Reipas talkoilija

Vitsit että viime viikonloppu oli mahtava, kävin sunnuntaina talkoilemassa Länsirajan Kennelkerhon järjestämissä agility-kisoissa. Okei, aamulla tuntui todella vaikealta herätä ja lähteä ajamaan jo seitsemältä, mutta aamukahvin jälkeen sitä kummasti piristyi. Paikalle saavuttuani laitoimme porukalla kanttiinin kuntoon ja kunhan tuomarikin oli aamupuuronsa saanut, lähdimme tekemään ensimmäistä hyppyrataa joka tarkoittaa rataa ilman kontaktiesteitä. Viimein kun rata oli mitattu ja ajanottolaitteet olivat kunnossa, starttasi ensimmäinen luokka. Sain onneksi olla ratahenkilönä niin pääsin kunnolla hommaan sisään. Kaikilla kisaajilla näytti olevan hauskaa ja kukaan ei ottanut hommaa turhan vakavasti. Oli jotenkin ihana huomata että vaikka kaikki ensimmäisen radan kisaajat olivat kaikki siirtyneet jo kolmosluokkaan, eivät koirat toimineet aina niin hyvin ja eräs jopa karkasi radalta tekemään ihan omia kuvioitaan.

Reiska harjoituksissa

Hienoja suorituksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä oli kisat täynnä. Eräs koira keksi kokeilla miltä tuntuu hypätä A-esteen harjalta suoraan alas, useampi kuin yksi kilpailija veti lipat ennen esteitä ja kurveissa, hui, kyllä siinä vähän väliä sai olla sydän kurkussa! Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja kisat saatiin hyvin purkkiin. Kaikista mukavinta oli se, että itselle tuli sellainen tunne että aivan hulluna haluaisin päästä radalle itsekin. Olisin luullut että tällaisella jännittäjällä olisi maha kipeänä jo pelkästä ajatuksesta, mutta ehkäpä tämä onkin se minun laji.

Eilen kävin taas treenaamassa minun "opetuslapsia" Tornion Kennelkerholla ja voi että olin heistä taas niin ylpeä! Kaikki olivat treenanneet valtavasti ja alun mahdoton säätäminen ja tohina on jäänyt paljon vähemmälle. Vaikka joskus väsyttää niin mahdottomasti työpäivän jälkeen raahautua hallille, saa siitä kuitenkin irti todella paljon. Pääsen näkemään erilaisia koiria ja miettimään erilaisia ratkaisuja ongelmiin, sillä jokainen koira on yksilö joka toimii omalla tavallaan. Kurssia onkin jäljellä enään kolme kertaa, toivottavasti oppilaat ovat itse olleet tyytyväisiä!

Nyt kuitenkin nukkumaan, jatketaan tarinointia taas myöhemmin!

Ponipoika

Täällä taas! Kuten lupasinkin, tässä tulee postaus täynnä koira- ja hevosjuttuja. Keskiviikkona kävin lupaukseni mukaisesti Jennan issikaoria ratsastamassa ja lähdin koirien kanssa liikenteeseen jo yhdeksältä. Ilma oli hieman kylmä, ja pukeuduin todella tyylikkäästi paksuun jumpsuit-pukuuni ja toppatakkiin. Ratsastuskenkinä toimivat lenkkarit, sillä saappaisiini ei mahdu villasukat ja talviratsastuskenkiä en omista. Toki varmistin että satulassa on turvajalustimet ennen selkään nousua, mikään ei ole kamalampi ajatus kuin tippuessa jäädä roikkumaan jalasta kiinni! Poni oli mukava käsitellä ja se käveli kiltisti kentälle eikä ollut moksiskaan vaikka säädin selässä jalustimia ja satulavyötä. Sillä ei ole juuri ratsastettu ja se ei ole varsinaisesti koulutettu. Suussa on ollut joskus edellisessä paikassa sanomista ja vaikka se on nyt onkin kunnossa, se selvästi varoi sitä.

