkää putkien takaaleikkauksista ja otettiin siitä kielto. Onneksi radan sai uusia ja tällä kertaa pistin liikettä kinttuihin ja vaihdoin ohjauksen persjättöön ja nollilla maaliin.

Reinon kanssa eka rata meni aivan asiallisesti, vielä se oli hieman laiskan oloinen. Tila oli vielä niin pieni että ei saanut ollenkaan sellaista juoksubaanaa jossa olisi herraan saanut vähän vauhtia. Nollilla kuitenkin maaliin! Kakkoskolmosten rata meni Ellan kans ensiyrittämällä hylyksi, en ollut riittävän tarkka ja se nappasi yhden väärän esteen. Uusintakierroksella tehtiin hyvä rata ja tällä oltiin yhteistuloksissa kakkosia! Reino selvitti myös kisaavien radan nollana, mutta aika ei riittänyt palkinnoille. Olin todella tyytyväinen molempiin koiriin, oli tosi kiva käydä vähän kisailemassa.

Eilen meillä oli taas Raunon viikkotreenit ja otin Kiran mukaan. Harjoittelimme estesuoralla välistävetoja, takaakiertoja ja ylipäätänsä viemään koiraa liikkeellä. Minun pitää vain uskaltaa juosta ja luottaa että koira lukee minun ohjaukset. Loppujen lopuksi saatiin aivan huippupätkä aikaiseksi!

Ensi sunnuntaina mennäänkin sitten kisailemaan Tornioon niin Reinon kuin Kirankin kanssa. Kätkä on nyt aksatauolla, se tuntuu hieman jumiselta, joten säästän starttirahat ja käytän sen mieluummin hieronnassa. Pitää varata aika kuun vaihteeseen Mika Toivaiselle joka on Kätkän ennenkin käsitellyt. Uskon että muutenkin pieni pään tuuletus tekee sille hyvää, uudella innolla sitten ensi kuussa agilityn pariin. Nyt vain paljon liikuntaa vapaana, leikkiä ja aivopähkinöitä niin pysyy paappa iloisena ja virkeänä.

"Ota ny se kuva, meillä on muuta tekemistä!"

Ja sinne meni!

Viikonloppuna olisi Kiran kanssa tavoitteena tehdä mahdollisimman sujuvia suorituksia ja minun pitää muistaa luottaa siihen. Reinon kanssa ei mitään turhia paineita, tehdään iloisesti ja ilman turhaa säätämistä. Pitäkäähän peukkuja, tulen sitten kertomaan kuinka meidän oikein kävi!