Keppikiemuroita ja tokohyppyä

Lilleri sen kun kehittyy aivan kohisten. Kotiharjoitteluna ollaan tehty tokossa nyt sitä hypyn edessä istumista ja sen vahvistamista. Perjantain harkoissa se istu jo aika kivasti, mutta sitten itse lähdin ehkä vähän ahnehtimaan ja vaatimaan liikaa jolloin virheitä pääsi syntymään. Nyt vain malttia malttia! Aksapuolella kävimme treenaamassa torstaina Torkilla Kantolan Janin treeneissä ja sain paljon hyviä juttuja jatkoa varten. Jani painotti esimerkiksi sitä että koskaan ei pidä korjata virheen seurausta vaan nimenomaan se mikä johti virheeseen. Eli esimerkiksi jos virhe tapahtuu ohjauksessa ennen putkea olevalla hypyllä ja koira ei sen vuoksi mene putkeen, ei ohjata suoraan koiraa uudelleen putkelle vaan korjataan jo aiemmin pieleen mennyt linja/tehtävä. Hyvä pointti joka pitää muistaa laittaa korvan taakse. Jani on muutenkin hyvin määrätietoinen valmentaja joka ei päästä valmennettaviaan vähällä. Kiitosta saa kun sen ansaitsee ja asenne pitää olla kohdillaan tai muuten on sama jäädä kotiin. Tykkäsin kovasti ja tällä viikolla mennään uudestaan.

Lillan arvostaa TOSI paljon näitä uusia ostoksia :D

Kotikentällä ollaan kerran käyty aksailemassa ja silloin tehtiin rengasta, nopeita kontakteja sekä keppejä. Kepit ovat jo melko pystyasennossa ja Lillan hakee ne todella hyvin. Pari kertaa se loikkasi viimeisestä välistä ulos, mutta kun tästä ei saanut palkkaa vaan tehtiin uudestaan, alkoi se huomaamaan että oho, se ei onnistunut. Ensimmäistä kertaa tehtiin kepeille vienti myös suoran putken kautta ja herran pieksut se tuli ekalla kerralla sinne lujaa ja meno näytti suorastaan vaaralliselta. Seuraavalla kerralla autoin sitä vähän kokoamaan suhinalla joka tarkoittaa sille hiljentämistä ja meni huomattavasti paremmin. Rengasta se on alkanut hoksata jo aika kivasti, eli edelleenkään en käskytä, vaan pidän rengasta ja odotan että se hyppää läpi ja siitä naks ja palkka. Nyt oli vielä hyvä kun oli kaveri apuna joka pystyi rengasta pitelemään niin saatoin sijoittua vähän kauemmas itse tehtävästä ja se tarjosi sitä silti. Kaikista parasta oli että nyt saatiin jo ensimmäinen kokonainen puomi tehtyä ihan täysillä! Eihän se kerralla mennyt oikein, mutta määrätietoisesti vaadin vain oikeaa suoritusta enkä hermostunut väärästä niin johan se sieltä tuli! Tähän lopetettiin, oli se niin hieno tyttö! Tehtiin sen verran rankkoja suorituksia että nyt on hyvä tehdä avaavaa liikuttelua ja unohdetaan hetkeksi kontaktit ja kepit, sielläpä saavat muhia taas hetken aikaa alitajunnan syövereissä.

Kotona ollaan tehty "iltapalatreeneinä" asennonvaihtoja ja jankutetaan niitä nyt sinne lihasmuistiin. Kaiken tämän treenin lisäksi ollaan vastapainoksi olla möllötetty, halailtu, rapsuteltu, leikitty ja vain oltu. Liika on liikaa ja homman pitää pysyä mielekkäänä, molemmille.

Ja hei, mihin tämä blogimaailma on oikein hiljentynyt?! Tuntuu että porukan kirjoitusinto on kateissa ja harva enää kommentoikaan mihinkään, enkä tarkoita nyt pelkästään omaa blogiani. Itse kaipaan etenkin aktiivisia treeniblogeja luettavaksi ja niitä saa kyllä aina linkkailla jos sellaisia löytää tai itse kirjoittaa :)

Takkityypit tositoimissa

Kyttäsin ihan vimmalla koko maanantain että joku myisi paikkansa Tornion kennelkerhon fb-sivuilla tiistain Teresan treeneihin. Minun onnekseni joku ei päässyt ja nappasin ylimääräisen paikan itselleni. Mukaan otin Lillanin lisäksi Reinon jotta sen ei tarvisi olla pitkää iltaa yksin kotona ja töiden jälkeen huristelimme Tornioon. Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksemme Sulo ja Minna sekä kaksi muuta koirakkoa joten saimme mukavasti taas häiriötreeniä. Lillan kyllä osaa rauhoittua häkissä todella hienosti, mutta hihnan päässä olisi vielä niin hauskaa riehua :D Jos palkkaan sitä tiheästi, se on kyllä nätisti, mutta pian alkaakin käydä niin että se rupeaa komentamaan minua haukkumalla että anna sitä palkkaa eukko niin kuin olisi jo! Ollaankin tehty niin että istun itse lattialla ja otan sen istumaan selkä minuun päin syliin/jalkojen väliin ja rauhoittelevasti silittelen rinnasta ja pidän sitä paikalla. Kun se rentoutuu, löysään otettani ja vain hellästi silittelen ja juttelen.

