Kisoja kisojen perään

Kuten viimeksi lupasinkin, nyt on sitten enemmän asiaa koirarintamalta sillä meillä oli Reinon kanssa viime sunnuntaina ihka ensimmäinen kisastarttimme agilityn saralta. Fiilis ennen kisoja ei ollut erityisen luottavainen, sillä jopa kolmet treenit ennen niitä olivat menneet suorastaan penkin alle. Kävin erikseen yhtenä sunnuntaina Rovaniemeläisten kanssa ylimääräiset ratatreenit ja sielläkin Reiska oli aluksi aivan korvia vailla. Onneksi heidän ohjaajansa sai taottua minun päähän äänettömän ohjaamisen merkityksen sillä totta tosiaan Reiska rupesi "kuuntelemaan" minua paremmin kun sen odottamaa mahdotonta käskyttämistä ei tullutkaan. Harjoittelimme yhtä rataa josta menimme ensin puolikkaan ja sitten loppupätkän. Huija, oli kyllä teknisiä kohtia ja ainakin mulle ja Reinolle ihan tarpeeksi vaativa rata. Onneksi poika meni loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta minun huoltani se ei poistanut siitä miten se kisoissa pysyisi radalla.

Torstain viimeistelytreeneistäkään ei jäänyt erityisen hyvä maku, ne menivät ihan ok, mutta Reinolla oli vieläkin liikaa mielenkiintoa harhautua esteiltä omille teilleen. Sunnuntai-aamuna lähdin heti aamusta Reinon kanssa anoppilaan ja se saikin juosta pahimmat vauhtinsa Kiran kanssa kentällä pois. Voin kertoa että oli astetta rapaisempia koiria kun otimme ne kiinni, kenttä suorastaan kellui vettä, yäks. Pelloon lähdimme Marin kanssa ajamaan kahdentoista maissa, hyvissa ajoin siis jotta ehtisimme rauhassa katsoa muutamat radat alle sekä ilmoittaa Reinon ja minut.

"Älä sä mamma yhtään yritä hypätä tämän läpi, rengas on mun juttu!"

Minua jännitti valehtelematta niin paljon että meinasin oksentaa eikä se helpottanut ennen rataa kertaakaan. Rataan tutustumisessa ajattelin että jos selviän siitä pyörtymättä niin olen onnellinen. Rata oli melko yksinkertainen ja kun hain Reinon odottamaan omaa vuoroaan se raukka jähmettyi kauhusta! Sitä jännitti älyttömästi kaikki ympärillä hyörivät koirat ja ihmiset ja se että itse olin ihan pinkeä ei varmaan auttanut ollenkaan. Nauroinkin kun Reiska hyppäsi minua vasten ja oikein kääri etutassunsa käden ympäri että tässä me yhdessä täristään ja pelätään :)

Viimein tuli meidän vuoromme lähteä radalle ja Reino jäi ihan kivasti odottamaan. En uskaltanut ottaa pitkää etumatkaa jotta saisin sen varmasti mukaani. Yllätyksekseni se lähti heti messiin ja suoritti esteet asiallisesti mutta jokseenkin laiskan oloisesti, sen ajatukset olivat selkeästi ihan muualla kuin itse radalla. Kuten alla olevasta videosta huomaattekin, meno oli kauheata sähellystä ja söhellystä ja pilotti kämmäilee oikein olan takaa. Hylsyhän sieltä tuli sillä en jotenkin tajunnut että Reino ei hypännyt yhtä estettä enkä ohjannut sitä sinne enää takaisin. Kepitkin meni ööhh... huonosti, mutta yhtä kaikki, saimme mentyä radan läpi ilman että koiraa piti jahdata ympäri kenttää.

