Arvonta

Nyt tarjolla arvonta kaikkien lukijoiden kesken, niin rekisteröidyille kuin anonyymeillekin lukijoille!

Arvonnan palkintona on toiveittesi mukaan suunniteltu uniikki näyttelyhihna, materiaalina satiininauhapunos/helmet.

Osallistua voit kommentoimalla seuraavat:

1. Miksi luet juuri tätä blogia?
2. Mahdollisia vinkkejä blogin laadun parantamiseksi
3. Oma sähköpostiosoitteesi jotta voin ilmoittaa voittajalle henkilökohtaisesti.

Arvonta suoritetaan 10.1.2014.

Alla muutamia esimerkkejä hihnoista:

Mätsäreitä

Nyt on mätsäreistä selvitty ja ei me taidettukaan sokaista tuomaria meidän superhienolla hihnalla. Aloitetaanpas kuitenkin alusta: aamulla heräsin jo kahdeksan maissa ja hoidin hevoset sekä hain koirat aamuksi sisään. Piti ottaa vielä viimeiset treenit ennen koitosta ja laittelin itseni valmiiksi. Kävin syömässä aamupuuron anoppilassa ja samalla sovimme Karon kanssa aikataulut. Yhdentoista maissa Karo ja Humu hyppäsivät kyytiin ja ensimmäiset kilometrit olivat ihan kauheita. Meidän molemmat pojat huusivat ja haukkuivat uutta tulokasta vaikka Humu ystävällisesti laski kuononsa häkin päälle ja antoi Reinon ja Rymyn nuuskia. Missään vaiheessa se ei itse edes haukkunut, mitä nyt näytti hyvin kärsivää naama kun toiset räksyttivät niin että korvat soivat. Pysähdyimme kylällä kauppaan ja kävin ostamassa suihkepullon jonka täytin vedellä ja sen jälkeen ei muuten haukuttu! Kätevä kapine, ei tarvitse itse korottaa ääntä ja koira on varmasti hiljaa.

Rymmeli

Ajokeli oli aivan kauhea, sohjoa ja loskaa sekä liikennettä oli melkoisesti. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin Pelloon ja käytimme ensin koirat pissalla jonka jälkeen suunnistimme sisälle halliin. Rymy-parka joutui jäämään autoon, mutta se tyytyi tilanteeseen ihmeen hyvin. Vein Reinon häkkiin odottelemaan ja otin myös Humun paperit ja menin ilmoittautumaan. Paikalle ilmestyi myös tuttuja: Krista oli lapinkoirineen mukana ja joukkio oli oikein suloinen. Treenasin Reinoa hieman, se oli aivan täpinöissä mutta myös stressasi tosi paljon vaikka paikka oli tuttu. Se vinkui ja oli kaikin mahdollisin tavoin aika raskas, mutta pakko se on opettaa tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä ja koiria jos mielimme joskus aksassa kisata. Onneksi meidän vuoroomme oli reilusti aikaa ja se sai purkaa hermostuneisuuttaan ennen sitä. Humua oli kyllä ihana nähdä, on se vain niin hellyttävä ja mukava koira. Se muisti kaikki temputkin mitä opetin sille viime talvena ja ihan yhtä kova nakkikerjäläinen se oli edelleenkin.

Humu ja Laura viime kesänä Oulussa Kuva Erja Pekkala

Viimein oli meidän kehämme aika ja Reino sai mennä todella kauniin huskyn kanssa mittelöimään. Oli hienoa nähdä kehässä oikea käyttöhusky eikä mitää showlinjan puuhkia, se liikkui uskomattoman upeasti ja rakenne miellytti ainakin omaa silmää. Tuomari naureskeli Reinolle että se saa possuilla vielä vaikka kuinka ihan luvan kanssa, se kun on ihan vauva vielä. Onneksi ei kuitenkaan sikailtu vaan juostiin oikein nätisti remmi löysällä ja jopa seisottiin (eri asia oltiinko näyttelyasennossa mutta noh, pääasia että kaikilla neljällä tassuttimella!). Odotetusti saimme sinisen nauhan perusteluina vielä hieman pehmeä liike, mutta ei me huonolle hävittykään.