Treenilistalla oli liikkeestä maahan meno ja olipa ihana näyttää miten oltiin edistytty! Teimme liikkuroituna tämän pari kertaa ja toisella kerralla teimme sen jo avo-luokan tasoisesti ja voi että olin iloinen ja ylpeä. Seuraavaksi paneuduttiin luoksetuloon ja siinä Lillan muutaman kerran meni maahan tai nousi, mutta lopuksi sekin saatiin sujumaan paremmin. Täytyy vain muistaa että jos se tekee virheen, minun pitää korjata homma alusta saakka, eli ei pyytää sitä istumaan niin että esimerkiksi seison koiran edessä. Nyt saatiin jättää käsiapukin pois ja tosi mahtavasti Lillan löysi oikean paikan sivulta.

Kolmantena oli vuorossa hyppy jota ei olla tehty herran aikoihin. Arvelin että tämä voisi olla hankala kun ollaan niin paljon jankattu aksassa lähtöä jossa Lillanin pitää olla maassa. Niin kuin tuuminkin, tarjosi se kovasti maahanmenoa ja kun tästä päästiin, niin sivu-käskyllä se juoksikin hypyn ohi suoraan minun sivulleni. Vaihdettiin sitten käskyksi hyppy ja kun saatiin yksi onnistuminen helpotetulla tehtävällä, jätettiin tämä hautumaan. Kotona treenilistalle vaan! Lopuksi teimme vielä kapulan pidon liikkuroituna ja se sujui hyvin. Hieman oli Lillanilla löysä ote, mutta ei kuitenkaan pudottanut. Merkin kierto luonnistui yllättäen myös hyvin vaikka sitäkin on tehty varmaan monta kuukautta sitten. Se teki sen jo hyvin pitkältäkin matkalta, aluksi vähän kysyi että niin ootko tosissas, että tuonne asti vai, mutta uskoi kuitenkin. Treeneistä jäi hyvä mieli ja nyt siis kotona treenataan tuota hyppyä ja luoksetuloa.

Reino on kohta viikon ehdollistunut eukalyptys-hajuun ruokailun yhteydessä ja ajattelin ensi viikolla tehdä sen kanssa rasiaharjoittelua. Laitetaan haju kannelliseen rasiaan jossa on reikiä ja kun se haistaa sitä, annetaan palkka. Tätä tehdään ensin tämän yhden rasian kanssa ja jossain vaiheessa lisätään hommaan toinenkin rasia, jossa hajua ei ole. Siinä sen tulisi erotella haju ja merkata joten katsotaan kuinka käy. Seuraava Nose Work-kerta onkin tässä parin viikon kuluttua, joten kotitehtävät pitää tehdä huolella.

Lillan kävi eilen myös fyssarilla sillä halusin tsekata että mitään ihmeitä ei olisi ilmestynyt tässä reilun puolen vuoden aikana. Ajelimme aamutuimaan Rovaniemelle Mika Toivaisen vastaanotolle ja voi taivas että koira voi olla hankala käsiteltävä! En tiedä onko tuohon otukseen risteytetty myös käärmettä, sillä niin uskomattoman taitavasti se onnistui liukumaan otteesta irti useammin kuin kerran. Mika on kuitenkin rautainen ammattilainen joka ei pienistä hätkähdä, joten kyllä se koko koira saatiin läpi kopeloitua. Ihan vähän oli oikeassa lavassa kireyttä, samoin lonkan koukistajissa mutta hyvin lievää. Lillan on kuulemma erinomaisessa kunnossa ja saatiin ohjeeksi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, jes! Eilinen otettiinkin sitten lepoa eli nukuttiin poski vasten poskea reilut viiden tunnin päikkärit :D

Huomenna olisikin sitten perjantain yhteistokoilut oman porukan kanssa, kivaa!

