Vuosi 2014

Inspiroiduin muiden vuosipostauksista ja päätin itsekin palata muistoissa taaksepäin ja jakaa teille kuluneen vuoden parhaat palat.

Tammikuu

Reinon kanssa aksailimma ihan hullulla innolla ja vihdoin ja viimein 6.1. uskalsi mennä harjoituksissa puomin ihan kokonaan! Reiska pelkäsi kyseistä estettä suorastaan henkensä edestä ja varmaan kolme kuukautta ohjaajamme Ari nosteli sitä sille jotta se suorittaisi sen pienissä pätkissä ja niinhän se pirskatti viimeinkin onnistui.

 "Pari päivää agilityä. Eilen LRKK:n sakille treenit ja niin happy, kun Lauran Reino-koira teki viimein puomin - työvoitto  " (Arin kommentti)

Rymyn kanssa harjoittelimme kiivaasti tulevaan näyttelykauteen ja keskityttiin lihasten ja kunnon kasvattamiseen. Hevoset olivat pihan koristeina Lirikan vatsaongelmien vuoksi ja itselläni ei häpeä kyllä ollut minkäänlaista motivaatiota treenata ponia, hyi minua.

Helmikuu

Kylmässä pakkassäässä koitti Rymyn ensimmäin virallinen näyttely ja se meni hienosti! Poika sai asialliset arvostelut ja into osallistua seuraaviin koitoksiin kasvoi! Kävin myös ystäväni Jennan silloista ylläpitoissikkaa ratsastamassa ja hauskaa oli! Helmikuu oli muuten aika hiljainen kuukausi, kerran kävin katsomassa Cheekiä ja se olikin hurja ilta se, melkein päädyin tappeluun (miksi aina?!) sain päälleni juomat ja silleen.

Maaliskuu

Voi jestas, tämä kuukausi oli haasteiden kulta-aikaa. Sille joka näiltä pääsi välttymään kerrottakoon että idea oli tehdä jotain pöljää hevostellessa ja samalla juoda juoma (ala-ikäiset pelkkää limua tietysti!) ja haastaa muutama kaveri mukaan. Se onneton joka ei haastetta suorittanut vuorokauden aikana oli velkaa haastajalle juotavaa.

Haaste

Huhtikuu

Surullinen kuukausi. Tammavanhus pääsi viimeinkin vatsakivuistaan vihreämmille laitumille. Niin hirvittävä syyllisyyden tunne siitä että jouduin päättämään sen elämästä vaikka tiedänkin että päätös oli oikea. Ikävä oli kova, mutta kiitän kaikkia ystäviäni, erityisesti Kristaa jonka rakkaat karvatkorvat antoivat turpaterapiaa <3 Ratsastin paljon Antilla ja myös jonkin verran Taakella sekä pidin tunteja tytöille tallilla, parasta lääkettä kipeälle sydämelle.

Elämäni hevonen

Taake-terapiaa

Toukokuu

Sain täysin uuden tuttavuuden, kaverini ponin Aimen. Nooralla oli aika vähissä kahden hevosen ja koulun kanssa ja sain ratsastaa ja hoitaa maailman tammamaisinta pientä ponia. Aimen kanssa tultiin loppujen lopuksi oikein kivasti toimeen ja meillä oli aina kivaa. Kova pukittelija se oli ja raippaa neiti ei sietänyt sitten yhtään. Harmillisesti meidän yhteinen taival katkesi ikävimmällä mahdollisella tavalla kun poni jouduttiin sairauden vuoksi lopettamaan kesällä.

Kesäkuu

Tämän kuukauden kohokohta oli ehdottomasti agilityleiri joka pidettiin Lempeän Suvannolla, Ohjaajina olivat maailman huiput ja opin aivan valtavasti parissa päivässä. Reino oli siinä vaiheessa ihan kuutamolla ja käyttäytyi kuin pieni possu, mutta kokemuksena leiri oli mielettömän mahtava,

Kesäkuussa sain myös enemmän ratsastaa Antilla ja meillä oli aivan superhauskaa Kristan ja Oonan kanssa. Krista kuvasi ja Oona ja mie ratsastimma ihanissa maisemissa Aavasaksalla. Taisi olla muuten sama kuukausi kun meidän poni vaihtoi maisemaa ja muutti Kristan luo, parempaan kotiin en olisi sitä voinut myydä. Pikkutamma myös astutettiin varsin lahjakkaalla nuorella raviponilla, eli jos kaikki menee hyvin saamme ensi kesänä ihastella pienen pientä shettisvarsaa.

Heinäkuu

Kävimme Reinon kanssa eka kertaa epävirallisissa agilitykisoissa ja hirveästä jännityksestä huolimatta selvisimme kiitettävästi. 

"Reinon kans ihka ekat agilitykisahyppelöt, neljäs sija maximölleissä ja tsempparipalkinto  Mamman mussukka "

Kävimme myös Kemissä KV-näyttelyissä täällä ennenkin esiintyneen Humun kanssa. Meni ihan hienosti, poika oli vain hieman plösössä kunnossa joten sertit jäi tällä kertaa saamatta. Samalla reissulla esitin Kristan Kätkän ja se esiintyi tosi hienosti!

Elokuu

Laura oli kunnon isosisko ja vei (hyvin vastentahtoisen) pikkuveljensä ja Oonan katsomaan Robinia Tornioon. Oikeastihan tässä kävi niin että taisin olla ainoa joka halusi nähdä koko Robinin ja pakotin nuorison kulissiksi :) 

Kävimme Karon ja Rymyn kanssa myös Helsingin reissun ja suuntana meillä oli Messukeskuksen Maailman Voittaja-näyttely, Hienosti meni, mutta titteleitä ei tällä kertaa saatu. Reissu oli kuitenkin antoisa ja hauska.

Elokuussa aloimma myös tunnit Mellajärvessä ja ratsastajia riitti tungokseksi asti. Mahtavat oppilaat, ihanat hevoset ja upeat maisemat, mitä muuta sisäisesti pieni hevostyttö voi elämältä haluta?

Elokuussa tehtiin myös hieno suoritus aksaradalla Reiskan kans, vitsi että olin onnellinen ja ylpeä!