Ratsastaessa se tuntui nöyrältä ja sillä oli kova tahto tehdä töitä. Askellajit olivat hieman hukassa, ravi ei oikein tahtonut löytyä, se sekoitti vähän väliä mukaan tölttiä ja laukkaa. Suuta se aukoi mahdottomasti, mutta siihen hätään meillä ei ollut alaturparemmiä. Kuolaimeksi halusin aivan perusnivelen, se on minulle tutuin ja helpoin kuolain. Se tuntui selkään hieman paremmalta miltä se näytti videolta, mutta tämä oli lähinnä kokeilu mitä se tuumaa ratsastajasta selässä. Julkaisen siitä pienen videonpätkän jossa näette mistä lähdetään ja toivon mukaan saan olla mukana ratsastamassa sitä jatkossakin, uskon että se tulee näyttämään paaaljon paremmalta. Tiedostan erittäin hyvin omat virheeni ja muistakaa että kyseessä on aivan raakile poni jota oli tarkoitus kokeilla ihan kartoittamismielessä, mitä se osaa ja miten se käyttäytyy.

Ratsastuksen jälkeen suunnistin koirien kanssa kaupungille hieman kiertelemään jotta ne saisivat mahdollisimman monipuolista harjoitusta erilaisista tilanteista ja ihmisistä. Reino käyttäytyi erityisen hyvin, se vinkui todella vähän ja osasi pysyä hienosti omalla paikallaan. Rymykään ei pahemmin melskannut, tietysti sillä on vielä enemmän pentumaista intoa, mutta vastapainoksi se osaa rauhoittua Reinoa paremmin.

Eilen meillä oli taas vaihteeksi agility-treenit Pellossa. Anttu hyppäsi meille kyytiin, sillä Anne ja Mari eivät tällä kertaa kumpikaan päässeet mukaan. Menimme aluksi Reiskan kanssa pelkän puomin muutamaan kertaan ja se meni kuin vettä vain! Ari totesi että voimme mennä sen radalla. Alku meni hieman kankeasti, en itse muistanut rataa (selkeästi en kävellyt sitä tarpeeksi läpi ennen suoritusta...) mutta kun muistin järjestyksen homma lähti rullaamaan paremmin. Ari korjasi minun valssin ajoitusta ja harjoittelimme ennen puomia olevalle esteelle vastakäännöstä. Viimein kaikki meni aika lailla nappiin ja saimme ihanilta treenikavereilta aplodit sekä Arilta kehut, kylläpäs lämmitti mieltä!

Sain taas mahdottoman kipinän treenata aina vain lisää ja oppia uutta, on tuo vain niin koukuttava harrastus. Mukavinta on huomata kuinka koira nauttii, se viilettää ihan mielissään yli esteiden ja odottaa mihin se osoitetaan seuraavaksi.

Viikonloppuna menen talkoilemaan samaiseen halliin agility-kisojen merkeissä, saas nähdä millaista vilskettä ja vipinää siellä on!

PS. Siiri Kaskisen blogissa (kliks) on meneillään huippuarvonta, 100 euron lahjakortti Hööksiin, osallistukaa ihmeessä!

Pellon ryhmänäyttelyt

Nyt on näytelmät näytelty. Lauantaina heräsin anivarhain vatsassani lepattaviin perhosiin ja suunnistin ensimmäiseksi Karolinaa moikkailemaan ja juomaan aamukahvit. Varmistettuani manageriltani että olin varmasti ottanut oikeat paperit mukaan lähdin kahvittelun jälkeen takaisin kotiin ja pakkasin vielä loput Rymyn tavarat. Pelloa kohti lähdettiin yhdeksän maissa, myös Mari (Marin blogiin pääset tästä) hyppäsi kyytiin sillä näyttelyissä tarvittiin talkoolaisia.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja melkein heti bongasin Kristan (kliks) ja Kähmätin ja suunnistimme käyttämään koiria kävelyllä. Kristalla on lapinporokoira ja joka on turkiltaan hieman erikoinen, joten jännityksellä odotimme mitä tuleman pitää sillä nämä olivat koiran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Alussa katselimme itälaika-kehän jossa oli poikkeuksellisen monta koiraa, peräti yli kaksikymmentä.

