Kisat Rovaniemellä

Vitsin pimpelit kuulkaas! Nyt on aika jees viikonloppu ja alkuviikko takana niin omien koirien kuin kavereidenkin osalta. Torstaina meillä oli totuttuun tapaan Pellon treenit jonne Karo ja pikku-tinttala aka Kira lähtivät mukaan. Kira harjoitteli lähinnä rauhallisesti odottamista ja muutamia tokoliikkeitä mutta toki sekin pääsi välistä kokeilemaan putkia ja keppejä. Sain ohjata sitä ja se meni kyllä kuin pieni karvainen sutti, ei yhtään epäröinyt vieraassa paikassa mennä outoihin putkiin saati aristellut ihmisiä. On se kyllä aika hieno koira! Reino harjoitteli rataa jossa minun oli oltava taas kerran tarkkana kontaktien kanssa ja aika kivasti tuo koira on oppinut että niitä ei vain kaahoteta yli. Pari kertaa Reino lähti seikkailemaan omiaan, mutta ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada sitä takaisin ei minulla ollut.

Lauantaina meillä oli avoimet harjoitukset kentällä ja paikalla oli Aada ja Bea, Karo ja Kira sekä Anniina kahden bokserinsa kanssa. Loistava tilaisuus treenata Reinon kanssa häiriössä, etenkin Anniinan Romeo on sille suorastaan punainen vaate, samoin toisinpäin. Tietysti niiden ollessa yhdessä kentällä pidimme molemmat koirat turvallisuussyistä kytkettyinä, Reinosta olisi jäänyt vain märkä läiskä jos se olisi mennyt isoa bokseriurosta härkkimään. Jos se rupesi tuijottamaan, remuamaan tai kiskomaan nappasin hihnalla pakotteen ja pyysin kontaktia ja palkkasin heti naksuttimen avulla. Viimein se huomasi rettelöinnin olevan täysin turhaa ja keskittyi minuun jolloin sain kehua sitä oikein ylitsevuotavasti ja välistä leikittää. Teimme perusharjoitteita, sivu, istu, maahan jne., sekä muutaman kerran menimme keinun.

Tämän jälkeen vein sen autoon hetkeksi ja sain treenailla myös Kiran kanssa joka oli niin loistava että oksat pois! Tyyppi seurasi niin tiukassa kontaktissa ettei tosikaan, kaikki käännökset ja vauhdin muutoksetkin onnistuivat valtavan hyvin. Teimme pienen radan pätkän jossa oli tarkoitus harjoitella takaakiertoa, takaaleikkausta, rengasta, muuria ja pituutta. Tein Reinon kanssa radan ensin muutamaan kertaan jotta saatoin korjailla etäisyyksiä ennen muita. Minusta ei kyllä ratamestaria tule sitten ikinä, linjat ovat joka kerta päin sanonko mitä! Viimein siitä tuli ihan siedettävä ja Reino pysyi tosi hyvin hanskassa, ei voi valittaa. Bea ja Aada menivät taas kerran hyvin, pikkuisen meinattiin jumittaa takaaleikkauksessa mutta se on täysin normaalia vielä tässä vaiheessa. Keinuakin kokeiltiin niin että tehtiin oikein kunnon makkarapolku ja annettiin sen käydä omaan tahtiin syömässä siitä herkut (huom! tätä ennen se ei halunnut tulla koko kapistuksen lähellekään eli edistystä!) ja lopetimme siihen jotta koiralle jäisi hyvä fiilis. Seuraavan kerran kentälle tullessa Beassi oli ensimmäisenä syöksynyt keinulle joten positiivinen vahvistaminen selvästi toimi.

Sunnuntaina lähdimme Marin kanssa varhain aamulla ajamaan kohti Överkalixia jossa Tiitulla oli näyttelyt. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja leiriydyimme kehän viereen. Hyväksi onneksi viereisessä kehässä oli jackrusselit joissa myös toisen ystäväni koira esiintyi, ehdin siis moikata Anneakin. Tiitun kehä oli nopeasti ohi, siitä tuli nyt myös Ruotsin muotovalio, Suomen tittelihän sillä oli jo hallussaan. Marilla on koirat pärjänneet nyt aivan loistavasti, tuollaisille vastuullisille ja asialleen omistautuneille kasvattajille menestyksen suokin täysin sydämin!

FI CH Sirvian Just My Cup Of Tea "Tiitu"

Maanantaina koitti viimein se jännittävä päivä, eli uusintaottelu Rovaniemellä Reinon kanssa aksakisoissa. Kävin menomatkalla Kristan luona kahvilla ja analysoin varmaan Kristan hermoja koetellen tulevan suorituksen kohta kohdalta, miten kannattaa tehdä ja miten todennäköisesti tulee käymään. Aika tappiomielialalla lähdin liikenteeseen, mutta päätin että en anna Reinon sitä huomata, vaan pyrin pitämään sen kanssa hauskaa. Vaikeaa oli, sillä herralla oli taas se kantti että vingutaan ja stressataan koko matka, kaadetaan myös vesikuppi joutessa jne. Huhuh, voitte varmaan kuvitella että kun itseä jännittää ja stressaa niin siihen ei todellakaan kaipaa mitään tuollaista. Pakko oli pysähtyä huoltoasemalla ja hieman rauhoittua jotta pääsen hermoja menettämättä kisapaikalle.