Toiselle radalle lähtiessä minua ei enää jännittänyt vaan lähdin sille ihan hyvissä fiiliksissä. Ainoa mikä jälleen kerran ahdisti oli kepit, sillä siinä oli toimihenkilöt ihan vieressä ja tämä on Reiskalle aina paha koetinkivi. Kuten videolta näette, se huomaa ihan selvästi ratahenkilönä olleen Annen ja vilkuilee sinne koko ajan. Viimein se päättää mennä vähän lähempää vilkaisemaan että onko tuo nyt meidän ihana treenikaverimme ennen kuin se tulee takaisin. Ja daa, tyhmä ohjaaja pukkaa sen vahingossa väärään keppien väliin ja pläts, hylsyhän sieltäkin sitten otettiin. Tämä oli erityisen katkeraa, sillä rata meni mielettömän hienosti loppuun ja jos olisin käsittänyt korjata kepit niin olisimme selvinneet viidellä virheellä vähintään toiseksi, sillä makseissa ei saatu kuin yhdelle koirakolle tulos. Mutta tästäkin opittiin mitä meidän pitää treenata erityisen vahvaksi, eli ne perhanan kepit.

Ratojen jälkeen vein Reinon autoon ja jäimme Marin kanssa siivoamaan hallia ja keräämään esteitä pois. Palkintojen jaon aikana kuulutettiin yhtäkkiä meidän nimi ja hieman hölmistyneenä menin katsomaan mikä on tilanne. Pirhana, Reiskahan sai taas tsemppauspalkinnon, tuomarin mielestä se oli mennyt niin kivasti oli kuulemma oikein ihana koira :) Voi luoja, me kerätään näitä säälipalkintoja ihan tosissaan, mutta mikäpä siinä. Toisaalta Reino oli ainoa metsästysrotuinen koira tuolla seassa ja onhan se aika hienoa että sellaisen radalla näkee. Kotiin ajelimme hyvillä fiiliksillä ja uutta treenipuhtia täynnä!

Tällä viikolla olen ehtinyt jo hieman heppailemaankin, kävin maanantaina pitämässä yhden tunnin ja eilen ratsastin tallin hevosen Pilgrimin Katin pyynnöstä. Ruuna on sellainen hemmetin lihava ja omapäinen tyyppi ja se oli kuulemma taas vaihteeksi paiskonut ratsastajia alas selästään ihan toden teolla joten valmistauduin harjoittelemaan laskeutumista maneesin pohjalle. Onneksi se ei sen kummempia kenkkuillut ja ihan pieninä hetkinä sain sen kulkemaan jopa kivasti. Sillä on ollut viime aikana vaikeuksia nostaa vasen laukka ja se oli kyllä tosi. Vasen kierros on sille muutenkin vaikeampi ja se on todella vino joten töitä sai tehdä että myötälaukka nousi. Videon lopussa näette kauniin pätkän missä se nostaa joka kerta vastalaukan.


                                                                   Alla linkki videoon:

                                                            Pilgrim ja Laura 28.10.2014

Nyt pitäisi hieman rauhoittaa tahtia jotta ehtisi olla hieman enemmän kotonakin ja keskittyä kotihommiin, ne tahtoo meikäläisellä aina kertyä rästiin kun viiletän paikasta toiseen tukka putkella. Ehkäpä tässä pikkuhiljaa...juu ja lehmät lentää ;)

Hepoilua

Pitkästä aikaa on ollut bloggausinto hieman hukassa, mutta nyt on ehtinyt tapahtua niin mahdottomasti että somempi kirjoittaa nyt vähän välikuulumisia.