Krista ja Kätkä

Rymy käyttäytyi heti alusta asti oikein mallikkaasti ja oli uteliaan kiinnostunut mutta ei hölkynnyt joka suuntaan niin kuin viime mätsäreissä. Harmillisesti Rymyn ja Kähmän kehät menivät päällekäin enkä voinutkaan esittää Kätkäläistä niin kuin alun perin suunnittelimme. Krista ei onneksi ehtinyt alkaa jännittää kovin paljon sillä he joutuivat lennosta kehään. Kätkä sai oikein hyvät arvostelut, rakenteellisesti vikaa ei juurikaan löytynyt, tuomari ei vain oikein pitänyt turkin laadusta, kuulemma liian pehmeä ja laineikas. Tulokseksi tuli H ja Krista oli siihen kuitenkin tyytyväinen.

Siis kattokaa mitä ne teki mulle?!

En ala teitä.

Tällä välin me menimme Rymyn kanssa juoniorikehään jossa oli muistaakseni yhteensä kahdeksan urosta. Hauskasti edessämme oli kaima-Rymy joka oli sitä mieltä että tämä juttu on siis ihan tylsää ja on ok haukkua kaikkea ja kaikkia :) Rymy seisoi jo todella mallikkaasti, vielä se kuitenkin saisi vetää takajalkoja pois mahan alta. Tuomari oli todella tarkka ja kun usealle putoili tulokseksi H olin jo varma että se oli sitten siinä. Rymyn ollessa vuorossa, se antoi hienosti mitata itsensä ja näytti hampaat ilman venkulointia. Juoksuun olin myös tyytyväinen, harmi että kehä oli hiekoituksesta huolimatta hieman liukas ja se vähän verotti vauhtia.

Alla arvostelut, tuomarina Reino Korpela:

"Tumman harmaa, lähes keskikokoinen, oikeat mittasuhteet, oikean muotoinen hieman lyhyt pää, sopiva rungon vankkuusaste. Hyvät etukulmaukset, hieman niukat takakulmaukset, hyvälaatuinen karva, selän päälle kaartunut häntä, kevyt liike ja normaali käytös." 

Alla video:

http://www.youtube.com/watch?v=4l0zTqPN5yI&feature=youtu.be



 JUN/EH 3

Takakulmauksia saadaan hieman paremman näköiseksi jo sillä että saan sen seisomaan paremmin ja pitänee toivoa että se kasvattaa kuono vielä pari senttiä. Seuraavat näyttelyt meillä on vasta loppukeväästä, peruin suunnitelmani mennä Rovaniemelle sillä Rymy tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen ja niin hauskaa kuin näyttelyhomma onkin, se tulee kohtalaisen kalliiksi.

Sunnuntaina lähdin aamupäivästä Ruotsin puolelle talleilemaan Kristan kanssa. Päätimme käydä maastolenkin ja sain ratsukseni Antin. Pihalta lähdimme tallitietä pitkin kohti maastoreittiä ja tankkiauto tuli vastaan. Itse olin ihan kauhuissani (muistoissa Lirikan maastoilut!) mutta Krista tyynnytteli että Antti ei pelkää edes viereen laskeutuvaa helikopteria! Se helpotti ja vaikka maastossa vierestämme suhahtelikin moottorikelkkoja niin minun ei tarvinnut jännittää ollenkaan. Takaisin tullessa kävimme vielä pyörähtämässä kentällä ja Antti oli aivan huikea! Älyttömän suuri ero viime ratsastukseen, sen käyntikin oli parantunut mahdottoman paljon. Se ei tarjonnut peitsiä ollenkaan ja ravasi pyöreänä ja tahdikkaasti isoa ravia. Tein vain muutamia suunnanvaihtoja ja pääty-ympyröitä ja sitten loppukäynnit. Onneksi saan kuulemma tulla taas toistekin, on se niin ihana hepo. Hevosta on hierottu nyt säännöllisesti ja se on vaikuttanut todella paljon sen olemukseen ja liikkeisiin, peukku tälle!