 Kun tulimme kentällä, paikalla oli jo oikein mukavasti porukkaa ja lähdimme Reinon kanssa ihan ensimmäiseksi kiertelemään ja poika teki piiitkät pissat, varmasti helpotti! Kiersimme kentän reunat ja sitten mentiin samalla mentaliteetilla kuin kentälläkin harkoissa, vaadin siltä kontaktia ja kun sen sain palkkasin ylitsevuotavasti. Viimein se tarjosi sitä jo itsekin, sain sen jopa leikkimään! Teimme muutaman paikallaolo- ja luoksetuloharjoituksen ja hetkittäin lepäsimme. Rata oli tosi helppo, sitä en jännittänyt ja päätin ottaa homman varman päälle ja tehdä valssit kohtiin joissa olisin normaalitilanteessa tehnyt persjätöt. Homma eteni vauhdikkaasti ja ei aikaakaan kun olimme Reinon kanssa vuorossa. Vein sen lähtöön niin että se oli kontaktissa, löysäsin pannan, pyysin istumaan ja kehuin. Odotin hetken ja sitten lähdin sen kanssa yhtäaikaa suorittamaan jotta se ei saa tilaisuutta lähteä viilettämään omiaan. Yllätyksekseni se oli hyvin mukana, mutta Reinossa on sellainen pieni vika että vaikka tuntuisi että se imee esteille ja on itse halukkuus radalla, se voikin kadota kuin pieru saharaan ihan yhtäkkiä. Valssit hieman hidastivat etenemistä, mutta nyt haettiin vain radalta vain sitä että koira tekee mielellään minun kanssa. Pääsimme maaliin virheittä ja olin niin iloinen ja onnellinen että meinasin oikeasti pillahtaa itkuun :) Reino sai lihapullaa ja mahdottomat rapsutukset, vitsit se oli niin mahtava että huija!

Enpä olis uskonut että tästä pienestä nallekarhusta aksakoira tulee!

Olin ilmoittautunut myös 1-2-radalle ja eipä aikaakaan kun tutustuimme jo rataan. Tämä oli hieman kinkkisempi, mutta ei mahdoton. Aavistelin että kompastuskivinä meillä oli olisi kepit, (viime treeneissä ne eivät menneet erityisen vahvasti) ja lopussa oleva linja jossa keppien jälkeen koiralla todennäköisesti olisi suuri houkutus mennä puomille A-esteen sijasta. Taas samalla menolla radalle ja ilokseni Reino pysyi jälleen kerran hyvin mukana. Linjat jotka suunnittelin toimivat hyvin ja viimein saavuimme kepeille... ja pentele, sehän meni ne hyvin JA nopeasti, kuka kouluttaa salaa minun koiraa?! Harmillisesti se sekaantui toiseksi viimeisellä kepillä ja jouduimme korjaamaan, mutta yhtäkaikki, tästä jatkettiin A-esteelle ilman pienintäkään suunnistusta puomille ja se otti myös kontaktit, ei puhettakaan että se olisi hypännyt niitä yli. Tästä vielä viimeiset hypyt ja putki ja maali!

Jestas, tässä vaiheessa meinasin jo pyörtyä, en olis IKINÄ uskonut että se menisi noin hienosti! Jäimme odottamaan palkintojen jakoa ja olin niin helpottunut että istuin vain typerä virne naamalla ja odotin omia tuloksia. Jättisuureksi ylläriksi Reino voitti maksimöllit ja tuli toiseksi 1-2-radalla! Huhhuh, toiselta radalta tuli 10 virhepistettä, eka vitonen kepeiltä ja jossain vaiheessa olin osunut kädellä koiraan joten siitä sitten toinen vitska. Näillä eväillä oli mahtava ajella takaisin kotiin ja Reino sai oikein juhlaillallisen ja paljon rapsutuksia ja se tuhisi maha täynnä oikein tyytyväisenä kun sitä hoivattiin.

Nyt on kauhea jännitys päällä miten ensi viikolla menee, silloin starttaamme Kemissä epiksissä. Voi olla että tulee takapakkia uuden paikan takia, mutta sille ei voi mitään. Yritän pitää lipun korkealla ja meiningin hyvänä kaikesta huolimatta, tuo koira kuitenkin osaa kun se keskittyy. Mutta näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämäkin tarinointi, pahoittelut ylipitkästä teksistä, toivottavasti jaksoitte lukea!