Humu sai Karon kanssa punaisen nauhan, se esiintyi taas kerran tutulla varmuudella. Karo oli vain sen verran kipeänä että luovutti koiran suosiolla minun hoiviini punaisten kehään ja se meni tosi hienosti. Humu juoksi aivan superhyvin ja seisoi sitäkin paremmin. Täytyy kyllä kehua kuinka mukavia koiria niistä (Humusta ja Nemosta) kehkeytyikään, mutta ne jotka ovat lukeneet blogia pidemmältä ajalta tietävät että olemme me niiden kanssa töitä tehneetkin! Humu sijoittui kuudestatoista koirasta neljänneksi mihin olimme todella tyytyväisiä. Reinolla ei mennyt ihan niin putkeen, mutta sen käytös oli viime vuoteen verrattuna aivan loistoluokkaa joten olen kyllä tyytyväinen. Vielä on paljon tehtävää mutta eipähän käy aika pitkäksi.

Tänään heräsin aika myöhään, Joni oli niin kultainen että oli hoitanut kaikkien eläinten aamuruokinnat, myös hevosten joten sain köllötellä hyvällä mielellä hieman pitempään. Puolenpäivän aikaan hain koirat sisälle ja annoin molemmille luut. Reino oli kylläkin sitä mieltä että nyt ei millään malttaisi syödä luuta vaan pitäisi leikkiä koko ajan! Siivosin koirien häkin, vein hevoset ulos ja kävin vielä koirien kanssa kaupassa. Nyt onkin sitten aika pyhittää loppupäivä siivoukselle ja pyykinpesulle, pojat saavat käydä vielä iltasella sisällä syömässä sapuskat ja saamassa hyvän yön rapsutukset :)

Eilen kuulin valitettavasti todella surullisia uutisia: Lirikan nuorimmainen varsa Ida oli jouduttu lopettamaan suolenkiertymän vuoksi. Todella, todella harmillista, niin nuori hevonen kyseessä, se oli kuitenkin vasta viisivuotias. Onneksi Heili ja Riikka voivat kuitenkin hyvin, oli ilo saada yhteydenotto Heilin nykyiseltä omistajalta ja kuulla miten tammalla sujuu. Ei olisi hevonen voinut parempaa kotia löytää, siellä se saa hypätä sydämensä kyllyydestä ja omistajakin on sen verran rämäpää ettei pienistä hätkähdä ;)

R.I.P Pikku-Ida  Kuva Minsku Kerttula

Huoh, eiköhän se ole aika minunkin jatkaa sitä mainostamaani pyykinpesu- ja siivousurakkaa, mutta ollaanpas taas kuulolla!

Näyttelyharjoituksia REINON (?) kanssa

Täällä taas! Onpas vain ihanaa kun on "lomaa" ja saa olla kotosalla ja hoitaa otuksia sekä siivota kotia! Reino ja Rymy ovat olleet joka päivä sisällä tunnin tai pari ja ovat ihan innoissaan kun saavat sohvalla kölliä ja jyrsiä luita. Tälläkin hetkellä molemmat retkottavat olohuoneessa oikein tyytyväisinä ja äsken treenasimme Reinon kanssa näyttelyasentoa. Huomenna on Pellossa mätsärit jonne suuntaamme Karon ja Humun kanssa. Reino ei siis millään haluaisi seistä kaikilla neljällä tassutimella! Sillä on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko se nousee kahdelle jalalle tai sitten se istuu. Nyt tuntuu että se EHKÄ hiffasi mistä on kyse, tässäkin on kyse vain oikea-aikaisesta palkkaamisesta ja minun reaktionopeudestani. Noh, ajattelin että esitän sen oikein tosi sievässä bling-bling-hihnassa niin tuomari voi sokaistua sen säihkeestä eikä huomaa meidän törttöilyjä ;)