Hevoshommissa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Oona pyysi eräänä päivänä minua ratsastamaan Pablolla ja aikoi pitää minulle tunnin, kuulemma jotain minun mukavuusalueen ulkopuolelta. Kuulosti tarpeeksi mielenkiintoiselta ja iloisin mielin lähdin tallille. Yllätyksekseni Pablolla oli selässään estesatula ja siinä samassa epäilykseni heräsivät, mitä ihmettä?! Luojan kiitos Oona oli suunnitellut vain puomitunnin, ihan vielä en olisi esteisiin uskaltanut tämän kaverin kanssa tutustuakaan. Aloitin lämmittelemällä ja Oona oli suurena apuna kun tuntui että hevonen alkoi painaa ohjalle ja oli hankalan oloinen. Sain hyviä vinkkejä mm. laukkatyöskentelyyn ja omaan istuntaani ja homma alkoi sujua jo aika mukavasti. Aloitimme ensin ravipuomeilla jotka ovat minullekin aika tuttua juttua ja ne menivät aika kivasti. Jossain vaiheessa siirryimme laukkapuomeille ja jostain syystä minua alkoi jännittää ihan älyttömästi. Keräilin itseäni hetken ja kun olin menossa puomeille ensimmäistä kertaa Oona tuumaa että hmm.. en ole ihan varma noista väleistä... APUA! Ei ne ihan priimat olleetkaan ja Pablo hyppäsi niille kuin esteille konsanaan! Meikäläisen silmät rävähtivät varmaan teelautasen kokoisiksi ja onnistuin roikkumaan kyydissä jotenkin, onneksi! Oona korjasi hieman välejä ja kokeilimme uudestaan, tällä kertaa paremmalla menestyksellä.

Pablo, kuva lainattu Oonalta

Laukkapuomien jälkeen teimme kahdella puomilla suhteutettuja välejä joissa minun piti ratsastaa tietyllä määrällä laukka-askelia niiden väli. Milloin piti lisätä ja milloin lyhentää, vide että oli niin siistiä ja hauskaa. Oona oli mainio opettaja, kyllä huomaa että kokemusta estetunneista on valtavasti! Tunnin jälkeen olin niin rättipuhkipoikki väsynyt kuin vain voi olla, mutta myös tosi iloinen. Ehkä vielä joskus uskallan jotain pieniä esteitäkin kokeilla, Pablokin alkaa tuntua tutummalta ja oikein kivalta.

Kuten taisin jossain vaiheessa mainita, olin ilmoittautunut Antilla Hirvaan koulukisoihin helppo D ja helppo C-ohjelmiin. Kisat olivat nyt viime lauantaina ja lähdimme sinne yhdessä Oonan, Kristan, Marketan ja "pikkuisten" eli Aukun ja Lauran kanssa. Traikku jonka saimme lainaan oli kieltämättä melkoisen pieni kahdelle hevoselle ja Antti olikin lintassa toisella puolella kuin silli purkissa mutta se ei siitä näyttänyt paljon perustavan :) Perille pääsimme kunnialla ja olin niin onnekas että mullehan putsattiin satula, varustettiin hevonen, itse ei tarvinnut kuin kiikkua kyytiin vain ja ratsastaa, oli meillä vain hyvä tiimi mukana!

Hevostytöt :)

Pahaksi onneksi huomasin kesken kypärän laiton että pannahinen, miksi ihmeessä tämä ei mene kiinni? No, oliko ihme, Reino oli perhana saanut sen kynsiinsä ja purrut lukon käyttökelvottomaksi! Siinä sitten hysteerisenä hihitettiin mutta onneksi Oonalta sai hyvän kypärän lainaan. Verkkaan lähdin hyvillä mielin ja Antti oli oikein fiksusti, ei turhaa pelännyt vierasta paikkaa saati maneesia. Hieman jännittynyt se kieltämättä oli, mutta ei hälyttävissä määrin. Jännitin kauheasti että miten osaan istua sen harjoitusravissa, se kun ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Himmailin hieman ravissa ja annoin sen mennä melko rauhallista (lue: kauheaa köpöttelyravia) joten siinä pystyin istumaan jo ihan ok.