Pikku muhkumöhky issikka

Pitkästä aikaa hevospostausta! Sunnuntai meni taas rattoisasti Mellajärvessä hevostellessa jonne lähdin ajelemaan yhden maissa. On kyllä aika jees että meillä on niin uskomattoman hyvä porukka siellä, tiedättekö sellainen oikea kunnon vanhan ajan ponikerho :) Hevosten laitossa kaikki auttavat kaikkia ja yhdessä käpsytellään kentän virkaa toimittavalle pellolle treenailemaan. Nyt ensimmäisessä ryhmässä meni Marjo Antilla ja Saija ihanalla issikkaorilla Forkulla. Ponihan ei ole juurikaan töitä viime aikoina tehnyt, joten otettiin sen kanssa hieman rauhallisemmin. Keskityimme siihen että molemmat ratsastavat kulmat ja suorat urat täsmällisesti, meillähän ei ole aitaa "tukemassa" ulkoapuja, joten tässä saa olla tarkkana!

Mulla taitaa olla hauskaa :)

Harjoittelimme myös ratsastusradan teitä joihin kuului diagonaali, kolmikaarinen kiemura-ura ja erikokoiset voltit. Forkku meinasi alussa olla sitä mieltä että enpäs mene, mutta kävin pienen hetken sen selässä ja sen jälkeen se tuumaili että parempi olla nätisti että saa tuon painavan eukon pois kyydistä ja sen kivan kevyen tytön tilalle. Saija pärjäsi orille oikein hyvin, etenkin ratsastajan kokemattomuuden huomioon ottaen, pisteet siitä! Forkku esitti hienoa tölttiä, se on kyllä jotain niin mahtavaa se hevonen. Vähän lihava se vielä on, mutta pikkuhiljaa kilot karisevat kun ruvetaan säännöllisesti sitä työstämään.

Seuraavalla tunnilla menivät "ponitytöt", eli naapurista oli käytössä pikkushettisvanhus 24-vuotias Miska ja "meidän" Mira. Tammalla oli kyllä niin paha päivä kuin vain voi olla, Aurora ei ehtinyt kuin istahtaa kyytiin niin se pukitti pikku-ratsastajan alas. Ei muuta kuin uudestaan kyytiin ja sama homma! Tässä vaiheessa Krista piti pientä puhuttelua tammalle alapellolla ja jäimme muiden kanssa jatkamaan tuntia. Oli kyllä siistiä huomata kuinka nopeasti tytöt olivat kehittyneet, hevoset toimivat hyvin ja Miskakin oli todennut että ratsastajalle ei kannata ryppyillä ja tyytyi osaansa mukisematta. On nuo ponit vain sellaisia otuksia että huh huh, huumorintajua on pakko löytyä jos niiden kanssa meinaa selvitä. Kun Krista oli saanut Miran käyttäytymään taas asiallisesti, naapurin tyttö hyppäsi kyytiin ja ratsasti muutaman kierroksen ja kun se käyttäytyi hyvin se päästettiin talliin josta se näytti vilpittömän ilahtuneelta. Taas olin kyllä niin helpottunut että poni pääsi juurikin Kristalle, sen possuilujen kanssa harva pärjää.

Viimeiseksi Aukku meni vielä Antilla ja se teki onneksi hyvää työtä eikä höpöttänyt mitään. Näin saatiin tunnit päätökseen kunnialla ja kävin vielä naapurissa synttärijuhlissa syömässä ihania herkkuja, oli meinaan aika kova nälkä sillä en ehtinyt syödä mitään ennen lähtöä. Nakkasin Kristan töihin ja kävin samalla moikkaamassa ruotsin tallilla Oonaa ja Pabloa (Oona perhana, koita jo päivittää sitä blogia!!) ja siitä kotiin ulkosaunan lämmitykseen. Oli ihana vain köllötellä lauteilla hikisen päivän päätteeksi ja mennä iltapalan jälkeen nukkumaan.

Saan kuulemma käydä tuota Forkkua ratsastamassa aina kun haluan, vähänkö siistiä! Se on kyllä niin mukavan oloinen tyyppi, vähän jästi mutta se kai nuiden ponien kanssa kuuluu asiaan vai mitä ;)

Onnistuneita treenejä

Nyt on kyllä pakko kirjoittaa ja hehkuttaa, takana on kahdet todella onnistuneet treenit Reinon kanssa! Keskiviikkona olimme Aadan kanssa sopineet harjoitukset kentälle ja otin poikkeuksellisesti molemmat pojat mukaan. Aloitin Reinon kanssa niin että vein sen kiinni kentän laidalle ja kun se nosti elämän, kävin komentamassa sitä ja kun se oli hiljaa, naksautin ja heitin nakinpalan. Toistin naksauttelua useasti ja niin että kävelin hetkeksi siitä kauemmas ja naksautin kun se oli hiljaa. Aivan kuin se olisi pikkuhiljaa saanut juonen päästä kiinni ja vain muutaman kerran se haukkui. Rakensimme radan jossa oli ensin suoralla linjalla muuri ja rengas, tästä käännyttiin vasemmalle putkeen josta sitten muistaakseni neljä estettä valsseilla ja yksi takaakierrolla.