Joulupäiväkin meni oikein leppoisissa merkeissä, emme jaksaneet edes paikallisessa käydä. Onneksi naapureilla oli samat fiilikset ja he tulivatkin tänne saunomaan. Ilta oli oikein mukava ja voin sanoa että paljon mieluummin vietän sen juurikin noin, hyvien ystävien seurassa ja kotona. En halua maksaa itseäni kipeäksi siitä että joudun katselemaan kaikenmaailman pösilöitä. Ei sillä, toisaalta olisi ollut varmasti ihan kiva nähdä niitä tuttuja joita ei muuten täällä oikein näe, mutta en oikein usko että baarin metelissä tulee kuitenkaan juteltua kunnolla.

Reino nautiskelee

Miten tän saa poikki?!

Tänään olin töissä ja "loma" taas jatkuu, edessä on kolme vapaata. Kotiin tullessani kävin viemässä hevoset sisälle, siivosin ja purutin karsinat ja ruokin muorit.Tämän jälkeen hain tuhokaksikon sisään ja ne taistelivat ja vuoroin löhösivät sohvassa pitkin pituuttaan. Rymyn tassu on jo huomattavasti parempi, mutta en uskalla ottaa mitään riskiä sen paranemisen suhteen ja se saa jäädä huomenna joko kokonaan kotiin tai sitten se majailla autossa kuljetushäkissä odottamassa mätsäreiden ajan. Ilmakin pitäisi olla sopivan lauha, niin sillä ei tule liian kylmä eikä liian kuuma ja se pääsisi kuitenkin mukaan.

Ystävät

Handleri, Tähti ja manageri

Laitan tähän postaukseen mukaan myös lisää messarikuvia joita sain muistitikulle Marilta, aika mukavia otoksia oli tullut!

Miten teidän lukijoiden joulunaika on mennyt? Oletteko koirailleet tai hevostelleet paljon? Postauksiin saa myös kommentoida, on ihan mukava tietää lukeeko tätä edes kukaan :)

Ihana aatto!

Nyt on viimeinkin aatto ohi ja oli ihanaa taas kerran. Aamulla heräsin ja vein heposille heinät ja hain koirat sisään syömään aamusafkat. Koirat olivat oikein tyyvyäisiä, mitä nyt Rymy ontui vielä sitä kipeää tassuaan mutta sekin näytti jo ihan hyvältä. Aamupäivästä kävin mummolassa viemässä lahjapaketteja ja siitä jatkoin anoppilaan jossa join aamukahvin ja samalla katselin ruuanlaittoa ja kaikkea ihanaa joulutohinaa.

Laittelin itseni suhteellisen edustuskuntoon ja ja lähdimme viemään joululahjat Jonin kummipojalle sekä maailman parhaille naapureille (ja nyt en puhu niistä kaameista valittajista jotka ovat toiset naapurimme!). Tämän jälkeen menimme anoppilaan jossa oli Jonin ja Karon molemmat isovanhemmat ja söimme vatsamme täyteen. Avasimme lahjat joita oli tullut taas ihan liikaa! Paras lahja ikinä oli appivanhempieni ostama jumpsuit, se oli musta jossa oli pinkkejä merkkejä. Hauskinta oli että myös Karo ja Joni saivat samanlaiset, Jonilla oli vain erivärinen. Kiitos Maarit ja Onni!

Meikäläinen uudessa jumpsuitissa ja Viljo-mummeli

Lähdimme anoppilasta ja ajelimme äidin ja Anttonin luo jossa söimme hieman lisää ja Anttu sai aukaista lahjat. Olin odottanut eniten suolalohta ja äidin tekemää luumurahkaa ja voi luoja että mänttäsin syödä. Leikimme myös Antun puhelimella MixedUp-sovelluksella jossa sekoitetaan kahdet kasvot keskenään. Herranen aika että me naurettiin! Se oli kyllä hauskinta huvia pitkään aikaan!