Tällä viikolla olisi taas agilitytreenit sekä huomenna menen ratsastamaan kaverini Jennan issikkaoria, en malta millään odottaa kumpaakaan. Lisäksi Pellossa järjestetään viikonloppuna agilitykisat jonne olen lupautunut mennä talkoilemaan, eli hevos- ja koirapainotteista tekstiä on taas tulossa!

Harjoituksista toisiin

Eilen minulla oli jälleen kerran tottelevaisuuskurssin vetäminen Tornion Kennelkerholla. Menin paikalle jo hyvissä ajoin ja ehdin katsella kisaavien koirakoiden treeniä ja näyttihän se hyvältä. Sain valtavan treenauspuuskaan taas omieni kanssa, ehkä mekin ollaan joskus samalla tasolla. Sain myös ohjaajana niin paljon onnistumisen kokemuksia että luotto omiin taitoihin hieman kasvoi, olen alun alkaen epäillyt onko minusta vielä kurssin vetäjäksi. Kaikki kurssilaiset olivat treenanneet annettuja tehtäviä ja onnistuivat suorituksissaan kukin tasonsa mukaisesti. Toivottavasti he kokevat saaneen kurssista apua ja ovat tyytyväisiä ohjaukseen.

Kotiin pääsin vasta yhdeksän maissa ja iltatallin jälkeen otin vielä koirat sisälle. Treenasin ensin Reinon kanssa kertauksena perusliikkeet. Olen ollut hieman huolissani kun se ei ole tuntunut tekevän sivua ilman käsiliikettä, mutta huomasin että kun olemme kerranneet asiaa monta, monta kertaa viime aikoina, se on saanut liikkeeseen vauhtia ja tekee sen jopa ihan pienellä vihjeliikkeellä. Teimme sivua noin 3-4 kertaa, sen jälkeen hitusen seuraamista. Tämä ei mennyt niin hyvin, sillä oli kaikkea muuta mielessä kuten luu, joka maukkaana odotteli sohvalla ja etenkin olohuoneeseen päin mentäessä sen ajatus harhaili. Päätin että se riitti kyseisen liikkeen osalta ja teimme vielä maahan menoa. Nyt se enää erittäin harvoin pyöräyttää takajalat rötkötysasentoon sillä en ole ikinä siitä palkannut ja korjannut liikkeen oikein.

Rymyn kanssa treenasimme seuraamista imuttamisella, sillä alkaa olla oikea paikka jo selkärangassa. Joskus kiirehtiessään se yrittää edistää, joten otamme vielä ihan pieniä pätkiä ja palkkaamme paljon. Sivu tuntuisi olevan sille mieleinen liike, siihen se suorastaan heittäytyy, hieno poika! Maahan menoon ei tarvitse enää kuin pienen kädellä avustamisen, käsky alkaa olla jo selvä. Seisominen on sille myös helppoa ja sitähän me treenasimme myös ensi viikonlopun näyttelyä silmällä pitäen.

Kovassa treenivimmassa päätin tehdä molemmille harjoitusohjelman tälle viikolle tavoitteineen kaikkineen:



Tiistai:

Reino:

Kävelylenkki, noin 3 km. Pieni lepohetki jonka aikana Rymy pääsee omalle lenkilleen. Kotiin tullessa harjoittelemme keppejä, meillä on tällä hetkellä kotona puolikkaat keppisarjasta. Otamme ne noin 3-5 kertaa ja sitten hetki leikkiä. Kertauksena sivu 2-3 kertaa, maahan meno ja sen keston harjoittelua. Tavoite olla paikalla 15 sekuntia.