Antti rentoutui jo niin paljon että se ei juurikaan peitsiä tarjonnut ja oli oikein rauhallinen myös päänsä kanssa. Meidän vuorollamme se ravasi kauniisti keskihalkaisijan ja pysähtyi kauniisti. Alku oli aika kamalan tuntoista ravia, mutta pikkuhiljaa se siitä rentoutui ja kun itse uskalsin laittaa kintut kiinni kylkiin ja RATSASTAA alkoi homma sujua loppua kohti jo hieman paremmin. PAITSI että.. kun oli aika pysähtyä ja tehdä peruutus tuomarin pöydän kohdalla, päätti Antti että en varmana pysähdy suoraan. Noh, okei, ajattelin että tehdään siitä nyt sitten kuitenkin se peruutus. Joo, peruuttihan se, mutta se ei sitten lopettanutkaan peruutusta! Hitsit, jouduin oikeasti aika napakasti pyytämään sitä eteen niin sehän teki bravuurinsa ja hyppäsi pienesti pystyyn :) Tuomari varmaan ajatteli että ei riemulla rajaa kun on päästään vajaa, ratsastaja nimittäin hihitti kuin viimeistä päivää!

Selvisimme kuitenkin ohjelman aika kivasti läpi, täytyy kuitenkin muistaa että en ole ratsastanut viimeiseen kuukauteen kertaakaan ko. hevosella. Ja jos vertaa viime vuoteen niin huomaa kehitystä on tapahtunut, silloin Antti oli täysin kuuro pohkeelle ja ei suostunut edes päätään laskemaan. Loppujen lopuksi saimme prosenteiksi huimat 55% joka oli paljon paremmin kuin olisin IKINÄ uskonut! Hieno Mantti!

Antti <3

Mitenniin lysähdän aina käynnissä?!

Seuraavana olikin helppo C-luokka jonka arvelin kuitenkin olevan meille hieman liian vaikea. Vaikka Antti yleensä nostaakin laukat asiallisesti niin nyt emme kuitenkaan olleet päässeet laukkaa työstämään aikoihin pohjien ollessa liian liukkaat tai kovat. Pahoin aavistuksin lähdin radalle ja harmillisesti Antti oli todella paljon jännittyneempi kuin aikaisemmalla radalla. Se peitsasi ja stressasi kauheasti ja tietäähän sen että paskasta ravista ei todellakaan saa hyvää laukkaa. Tässä tapauksessa ei laukkaa ollenkaan ja jos se siihen erehtyi, niin se oli väärä laukka. Se sähelsi ja söhelsi niin että saimme yleisössäkin aikaan spontaanin naurunremakan, mission accomplished :) Se oli riepu-raukka aivan hämillään, joten pysäytin sen, rauhoittelin ja teimme laukkatehtävät ravissa ihan suosiolla. Tämä rata ei yllätys yllätys mennyt hyväksytysti läpi mutta ainakin meillä oli ihan hauskaa kaikesta huolimatta.

Eilen pidimme Mellajärvessä taas vaihteeksi tunnit. Kentän pohja oli sikakova joten päätimme kaikkien turvallisuuden vuoksi pitäytyä käyntityöskentelyssä. Hullua kyllä, mutta suurimman osan kanssa saimme enemmän aikaan kuin pariin edelliseen tuntiin yhteensä. Jokainen joutui ratsastamaan joka ainoan askeleen ajatuksen kanssa ja hevoset menivät todella hyvin.

Ja näin meillä tunnilla, mites teillä ;)