Viljo avaa pakettia (joka ei muuten ollut edes sen oma, se varasti sen Onnilta :)

Hihhih., kun omat on aukaistu niin pöllitään toisten lahjat 

Seitsemän maissa ajelimme takaisin kotiin ja haimme Karon meille kylään (tästähän alkaa muodostua jo perinne!) ja istuimme juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Veli (Karon hellu ja Nemon omistaja) tuli myös ja sain lahjaksi vielä ihan uskomattoman hienon jutun: viidenkymmenen euron lahjakortin Hallin Herkkupuotiin! Ajattelin että ostan Reinolle samanlaiset valjaat kuin Rymylle ja lopulla rahalla pojille ruokaa.

Oli oikein ihana joulu ja tänään ajattelin ottaa oikein rennosti!

Joulutohinoita

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen pitkiä vapaita ja oli kyllä tosi hiljaista. Tein töissäkin aikani kuluksi joulusiivouksen ja saimme aivan ihanat joululahjat työnantajaltamme, Jensen sänkymalliston Perfect Pillown! Olenkin siitä haaveillut mutta en raaskinut ostaa sillä hintaa sillä oli lähemmäs sata euroa. Kiitos, tämä tyttö on nyt onnellinen! Töiden jälkeen kävin vielä viimeisillä joululahjaostoksilla ja kävin viemässä serkkutytölleni pienen lahjan.

Onneksi isä oli hakenut päivällä Rymyn lääkkeet ja jättänyt ne matkallaan meille. Ei ollut kuulemma kipeä tassu paljon menoa haitannut, se oli taas vaihteeksi hyppinyt kuin kenguru varmaan metrin loikkia ilmaan. Kun pääsin kotiin, vein hevoset sisälle ja siivosin boksit ja sen jälkeen pääsivät koirat tunniksi sisään siliteltäväksi ja Rymy sai ensimmäisen lääkkeensä. Se on niin ahne että tabletti meni pureskellen alas ilman mitään vaikeuksia, hassu tyyppi.

Muuta tänään en ole sitten ehtinytkään tehdä, huomenna olisi sitten jouluaatto, kerrassaan ihanaa! Laitetaan tähän loppuun vielä pieni videopätkä meidän muutaman viikon takaisista treeneistä, toivottavasti päästäisiin pian hallille, en malta odottaa!

Treenausta

Mahtava fiilis, mulla on yksi päivä vapaata, sitten töitä ja ensi viikolla onkin jo melkein loma, niin paljon saa olla kotosalla. Nukuin tänään ihan häpeämättömästi puoli yhteentoista ja loppupäivä olisikin pyhitetty joulusiivoukselle. Messariviikonloppu oli mahtava mutta toisaalta oli mukava palata taas arkeen ja omien koirien kanssa treenaamiseen. Torstaina ajelin poikkeuksellisesti yksin agilitytreeneihin sillä Fannilla alkoi juoksut ja Mari jäi pois. Otin mukaan molemmat pojat ja kun pääsimme perille kävimme taas Reinon kanssa lämmittelyjuoksulenkin jonka jälkeen lähdin opiskelemaan meille kyhättyjä ratoja. Tällä kertaa harjoittelimme melko yksinkertaisilla tehtävillä, perehdyimme kunnolla oikeaoppisen valssin suorittamiseen. Ajoituksen pitää olla todella tarkka, meikäläisellä tahtoo käydä useasti niin että käänny liian myöhään enkä ota muutamaa askelta samalla taaksepäin ja näin ollen vien koiralta tilaa ja se ei pääse etenemään seuraavalle esteelle. Loppujen lopuksi viimeisellä radalla onnistuimme tekemään niin näpsäkän valssin että saimme todella paljon kehuja, jee!