Treenejä tokosta aksaan ja Nose Workiin

Minusta on kuulkaas tullut ihan himotreenaaja :D Tietysti pitää muistaa että koira tarvii lepoa ja taukoja pidän tietysti niistä huolen, mutta voi että miten ihanaa on pakata treenikassi ja suunnata kaikessa rauhassa kohti omaa kenttää. Nautin katsoa kun pikku-kelpie viilettää onnessaan lämppälenkillä pitkin metsää, kaivaa käpyjä ja hiekkaa ja juoksee välillä kysymään että olenko hieno tyttö! Eilen otin molemmat, niin Reinon kuin Lillaninkin mukaan kentälle ja lämpän jälkeen otettiin pikkutypyn kanssa ensin hieman tokoa. Tehtiin ensin seuraamiskuviota ja pikkuhiljaa voin jo ajoittain laskea omaa kättäni alaspäin normaalisti "heilumaan" ilman että koira menee epävarmaksi. Heti kun se meinaa jäädä vähän hidastamaan nostan käden takaisin ja saan sen menoon taas varmuutta ja vauhtia. Nyt harjoittelimme käännöksiä oikein ajatuksen kanssa ja koko ajan tuntui että homma parani.

Treenasimme nyt myös ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen liikkeestä maahanmenoa ja olin todella yllättynyt kuinka hienosti se sen teki. Se on saanut hauduttaa ajatusta taas päässään ja naps ja kops se vain humpsahti maahan käskyn kuullessaan ja jäi siihen kuin ei mitään. On se hieno typy! Luoksetulossa meinasi olla taas vaikeuksia jäädä istumaan paikalleen ja aikani pähkäiltyäni kokeilin, mitä tapahtuu jos laitankin sen valjaista kiinni löysään hihnaan. Lillanhan yritti heti nousta mukaan minun liikkeeseeni mutta hihna toppasi sen matkanteon ja se jäi hämmentyneenä seisomaan. Kävin korjaamassa sen istumaan ja tämän jälkeen se ei enää yrittänytkään nousta ja lähteä. Pari kertaa saman toistettuani otin hihna irti ja johan alkoi homma sujumaan. Jotenkin oli pakko katkaista se virheen toisto ja etenkin kun Lillan ei todellakaan yritä syöksyä vauhtiin niin tämä vaikutti hyvältä ja turvalliselta vaihtoehdolta. Tässä ei tarvinnut paineistaa koiraa sillä liikeen pysäytys ei tullutkaan ohjaajalta vaan ihan muualta.

Tokoilun jälkeen Lillan meni tauolle ja Reino pääsi tekemään vähän aksaa. Ajattelin huvin ja urheilun vuoksi alkaa opettaa sille uudestaan kepit ja kontaktit, ei siinä mitään menetäkään. Huomaa kyllä että herralle ei ole paljon tarjoamisen kautta opetettu, sen verran hölmistynyt se oli kun aloiteltiin kontaktin alastuloharjoituksia niin että se tarjoaa takatassuja A:lle. Hyvin se hoksasi ja jätettiin tämä asia muhimaan ja siirryttiin keppeihin. Olen pitänyt keppejä aika laakealla vinossa ohjureilla ja hihnalla pitänyt vauhdin sellaisena että se alkaa tarjota yhden tassun tekniikkaa. Selkeästi hitaammin menee perille kuin Lillanilla mutta mikäs kiire meillä on valmiissa maailmassa :D Lopuksi tehtiin vielä siivekkeen kiertoa jossa oli tarkoitus että koira tarjoaa kierron ja naksauttelin ja palkkasin hyvästä suorituksesta avokätisesti. Reino oli aivan liekeissä ja nautti kyllä tekemisestä tosissaan. Jotenkin tosi ihana tehdä sen kanssa pitkästä aikaa ja ilman mitään paineita. Kunhan pidetään hauskaa ja katsotaan voiko vanha koira oppia uusia temppuja ;)

Lillan sai käydä myös tekemässä siivekkeen kiertoa ja tavoite olisi että se kiertäisi niin monta kertaa sen peräkkäin kun pyydän ja ennen kaikkea todella tiukalla kurvilla. Tietysti lähdimme siitä että se kiertää siivekkeen ylipäänsä ja koko ajan vaikeutamme. Teimme myös muutaman kerran kepit jotka saavat olla jo melko pystyasennossa ja juoksen ihan täysillä itse. TODELLA hienosti pujottelee jo nyt! Teimme myös lähetyksiä keppien sivuilta ja kerran se meni vahingossa ohjurin alta mutta ei hätää, korjattiin ja homma toimi loistavasti. Muistin myös vaihtaa puolta, eli ohjasin joka toinen kerta vasemmalta ja joka toinen oikealta puolelta. Vahvistimme myös kontaktien alastuloja taas leikkimällä repimisleikkiä siinä ja välistä tehtiin nopeita vapautuksia kun heitin sille lelun.