Tänään kävimme Kristan kanssa maastoreissulla ja kerrankin minua ei jännittänyt etukäteen yhtään vaikka edelleenkin mulla on pienimuotoinen maastoilukammo. Alku meni oikein hyvin, molemmilla hevosilla oli lännenkamat päällä (minun eka kerta muuten lännensatulalla!) ja olihan se hieno kokemus. Reitti oli todella epätasainen, mutta hevoset ovat aika varmajalkaisia ja menimme tietysti vain käyntiä. Kaikki oli oikein mukavaa ja turvallista siihen asti että edessä oli oja, jossa oli puita joista törrötti kamalia oksia ja pohja oli edelleen liukas ja hankala. Minun silmin tämä näytti kaamealta rotkolta ja vaaran paikalta. Krista vain tyyneesti totesi että Antti on mennyt siitä ennenkin, ei muuta ko menoksi vain. Huija ko minua pelotti ja Antti huomasi sen välittömästi ja kävi epävarmaksi. Se pyörsi ojalta poispäin, mutta Krista sanoi vain että ota satulan nupista kiinni vain ja käske menemään. Pienen kauhunkiljaisun ja kouristuksenomaisen satulaan tarrauksen jälkeen pääsimme yli ja hitto että mulla tärisi jalat vissiin kilometrin sen jälkeen! Mutta uskalsin pentele.

Kävimme kahdeksan kilometrin lenkin josta viimeinen kilometri maantien laitaa. Siinäkin hieman jänskätti, mutta hengissä pääsimme kotiin ja olin oikein ylpeä itsestäni ja tietysti Antista, on se oikea tädinkuljetin!

Paljon on tapahtunut myös koirarintamalla, mutta jätetään ne tarinoinnit seuraavaan postaukseen tai tämä venyy kilometrin mittaiseksi. Nyt saunaan ja nukkumaan, ollaan kuulolla!

Myydään!

Myydään kuvan mukaiset velj. Wahlstenin W-profile-kankisuitset. Muotoiltu paksu turpahiha, kultainen swarovski otsapanta ja kahdet ohjat. Soljet messinkiä, mukaan messingin värinen bridong- ja kankikuolain (mittaa en nyt muista, saan sen myöhemmin). Koko full, kunto hyvä. Ei sovituksia, varauksia vaan suora kauppa. 040-8491188. Normaalihinta ilman kuolaimia 389,- nyt myyn pois koko paketin 199,-.

Reino-reenit

Eilen olimme taas kerran Pellon agilitytreeneissä Annen, Marin ja koirien kanssa. Reino oli ihan mahdoton koko matkan, haukkui ja yritti murtautua häkistä pihalle ja osoitti kaikin tavoin olevansa hyvin kiihtynyt. Mulla nousi jo savu korvista mutta Anne se osaa jotenkin aina tyynnyttää tämmöisen kuumakallen kuin minä ja pääsimme ilman kommelluksia hallille.

Kävimme lämmittelylenkillä ja eikun halliin. Ahti ja Ari olivat suunnitteleet meille sopivan haasteellisen radan. Piirsin jälleen kerran hienon ratapiirroksen josta toivottavasti saapi selvää.

Eli rata alkoi renkaalla, josta seuraavana okseri ja siitä kurvi kolmoshypylle. Tässä kämmäsin heti siinä että ohjasin liian laakeasti kohti kolmosta jolloin Reino paineli sen ohi ulkokautta. Kun kohdistin menoni kakkoselta heti kohti nelosen sisäsiipeä ja käskytin kunnolla tuli Reinokin oikein mukaan. Nelosen takaakierto meni hyvin, tein sen jälkeen valssin josta jatkoin viitoselle ja kutoselle. Kutosen hyppy meinasi pari kertaa venyä vähän pitkäksi, etenkin kun hallin päässä tehtiin remppahommia ja ovet olivat auki niin sehän poikaa tahtoi kiinnostaa. Se ei sinne kuitenkaan mennyt vaan laajan kaaren kautta se tuli seiska hypylle ja tästä taas takaakierto kasille. Ysille tultaessa vauhtia piti ottaa hieman pois, sillä kontaktit mennään meillä niin että se pysähtyy ja odottaa lupaa jatkaa. Hyvin meni ja vielä viimeisenä kepit. Kaikkein iloisin olin onnistuneista kepeistä, nyt niille rupeaa löytymään jo rytmiäkin, jes!