"Nyt olen kyllä ihan sanaton: tänään Roissa epävirallisissa aksakisoissa Reino voitti maksimöllit nollaradalla ja tuli toiseksi 1-2 radalla kymmenellä virheellä  Mamman rakas, vitsit se on mahtis 

Syyskuu

"Kemin kisat takana ja huh, uutta on opittu taas roppakaupalla! Mölliradalla käytiin vähän tutkimassa pusikkoa mutta iloisesti jatkettiin. 1-2-radalla pysyttiin kyllä mukana mutta pilotti unohti välistä ohjata  Kolmosetkin mentiin riskillä ja ne menikin sitten parhaiten  Ainoa vain että ois ihan fiksua käyttää koiraa vaikka välistä pissalla ettei sen tarvi kesken radan tehdä puolen minuutin tyhjennystä 

Kisaura jatkui mölleissä ja kokemusta tuli valtavasti, menestystä ei niinkään. Syyskuun tunneilla piti aina välistä kiivetä herra Forkurin kyytiin kun se tahtoi kuskata ratsastajia miten tahtoi, kuvamateriaali kertookin kaiken :)

"Nonni, nyt on surutyö tehty ja hevosten tavarat on käyty läpi, kaikki karsinat ja satulahuone tyhjennetty ja siivottu viimesen päälle. Muutampi kyynel tirahti mutta selvisin ja nyt on hyvä olo."

Viimeinkin kävin läpi karvakorvien tavarat ja karsinat, olihan se aika rankkaa, mutta puhdistavaa. Tutustuin myös uuteen hevoseen, Pilgrimiin jonka hoitaja Kati pyysi sitä ratsastamaan.

Lokakuu

Kävimme Antin kanssa ensimmäiset yhteiset koulukisamme ja raviohjelma meni läpi prosentein 55% mutta C meni täysin räpellykseksi ja yleisöllä oli hauskaa :)

Lokakuussa starttasimme myös Reiskan kans ensimmäisissä virallisissa aksakisoissa, hitsi että olikin jännää!!

"Reino oli tänään mielettömän hyvä!! Okei, tyylilleen uskollisena se eka radalla hieman nuuskaisi putken nokkaa mutta jatko hyvin. Ohjaaja kämmäsi pari kertaa mutta päästiin maaliin ilman että oksensin jännityksestä Toisella radalla pöljä ohjaaja mokasi ite kepeillä, mutta muuten rata oli rikkeetön ja Reiska läpäsi sellaset paikat mitkä oli monelle vaikeita. Jos oisin tajunnu korjata kepit niin ois viidellä virheellä tultu vähintään kakkosiksi, sillä vain yksi koirakko sai hyväksytyn tuloksen  Ja Reiska sai tsemppipalkinnon taas vaihteeksi! Ei huonosti mettäkoiralta

Marraskuu

Tylsänä ja pimeänä kuukautena ei tapahtunut juuri mitään ihmeempiä, mitä nyt putosin hevosen selästä ekaa kertaa pitkiin aikoihin. Syyllinen tähän oli kukas muukaan kuin issikkaori Forkur :)

"Menihän siihen monta vuotta mutta tänhään se sitten tapahtui: tipuin hevosen selästä  Se tunne kun pieni, karvainen islanninponi juoksee kohti ryteikköä ja jäät itse puun oksaan kiinni  Siinä kiepahdettuani ensin ponin takaliston päälle väärinpäin makaamaan, humpsahdin lopuksi selälleni maahan. Ilmat pihalle ja silleen, go Larppa"

Joulukuu

Kävin pitkästä aikaa valmennuksessa, ratsuna Antti, Torniosta tuli äkseeraamaan Sussu joka on Taakeakin kouluttanut koutsasi meitä parempiin suorituksiin. 

"Vitsit, mainio ratsastus tänään Antilla, pappa se vain aina venyy parempiin ja parempiin suorituksiin! Etenkin kun on hyvä koutsi, kiitos äärettömän paljon Susanna, siinä on nainen oikealla paikalla  Kuski ja hevonen taisi molemmat oppia valtavasti!"

Opin viimeinkin myös ratsastamaan Pabloa paremmin ja jestas, uskalsin ylittää myös pienen kavaletin! 

Tässä oli katsaus kuluneeseen vuoteen, toivottavasti ensi vuosi toisi tullessaan lisää mahtavia hevoskokemuksia, ihania hetkiä ystävien kanssa ja hauskaa harrastamista koirien kanssa! Toivottavasti jaksatte pysyä menossa mukana, onnellista uutta vuotta kaikille!

Joulun treenejä

HOX HOX! Muistakaa osallistua arvontaan täältä!!!

Joulun vapaat ovat menneet pitkälti hevostellessa, kävin aattona ensin ratsastamassa tallin tuntiponin Nellyn joka oli varsin mukava tapaus. Nelly joku kylmäverinen risteytys, paksu ja pyöreä ja oikein mukava ratsastaa. Lähinnä tutustuimme vain toisiimme ja haettiin nappuloita millä homma pelaa. Se oli oikein nöyrä ja vastaanottavainen ja teki kaiken niin kuin pyysin. Laukka sille oli vielä selkeästi vaikeaa, etenkin oikeaan suuntaan. Muuten voin sanoa että se on sellainen hyvän mielen poni, mielelläni menen sillä toistekin!

Alla video jonka rakas pikkuveljeni kuvasi, mukana siis asiaankuulumatonta materiaaliakin...

Linkki videoon

Joulupäivänä menimme tallille lapsuudenystäväni Ellun kanssa joka on myös minun laillani aloittanut ratsastuksen pikkunanaperona kyseisellä tallilla. Ensin ratsastin Pablon jolla menin tällä kertaa kangilla. Se oli alusta asti tosi mukavan tuntoinen, oikein venytti käyntiaskelta ja oli hyvällä tuntumalla. Lähes samantien aloin kevennellä ja kun se oli oikein lämmennyt uskalsin istua alas. Herrajee mikä ravi sillä on, tuntuu että lentää katosta läpi! Mutta ehkä mulla on kunto kasvanut aavistuksen, sillä vaikka eihän tuo nytkään vielä ihan mestarilliselta näyttänyt, en sentään lennä puolta metriä satulasta ilmaan. Laukka pyöri hyvin, mutta vieläkin se vasemmassa kierroksessa tahtoo herkästi heittää takapäätään sisälle, tämän kanssa pitää olla tarkkana!