Tärkein juttu on kuitenkin ehkä se, että meidän Reino löysi itselleen uuden ja erittäin sopivan lajin, Nose Workin! Itse en ollut etukäteen lajista erityisen innostunut, mutta kun moni täällä päin sitä halusi kokeilla, ajattelin että mikäs ettei järjestetä lajiin tutustumispäivä. Reinon mielestä oli ihan parasta kun sai käyttää nenää ja syödä ja siitä vielä kehuttiin :D Sehän on pahin röyhkimys nenänsä ja varastelunsa kanssa ja nyt kun sitä sai tehdä luvan kanssa niin avot! Teimme ensin laatikkoharjoittelua, eli pahvilaatikoihin laitettiin herkkuja ja koira kulki laatikolta toiselle ja sai syödä herkut kehujen saattelemana. Tätä tehtiin useampi kierros ja sitten laitettiin eukalyptyshajutäppä yhteen laatikkoon jossa oli ruokaa. Eli vain siellä missä oli haju, oli myös ruoka. Kun tätäkin tehtiin hetki, vaikeutettiin vielä niin että missään laatikossa ei ollut enää valmiiksi palkkaa, ainoastaan yhdessä tämä haju. Kun koira haistoi oikeaa laatikkoa, palkattiin runsaasti hajun kohdalla ja kehuttiin oikein porukalla. Reino oli niin innoissaan että sen suupieletkin vaahtosivat ja se juoksi treenitilana toimivaan rakennukseen ihan vimmassa, hyvä että perässä pysyin :D

Kotiläksyiksi saatiin hajutäpän laittaminen aina ruokakippoon kiinni syömisen ajaksi jotta koira ehdollistuu muuten sille merkityksettömään hajuun. Haju tarkoittaa siis aina ruokaa! Innostuin kyllä lajista ihan tosissaan ja nyt en meinaa malttaa odottaa seuraavaa harjoituskertaa. Tässä hommassa voi myös kilpailla ja itseni tuntien ollaan varmasti jossain vaiheessa kisakentillä ;)

Tää on parasta just nyt!

Voi että oli ihanat treenit eilen! Kaikki olivat harjoituksiin tullessa väsyneitä ja vähän ehkä alamaissakin, mutta kappas kummaa, kotia lähtiessä kaikkien suut taisivat olla hymyssä :) Lillanin kanssa otettiin kisanomainen kapulanpito ja sehän meni loppujen lopuksi oikein mallikkaasti. Olen myös tyytyväinen omaan olemukseen, en auttanut vartalolla enkä kädellä ollenkaan ja Lillan piti kapulan vakaasti ja tarkasti. Se ei myöskään ennakoinut luovutusta mikä oli hieno juttu. Vieläkin se aika ajoin kokeilee tarjota maahan menoa sivulla, mutta Teresan sanoin, sitä saa mitä vahvistaa, eli nyt pitää ruveta palkkaamaan todella avokätisesti sivulla olosta.

Toisena liikkeenä otettiin seuruukuvio myöskin liikkuroituna. Mentiin samalla tavoin kuin tiistain treeneissä, eli minun vasen käteni on vatsan päällä ja oikea saa heilua jo vapaasti. Omasta mielestäni Lillanilla on oikein mukava paikka ja hieno kontakti, yhdessä kohtaa se vain hieman putosi kun se jäi ihmettelemään kiveä jonka vahingossa potkaisin sivuun. Huomaa että olen tehnyt aivan liian vähän liikkuroituna asioita, se on yllättävän haasteellista! Huomaa myös että käännöksiä ei olla juurikaan tehty ja unohdin tehdä täyskäännöksen siihen suuntaan mihin olin alunperin ajatellut, eli koira käännöksen sisäkurvissa. Oli miten oli, olen kyllä tyytyväinen tuohon pätkään sillä siellä tuli liikkeestä pysähdykset, hidas käynti, juoksu, käännökset ja täyskäännös.

Otettiin myös luoksetulo ja edelleen hätäilen turhaan odota-käskyn jälkeen. Nyt pitää vain iskostaa selkärankaan että anna käsky odota, laske kahteen ja lähde liikkeelle vasta sitten. Huomasin tämänkin vasta videolta joten tässä se kuvaamisen hyöty on! Autan vielä vahvasti kädellä että saataisiin pois sen kenguruloikka jota se kovasti koittaa tarjota. Nyt sillä on kuitenkin mukavasti intoa ja halua tulla luokse ja sitä voidaan vahvistaa vielä vauhtitreeneillä.

Otettiin vielä Lillerin kanssa kepit kun oli kuvaaja tarjolla ja ottihan se hienosti ne! Otettiin nyt hihna pois ensimmäisiä kertoja ja se ei silti lähtenyt "laukalle" ja hyppimään keppejä yli. Kyllä se siitä, nyt vain pidetään kepit vielä tässä kulmassa ja haetaan sille varmuutta. Tästä voisi vähentää ohjurit seuraavaksi pois ennen kuin nostaa keppejä ylemmäs ja katsoa mitä se siitä tuumaa.