Rymy:

Kävelylenkki jossa muistellaan uudestaan miten lenkillä kuljetaan nätisti vetämättä. Omistajan hermoista riippuva matkan kesto :) Lenkin jälkeen kehäesiintymisen harjoittelua noin 4 minuuttia. Peruskäskyjen kertausta, istu, maahan ja sivu. Leikkiä ja vapaana juoksemista. Keppien alkeita.

Keskiviikko:

Reino:

Potkurilenkki molempien kanssa, noin 4 km. Lepo, sisälle jyrsimään luita ja hengailemaan seurassa. Reinon kanssa uuden tempun harjoittelua, lähdetään kokeilemaan kierimistä. Tänään tarkoituksena pyörittää se selän kautta ympäri ja opettaa siihen käskysanaa. Ulkona kepit 2-3 kertaa, seuraamista. Paljon käännöksiä, tässä palkkaan enemmän ja useammin.

Rymy:

Lenkin ja hengailun jälkeen kehäesiintymistä pari minuuttia, paikallaan seisomisen kestoa, päivän tavoite 3 minuuttia. Seuraamista ja muutama käännös.

Torstai:

Reino:

Kävelylenkki, jonka jälkeen pieni tauko. Harjoitellaan yhdellä esteellä kiertoa Arin ohjeiden mukaan. Kepit pari kertaa. Kertauksena uusi temppu.

Rymy:

Vapaana juoksemista ja luoksetuloa (huom, tähän tarvin Jonin assistentiksi!). Muutaman kerran kepit ja peruskäskyt.

Perjantai:

Molemmille kevyt lenkki ja peruskäskyt.

Viikon tavoitteet:

Reino: saada terävyyttä ja tarkkuutta seuraamiseen ja sivuun. Lisää kestoa maahan menossa.

Rymy: saada se kulkemaan kauniimmin hihnassa ja esiintymään kehässä rauhallisesti mutta samalla reippaasti ilman laukkaa. Peruskäskyihin lisää varmuutta.

Eeeeei, ei kiinnosta!

Suuria päätöksiä

Hui hai, kaikkea on taas ehtinyt tapahtua viime aikoina ja se on tietysti vienyt aikaa blogilta. Elämässäni tulee tapahtumaan suuria muutoksia jotka tulevat olemaan taatusti vaikeita. Suurin niistä on se, että kesän tullessa hevoset lähtevät meiltä pois. Lirika on nyt 24-vuotias vanha tamma joka on elänyt pitkän elämän. Ostaessani sen tiesin, että yhteinen aikamme ei kestä loputtomiin ja minulta se saisi loppuelämän kodin. Oikein odotin näitä eläkepäiviä ja halusin että voisimme köpötellä kaikessa rauhassa mukavia maastolenkkejä. Kuinkas kävikään? Lirika ei ollut täysin samaa mieltä asiasta ja siihen vaikutti varmasti aikaisemmin oikutellut maha. Siitä tuli ratsastaessa kärttyisä, vaarallinen ja vaikka se on aina ollut melkoinen draamakuningatar se ei ole koskaan ilman hyvää syytä käyttäytynyt samalla tavalla. Viimeisen onnistuneen ratsastusretken jälkeen päätin että tämä on nyt tässä, hevonen saa jäädä lomailemaan loppuelämäkseen. Viimeinen puoli vuotta on ollut hyvin rauhaisaa aikaa, hevoset ovat nauttineet olostaan, syöneet ja tarhailleet pitkiä päiviä. Lirikan maha ei ole oireillut lainkaan mikä on ollut suuri helpotus, on kamalaa katsoa vierestä kun toisella on kipuja.