Pojat odottelevat treenivuoroa

Reino meni putkeen paremmin kuin koskaan, Ari tuumasi että siitä on tainnut tulla täysin putkihullu! Olin todella yllättynyt siitä että vaikka Reinon pahin vihollinen Hohtokin oli paikalla, se ei itse radalla antanut sen läsnäolon haitata, eikä se lähtenyt sinne rähinöimään. Ehkä me ollaan vähän edistytty ja koira on todennut että radalla olo voittaa kavereille räyhäämisen. Rymy sai taas harjoitella perusnäyttelyjuttuja ja se käyttäytyi oikein kivasti. Reinonkin kanssa harjoittelimme myös tottista ja voi taivas miten hyvin se seurasi pitkän pätkän! Jätkä sai oikein kunnolla herkkuja ja rapsutuksia palkinnoksi, oli se hieno! Saimme joulun kunniaksi myös glögiä, julmustia ja piparkakkuja, oli tosi mukava tunnelma. Harmi että nyt tulee joulutauko, olisin itse ihan treenivireessä.

Eilen kun tulin töistä Joni kertoi Rymyn satuttaneen tassunsa, sillä oli takajalan anturassa kunnon vekki. Otimme pojat sisälle ja katsoin tassun ja olihan se aika kauhea. Kysäisin heti eläinlääkäriltä lähdemmekö tulemaan saman tien vai mitä tehdään? Pekka sanoi että jos se ei vuoda, niin se menee kyllä itsestään kiinni mutta todennäköisesti antibiootit voisivat olla kohdallaan. Katsotaan jos saisimme ne tänään hakea Pellosta tai sitten huomenna täältä apteekista.

Lirika ja Mira ovat nautiskelleet lauhemmista keleistä ja tarhailleet pitkiä päiviä. Lirika on etenkin vaikuttanut todella levolliselta ja tyytyväiseltä, rutiinit ovat kunnossa ja mikään ei stressaa niin eiköhän se mummeli jaksa vielä pitkään.

Tähän loppuun haluan vielä lisätä ihan mahtavan videon meidän agilityohjaajaltamme Arilta, koira menee niin hienosti! Tuohon kun itsekin joskus pääsisi niin olisin onneni kukkuloilla!

https://www.youtube.com/watch?v=1Eep5ldzuwQ

Videopostaus Messarista

Vihdoin ja viimein sain meidän hurjan roadtrip-videon kyhättyä kokoon. Elokuvahan on viimeisen päälle ammattimaisesti kuvattu ja toteutettu ja etenkin meikäläisen no niin-kommentti jokaisen klipin alussa oli astetta koomisempi. Sen pidemmittä puheitta nauttikaa, kokekaa myötähäpeää, naurakaa ja iloitkaa matkassamme!

Päiväni murmelina

Kamalista pakkaspäivistä selvitty nipin napin, täällä kävi lukemat jo lähes kolmessakymmenessä asteessa, hrrr. Voi että minua säälitti koiraparat vaikka vallan hyvin tiedän että ne pärjäävät paksun turkkinsa ja lämpimän koppinsa ansiosta mainiosti. Sääli sai minusta kuitenkin vallan ja vein niille sunnuntaina ylimääräisen peiton jonka Reino hilasi välittömästi koppiin. Ajattelin hyvillä mielin että nyt niillä on varmasti oikein lämmin, mutta aamulla kohtasin revityn ja raadellun peiton joka oli tuhansina silppuina ympäri häkkiä. Se siitä lämpimästä peitosta sitten.

Pidin suosiolla hevosiakin pari päivää sisällä, sillä ilma oli oikeasti aivan järkyttävän kylmä ja tallikin olisi mennyt pakkasen puolelle ja putkia ei ole kiva sulattaa. Pollet vaikuttivat täysin tyytyväisiltä järjestelyyn, aamulla ja illalla siivosin karsinat ja heinät ja vesi tulivat turvan eteen neljä kertaa päivässä. Tänään oli onneksi niin lauha ilma, että ne pääsivät ulkoilemaan koko päiväksi. Lirika oli piehtaroinut niin innoissaan että oli saanut loimensakin vinoon ja toisen mahavyön auki, höppänä muori.