Reiska aloitti ja lähdin sillä tavalla liikkeelle että palkkasin sitä runsaasti kontaktista jo silloin kun kävelimme lähtölinjalle ja toden totta: naksautus sai sen niin innokkaaksi että se unohti tyystin että muualla voisi olla hauskempaa kuin minun kanssani. Ensin se ei meinannut hypätä muurin yli kunnolla vaan hyppäsi sen päältä, mutta kun laitoimme yhden estepuomin siihen päälle se huomasi sen olevan ihan tavallinen este ja loikkasi komealla hypyllä yli. Palkkasin heti esteen jälkeen ja tätä jatkui koko rata. Sehän ei itse esteiden takia tarvi vahvistupalkaa, mutta nyt pedataan varmempaa yhteistyötä ja kontaktia ihan kisojakin varten. Toisella radalla palkkasin harvakseltaan ja kolmannella se oli saanut sellaisen draivin päälle että örinällä mentiin! Olin TODELLA tyytyväinen!

Aadalla ja Beassillakin meni huikean paljon paremmin kuin aikasemmin. Koira ei ole enää samalla lailla kädessä kiinni ja irtoaa paremmin. Se myös selkeästi lukitsee esteet itse mikä on hyvä edistysaskel. Treenasin vielä keinulla kontaktialueita two-on-two-menetelmällä, eli mennessä etutassut osuvat kontaktialueeseen ja takatassut jäävät maahan, alastullessa sama homma eli etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Aika nopeasti se tämän tuntui tajuavan, hyvä! Vielä muutamat kepit ja Reiskan treeni oli siinä.

Torstaina ajelin taas kerran Pelloon ja aloitimme sielläkin hiljaisuusharjoituksilla. Eipähän koira möykännyt häkissä juuri yhtään, lähinnä se minun perään haukkuminen on haitannut. Silloin jos se paukuttaa kun toinen on radalla, se ei ole niin vakavaa, mutta komentamishaukkua ei tarvi harrastaa. Ari pisti meidät tekemään ihan kauhean vaikeita ratoja ja ilman apuja en olisi osannut valita oikeita ohjauskuvioita ikinä. Keskityin siihen että saan sen hyvin mukaan, mutta nyt en palkannut radalla muuta kuin kontakteilla ja se meni hyvin. Ahtikin sanoi että aivan erilailla Reino pysyy minun mukana, eli edistymistä on tapahtunut. Vielä on kuitenkin piiiitkä ja kivinen tie siihen että sen läsnäolo on varmaa, mutta harjoitellaan kovasti. Jäi niin hyvä mie nuista harkoista, kaikista tärkeintä on se että meillä on yhdessä Reinon kanssa hauskaa ja nyt alkaa tuntua että me ollaan tiimi, ei vain ohjaaja ja koira.

Toivottavasti saisin työvuorot järjestettyä niin että pääsisin parin viikon päästä järkättäviin möllikisoihin Rovaniemelle, tärkeintä olisi nyt saada ratoja alle mahdollisimman paljon niin kyllä siitä vielä joskus hyvä tulee.

Maailman Voittaja 2014

Viimeinkin on aikaa kirjoittaa viikonlopun reissusta, varoitus, tästä tulee sitten pitkä tarina! Eli perjantai-aamuna starttasimme Karon kanssa Kainuunkylästä seitsemältä aamulla ja Rymyn häkki oli varustettu Hallin Herkkupuodista ostetulla häkkituulettimella (oli muuten loistava kapistus!) sillä odotettavissa oli kuuma ilma ja minun autossa ei ole ilmastointia. Karo ajoi alkumatkan ja itse nukuin pari tuntia ja kuskia vaihdettiin Tupoksella jossa kävimme ABC:lla hakemassa juotavaa ja Rymy pääsi ensimmäiselle pissatauolle. Ajoimme Viitasaarelle jossa tarkoitus oli pysähtyä jälleen kerran ketjuhuoltamolla mutta sinne oli niin hankala ajaa että eksyimme pikkukylän keskustaan. Tämä ei haitannut ollenkaan, päinvastoin, sillä löysimme aivan ihanan Torigrillin jossa oli ihan älyttömän hyvät hampurilaiset! Rymy kävi jälleen kerran jaloittelemassa ja tästä jatkoimme kohti Jyväskylää. Päätimme poiketa keskustassa ja Rymyn kanssa seikkailimme ympäri kaupunkia sillä välin kun Karo kävi kaupoissa. Olin tunnollisesti varustautunut kakkapussilla ja Rymy tekikin tarpeensa puistoon mutta se yllätti minut totaalisesti kyykkäämällä uudestaan keskellä kaupunkia erään ravintolan terassin edessä. Voi taivas että hävetti, ei enempää kakkapusseja ja ihmiset syövät vieressä! Ei muuta kuin pikapikaa viereiseen kampaamoon kysymään muovipussia ja takaisin siivoamaan. Huh, tämän enempää ei tuosta koirasta tavaraa irronnut ja olin muutenkin oikein tyytyväinen sen käytökseen "suuressa" kaupungissa, meillähän ei ole kotikylässä kuin yksi kylänraitti jossa kaupat sijaitsevat ja ihmisiä on aika monta kertaa vähemmän.