Meillä oli koko ajan Reinon kanssa molemmilla hyvä vire päälle, välistä herralla tahtoi vain karata kerrokset jopa liian korkealle ja sitä piti käskyttää hieman rauhoittumaan. Sillä on tapana riehaantuessaan ruveta örisemään ja pahimmillaan se yrittää näykkiä minua vauhdista. Tämän saa kyllä onneksi loppumaan varsin nopeasti napakalla käskyllä.

Teimme vielä loppuradan erikseen omana pätkänään, alla siitä piirros:

Tässä kompastuskivenä oli seiskaputken jälkeinen ohjaus. Vaikka kuinka huusin hyvissä ajoissa että huhuu, täällä ollaan, mennään muurille, niin Reino päätti ihan itse hypätä kympin. Tämä ratkaistiin niin että juoksin kuin tuulispää jo viidennen putken lähetyksen jälkeen kohti seiskaaputkea ja ehdin näin ollen vastaanottamaan sen ja nappaamaan sen mukaani ennen kuin se ehti ennakoida seuraavaa estettä. Loppu meni aika jees, alan pikkuhiljaa olla tyytyväinen meidän tekniseen suorittamiseen. Muistanpas vielä ajan kun meikäläinen oli sekaisin kuin seinäkello ohjausten ja ratojen kanssa, huh, onneksi siitä ollaan kehitytty eteenpäin.

Kotimatkalla Reiska jaksoi olla edelleen ihmeen pirteä ja se yritti keksiä kaikenmaailman jekkuja. Onneksi se puolessa välissä matkaa väsähti ja luovutti, jestas se otus vaatii multa pitkiä hermoja!

Ja ainiin, nyt on Rymylle löytynyt superhauska harrastus talveksi! Varasin treenikaverilta yhden koiran vedettävän ahkion jossa on oikeat aisat valjaineen päivineen. Voin niin kuvitella että Rymy tulee nauttimaan, se tykkää vetää potkuriakin ihan mahottomasti. Reino on sellainen nössö joka alkumatkasta paahtaa ehkä puoli kilometriä ja jättäytyy sitten peesaamaan Rymyä ja antaa sen tehdä kaikki työt, aika possu koiraksi.

Rymy pikkuisena

On se vähän kasvanu!

Mutta jees, tässä oli pitkästä aikaa koirienkin kuulumisia, jatketaan taas!

Vastauksia!

Ette te lukijat ainakaan kysymystulvaan minua hukuttaneet mutta ehkäpä postaus pysyy mielenkiintoisena eikä käy liian pitkäksi ja puuduttavaksi.

Koira-aiheiset kysymykset:

1. Mitä tavoitteita teillä on agilityssä?

Reinon kanssa olemme harrastaneet kyseistä lajia vasta hieman yli vuoden ja tässä vaiheessa olemme toki vielä aivan vasta-alkajia. Tavoitteet ovat kuitenkin korkealla, hienointa olisi joskus maailmassa päästä kisaamaan arvokisoihin ja Lontoon Crufts olisi unelmieni täyttymys. Reino ei rotujensa puolesta ole mikään ihanne-harrastekoira ja välistä se tuo mutkia matkaan mutta toisaalta se on myös haaste jonka olen valmis vastaanottamaan.  Ehkä päädymme käymään vain parit pikkukisat ja se oli siinä, kuka tietää, mutta tavoitteiden ollessa tarpeeksi korkealla motivaatiokin kasvaa ja etenee lajissa aivan eri tavalla kuin pelkästään harrastelemalla.

2. Milloin seuraavat agi-kisat ja missä?

Seuraavat kisat olisi sitten meidän ekat viralliset ja onneksi ne ovat kotihallissamme Pellossa. Tämän kuun viimeisenä viikonloppuna olisi tarkoitus startata ykkösissä, jännittää kyllä jo nyt kuinka meidän käy! 