Alla video Pablosta nyt hieman aikuisemman kuvaajan toimesta :)

Linkki videoon

Seuraavaksi oli tarkoitus pitää Ellulle tunti Nellyllä, mutta sisälle tuotaessa poni tärisi ihan kauttaaltaan joten mittasimme siltä kuumeen ja kipeähän se oli. Onneksi Pilgrimin hoitaja oli pyytänyt minua käymään puolestaan ratsastamassa joten kippasin Ellun sen kyytiin ja pidin tunnin. Hienosti meni, Pilleri ei riekkunut mitään tyhmää ja kaikilla oli oikein hyvä mieli tunnin jälkeen. 

Vielä karsinoiden siivous, hevosten hoito ja ruokien laitto ja pääsimme molemmat lopen uupuneina kotiin saunomaan ja lepäämään.

Tänään pitäisi lähteä jälleen kerran treenaamaan, tällä kertaa Oona pitää mulle puomitunnin Pablolla, jännää!

Paapuska

Oijoi, taas on pakko hehkuttaa! Kävin eilen illalla hoitamassa ja ratsastamassa Pablon ja se oli taas aivan ihana! Otin taskuun mukaan pieniä kuivatettuja ruisleivän paloja ja kun se oli tehnyt hyvää työtä pysäytin sen aina hetkittäin ja annoin selästä sille palkkion. Olisittepa kuulleet sen tyytyväisen maiskutuksen ja rouskeen ja sitten jatkettiin uudella innolla töitä.

Nyt sain sen jo ajoittain jo hieman lyhyemmäksi ja kootummaksi kuin viimeksi ja ravi alkoi löytyä oikein tosissaan. Se ei ollut hetkeäkään raskas kättä vasten, en edes käsitä miten olen voinut aikaisemmin sössiä koko ratsastuksen niin totaalisesti että sen on pitänyt protestoida niin vahvasti?

Tein pitkät käyntityöskentelyt, aluksi kolmikaarista kiemurauraa ja sitten siirryin keskiympyrälle jossa aluksi taas pienensin ja suurensin ympyrää. Tämä meni paljon paremmin kuin viimeksi ja seuraavaksi oli siirtymisten vuoro. Tein vähintään viisi pysähdystä ympyrällä jossa tavoite oli saada hevonen pysymään pyöreänä ja tuntumalla koko tehtävän läpi. Aluksi se protestoi vahvasti nostamalla päänsä mutta kun joka pysähdyksessä nostin myös itse kättä ylemmäs ja sormia liikuttelemalla pyysin kaulan takaisin pyöreäksi se pikkuhiljaa rupesi pysymään oikeassa muodossa. Se herkistyi tosi hyvin myös istunnalle, lopuksi ei tarvinnut kuin ihan vähän puristaa reidellä ja käyntiin siirtyessä vain avata istuntaa.

Oona ja Pablo kisoissa, on ne hienoja!

Ravissa tein myös aluksi pitkään ympyrällä töitä ja tein muutaman laukkasiirtymisen. Kun se tuntui pehmeältä siirryin uralle jossa paketti pysyi jo hienosti kasassa. Jos tahti meinasi kadota niin tein voltin jossa sain sen palautettua hyvään rytmiin ja siitä jatkoimme suoraa uraa. Laukkakin rullasi todella kivasti eteenpäin, vielä se vain on kovin vino ja se kaatuu oikealle todella rankasti. Olisiko teillä hyviä vinkkejä suoristamiseen? Avoja ollaan tehty paljon, mutta mitä muuta?

Sain myös kuvattua pienen tallipätkän, valitettavasti mulla ei ollut ketään kuvaamassa ratsastusta joten siitä ei nyt ole materiaalia, mutta pieni höpötyspätkä löytyy :)

Videopostaus tallilta

JA HEI, EIKÖ KUKAAN HALUA MITÄÄN NOISTA KIVOISTA ARVONTAPALKINNOISTA? LUKEEKO TÄTÄ EDES YLIPÄÄTÄÄN KUKAAN :) ALLA OLEVASSA POSTAUKSESSA SIIS ARVONTA, SINNE KIPIN KAPIN!

Arvonta!

Heipulivei mussukat! Nyt teillä olisi oiva mahdollisuus voittaa itsellenne jotain kivaa, nimittäin käynnistetään jälleen kerran uusi arvonta. Kyllä, ihan röyhkeästi kalasten uusia lukijoita ja hieman aktiivisuutta kommenttiboksin puolella myös teiltä vanhoilta lukijoilta :)

Säännöt kuuluvat seuraavanlaisesti:

- arvonta suoritetaan heti jos ja kun lukijamäärä yltää hurjaan kuuteenkymmeneen lukijaan, kertokaa siis kaverin kummin kaimallekin!

- yhden arvan saat kommentoimalla sähköpostiosoitteesi ja mahdollisen blogisi osoitteen

- kaksi arpaa lunastat mainostamalla blogiani ja tätä arvontaa omassa blogissasi (linkki mainospostaukseen olisi suotavaa!)

Ja sitten ne palkinnot.... 

Jos onni suo ja voitat arvonnan, saat valita alla olevista huippusuperpalkinnoista minkä ikinä haluat!

1. Wahlstenin ihana punottu nahkainen käsikoru

Wahlstenin tuubihuivi, valittavissa ei värejä

Wahlstenin timantein koristeltu käsikoru

Wahlstenin mukiteline heppamukeilla

Onnistunut valmennus

Voihan hitsit, olen niin innoissani että en oikein tiedä mistä aloittaisin! Viikonloppu oli vapaa ja launtaille olimme sopineet meidän ratsastusporukan pikkujoulut Kristan luo Mellajärveen. Jokaisen piti ostaa lahja joka sai maksaa korkeintaan kympin ja tuoda syötävää nyyttärimeiningillä. Olin alunperin ajatellut olevani reipas ja leipoa pitsaa, mutta jotenkin kummasti ne omat leipomukset muuttuivatkin Grandiosan pitsoihin, hupsista keikkaa :) Perille päästyäni piha oli ihanasti koristeltu ulkotulilla ja saman tien laitoimme pitsat paistumaan. Paikalla oli kaikki tuntilaiset ja pikkuväkeäkin oli oikein kiitettävästi joten syömiset tekivät kauppansa.