Matka jatkui kohti Sipoota jossa yövyimme jälleen kerran Karon ja Jonin sukulaisten luona. Päätimme hakea matkalla pizzan ja Söderkullasta löytyi oikein mukavan oloinen pizzeria. Kieli pitkällä odotimme pääsevämme syömään, mutta pahaksi onneksi takana ollut dieselkanisteri kallistui mutkassa liikaa ja kaatui pizzalaatikon päälle! Äkkiä auto parkkiin ja nostamaan kanisteri, mutta olihan sieltä tietysti ehtinyt valua polttoainetta laatikon päälle, murr.. Lätty oli kuitenkin sen verran kallis että päätettiin ottaa riski ja syödä muutama pisara dieseliä mutta kyllähän sitä koko ajan kuvitteli että siinä maistuu outo sivumaku ja ruokanautinto meni hieman pilalle. Kumpikaan ei onneksi saanut mahavaivoja tai muuta, eli hengissä selvittiin siitäkin koettelemuksesta.Syönnin jälkeen lähdin käyttämään Rymyn lenkillä ja onhan Sipoo ihan mielettömän kaunis paikka! Idyllinen maalaismaisema ja ystävälliset ihmiset sekä paljon hyviä lenkkeilymaastoja, mitäpä muuta sitä voi toivoa. Rymy oli aivan tohkeissaan uusista reiteistä ja se tuntui nauttivan retkestä täysin rinnoin. Illalla kun se sai vielä vatsansa täyteen liharuokaa, oli sen hyvä käydä yöpuulle. Se oli todella hienosti vieraassa paikassa, ei pissanut sisälle eikä tuhonnut mitään. Yhdesti aamuyöllä se herätti minut että nyt on hätä ja tarpeet tehtyään se meni tyyneesti takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsimme jo kuuden maissa, takana oli melko huonosti nukuttu yö kuumuuden ja maailman rasittavimman kärpäsen vuoksi. Aamupala nassuun, hiusten laitto sekä siistit vaatteet ja kohti Messukeskusta. Onneksi liikennettä ei ollut paljon ja olimme osanneet varautua messarin lähellä alkavaan pitkään jonoon joka mateli kävelyvauhtia. Täytyy kyllä todeta että ikävä kyllä itänaapurimme kansalaiset ovat äärimmäisen törkeitä liikennekäyttäytymiseltään, tultiin toista kaistaa vierellä ja väkisin tungettiin toisten eteen, hyvä ettei kylkeen ajaneet. Kyllä pisteli vihaksi! Saimme auton melko kivuttomasti parkkihalliin ja siitä lähdimme koiran ja tavaroiden kanssa suunnistamaan kohti sisäänkäyntiä. Onneksi olimme viime vuonna Voittaja-näyttelyssä, oli paljon helpompaa kun tiesi systeemit ja paikat, ei tarvinnut jännittää että miten oma kehä löytyy yms. Rymy oli ensin todella rasittava, tempoi ja kiskoi joka suuntaan eikä olisi millään halunnut kuunnella. Kehälle päästyämme se pikkuhiljaa rauhoittui ja kävimme ottamassa muutaman harjoituskiekan jotka menivät aivan mallikkaasti. Hetken päästä paikalle rupesi ilmestymään muitakin jämyjä ja olihan siellä komeita koiria! Totesinkin että ei meidän jättipäällä taida olla mitään mahdollisuuksia ja olin aivan varma että H tulee arvosteluksi maksimissaan. Ennen kehää minulta kysyi kuvauslupaa joku ulkomaalainen nainen ja nappasi Rymystä pari otosta. Valitettavasti poika ei ollut kovin valokuvauksellisella tuulella vaan möllötti kuin muuli selkä notkolla ja korvat sivulla. Tapasin myös ihan livenä facebookin jämptiryhmässä tutuksi tulleen Maaritin joka oli nuorten luokassa oman koiransa Tenun kanssa. Oli kiva tavata ja huomata että meillä synkkasi jutut hyvin yhteen ja Maaritin koira oli tosi hieno!

Viimein tuomarimme Hannu Talvi saapui kehään ja homma pyörähti käyntiin junnu-uroksilla. Rymy meni muiden muassa esiintymään ja se seisoi ihan kiitettävästi ja juoksi vielä paremmin. Yksilöarvostelussa se antoi tosi rauhallisesti katsoa hampaat, mitata ja tunnustella. Juostessa se pääsi vähän haistelemaan maata, mutta ei hälyttävissä määrin. Alla arvostelu:

"Tumman harmaa, mittasuhteiltaan oikea. Lyhyehkö pää, vahva luja runko ja vahva raajaluusto. Hyvät käpälät, voimakas turkki. Korkeakaarinen häntä, hyvä luonne. Liikkeessä takakorkea."