3. Ootko harkinnut missään vaiheessa uuden koiran ottamista?

Uusi koira on kyllä haaveissa, mutta vasta kun minulla on siihen aikaa panostaa yhtä paljon kuin Reinoonkin. Nyt huomaan että esimerkiksi Rymy on selvästi jäänyt paitsioon sillä sen kanssa meillä ei ole selkeitä harrastustavoitteita. Toki sekin hoidetaan hyvin, mutta olen panostanut paljon enemmän Reinon koulutukseen. Tästä kannan huonoa omaatuntoa, joten kolmas koira tähän härdelliin ei tule vielä kuuloonkaan. Mutta sitten kun uusi karvatassu meille tulee, täytyy rotuvalinta miettiä tarkasti: haluan että se on mahdollisimman nopea ja notkea ilman saalitus/metsäviettiä jotta se soveltuisi hyvin agilityyn. Miellyttämishalua pitää olla, sitä kun ei noilla nykyisillä tahdo olla omasta takaa, tässä suhteessa palveluskoira on pop!

4. Jos olisit koira, mikä koira olisit?

Hahhah, jos ajatellaan sitä minkälainen olen ihmisenä ja muutetaan se koiran muotoon niin ainakin luonteeltani olisin nollasta sataan sekunnissa kiihtyvä tyyppi joka myös kyllästyisi nopeasti. Ahne kuin possu, hieman lihomiseen taipuvainen ja hyvin aamu-uninen. Lyhytjalkainen, hieman tasapaksu rakenteelta ja aika vahva. Reviiritietoinen narttu joka on yhtäaikaa rakastettava mutta hyvin raivostuttava! Oisko beagle?

Osimoilleen näin!

5. Mitä Rymy ja Reiska syövät?

Meillä koirat syövät pääasiassa Jahti&Vahti energiaruokaa, lisäksi rustoluita, sisäelimiä ja lihoja. 

 

Hevosaiheiset kysymykset:

1. Mikä on kivointa ratsastuksen opettajana olemisessa?

Ensimmäiseksi haluan korostaa että en ole koulutettu ratsastuksenohjaaja, pyydettäessä pidän kyllä tunteja mutta ammattilainen en missään nimessä ole. Tuntien pidossa on kivointa nähdä ratsastajan kehitys ja halu oppia. Onnistumisen hetkellä tuntuu yhtä siistiltä kuin olisi itse selässä. 

Tosi tyylikäs ope :)

2. Mihin se yksi tumma poni katosi ratsastettavistasi ja mistä ylipäätäänsä saat ratsastettavia?

Tumma poni josta puhut oli ystäväni poni Aime joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan loppukesästä sairauden vuoksi. Enempää en halua tilanteesta kertoa, sillä poni ei ole omani, mutta tapaus oli erittäin harmillinen ja surullinen. Ikävä sitä pientä kaveria kyllä tuli.

Ratsastettavat ovat lähinnä ystävieni hevosia. Jollakin heistä on kiire koulu- tai työkiireiden vuoksi ja tarvii liikutusapua, joku on vain muuten niin ihana ja kiltti että päästä minut silloin tällöin hevosensa kyytiin. Kiitos teille kaikille ihanille myös tätäkin kautta joiden hevosia olen saanut käydä hoitamassa ja ratsastamassa!

3.  Millaisista hevosista pidät ratsastettavana?

Pidän eniten kohtalaisen reippaista ratsastettavista, mutta tässäkin olen huomannut että erittäin suuri syy hevosen "laiskuuteen" on satulan päällä. Huomaan usein vahingossa puristavani hevosta reisillä jolloin se ei tietenkään liiku eteenpäin tai oma jalkani on todella epäselvä jolloin hevonen usein turtuu pohkeeseen ja näin ollen minusta tuntuu että onpas tämä jähmeä. Mielusin hevostyyppi on siro, ei liian korkea hevonen joka on nöyrä ja tekee mielellään.