Oli ehkä maailman ihaninta kun tuntilaiset luovuttivat minulle jättisuuren kortin johon oli liimattu pöhköjä kuvia minusta pitämässä tunteja ja kaikki olivat sen myös allekirjoittaneet. Lisäksi sain vielä lahjakortin Anttilaan ja vieläpä sadalle eurolle! On ne ihania, vieläkin tuntuu että kyyneleet tulee silmiin kun sitä muistelee. Harmillisesti meidän lahjamme Kristalle jäi vielä antamatta, toimitusvaikeudet ovat sitten aina niin mukavia, murr..

Lauantaina ajelin uudestaan Kristan luo, sillä Susanna joka on myös Taakea kouluttanut ratsun juttuihin lupautui pitämään koko porukalle tunnit ja minäkin sain olla mukana. Aamupäivän kuuntelin korva tarkkana Sussun opetusta että osaan sitten itsekin opettaa muita paremmin ja viimeiselle tunnille pääsin Antilla. Krista ja Taake olivat meidän kanssa myös ja aivan aluksi kävin Sussun kans läpi muutamat jutut jotka oli jääneet askarruttamaan monisteesta jonka olimme jokainen saaneet luettavaksi ennen tunteja. Kävimme myös läpi Antin heikkouksia, lähinnä sitä miten se tahtoo mennä itselleen mukavammissa muodossa ja kuinka se asettuu usein väärin. Idea oli saada se asettumaan ja myötäämään oikein ja saada säkä ylös. Siitä sitten vain ratsastamaan!

Aloitimme niin että jokaisessa kulmassa tehtiin voltti jossa piti keskittyä siihen että hevonen taipuu ja asettuu oikein. Jos Antti keikautti päätään väärään asentoon, korjasin sen ulko-ohjalla ja sisäpohkeella. Käynnin tahtiin kiinnitettiin myös huomiota, Antti tahtoo kiirehtiä kaikissa askellajeissa ja kipittää kun ajatus olisi se, että se kävelisi kyllä energisesti mutta pidemmällä askeleella ja tahdikkaasti. Kyllä se rauhallisuus sieltä tuli kun muisti itse tarkkailla tahtia ja rauhoittaa menoa. Jos Antti nakkasi päänsä yläilmoihin (mitä tapahtui kyllä ihmeen vähän!) nostin itsekin käden ylös ja keveästi sormilla pyysin sitä alas. Kun se tuli alas, käsi oli rauhassa. Aina kun se lähti kiirehtimään käyntiä, suljin ja avasin nyrkkejä vuorotellen ja pidätin hieman istunnalla. Kun meno oli toivottua, istuin liikkeessä mukana ja annoin myös käden seurata liikettä.

Ympyrällä asettaessa huomasin että olen aikaisemmin ollut aivan liian vahva ulko-ohjan kanssa, en ole myödännyt sitä vertaa mitä pyydän hevosta asettumaan sisälle ja siinä on käynyt niin, että hevonen nyökkää kuolaimen alle kun ei muutakaan voi. Virheellisesti se on tuntunut toivotulta reaktiolta, mutta rehellisellä tuntumalla hevonen ei ole ollut. Noh, oppia ikä kaikki! Pieniä juttuja, mutta voi jestas mikä vaikutus, Antti venytti kaulaa rehellisesti kohti ohjaa, ei venkuillut päänsä kanssa mihinkään suuntaan, vaan luotti minun käteen ja uskalsi olla kummallakin ohjalla yhtä painavana/kevyenä.

Ravissa Antilla on tapana mennä sellaista tikitys-ravia ja tästä pyrimme pääsemään pois. Aina kun se hermostui ja lähti kipittämään Sussu pyysi hyödyntämään kaarevia uria jossa se selkeästi rentoutui ja skarppasi liikkeensä kanssa. Suoralla puolipidätteitä ja taas ympyröitä tarpeen vaatiessa. Ympyrätehtävällä harjoittelimme voltin pienentämistä niin että lopussa hevonen kulki avotaivutusmaisesti ja suurentaessa se sai astua ristiin ja hieman väistää ulospäin, Uralla treenasimme avotaivutusta jossa jopa Antti rentoutui loppua kohden ja meni hyvin, Tässäkin jos se rupesi steppaamaan ja jouduin liikaa ottamaan kiinni Sussu käski tehdä heti voltin jossa tilanne ikään kuin nollattiin ja vasta sitten jatkoimme uralla avoa. Toinen tehtävä oli siirtää takaosa sisälle ja tämä oli Antille helpomman tuntuista. Lopuksi saimme jo todella hienoa ravia Antilta ja se tuntui selkäänkin älyttömän hyvältä! Olen niin kiitollinen Sussulle tunnista ja hienoista vinkeistä jolla sain kehitettyä omaakin menoa taas eteenpäin, Tietysti myös se että ihanaakin ihanampi Krista on auliisti lainannut hevostaan on mahdollistanut sen että jopa tälla tavalla "puskaillen" ollaan päästy kehittymään.

Sovimme eilen Oonan kanssa että saisin käydä hoitamassa ja ratsastamassa Pablon tänään ja ihan uudella innolla päätin opetella sillä menemään. Ajelin kauheassa kelissä tallille ja Pablo oli vielä syömässä tarhassa päiväheiniään joten päätin ensin siivota karsinan ja laittaa sille ruuat valmiiksi. Poika tuli kiltisti mukaan kun hain sen ja oli taas niin lutumussukka hoidettaessa, Pablo ja Antti ovat kyllä kilteimmät hevoset mitä olen ikinä nähnyt, niitä ei tarvitse edes pikkulapsen pelätä. Otin vaihteeksi oman satulan, sillä Oonan satulassa on jotenkin niin iso istuin että vaikka minun persukseni ei pienimmästä päästä olekaan, niin en saa siinä mitään tukea istunnalle. Ei sillä, Oona on minua ainakin kymmenen numeroa pienempi mutta sillä on niin hyvä fysiikka ja istunta että se istuu vaikka millä penkillä ja menee aina hyvin :) Maneesissa ei onneksi ollut ketään ja rauhassa säädin jalustimet ja kiristin vyön. Aloitin työskentelyn käynnissä jossa heti alusta pyysin aktiivista käyntiä pitkällä ja matalalla kaulalla. Pyrin huolehtimaan siitä että en istu liikettä vastaan vaan mukaudun rennosti, mutta en silti istu niin kuin mätisäkki. Tein isoa ympyräkahdeksikkoa jossa pyysin Pabloa asettumaan aina ympyrän suuntaan ja pidin tuntuman vakaana ja jalat hevosen ympärillä. Joka kerta kun suunta vaihtui, lyhensin samalla ohjia. Kun olin saanut ohjat työskentelymittaan, aloin tekemään samaa tehtävää kuin Sussun tunnilla, eli pienensin ja suurensin ympyrää. Isolla ympyrällä asetin myös hetkittäin ulos, suoristin ja asetin taas sisään. Hevonen tuntui taipuvan ja tulevan hyvälle tuntumalle tässä, ehkä se oli hieman pitkä ja matala, mutta aikaisempaan minun ratsastukseeni tässäkin oli jo huima kehitys.