Itsekin olen saanut elää hieman vapaammin, ei ole koko ajan tarvinnut miettiä vatsa solmussa mahdollisia onnettomuuksia ratsastuksessa. Tiedättekö sen tunteen kun joutuu ratsastamaan hevosella jota pelkää? Kun se hevonen on omasi ja kaikki olettavat että sen kanssa on pärjättävä ja itselläkään ei haluta antaa periksi. Jokainen satulointi ja selkään nousu tapahtui loppuaikana hammasta purren. Jos en saanut itseäni ratsaille, se ahdisti ja olo oli kuin pahimmalla pelkurilla koskaan. Kun viimein totesin vain kiusaavani meitä molempia ja tajusin lopettaa ennen kuin pahempaa ehti sattua tunsin suurta helpotusta. Jokainen meistä tietää että tärkeintä hoitoa vanhalle hevoselle on liikunta. Mutta jos se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, kannattaako se? Totesin että Lirikan tapauksessa tämä oli kaikista järkevin ratkaisu ja katsellessani sen rentoa olemusta ja rauhaisaa ilmettä en ole katunut päätöstäni päivääkään.

Miksi sitten päätös laittaa hevoset pois ja mitä se käytännössä merkitsee? Poni on toki vielä nuori ja terve, sille olen etsinyt loistavan kodin ja jos kaikki menee hyvin, se pääsee parin ruunan kanssa asustelemaan. Sitä ei enää viedä radoille vaan tarkoitus olisi ajaa sillä mielenvirkistykseksi ja pitää seuraponina. Tämä on sille kaikista mieleisin ratkaisu ja tiedän, että koti jonne se pääsee on asiantunteva ja ennen kaikkea jämäkkä. Ponin tuntien sitä ei olisi voinut kenelle tahansa myydä sillä se osaa tarvittaessa olla melkoinen äkäpussi. Sen luonteella joutuu väärissä käsissä nopeasti kiertoon. Jos kyseinen kotipaikka jostain syystä peruuntuu en myy sitä kenellekään muulle, vaan ne lähtevät Lirikan kanssa sitten yhdessä.

Miten sitten Lirika? Kaikki joilla on laisinkaan hevosmiestaitoa tietävät että se ei enää lähde kenellekään vaan saa viimeisen leposijansa rakastamaltaan kesälaitumelta. Uskoakseni moni ihmettelee miksi juuri nyt, miksi sitä ei voisi vielä pitää jos se on oireeton. Haluan että noin uljas eläin saa lähteä hyvässä kunnossa ja ilman kipuja. Tiedän että jos pitkittäisin asiaa vielä vuodella tai kahdella voisin hyvinkin sokeutua katsomaan hevosen kuntoa. Taloudelliset syyt vaikuttavat toki, hevonen on hyvin kallis lemmikkieläin ja omien tulojeni tippuessa minun on syytä pohtia voinko tarjota sille jatkossakin yhtä hyvän hoidon kuin nyt.

Saan vielä muutaman kuukauden hoitaa ja rakastaa omaa hevostani joka on antanut minulle niin paljon. Se on opettanut minulle enemmän kuin moni ihminen koskaan ja olen siitä sille kiitollinen. Tiedän että kun aika koittaa se tulee olemaan minulle yksi raskaimmista päivistä jonka joudun kokemaan. Haluan kuitenkin olla loppuun saakka sen vierellä, sen olen sille velkaa. Mutta nyt en halua asiaa murehtia vaan nauttia vielä kun voin.

Muistakaa rakastaa ja huolehtia hevosistanne ja ennen kaikkea oppikaa luopumaan kun aika on oikea. Se on oikeaa hevosmiestaitoa se.

Well you only need the light when it`s burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go

Only know you`ve been high when you feeling low
Only hate the road when you`re missing home

Only know you love her when you let her go
And you let her go