Arvosteluksi tuli vastoin odotuksiani erittäin hyvä jolla ei toki jatkoon menty, mutta en ollut pettynyt sillä tuossa seurassa nuin hyvät arvostelut olivat jo suuri onnistuminen meille. Takakorkeudesta liikkeessä Talvi sanoi että se on eräänlaista vauvamaisuutta joka todennäköisesti katoaa ajan kanssa. Huh, koitoksesta selvitty kunnialla, seuraavaksi katsomaan Marin ja Venlan kehä joka oli luojan kiitos heti meidän vieressä. Rymy oli aivan innoissaan kun sai tavata pitkästä aikaa Venlan, mutta oikein kovasti en viitsinyt päästää temuamaan sillä Venlalla oli vielä oma kehä edessä.  Pikku-neiti esiintyi jälleen kerran upeasti ja tiukan kisan jälkeen se oli kolmas junnunartuissa, loistava sijoitus etenkin kun narttuja oli muistaakseni kolmisentoista. Kiertelimme kojuja mutta ikuisena tyhjätaskuna en raskinut ostaa mitään ja ajelemaan lähdimme jo puoli yhden maissa. Kotimatka taittui nopeasti ja pysähdyimme syömään vasta Jyväskylässä, bongasin nimittäin edellisenä päivän Pancho Villan jota halusin kokeilla. Taivas miten hyvät sapuskat sielläkin oli, itse söin valkosipulihampparin ja ranskalaiset, oli kyllä hyvää ja täyttävää!

Pysähdyimme vielä kerran Kärsämäellä huoltsikalla ja siitä ajoimme suoraan kotiin. Rymy nukkui lähes koko matkan, sekin sai oman sapuskansa Jyväskylässä ja täydellä mahallahan on tunnetusti ihana nukkua. Kotona olimme kymmeneltä illalla ja Reino tuli aivan pörröksi kun näki meidän tulevan pihaan! Se kiemursi kuin käärme, ulisi ja itki! Voi toista, oli kyllä sitä ihan kauhea ikävä mutta tämä reissu teki tosi hyvää mulle ja Rymylle, sillä en ole sen kanssa viettänyt yhtä paljon aikaa kuin Reinon kanssa. 

Suunnittelemaani videomateriaalia ei tullut juuri nimeksikään, mutta laitetaan tänne väliin muutamia klippejä. Huh, reissu oli kiva mutta raskas ja kotiin oli kiva tulla!

Pikapäivitys

Pikapäivitystä tähän väliin. Maanantain meillä alkoi taas pienen tauon jälkeen tapakasvatuskurssi ja yllättäen kentällä oli taas aivan älyttömän kuuma! Siinä helteessä herpaantu koira kuin koira, ohjaajista puhumattakaan. Meillä oli koossa kuitenkin tosi hyvä ryhmä, ja toivottavasti kaikki saivat ensimmäisestä kerrasta jotakin irti. Itselle kävi vain hieman hassusti kun esimerkkikoiran kanssa näytin pujottelua. Koira meni hyvin ja kun lähdin tehtävän jälkeen viemään koiraa takaisin omistajalleen, huomasin että koko kämmen oli ihan veressä. Siis ei mitään havaintoa missä vaiheessa hammas oli osunut, sillä en tuntenut minkäälaista kipua eikä harjoituksessa ollut mitään sellaista tilannetta että olisin hammasta tarkoituksella voinut saada. Ehkäpä koiran ottaessa palkkaa kädestä sen purukalusto on jotenkin osunut ja kun kyseessä on rotikka, niin ei tarvi paljon kolahtaa että jälki tulee. En kuollaksenikaan muistanut milloin olen viimeksi käynyt ottamassa jäykkäkouristusrokotteen joten seuraavana aamuna kohti Tornion terveyskeskusta. Antibiootteja en saanut vaikka käsi olikin hieman tulehtunut, mutta onneksi se oli tänä aamuna jo huomattavasti paremman näköinen.

Reinon ja Rymyn kanssa ollaan lenkkeilty ja leikitty. Rymy on ruvennut menemään lenkillä koko ajan paremmin, ollaan harjoiteltu äänikäskyjä askellajeihin, eli kun kävellään niin sanon käynti ja kun hölkätään, käskynä on ravi. Aika hyvin se on nämä hoksannut ja sen ravi on juuri minun hölkkävauhtiin sopiva. Nyt se ei ole ollenkaan liian paksu, ruokavalio on oikeassa suhteessa liikuntaan, eli oikealla tiellä ollaan. Reinon kanssa leikin maanantaina piilosta pihalla, jätin sen portaille odottelemaan että menin piiloon ja kutsuin sen sitten etsimään. Aina kun se löysi minut, palkkasin sen nameilla. Oltiin myös hippaa, hitto mikä paniikki tuli kun juoksin autoa ympäri sitä karkuun ja en nähnyt missä se tulee, etenkin kun se huomasi vaihdella suuntaa vähän väliä :) Hauskaa oli joskus ihan vain leikkiä ja leikin varjolla vahvistaa luoksetuloa.