Kontakteja ollaan myös vahvistettu, olen tehnyt paljon pelkkää alastulon vahvistusta ja kakskakkosessa ollaan tehty myös repimisleikkejä. Jos se lipsahtaa kontaktilta alas, sanon ohoh ja leikki loppuu kunnes se korjaa itsensä takaisin. Myös kontaktien hiippailuun ollaan puututtu niin että olen laittanut heti puomin jälkeen suoran putken ja lelun sen taakse. Näin se ei jää silmästä siihen kiinni, vaan keskittyy etenemiseen. Muutaman kerran se meni kontaktin läpi, mutta tämä on ehdottomasti parempi "virhe" kuin se että se jää hiippailemaan. Itse olin ihan satavarma että kyllä se osaa alastulon loistavasti, mutta kyllä se vain on niin että vahvista, vahvista ja vielä kerran vahvista vaikka se jonkun asian osaisikin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan mielettömän tyytyväinen tuohon koiraan, on se vain jotain niin uskomattoman ihanaa <3 Se on niin kiva kaikin puolin, pieni hassu kelpsukka!

Tokoa tosissaan!

Olen ehtinyt käydä tässä parin viikon treenirupeaman aikana melkoisen myllerryksen pääni sisällä. Olen miettinyt, pohtinut, analysoinut, unelmoinut ja ennen kaikkea tahtonut edistyä. Olen yrittänyt ymmärtää pienen erikoisen kelpieni sielun elämää ja halunnut tehdä sille asiat helpoksi ymmärtää, valitettavasti aina siinä onnistumatta. Uskon kuitenkin että oikealla tiellä ollaan sillä ihan viime päivinä olemme taas edistyneet muutamia askelia eteenpäin.

Viime viikolla pääsimme häiriökoirakoksi erään hakuporukan tottistreeneihin Aadan pyynnöstä. Sain harjoitella tokoa niin että vieras koira oli paikalla olossa, leikki ja tokoili vieressä. Suurin juttu mitä tapahtui oli ehdottomasti se, kun toinen treenaaja heitti koiralleen pallon suoraan meidän ohi kun Lillan oli paikalla makuussa. Toki olin itse suhteellisen lähellä koiraa, mutta silti se että se ei noussut saatikka lähtenyt vieraan koiran perään oli aika huikea juttu! Pieni nytkähdys ja katse kohti minua että mitä nyt tehdään? Palkkasin ihan hurjasti ja olin kieltämättä todella ylpeä meistä molemmista. Muutenkin vieraassa porukassa treenaaminen on jollain tapaa aina vähän jännittävää kun oudot ihmiset katselevat ja koirallekin paikka sekä toiset koirakot olivat vieraita, toki Aadaa ja Beassia lukuunottamatta.

Perjantaina treenasimme omalla porukallamme ja enää Lillan ei juurikaan harrasta maahanmenon tarjoamista sivulla olon yhteydessä, eli tässä on pientä edistystä tapahtunut. Paikalla olo on ollut todella hyvä joka kerta, viimeksi sain tehdä haaraperushyppyä eikä sen ilmekään värähtänyt :D Se ei myöskään reagoinut vierellä omiaan touhuilevaan kaveriin vaan pysyi maltillisesti paikalla. Luoksetulo sen sijaan ehti aiheuttaa harmaita hiuksia. Nyt kun ollaan tehty niin paljon seuruuta, se on selkeästi orientoitunut lähtemään minun liikkeen mukaan ja tätä se kovasti tarjosi kun jätin sen istumaan paikalleen. Lisäksi itse olin hätäinen ja muutuin epävarmaksi joka ihan taatusti heijastui koiraan. Kapulan pitoa teimme myös noin puolen vuoden tauon jälkeen ja etenkin aluksi sen ote kapulasta oli todella epävarma. Kun vähän innostin sitä niin se sai vauhtia tassuihin ja uskalsi liikkua ja suorittaa tehtäviäkin se suussa, eli ihan ok mallilla on tämäkin asia.

Koska ollaan perillä??