Molempiin suuntiin jumpattuani, tein käynti-pysähdys-siirtymisiä ja peruutus-käyntiin tehtävää. Peruutuksissa P meinasi ottaa vähän tulta pyllyn alle mutta siitäkin selvittiin kun otettiin hetki käyntiä. Ajattelin raviin siirtyessä että nyt leviää pakka käsiin mutta hitsit, toisin kävi! P oli kivan letkeä ja tahti oli hyvä. Toki se olisi saanut olla vielä enemmän takajalkojensa päällä ja aktiivisempi, mutta ainakaan se ei könkännyt kuin kameli. Kun sain hyvän rytmin ja tunsin että hevonen on kevyt ja mukava, uskalsin pyytää siltä enemmän ravia. Hetkittäin se yritti karata tuntumalta mutta silloin nostin hieman käsiä ja pyysin sitä nätisti sormia liikuttamalla takaisin alas ja sitten käsi hiljaa. Laukassa pystyin istumaan jo hyvin ja pitämään jalat hevosen ympärillä. Heti kun sain sen hyvälle tuntumalle pyysin reilusti sitä laukkamaan jotta se ei ole sellaista muka-hyvää laukkaa. Vielä loppuravit pitkällä kaulalla ja iiiisot kiitokset!

Hitsi että olen vieläki niin liekeissä, uskomatonta että viimeinkin alan oppia ratsastamaan tuota hevosta! Oonan viimekertaisen tunnin jälkeen sain jo vähän punaista lankaa mitä pitää tehdä ja Sussun koutsaus antoi myös uusia eväitä. Sitten vain se asenne ja tahto oppia ja tehdä paremmin, kait sen täytyy sitten joskus onnistua, eikö?

Hevonen sai ainsaitusti kunnon harjauksen ja lämmintä vettä ja sitten se pääsi vielä jatkamaan päiväheiniään tarhaan. Ihana Pablo, on se kyllä sellainen ratsastuksenopettaja ettei toista. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista eri hevosilla, ehkä minusta vielä ratsastaja tulee!

Joulu on taas!

 

Joulukuu on täällä taas ja samoin Blogitallin uusin haastepostaus. Tiedät jo varmaan mitä tehdä, eli täältä kurkkaamaan osallistumisohjeet ja kynät sauhuamaan!

Joulun pitäisi kuulemma olla rauhoittumisen aikaa, mutta itse olen suunnitellut kaikenlaista hauskaa joulukuulle! Blogiani pidempään seuranneet varmaan arvaavatkin että tekemiseni liittyvät koiriin ja hevosiin, kuinkas muuten.

Suunnitelma nro 1. Kickspark

Uuden uusi harrastus minkä keksin itse asiassa jo viime talvena mutta finanssipuoli ei ollut asiasta vielä yhtä innoissaan silloin. Kicspark-kelkka koiravarusteilla on huomattavasti ergonomisempi ja kevyempi vaihtoehto kuin tavan vanha potkuri.

Kapistuksessa on myös jarrukin joka tuo lisäturvaa koirien kanssa vauhdilla pyöräteitä viilettäessä. Itse asiassa olen jo kerran päässyt laitetta testaamaankin, tulos ei vain ollut varsinaisesti mairitteleva... fiksuna tyttönä otin tietysti molemmat koirat yhtäaikaa mukaan (olihan potkurissa jarru, eihän silloin mitään voi sattua, eihän?) ja lähdin huristelemaan pihatietä alas. Pahaksi onneksi tie oli niin jäässä että vauhti kiihtyi heti aivan mahdottomiin lukemiin, ja jarrua painaessa potkuri vain heittelehti puolelta toiselle jäisellä tiellä. Koin turvallisemmaksi löysätä jarrusta, kiljua kauhusta ja toivoa että pysyn kyydissä. Onneksi koirat hiljensivät mutkaan sen verran että vältin juuri ja juuri törmäämästä postilaatikoihin ja matka jatkui hieman hillitymmin. Pitänee kuitenkin seuraavalla kerralla odottaa että maassa on enemmän lunta kuin asfalttia ja jäätä (miten niin kärsimätön?!) ja ottaa vaikka yksi sesse kerrallaan harjoittelemaan. Lupaan kuitenkin teille gopro-kypäräkameramateriaalia ja äänien kanssa, sitä odotellessa :)

Kuva lainattu googlesta

Suunnitelma nro 2. Hiihtoratsastus

Kuten viime blogitallin haasteessa mainitsinkin, en ole koskaan päässyt tätä lajia testaamaan ja nyt on sekä hevoset että tarpeeksi hulluja kavereita jotka ovat luvanneet alkaa hommaan mukaan. Vaikka aikasemmin päätin vakaasti olla vain hevosen selässä ja antaa muiden mennä suksilla, täytyy sitä ehkä sittenkin olla sen verran urheiluhenkinen että hyppään myös suksille. Kauhulla odottelen kuinka lujaa hevosella pääsee, täytyy varoa ettei ainakaan Kristaa päästä puikkoihin, veikkanpa että silloin ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu!

Suunnitelma nro 3. Opettelen ratsastamaan paremmin

Juu juu, ratsastus on ikuista oppimista ja koskaan ei ole valmis, tiedän. Mutta haluaisin keskittyä nyt muutamaan seikkaan erityisesti joulukuun tavoitteiden kunniaksi, tässä paukkuu: nyrkit kiinni ja pystyyn, pidä kyynärkulma ja käsi tarpeeksi edessä. Jalat taaemmas ja opettele olemaan herkempi ja pyytämään asioita hevoselta selkeämmin. Enempää en uskalla tähän tavoitteita laittaa ettei mene överiksi, näistä jutuista on hyvä aloittaa.