Tänään taas mietiskelin kuinka kovasti nuo eläimet rytmittää elämää ja päivät menevät melko tarkasti samalla rutiinilla. Päätinkin tehdä pitkästä aikaa Lauran päivä postauksen jossa näette miten meikäläisen vuorokausi rytmittyy.

Klo 8.00 Kello soi ja nousen ylös. Ensimmäisenä menen ruokkimaan kissat ja Irma huutaa kuin viimeistä päivää, jollakin taitaa olla nälkä. Chinchillahuoneesta valo kiinni jotta tytöt pääsevät nukkumaan "yöunensa". Seuraavaksi ulkovaatteet päälle ja koirat ruokkimaan ja juottamaan. Molemmat kaipaavat silityksiä ja juttelen niille hetken. Tallissa odottaa kaksi nälkäistä hevosta jotka vien ulkoilemaan. Haen heinäpaalin ja nakkaan aamuheinät ja samalla lasken sisältä lämmintä vettä kastelukannuun jonka kaadan hevosten juottoastiaan.

Klo 8.20 Menen takaisin sisään ja meikkaan, harjaan hiukset, pesen hampaat ja vaihdan vaatteet. Luen hetken vielä kirjaa (tällä kertaa menossa Twilight varmaan miljoonatta kertaa) ja hyppään sitten autoon ja ajelen työpaikalleni.

Klo 9.25-16.00 Olen töissä.

Klo 16.15. Haen Lakkapäältä purua jonka jälkeen ajelen kaupunkiin etsimään sopivaa liiviä viikonlopun näyttelyä varten. Rajalla-kauppakeskuksessa Seppälä ei petä tälläkään kertaa ja lähden tyytyväisenä jatkamaan matkaa. Käyn vielä Halpa-Hallissa ja onnistun lahjakkaasti vetäisemään lipat liukuportaissa ja lennätän avaimeni vahingossa pitkin liikkeen lattiaa. Onneksi ne löytyivät heti ja toivottavasti kukaan ei nähnyt lentoani!

Klo 17.30 Olen viimein kotona ja vaihdettuani vaatteet lähden Reinon kanssa juoksulenkille. Ohitimme hienosti edessä menneen koirakon ja takaisin tullessa Reino meni hienosti sivulla ja ei puhunut mitään toiselle koiralle.

Klo 18.15 Siivoan karsinat ja purutan ne sekä laitan heinät valmiiksi odottamaan. Hevoset sisälle ja yövalo päälle.

Klo 18.30 Lähden käymään Ylitorniolla kaupassa. Juttelen samalla ystäväni kanssa puhelimessa, sillä molempien kiireisen elämän vuoksi ehdimme nähdä vain muutaman kerran vuodessa, mutta puhelinlangat laulaa senkin edestä.

Klo 19.20 Naapurin Mari tulee kylään ja teemme muutaman näyttelyhihnan ja juttelemme viikonlopun näyttelystä.

Klo 21.00 Luen kirjaa ja syön iltapalaa ja vien myös koirille iltaruuan.

Klo 21.30 Tietokoneen ääressä istuskelua, bloggaamista ja yleistä hengailua, hetken kuluttua nukkumaan.

Tämä päivä oli harvinaisen leppoisa, mutta on hauska huomata kuinka päivä rytmittyy eläinten ruokinnan ja liikutuksen mukaan. Olisin varmaan patalaiska sohvaperuna jos meillä ei olisi yhtään otusta!