Eilen päätin extempore ostaa vapaan treenipaikan tokoryhmästä jossa Minna ja Sulo kulkevat ja vaikka ryhmä oli VOI-EVL-tasoinen, ajattelin että ehkä ne eivät minua siellä lynkkaa :D Ei meitä sillä erää muita ollutkaan kuin Minna ja minä ja saimme todella hyvää ja intensiivistä opetusta. Teresa joka meitä koutsasi, on ihan mahtava tyyppi! Asiansa osaava, lempeä mutta vaativa joka sai minunkin paksuun kalloon tarttumaan paljon asioita. Seuruusta Teresa sanoi että minun on turha vielä hätäillä niin että kuljen molemmat kädet vapaana heiluen, vaan paras konsti meille oli se, että vasen käsi oli nyrkissä vatsan/pallean kohdalla samalla kun liikuimme. Lillan seurasi todella mallikkaasti, hieman pysähdyksissä jäi vielä vähän vinoon mutta Teresan mukaan tämä ei ollut tässä vaiheessa vielä vaarallista, sitä ehtii korjata myöhemmin. Teimme myös liikkuroituna kaukoja ja tässä vaiheessa ainoastaan istu-maahan variaatioita ja oikein mukavasti sujui. Muutaman kerran Lillan ei meinannut nousta takaisin istumaan, mutta pikkuhiljaa sekin venkoilu jäi pois.

Kaukojen jälkeen teimme vielä luoksetulon ja näytimmekin meidän kootut ongelmamme heti kertaheitolla :D Ei meinattu jäädä paikalleen, karattiin selän takana juoksuun mitä se ei ole ennen tehnyt ja tultiin himmailemalla luokse. Sain ohjeeksi ottaa enemmän aikaa koiran jättöön enkä saanut häsytä ja hoppuilla sillä se tarttuu myös koiraan. Eihän se myöskään ehdi kuulla mitä haluan siltä kun lähden samoin tein liikkeelle, eli rauha, sen jälkeen käsky odota niin että koira ehtii rekisteröidä sen ja sitten liikkeelle itsevarmasti ja reippaasti. Johan saatiin mukavia luoksetulojakin, ihan mahtista!

Uutena asiana lähdimme opettamaan liikkeestä maahan menoa. Teresa neuvoi että käsky aina kun vasen jalka osuu maahan ja oikea jalka astuu vielä yhden askeleen ja tuo koiralle selkeästi ilmi että ohjaajan matka jatkuu vaikka se saakin käskyn. Pieni himmaus käskyn kohdalla ja palkkaus maahan oikealla kädellä koiran eteen. Äkkiä Lillan ymmärsi mitä haetaan, mutta ohjaaja oli ihan solmussa omien käsien ja jalkojen kanssa. Saimme kuitenkin ihan mahtavat vinkit tämän(kin) homman treenaamiseen ja nyt toivon että kyseisessä ryhmässä olisi useammin paikkoja vapaana, sillä ihan ehdottomasti menen uudestaan jos pääsen.

Aksassa ollaan kiinnitetty huomiota kontaktien alastuloon ja siihen ikävään seikkaan että kelpieillä on varsin luontainen tapa hiippailla alastuloon. Jäädytimmekin nyt kokonaisen kontaktin ja keskitymme vain alastulon vahvistukseen ja vauhtiin. Vinokeppejä ollaan tehty hihnassa ja etupalkalla ja aika kivasti se jo pujottelee. Vielä en löysää hihnasta sillä silloin neitillä on niin hoppu että se yrittää lähteä loikkimaan ja hyppimään eteenpäin ja tässäkös saadaan äkkiä kinttu katki. Tuntuu että se tekee enemmän yhden tassun tekniikalla mutta aika näyttää mihin se päätyy kun tehdään enemmän. Rataharjoittelua ei olla tehty juurikaan kun ollaan keskitytty niin paljon nyt esteosaamiseen ja koirahan on kovin nuori niin hoppua ei ole.

Kävimme myös viime viikonloppuna ihanalla yhteislenkillä neljän naisen ja viiden koiran kera. Kiersimme Kainuunkylän Huitaperinvaaran ja voi että koirilla oli ihanaa! Porukan junnut Lillan ja Isla juoksivat itsensä ihan läkähdyksiin ja muut tulivat hieman maltillisemmin perässä. Mukavaa vaihtelua koirillekin mennä vieraassa porukassa.


Kuten huomata saattaa, todella koirapainotteista on taas ollut mutta mitä muuta sitä haluaisikaan tehdä ;)

Kisavalmis suoritus

Olen miettinyt valtavasti miten lähden rakentamaan kestävää ja varmaa kisasuoritusta tokoon. Ei nimittäin riitä että koira osaa suorittaa treeneissä liikkeet, vaan itse kokeeseen valmistautumiseen vaaditaan niin paljon muutakin. Luonnollisestikin koiran tulee osata kokeessa vaadittavat tehtävät mutta koska kisatilanteessa ei saa palkata, tulee sitäkin harjoitella. Miten suunnittelen treenit niin että pääsemme harjoittelemaan myös enemmän kisanomaisesti? Entä kaikki se häiriö mitä kisa-alueella on, puhumattakaan ohjaajan jännityksestä?