Suunnitelma nro 4. Joulumielen levittäminen

Yritän muistaa olla joka päivä kiitollinen siitä mitä minulla on ja mahdollisuuksien mukaan auttaa muita. Joulukuu on hyvä aika harjoitella hyviä tekoja, jos joka päivä saa yhden ihmisen tai karvaisen kaverin hymyilemään olen onnistunut tehtävässä! Spontaani hymy ja tervehdys vastaantulijalle, pieni juttutuokio kassajonossa kiireisen tuhisemisen sijaan. Siinäpä meille kaikille tavoitetta.

Toivottavasti teillä lukijoilla on mukava joulukuu, nauttikaa, syökää, ulkoilkaa ja olkaa joulumielellä!

Hepostelua

Plaah, ei ole ollut yhtään intoa kirjoittaa blogiin kun koirahommat on ollu totaalisen jäissä sen perhanan kennelyskän vuoksi. Hevostelutkin ovat olleet suhteellisen minimissä koirien sairastumisen vuoksi sillä työpäivän jälkeen halusin päästää Joninkin vähän helpommalla, Reino nimittäin siirtyi sisätiloihin sairastamaan ja on tunnetusti aika raskas tyyppi kaikkine aivotuksineen. Kun herralla on tylsää, se voi keksiä ihan mitä vaan! Milloin se käy tonkimassa tyhjiä limsapulloja ja hajottaa niitä antaumuksella ja milloin se on "herkuttelemassa" kissan hiekkalaatikolla, yäks!!! Rymykin sairastui hieman pidemmällä viiveellä ja sekin on saanut olla enemmän sisällä. Onneksi molemmilla tauti oli lievä, pientä yskimistä ja liman kakomista, mutta ehkä me tästä hengissä selvitään.

Maanantaina kävin kuitenkin Oonalle hoitamassa Pablon ja päätin vakaasti tällä kertaa osata ratsastaa sillä. Päätöksen tasolle se sitten jäi, en kerta kaikkiaan käsitä miten Oona osaa mennä sillä?! Juu, jos mulla on gramaanit turvana ja apuna tahi mennään kangilla homma onnistuu, mutta ilman niitä.. huh huh! Ei ole lasten katsottavaa todellakaan ja kun itse turhaudun ja hermostun, niin käy hevosellekin. Se oli viimeksi oikein kiva käynnissä, pyrin saamaan sen pehmeäksi ja letkeäksi ja kun se tuntui hyvältä siirryin raviin. Siinä pakka hajosi täysin ja se juoksi pää taivaissa, ei liikkunut eteenpäin ja oli todella levoton suusta. Yritin pitää rauhallisen ja vakaan tuntuman ja ratsastaa jalalla eteenpäin, mutta joko mulla loppui kunto tai sitten se vain karkasi alta joka kerta ja hommasta ei tullut kuin sanomista. Lopuksi sain pienen pätkän aivan kelvollista menoa ja siihen päätin lopettaa. Huvittavaa on kuinka paljon tykkäänkään tuosta hevosesta maasta käsin, mutta voi taivas kun kiipeän kyytiin me ei tulla yhtään juttuun! Haluan niin kovasti oppia ratsastamaan sillä ihan tavan nivelkuolaimella ilman mitään härpäkkeitä ja Oona on luvannut auttaa, saas nähdä mitä siitä tulee :)

Sunnuntaina meillä oli tavalliseen tapaan tunnit Mellajärvessä ja kaikki meni oikein loistavasti siihen asti että rakas Forkur päätti että nyt naiset riittää nämä hommat. Se kiidätti Maijaa miten tahtoi ja koska satulassa ei ollut häntäremmiä se lennähti kaulalle kun pieni ilkeä issikka nykäisi ohjat ratsastajan käsistä lennähti satula ratsastajan painosta eteenpäin ja kippasi tyypin kyydistä. Ihme että Maija ei pudonnut kuin kerran, meno oli oikeasti jotain aivan kauheaa! Forkku on selkeästi todennut että kun ketään ei pukittelulla saakaan alas niin kokeillaan uutta keinoa. Aikansa taisteltuaan Maija oli aivan näännyksissä ja kunnon opena päätin kiivetä taas vaihteeksi antamaan ponille kurinpalautusta. 

Onhan se mulla ennenkin sikaillut mutta tämä oli kyllä jotain aivan uskomatonta. Se lähti aivan hurjalla voimalla repimään päätä alas ja koska alaturparemmi ei ollut sulkemassa suuta, se sai kuolaimen jotenkin hampaiden väliin niin että se oli täysin hyödytön. Satulan keikahtaessa melkein kaulalle oli ihan oikeasti täysi työ pysyä kyydissä! Jos joku haluaa sisäreisitreeniä niin Forkun kyytiin vain, tervemenoa :) Kun se pieni ötökkä ei saanut minua tuolla konstilla alas se vaihtoi taktiikkaa ja syöksyi kentän vieressä olevaan risukkoon jolloin minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nojata niin paljon taakse kuin pystyin ja laittaa silmät kiinni. Tunsin kuinka risut raapivat kasvoja mutta selvisin putoamatta. Tyttöjen ilmeet olivat niin loistavat, kaikilla oli käsi suun päällä ja jokainen tirskui ja oli yhtäaikaa hieman kauhistuneen näköinen. Kun pääsin pusikosta pihalle, olin aivan lumen peitossa ja kypärästä roikkui risuja ja lehtiä, oli varmaan melkoinen näky!

Toisen kerran se teki taas syöksyn kohti pusikkoa, mutta tällä kertaa ei ollut enää yhtä hyvä tuuri, vaan takerruin oksiin ja tunsin kuinka poni lipesi vähitellen altani. Kohta tultaisiin alas, mitään ei ollut enää tehtävissä. Älkää kysykö miten, mutta jossain vaiheessa makasin mahallani ponin persuksen päällä ja katselin sen häntää. Siitä kiepahdin loppujen lopuksi maahan selälleen ja ah kuinka ihanaa, ilmat pihalle. Jumankaut että olin vihainen ponille, uskokaa tai älkää se sai selkäänsä niin että tuntui! Kun sain muutaman suht siistin kierroksen kentällä, päästin Kristan puikkoihin. 