 Ajattelin muuten tehdä messarireissusta videopostauksen, olisiko sellaiselle toivetta? Vähän tyyliin tytöt roadtripillä :)

Kiirettä ja koiria

Heissan mussukat! Eilen olimme taas Pellossa treeneissä ja meinasi mennä todella hilkulle että ehdimme ajoissa, töissä meni oletettua myöhempään ja tietysti kun on kauhea kiire, kaikki menee niin hitaasti kuin mahdollista. Tankilla käydessäni kone jumitti ja oli jopa normaalia hitaampi, kotimatkalla eteeni sattui useampikin sunnuntaiajelija ja jotta mikään ei varmasti nopeuttaisi menoa, oli paikallisessa marketissa tietysti "veikkausmummo" joka jumittaa kassan joka ainoa kerta. Apua, onneksi loppumatka sujui kommelluksitta ja syöksyin kotona vaihtamaan vaatteet ja nappasin Reiskan mukaani. Ajoin hakemaan Marin ja Fannin ja kauheassa kelissä huristelimme Pelloon, onneksi ehdimme ajoissa.

Kävimme Reinon kanssa pienen hölkkä- ja pissalenkin ja menimme sen jälkeen sisälle odottelemaan ohjaajaamme Aria. Harjoittelimme kaikessa rauhassa tokoa, seuruu menee jo aika mukavasti ja muutaman kerran treenattiin sitä, että koira menee maahan, itse siirryn siitä muutaman metrin päähän ja palaan hetken kuluttua ja pyydän sen perusasentoon. Reinolla oli tässä hieman vaikeuksia, sillä se tahtoo vieläkin köllähtää hieman sivuittain etenkin silloin kun tulen takaisin sen sivulle. Parin kerran jälkeen se meni jo tosi hyvin ja päätimme treenit siltä osin siihen. Kokeilimme myös hieman kehäkäyttäytymistä, juoksutin sitä muutaman kierroksen ja pyysin välistä seisomaan paikallaan. Se tuntuu siltä että olisi saanut vähän hajua ettei tarvitsekaan aina istahtaa kun pysähdytään. Käytämme seisomisesta käskyä SEIS. Viimein Arikin ehti paikalle ja aloimme harjoitella ensimmäistä tehtävää.

Rata vaikutti ensi silmäyksellä helpolta mutta sitä se ei ollutkaan. Ensin oli kaksi hyppyä jonka jälkeen piti ohjata koira putkelle joka oli puomin alla ja koska siinä ei ollut suurta mutkaa, koira selvitti sen hyvinkin nopeasti. Tämä johti siihen, että ohjaaja ei ehtinytkään ottamaan vastaan seuraavalle esteelle ja koira joko jatkoi omiaan tai jäi paikalleen jäkittämään. Meille kävi juuri niin että olin törmätä Reinoon putken suulla ja seuraava este meni aivan räpellykseksi. Tarkoitus olisi ollut tehdä putkeen jälkeen valssi mutta enhän minä sitä ehtinyt, Reino oli liian nopea. Putken jälkeisen esteen perässä oli hyppy oikealle ja Reino karkasi hanskasta liiaksi vasemmalle ja meni esteen ohi parikin kertaa ennen kuin sain sen oikeaan paikkaan. Tässäkin syy oli vain ja ainoastaan ohjaajassa, minun piti selkeästi johtaa se enemmän oikealle ja näin ollen pääsimme esteen yli. Seuraavaksi putki ja siitä vielä hyppy. En ollut todellakaan tyytyväinen ensimmäisiin kierroksiin ja varsinkin kun Ari vielä meitä "vanhoja" kuumotti kehumalla nuorempaa treenaajaa nopeudesta ja hyvästä kunnosta niin pakkohan sitä oli ryhdistäytyä :)

Toisella kierroksella ehdin loistavasti ennen Reinoa putken päähän (juoksin kuin mielipuoli että ehdin!) ja sain sen persjätöllä seuraavalle esteelle sujuvasti. Siitä kunnon kaarto oikealle, koira mukaan ja esteen yli seuraavalle putkelle ja loppurata menikin lähes ensi yrittämällä hienosti!