Ihan ensimmäinen etappi minulle on että opetan koiran suoriutumaan vaadituista tehtävistä innokkaasti ja motivoituneesti. Kun liike on uusi, palkkaan paljon itse opetusvaiheessa ja pyrin pilkkomaan liikkeen pienempiin osiin. Kun paketti alkaa olla yhden liikkeen osalta kasassa, voin tehdä tätä erilaisilla palkoilla ja pikkuhiljaa palkata myös satunnaisesti. Tällöin koira ei voi olla koskaan varma milloin ja missä palkka saattaa tulla. Joskus lentää lelu taskusta, joskus saa namin kädestä, joskus voimme palkita kehän ulkopuolella. Liikeiden ollessa suhteellisen häiriöttömällä treenillä varmoja, voidaan hommaan lisätä erilaisia häiriötekijöitä kuten kaveri leikittämään omaa koiraa viereen, tekemään tokojuttuja tai jopa agilitya. Kovaäänisiä huudahduksia, juoksevia ihmisiä, naksuttelua, viheltelyä eli kaikkea mitä kuvitella saattaa. Treeneissä tulee tehdä myös paljon kokeenomaisia juttuja, eli vieraat ihmiset liikkuroivat ja joku kävelee vierellä tuomaroimassa. Uskon että on hyvä idea myös treenata useissa eri paikoissa ja miksei vaikka keskellä kaupunkia, siinäpä sitä häiriötä on kerrakseen.

Häiriötä kerrakseen :D

Pitää miettiä myös meidän kehäänmenotaktiikkakin valmiiksi. Otanko Lillanin heti kontaktiin vierelle ja pidän sen siinä, käskytänkö millä tavalla liikkeiden välillä jne. Tämä selvinnee lähemmin kun päästään tekemään kokeenomaisempia juttuja, mutta jo nyt se ei saa tulla kentälle muuta kuin kontaktissa. Vielä pitää olla tarkempi jo heti näin alussa että se ei saa touhottaa siellä omiaan väliajoilla, eli otan sen vaikka remmiin ja pikkuhiljaa alamme harjoitella esimerkiksi makuulla odottamista kun puhun treenikavereideni kanssa. Se ei saa myöskään reagoida muihin ihmisiin kentällä ja voin kertoa että tässä on paljon tekemistä!
Myös kokonaisia kisasuorituksia pitää harjoitella, ensin voisin jakaa kokeen vaikka kolmeen osaan ja palkkaan osien välillä. Seuraavalla kerralla voidaankin tehdä "koe" kahdessa osassa ja lopuksi yhdessä. Tätäkään ei varmaan liikaa saa tehdä että koiralla pysyy mielenkiinto yllä, eli joskus kesken "kokeen" voisikin ihan yllättäen palkata.

Jännitystä on melko vaikea saada aikaiseksi feikkitilanteella, mutta jos vain aktiivisesti pitää kisanomaisia treenejä ja järjestää vaikka möllitokokisoja niin eiköhän sitäkin saa aikaan. Täytyy opetella mielikuvaharjoittelulla jännitystilan saaminen päälle, tai vaihtoehtoisesti miettiä minkälainen olen jännittyneenä ja jäljitellä sitä käskytystä aina treeneissä. Sen tiedän tasan varmasti että kisa-aamuna olen suurinpiirtein oksennus kurkussa, eli mieluummin opetan Lillanin sietämään minun jännitystäni kuin että yritän väkisin hallita omaa tunnetilaani.

Pähkinänkuoressa pitäisi opetella liikkeet suoritusvarmoiksi, hyvällä motivaatiolla tehdyiksi jotka onnistuvat vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Kun koira suorittaa sata lasissa keskittyneesti alokasluokan kisanomaisesti, ilmoitan sen kokeeseen. Yleviä suunnitelmia :D Olen vain sen luontoinen että haluan tahkota asiat perusteellisesti ja rakentaa kaiken vakaalle pohjalle. Tottakai aina voi sattua jotakin yllättävää kun puhutaan kuitenkin eläimen kanssa kisaamisesta mutta en halua lähteä soitellen sotaan :)

Tähtäimessä alokasluokka

Nyt on tehty päätös jota ei voi enää perua, eli alkuvuodelle 2019 pitäisi osallistua tokon alokasluokan kokeeseen, iik jännää!! Muutaman yhtä hullun ja innostuneen koiraihmisen kanssa pistimme pystyyn tokoryhmän, joka treenaa joka perjantai. Ideana meillä on siis ottaa jokainen vuorollaan kentälle, liikkuroida, tuomaroida ja kuvata. Autetaan ja annetaan vinkkejä ja yhteisvoimin viedään koirakot kohti koetta. Ennen olemme harjoitelleet myös yhdessä, mutta enemmän jokainen itsekseen niin että olemme saaneet lähinnä häiriötreeniä. Nyt saamme huomattavasti enemmän irti, sillä samalla tulee hieman kokeenomainen tuntu kun joku liikkuroi ja samalla videolta voi tsekata että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Yhdessä pohditaan miten jotakin liikettä voi parantaa ja se paine treenata kotona on ihan eri kun tietää että kaverit katsoo miten viikon aikana on edistytty.