Hei ja hoi! Mitäs mieltä muuten te olette, tehdäänkö tulevasta Helsingin reissusta videopostaus? Yritän toteuttaa sen hieman laadukkaammin kuin viimeksi, kone sylttäsi laadun ihan totaalisesti ja videon käsittely meni päin prinkkalaa. Josko nyt onnistuisi paremmin, saa nähdä.

Poneilua

Voi pojat kun olikin mukava sunnuntai! Heräsin aamulla hitaasti kuin murmeli ja aamusuihkun jälkeen pakkasin rantalaukun ja uimakamppeet ja lähdin hakemaan Anttua. Suuntana meillä oli Övertoneån maauimala. Ilma oli tosi lämmin, mutta onneksi tuuli joten ötököitä ei ollut nimeksikään ja levittäydyimme viltteinemme nurmialueelle ja ihan ensimmäisenä herkuttelimme eväillä ja luimme kirjaa. Viimein kun massut olivat täynnä ja ilma alkoi käydä liian lämpimäksi lähdimme uimaan. Veden lämpötila oli melkein kolmekymmentä, ei tehnyt tiukkaa mennä veteen. Pärskimme altaalla varmaan pari tuntia ja sitten olikin pakko lähteä kotiin sillä olin sopinut meneväni Mellajärveen pitämään tunteja Kristan hevosilla.

Kävin vaihtamassa kotona vaatteet ja ajelin reilun tunnin matkan määränpäähän. Paikalla oli niin paljon porukkaa että rimakauhu meinasi iskeä! Ei vaan, laitoimme Antin ja Miran valmiiksi ja lähdimme tallustelemaan kohti "kenttää" jonka virkaa toimitti upealla näköalapaikalla oleva pelto. Ensimmäisenä Antin kyytiin pääsi Aurora ja jatkoimme siitä mihen viimeksi jäimme. Nyt Aurora hallitsi Antin vielä paremmin kuin aikaisemmin eikä jännittynyt pienistä kuumumisistakaan. Seuraavan kyytiin pääsi Kristan hellun sisko joka oli joskus aikaisemmin ratsastellut ja nyt halusi verestää muistoja. Antti oli niin reipas että jaksoi vielä mennä kolmannella ratsastajallakin hienosti, itse asiassa se alkoi siinä vaiheessa olla vasta kohtalaisen rauhallinen, tällä papalla ei virta lopu ikinä!

Ratsastamisen hurmaa!

Mira-ponikin pääsi ratsuksi ja voi taivas, se ei ole muuttunut sitten yhtään! Se on vakaasti päättänyt että kun se on kerran raviponiksi opetettu, laukkaa se ei ota askeltakaan. Pikku pukki-kone ja kehtasi mokoma yrittää potkaista minuakin! On se vain kyllä persoonallinen otus, se on todettava.

Kaikilla tytöillä meni oikein hienosti, jatketaan sitten ensi sunnuntaina harjoituksia olettaen että en ole ihan tööt Helsingin reissun jäljiltä. Sinne suunnistetaan tulevana perjantaina Maailman Voittaja-näyttelyyn Karon ja Rymyn kanssa, pitäkäähän peukkua ettei Rymmeli vallan nolaa minua! Menestyksestä tuon jättipään kanssa on turha haaveilla, mutta kunhan nyt kohtalaiset arvostelut saisi niin se olisi positiivista. Hauskaa kun sinne lähtee niin paljon tuttua porukkaa, Marin ja Venlan sekä Arin ja Iineksen kehät on melkein meidän vieressä, saapi käydä nekin katsomassa. 

Ja ainiin, melkein unohtui: lauantaina meillä oli avoimet harkat kentällä ja porukkaa tuli taas mukavasti. Karo ja pikku-tinttalan keikkupylly, Aada ja Beassi sekä Veera ja Cara olivat treenaamassa samoin tietysti minä ja Reino. Edistystä on tapahtunut, saatoin jättää Reinon paikalleen makuulle odottamaan kun rakensin sille pientä radan pätkää. Pari kertaa se livisti, mutta muuten pysyi hienosti paikalla ja ennen kaikkea tuli takaisin iloisesti kun pyysin. Palkkasin sitä naksulla aina kun se oli paikalla eikä haukkunut, alussa se nimittäin räksytti aivan järkyttävästi. Hetken päästä möykkääminen lakkasi joten positiivinen vahvistaminen selkeästi toimi, jes!