4. Kuka on suosikkisi hevosista joita ratsastat?

Apua, tämä on paha! Kaikissa hevosissa on jotain ihanaa ja hyvää joten sitä yhtä parasta on vaikea valita. Tällä hetkellä meillä synkkaa parhaiten Kristan Antin ja Oonan Pablon kanssa. Pidän Antista sen korkean työmoraalin ja hyvän luonteensa vuoksi. Se on äärimmäisen kiltti ja yritteliäs ja vaikka liikeet ovat vaatimattomampia kuin erityyppisillä puoliverisillä se ei sen arvoa ratsuna vähennä ollenkaan. Pablosta pidän myös samoista syistä ja lisäksi siitä löytyy paljon potentiaalia kouluratsastukseen.

5. Kuinka pitkään olet harrastanut ratsastusta?

Aloitin harrastuksen ollessani kahdeksan vuotias, mutta teini-iässä tuli muutaman vuoden paussi. Parikymppisenä jatkoin taas ja sillä tiellä ollaan edelleenkin.

 

Henkilökohtaiset kysymykset:

1.  Millainen nuoruutesi oli, millaisissa piireissä liikuit, olitko "pahis" vai kiltti tyttö?

Nuoruuteni oli melko tavallinen, yläaste-aikaseen kaveripiirin kuului muutama läheinen ystävä joiden kanssa vietettiin aikaa, lähinnä jonkun luona hengaillen. Kävin kouludiscoissa mutta kiltisti tulin heti bileiden loppumisen jälkeen kotiin. Ensimmäinen alkoholikokeilukin oli lähempänä täysi-ikäisyyttä. Voi kai sanoa että olin melko kiltti, mutta temperamenttinen, muutamaan kertaan otettiin äidin kanssa yhteen ennen kuin aikuisuus tasoitti välejä.

2.  Elätkö mielestäsi terveellisesti?

En :) Syön liikaa herkkuja ja saisin liikkua vielä vähän enemmän. Lähinnä ruokailutottumukset ovat retuperällä, siihen voisi keskittyä huomattavasti enemmän.



3.  Millä tavalla saat aikasi riittämään niin harrastuksiin, työhön kuin yksityiselämäänkin?

Ei kyllä mitään hajua, juoksen vain paikasta toiseen :) Ei vaan, kalenteri on kaveri ja ilman sitä olisin hukassa. Normaaliviikko-ohjelma tässä esimerkiksi havainnollistamaan:

Ma:  8.30-19.00 Töissä (ja työmatkalla n. 2h/päivä)
        19.00-20.00 Tapakasvatuskurssin ohjaus läheisellä kentällä
        20.00-21.00 Omien koirien hoito ja ulkoilutus
        21.00-22.00 Ruuan laittoa, siivoamista, yleistä hengailua kotona
        22.00-23.00 sauna ja nukkumaan

Ti:     8.30-18.00 työt
         18.00-19.00 Jennan ponin ratsastus tai vaihtoehtoisesti Pablo
         19.-20.00 ajan kotiin
         20.00-21.00 omien koirien hoito
       
Ke:  8.30-19.00 työt
        19 ---> omaa aikaa kotona, koirien hoito ja joskus Pablon ratsastus, riippuen Oonan kuvioista

To: 8.30-18.00 työt
      18.00-21.30 Pellon aksatreenit
    
Pe: 8.30-19.00 työt
      19.00-20.00 pentukurssin ohjaus
       20.00 --- > omaa aikaa

La: VP

Sunnuntai:

11.00-16.00 Mellajärven tuntien pito
16.00 --- > omaa aikaa

4.  Oletko tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteesesi?

Periaatteessa kyllä. Minulla on töitä, perhe ja eläimiä, saan harrastaa ja nautin elämästä!

Hauskin kysymys oli tällä kertaa mielestäni "Jos olisit koira, minkälainen olisit". Kommentin kirjoittaja, laitathan minulle sähköpostilla yhteystietoja osoitteseen laura.vaaraniemi@gmail.com niin ylläripylläripalkinto lähtee sinnepäin!