Lopussa menimme vielä pientä rataa jossa oli vain hyppyjä ja rengas ja Reiska otti jo sen verran kierroksia että aloitti tyypillisen mulla on niin kivaa-örinänsä ja Aria nauratti! Myös puomi meni jälleen kerran hienommin kuin edellisellä kerralla, nyt on enää noin metristä kiinni että se menee ihan koko puomin, jee!!

Oli kyllä niin hyvät fiilikset kun ajelimme kotiin, Marilla ja Fannillakin meni tosi hyvin. Kyllä tuo aksatreeni on niin mahtavaa ja hauskaa vaikka mulla meinaa vain kunto loppua kesken.  Ensi viikolla meillä jää valitettavasti treenit välistä sillä lähdemme Helsinkiin Messukeskuksen näyttelyyn perjantaina jo todella aikaisin. Voin kuvitella että muutenkaan ei uni tahdo tulla silmään kun jännittää, saati että olisimme kotona torstaina vasta iltamyöhällä treenien jälkeen. Pitäkään kaikki peukkua että koirat pärjäisivät hienosti!

Harkkoja harkkoja!

Torstaina meillä oli taas kerran aksatreenit ja voi taivas että oli hauskaa! Heti alkuun harjoittelimme puomia joka on Reinolle se kaikkein kauhein ja pelottavin asia. Yllätyksekseni se meni kuitenkin taas kerran hyvin ja vain kerran se sai paniikin siitä että ollaan korkealla, muuten se meni loistavasti. Seuraavaksi harjoittelimme pientä rataa mutta pahaksi onneksi joku onneton karvatassu oli ehtinyt lirauttaa putkeen ja sehän oli varma että Reino jäi välille sitä nuuskimaan ja pelkäsimme että se merkkaa hajun päälle omat tuoksunsa. Liikaa ei uskaltanut sitä komentaa ettei se ala pelätä putkea mutta loppujen lopuksi putki oli pakko puhdistaa sillä kellään muullakaan ei koirat suostuneet siitä menemään ilman jumeja.

Seuraavaksi vaihdoimme eri radalle ja se meni aika hyvin ainakin koiran osalta. Itse kämmäsin mm. siinä että menin ihan turhaan sitä putkelle vastaan ja siinä kävi niin että melkein törmäsin seuraavaan esteeseen mutta muutamalla huomautuksella muistin että kyllä se koira osaa sieltä ihan itsekin ulos tulla ja menin jo seuraavalle hypylle sitä odottamaan. Aika kivasti saimme radan läpi, oli helpottavaa huomata että ainoastaan minä olin se joka kämmäili, ei koira. Se on parantanut käytöstään ihan mahdottomasti viime viikkojen aikana, ihan hattua täytyy nostaa! Minun ongelma on lähinnä se etten luota koiraan tarpeeksi, täytyy muistaa ensi kerralla vain ottaa niitä omasta-mielestä-riskejä. Rymyn kanssa harjoittelimme jälleen kerran näyttelyesiintymistä ja voi taivas miten hienosti se osaa jo seistä pitkän ajan paikallaan, olen niin ylpeä siitä. Juoksukin sujuu jo aika hienosti ja tässä on kuitenkin useampi viikko aikaa treenata sekä tietysti kinkunsulatusmätsärit jotka ovat joulun jälkeen loistavat harjoitusnäyttelyt.

Kotona olemme lähinnä vain lenkkeilleet ja hengailleet sisällä, molemmat pojat ovat ihan pähkinöinä kun saavat olla sohvalla ja repiä leluja niin paljon kuin sielu sietää. Sisällä on myös mieluisampi treenata kun on niin kylmä ulkona ja koira jaksaa ihan eri tavalla keskittyä uusiin asioihin. Olen niin iloinen että molempien kanssa on päästy etenemään ja saatu tuloksia, toivottavasti Rymystä tulee hieno näyttely/hirvikoira ja Reino näyttäisi kyntensä agilitykentillä!