Seuraavassa taistelussa poni sai ensimmäisen erävoiton, Kristakin nimittäin putosi! Tämän jälkeen ei muuten pudonnut enään. Siistitty versio kertoo sen, että poni oli niin hikinen että korvanpäätkin tippuivat hikeä kun lopetettiin ja Kristan naamalla oli leveä hymy, päätelkää tästä mitä tapahtui. On se vain kova luu poniksi, mutta toiseksi se kuitenkin jäi. Kaikista huvittavinta oli kuitenkin se että heti kun Krista tuli alas selästä se oli niin mussukka kuin olla voi. "Miksette te rapsuta minua ja anna minulle sokeria, olenhan kuitenkin niin suloinen?" Ei se ainakaan kaunaa meille kantanut, hyvä niin. Missään vaiheessa porsastelua sillä ei edes käynyt vihainen ilme, ikään kuin se olisi tuumannut että "no niin naiset, katotaan mistä teijät on tehty!". Seuraavalla kerralla alaturpis ja tarvittaessa gramaanit, ei tuota muuten pitele kukaan.

Tänään kävin Kristan Taakea ratsastamassa. Vitsit se on kyllä kiva polle! Ajatelkaa, se on ollut ratsun hommissa reilusti alle vuoden ja hyvin epäsäännöllisesti ja silti menee niin hienosti. Tänään emme muuta kuin hieman verkkailimme kenttää ympäri ja haimme yhteisiä nappuloita millä me toistemme kanssa toimimme ja voi autuus kuinka ratsastaminen voi ollakin hauskaa. Valehtelematta Taake on mukavin hevonen jolla olen koskaan ratsastanut, vielä kun opin muutaman kikan ja muistan pitää ne käpälät edessä enkä takana niin kyllä se siitä suttaantuu. Tällä saan kuulemma joskus startata kisoissakin, jihuu! Video löytyy omana postauksenaan!

Laura ja Taake 01.12.14

Treenit, kisat ja kennelyskä

Uusi viikko ja uudet kujeet! Viime viikolla aikani meni lähes kokonaan kotihommia tehden ja koirien kanssa touhutessa. Torstaina meillä oli viimeistelytreenit ennen viikonlopun kisoja ja Reino oli jokseenkin vaisu. Ajattelin että sillä voi hyvinkin olla jumeja jossakin ja se niitä arkoo tai sitten sillä vain kyllästyttäisi. Ihan ok se kuitenkin suoritti, pari kertaa se yritti lähteä omille teillensä ja sille piti ihan suuttua ennen kuin se lopetti moisen pöljäilyn. Kepit sujuivat hetkittäin aivan loistavasti ja minun täytyi vain muistaa käskyttää se niille tarpeeksi ajoissa. Jos olin liian hidas enkä auttanut sitä se ei tasan niitä suostunut suorittamaan vaan käveli vierestä täysin välinpitämättömän näköisenä.

Sunnuntain lähdin ajamaan Oulua kohti jo kuudelta aamulla ja Reiskakin oli niin väsynyt että se piti käydä herättämässä kopista, voi ressukka. Se kuitenkin sai jatkaa kesken jääneitä uniaan lämpöisessä ja pehmeässä kuljetushäkissään, toisin kuin minä joka töin tuskin pysyi hereillä loppumatkasta. Perillä olimme suunnitellusti jo varttia vaille yhdeksän ja menin saman tien ilmoittautumaan. Käytin Reinon pissalla ja annoin sille vettä, sen jälkeen lähdin katsomaan minien ja medien rataan tutustumista ja mietin siinä vaiheessa jo omia linjojani. Makseja oli ehdottomasti eniten ja Reino oli lähtövuorossa häntäpäässä. Oman rataan tutustumiseni jälkeen hain pojan halliin jotta se tottuisi heti kättelyssä hälinään ja se käyttäytyi ennalta arvaamallani tavalla olemalla jännittynyt ja hakemalla minusta turvaa.

Itse olin ihmeen rento, tietysti pientä kutkuttelua tuntui vatsassa, mutta loppujen lopuksi olin aika tyyni. Tämä onneksi taisi välittyä myös Reinoon, sillä se oli puolta rauhallisempi itsekin ja keskittyi kaikkiin tehtäviin mitä siltä pyysin. Lähdössä pyysin sen istumaan, heitin pannan ja hihnan pois, silitin sitä hetken ja sen jälkeen asetuin viereen seisomaan. Päätin jo edellisellä treenikerralla että en jätä sitä yksin esteen taakse vaan lähdemme yhdessä vierekkäin jotta se saisi minusta tukea alusta alkaen. Pari kertaa kuumensin sitä kysymällä että joko mennään, lähdetäänkö jne. Kun se oli korvat pystyssä iloisena lähdimme etenemään. Ensimmäiset kaksi estettä menivät hyvin ja tasaisesti, mutta kolmas joka piti suorittaa takaakiertona se hiemanb haahuili ja siitä otettiin kielto. Sain sen kuitenkin onneksi toisella yrittämällä yli ja siitä matka jatkui putkelle. Putken jälkeen se alkoi köhiä aivan kummallisesti, ihan kuin sillä olisi jäänyt jotakin kurkkuun kiinni. Pysähdyin hieman hämmentyneenä mutta kun se sai kakomisensa loppuun matka jatkui hypyn kautta putkelle ja siitä persjättönä seuraava este ja siitä taas putkelle. Tässäkin se otti kiellon haahuilemalla hieman sivuun mutta jatkoi sitten ihan hyvin. Putken jälkeen tuli minun syvästi pelkäämäni kepit mutta muistin rauhoittaa vauhdin ja käskyttää hyvissä ajoin ja vetää sen ensimmäisestä välistä vastakkaisella kädellä. Rytmi oli aika hyvä, mutta viimeisessä välissä otettiin kolmas virhe kun jouduimme korjaamaan. Lopuksi vielä kaksi hyppyä ja maali!