Eilen meitä oli kentällä Aada lapinkoiransa Beassin kanssa, Minna bordercollie Aman kera ja minä Lillanin kanssa. Aada treenaa jo voittajan juttuja ja onhan se hienoa katsoa kun lapinkoira työskentelee täysillä! Nämä ovat hieno pari ja varmasti pääsevät vielä pitkälle. Ama on vielä ihan vauva, reilusti alle vuotias kujeileva kaveri jolla on jo nähtävissä hienoja pätkiä ja Minna saa tästä takuulla oivan kisakaverin toisen bordercolliensa Sulon rinnalle. Lillanin kanssa päätin ottaa kahta asiaa, eli seuruun ja kaukot. Hävettävän vähän ollaan nyt kesällä tokoiltu ja se kyllä näkyi! Koska olemme harjoitelleet todella paljon lähinnä istu-maahan-seiso vaihtoja, se yritti tarjota niitä jopa siinä kun pyysin sen sivulle ja seuraamaan. Se oli sellaista hissaamista edestakaisin ja selkeästi koiralla ei ollut hajuakaan mitä siltä odotin. Vielä kun itse siinä säheltää samalla tahdilla niin kaaoshan siitä seurasi :) Tyttöjen kanssa hetki asiaa pohdittiin ja otettiin vain sitten sivulla "seuraamista" eli niin että kun sanon seuraa, sen tulee pitää kiinteä katsekontakti ja palkkaan sen siitä. Pikkuhiljaa se jätti maahanmenon tarjoamisen pois ja pysyi nätisti sivulla. Lisäksi otettiin sivua niin että tytöt sanoivat onko se hyvässä asennossa vai ei, sillä nyt on käynyt niin että kun joudun tarkistamaan tilanteen itse, kääntyy Lillankin minun liikkeen mukana vinoon. Annan myös huomaamattani todella vahvoja vartaloapuja, joten niistä pitää nyt päästä eroon.

Alla on video treenien alusta ja onhan se nyt ihan kaaos. Koira tarjoaa kaikkea ja omistaja ei ehdi mukaan vaan palkkaa tyystin vääristä asioista :D Tämän haluan kuitenkin tänne laittaa, on sitten hyvä tehdä vertailua myöhemmin.

Kaukot olivat oikein kivalla mallilla, otettiin istu ja maahan vaihdot noin kahden-kolmen metrin päästä. Nyt pitää alkaa lisäämään käsiavut vielä liikkeisiin ja nopeuttaa istumaan nousua. Sitä tehdään oikein kunnon pompun kautta, sillä nyt se menee hyvin rauhallisesti ja vakaasti kahden tassun kautta istumaan. Tämä ei toki ole virhe, mutta saahan tuolla "pompulla" näyttävyyttä liikkeeseen.

Kotiläksynä meillä on perusasento ilman mitään kääntyilyjä ja vääntyilyjä ja seuruun liikkeelle lähtö. Aloitin aamulla kun annoin Lillanille aamuruuan ja tosi hienosti se tuli sivulle ja ainakin omasta mielestäni olin hyvin itse enkä antanut vartaloapuja. Seuruuseen lähtö on sille vielä vähän sellainen mitä sä haluut äiti-juttu, mutta nyt se ei tarjonnut maahanmenoa ja tein niin että jos se ei heti lähtenyt mukaan, pyysin sitä ja kehuin kun se liikkui mutta en antanut palkkaa. Sitten otettiin uudestaan ja kun se lähti mukaan niin se sai palkan. Välillä tehtiin myös niin että pidin palkan vasemmassa kädessä ja imutin lähtöjä että saisin siihen lisää varmuutta. Treenit kestivät maksimissaan viisi minuuttia ja illalla jatketaan tämän kertauksella ja lisätään vielä se istumaan nousu pompun kautta.

On tämä jännä laji, koko ajan oppii lisää ja on mielenkiintoista koko ajan seurata koiran oppimisprosessia! Jatketaan treenejä ja katotaan miten tämä homma edistyy, yritän kirjoittaa joka viikko niin pysyn kärryillä mikä on onnistunut ja missä tarvitaan treeniä :) Jos teille tulee vinkkejä ja kommenttia mieleen vaikka videoista niin enemmän kuin mielelläni otan niitä vastaan. Olen kuitenkin niin vähän tokoa tehnyt että kaikki apu on tervetullutta!