Teimme ihan helppoa pätkää, kaksi estettä suorassa linjassa ja siitä putkeen. Ensin palkkasin lelulla sen esteiden jälkeen ja tämän jälkeen siirsin palkkauksen putken päähän. Tässä se keskittyi erinomaisesti tehtävään eikä lähtenyt haahuilemaan muiden luo. Seuraavaksi mentiin keinulle ja vahvistettiin kontaktialueita naksulla, hyvin meni. Kepit taas eivät ole koskaan kuuluneet Reinon suosikkeihin ja niissä se rupesikin herpaantumaan ja karkasi muutaman kerran käskyn alta. Iloisesti kutsuen ja itse vähän matkaa juosten se laukkasi tulemaan takaisin. Tämän jälkeen otin vielä muutaman pätkän tottista, johon kuului mm. paikkamakuu, pieni pätkä seuruuta ja sivun harjoittelu käännöksissä. Paikkamakuussa Reino herpaantui täysin ja karkasi, mutta sain sen aika nopeasti takaisin kuulolle. Tämän jälkeen vein sen lepäämään autoon, liika oli taas selvästi liikaa, lyhyempiä pätkiä Laura!!

Treenailtiin vielä muiden koirien kanssa hetki ja sitten olikin aika kiiruhtaa kotiin, aikaa vierähti taas reilut puolitoista tuntia. Ilta menikin sitten kotona löhöillen ja sarjoja katsellen, siinäpä se. Ei minun elämään taida paljon muuta mahtua kuin hevostelut ja koiralut :)

Kisoissa

Kävimme viime torstaina Pellon treenien sijasta Rovaniemen Käyttökoirien järjestämissä epävirallisissa aksakisoissa ja seurakseni sain onneksi Kristan ja Auroran. Lähdin ajamaan hyvissä ajoin Kristan luo jossa vaihtaisimme autoa. Oli mukava nähdä taas ponia, se on viimeinkin kotiutunut ja kaiken lisäksi todettu tiineeksi viime ultrassa! Siellä se pikkuinen käppäili isojen poikien kanssa erittäin määrätietoisen näköisenä ja oli varsin tyytyväisen oloinen. Kristalla oli tosi hieno paikka, hevosilla oli hyvä tarha, mökin keittiön ikkunoista näkee suoraan hevoset ja olohuoneen ikkunoista avautuu upea näkymä järvelle. Ei olisi parempaa kotia poni voinut saada!

Poni kotona, kuva lainattu Kristalta :)

Vaihdettiin Reino Kristan autoon ja pakattiin kamppeet ja matka jatkui kohti Rovaniemeä hilpeissä tunnelmissa. Reino pyrki koko ajan Aukun syliin takapenkille ja roikkui selkänojan yli naamallaan ihan supersuloinen nallekarhun ilme joka vain paheni kun Aurora aukaisi karkkipussin. Kävimme hakemassa Kristalle uuden satulan, ihan mahtis länkkäri, nyt mullakin tuli polte kokeilla sitä maastossa, enpä ole ennen moisella kapistuksella mennytkään.

Olin hermostuksissani halunnut lähteä niin aikaisin että meillä oli ruhtinaallisesti aikaa ennen kisojen alkua, joten päätimme käydä vielä kirpputorilla tekemässä hieman löytöjä. Itselleni löysin aivan ihanan samettisen syysjakun ja Krista ja Aukku penkoivat innoissaan hevostavaroita joita oli poikkeuksellisen paljon. Miralle löytyi uusi riimu ja Antille fleece. Shoppailureissun jälkeen suunnistimme kisapaikalle ja jäimme odottelemaan rataan tutustumista. Möllirata osoittautui lapsellisen helpoksi, kunhan vain ohjasi oikealle esteelle, siinä kaikki. Reino oli taas hieman jännittyneen oloinen eikä sen oloa varmaan edesauttanut oma jännitykseni. Startissa se lähti mukaan tosi hyvin ja uskalsin olla jo varovaisen toiveikas että tämähän menee hyvin. Se kuitenkin harhautui jossain vaiheessa ja kävi oman lenkin nuuskimassa kentän reunoja, muuten meni ihan ok.

Ajattelin että toisella radalla se varmaan menisi jo paremmin, viime kisoissa se nimittäin paransi suoritusta joka ikinen kerta. Pah ja pyh, mokoma apina kävi vielä pidemmän lenkin riekkumassa omiaan ja ohjaajalla meinasi palaa jo hihat. Sain sen taas mukaani ja rata meni vaihtelevalla menestyksellä loppuun saakka. Päätin tehdä uhkayrityksen ja mennä vielä kolmosetkin, josko saisin sen paremmin hanskaan, mutta pyh. Sillä oli selvästi päivän mottona mamman kiusaaminen ja häpäiseminen, mikä oli sinänsä harmi, sillä kun se meni, se meni HYVIN! Mutta lisää reeniä vain, kyllä se siitä. Me lähetään taas sitten ensi kuussa katselemaan josko ne kentän reunat olis jo sen verran tuttuja että nuuskimisoperaation voisi jättää väliin. Toivottavasti myös Oulussa olisi kisoja, siellä oli minusta vielä jotenkin mukavampi käydä.

Ei se yhtään kaukaa ponnista!

Krista räpsi taas kaikki postauksen kuvat, on se hyvä! Etenkin kun on saanut meidän menon näyttämään suorastaan mallikelpoiselta!