Tuomari tuli heti maalissa kysymään että onko meillä mahdollisesti kennelyskää? Olin ihan äimänä että ei ole kyllä mitään oireita ollut, ehkä sille vain jäi joku kurkkuun ennen rataa ja sitä olisi yskinyt. Lähdin hyvissä tunnelmissa käymään Reiskan kanssa ulkona ja kuinka ollakaan, sehän köhi taas oikein urakalla. Eihän siinä auttanut kuin viedä koira autoon ja käydä ilmoittautumispisteessä perumassa toinen startti. Oireiden ollessa noin selkeät en halunnut enempää riskeerata koiraa tai muita ja hieman harmittikin että se ei ollut ennen rataa oireillut mitenkään. Missään nimessä en olisi lähtenyt kisaamaan jos olisin asiasta tiennyt aikaisemmin, mutta tehty mikä tehty. Harmitti hieman että jäi toinen rata starttaamatta, mutta koiran terveys menee aina etusijalle.

Ajelimme kotiin ristiriitaisissa tunnelmissa, toisaalta olin todella iloinen hyvästä suorituksesta, toisaalta harmitti Reinon sairastuminen. Todennäköisesti se on saanut tartunnan viime mätsäristä, muutakaan en keksi. Nyt ovat sitten molemmat pojat karanteenissa kotosalla ja toivottavasti oireet menevät ohi pian.

Kisoja ajatellen tämä kokemus oli muuten hyvä, taas sai kullan arvoista kokemusta jota ei tule muuta kuin kisaamalla. Pyrin ensi vuoden aikana starttaamaan vähintään kerran kuussa jotta saisimme mahdollisimman paljon rutiinia ja Reino lisää itsevarmuutta. JA herran jestas, me saatiin ensimmäinen tulos virallisista, aika siistiä! Hyvä siitä vielä tulee, eikös vain?

Talven taikaa

 

Blogitalli auttaa meitä virittäytymään talveen ja haluaa kuulla mikä talvessa on niin ihanaa! Käy kurkkaamassa ohjeet ja kerro omasta näkökulmastasi miksi talvi on pop. Ohjeet löydät täältä.

 Ennen saaton täysin rehellisesti sanoa vihaavani talvea. Tiedättekö sen tunteen kun tallin vesijohto jäätyy, sitä joutuu sulattamaan tuntitolkulla monen ihmisen voimin ja sillä välin raahaat käsivarret naruiksi venyneenä montakymmentä litraa vettä hevosille? Se hetki, kun aamulla mietit millä loimella hevoset mahtavat päivän parhaiten pärjätä, onkohan 300g toppaa liian vähän vai meneekö överiksi? Joka ilta kun viimein pääset töistä kotiin on sysipimeää ja ratsastamaan pitäisi mennä. Otsalamppu keikkuen topattuna lämpimiin vaatteisiin korvista varpaisiin käydään maastolenkki jonka jälkeen varpaat ovat kuitenkin niin jäässä että hyvä jos saat niitä edes saunassa sulamaan.

Mikä on sitten saanut mieleni muuttumaan? Kamala vastata näin, mutta se, ettei minulla ole enää omia hevosia ja etenkään niitä ei ole omassa tallissa. Kaikki se vaiva mitä jouduin näkemään pakkasen ja lumen vuoksi on nyt taakse jäänyttä elämää, jäljellä on vain mielettömän hauskaa lumentulon odotusta ja kylmimmillä ilmoilla voi tyyneesti käpertyä viltin alle takkatulen eteen lukemaan hyvää kirjaa urhaamatta ajatustakaan hevosille.

Lumien tultua maahan pimeä loppusyksy valostuu ja kun ei ole mitään pakkoa, on ihana kääriytyä toppavaatteisiin ja lähteä hyvän ystävän kanssa maastoilemaan. Kavioiden alla kuuluva lumen narske on jotenkin niin jouluista ja mukavaa ja jos sattuu michelinukkomaisen kerroksen kanssa tipahtamaan kyydistä, pehmentää lumi mukavasti tömähdystä.

Talven tultua ja edettyä tarpeeksi pitkälle on mahdollisuus lähteä järven jäälle päästelemään täysillä tahi hyödyntää jään tasainen pinta kera lumikerroksen kouluratsastusharjoitukseen. Tietysti täytyy kokeilla kaikkien kovasti mainostamaa hiihtoratsastusta ja meidän ponikerholaisten kanssa onkin päätetty ehdottomasti testata! Voi kuitenkin olla että tämä täti on suosiolla hevosen selässä eikä suksilla, muuten saattaa käydä niin että edetään metri ja humps, metri ja humps! Olen legendaarisen huono talvilajien harrastaja ja en usko että vuosien harrastamattomuus olisi tilannetta paljonkaan pelastanut. Parempi että nuoremmat ja notkeammat taiteilevat suksien päällä :)
Kaikista eniten odotan kuitenkin meille luvattua rekiajelua Kristan naapurin issikkaori Forkulla, se on juuri sellainen poni jolle kyseinen homma sopii kuin nenä päähän.

Hauskaa on myös se, että hevosten ulkomuoto muuttuu talvella joskus radikaalistikin. Entinen hevoseni Lirika muutti väriä niin täysin että kylän mummelit luulivat minun vaihtaneen hevosta. Eräskin muori pysäytti meidät tapansa mukaan pyörätiellä ja taputteli tamman kaulaa ja tuumaili että sieki olet hevosen mennyt vaihtahmaan? Juu, en ollut, Lirika vain sattui vaihtamaan värinsä sievän ruskeasta melkein mustaksi turvan jäädessä ihan punaruskeaksi. Nauroinkin että se on kuin iso mustakarhu talvisin. Ponit taas muuttuvat niin mahdottoman pörröisiksi, shetlanninponit näyttävät lähes poikkeuksetta enemmän maahisilta kuin poneilta ja issikat ovat kuin metsästä karanneita peikkoja, hurjan suloista! Täytyy olla jääpuikko sydämen tilalla jos ei niihin ihastu.

Talvi tuo kesään mukavan vastapainon, en usko että nauttisin kesästä läheskään niin paljon jos en tietäisi että senkin aika on rajallinen ja edessä on tulossa taas kylmempi ja luminen kausi. 

Pakkasen pauke, huuruiset hevoset ja lumisade, eikö kuulostakin aika ihanalta?


Krista ja Oona, te olette tietysti mukana, eikös vain?