Voihan mahdoton sentään! Meidän kirppu teki eilen ihan ekaa kertaa kokonaisen keinun! Tosi hienosti uskalsi ensimmäisen epäröinnin jälkeen ja paukautti laudan alas että kolina kävi :) Hieno ja nopea pysäytys ja sitten menoksi! Olipas hieno hetki, kova työ alkaa tuottaan tulosta. Jotta tämä hehkutus ei tähän loppuisi niin tekihän se pikkupirkko myös kepit kokonaan ilman ohjureita ja vieläpä neljä kertaa! Ohjasin molemmilta puolilta ja lähetin sen myös vähän vaikeammasta kulmasta ja hienosti se meni. Nyt se ei edes himmaillu loppua kohden vaikka lelu olikin näkyvillä vaan puksutti mennä vauhdilla koko sarjan. Oon vain niin superiloinen ja sain tosi hyvän mielen että jotakin on tehty oikein kun homma etenee. Aina välistä meinaan pelottaa että mokaan jotain ihan radikaalia, mutta ainakin toistaiseksi homma näyttäisi menevän niin kuin pitää.
Maanantaina kävimme Raunon treeneissä ja tehtävänä oli suhteellisen vaikea radan pätkä. Alku meni hyvin, se löysi hienosti vinot hypyt ja pysyi paikalla. Käytimme myös apu"häiritsijää" eli treenikaveri heilutteli lelua Lillanin selän takana jotta se ei keskittyisi niin vahvasti minuun kun jätän sen lähtöön. Sanottakoon että koirassa ei ollut mitään vikaa treeneissä, itse olin taas vain solmussa aivojen ja kropan kanssa mikä ei liene kenellekään yllätys. Pyöristin koko ajan liikaa linjaa lopussa ja koira meni enemmän kuin kerran hypystä ohi. Videolta kun katsoin niin teki mieli potkaista itseä, niin tolloja mokia oli. Yhtäkaikki, oli siellä hyviäkin juttuja ja ensi viikolla jatkuu!
Tiistaina käytiin taas Teresan tokossa ja tällä kertaa teimme pitkää seuruupätkää ja keskityimme eritoten hitaaseen käyntiin sekä juoksuun. Meni aivan asiallisesti, mutta kuten videoltakin näkee, pitää minun nyt keskittyä enemmän vasemman käännöksen valmisteluihin eikä jyrätä pientä kelpieparkaa :D Lisäksi teimme myös kaukot ja niissä Lillan pysyi jo kivasti maassa eikä itse tarjonnut sivulle nousua ennen käskyä. Lopuksi teimme vielä paikallaolon ja edelleen annoin Teresalle pikkutirpan hihnan, sillä nyt rivistössä oli muutaman viikon takainen hulinakaveri Elsa joten riskien minimointi oli ihan fiksu liike tässä vaiheessa. Hienosti typykkä pysyi eikä edes vilkuillut Elsaa joten tyytyväinen sai olla.
Kotona Lillan on ollut tulta ja tappuraa. Iltaisin se saa aina ihan hirveän hepulin ja vetää taloa ympäri ihan täyttä neliä ja välistä repii mukaan lehtiä ja nurmea. Viisi minuuttia saa katsella kun se suhahtaa sieltä täältä ohi ja nauttii siitä kuinka nopea hän onkaan :D Pyykkiavustan rooli sujuu häneltä myös erinomaisesti: joka ikininen kerta kun menen pyykkikoneelle, täytyy pienen kelpsuttimen olla mukana jutussa. Vaikeaa tässä on kun neiti haluaa repiä myös likaiset, vasta koneeseen menossa olevat vaatteet pois, on se ihan hassu!
Tällä viikolla käymme vielä huomenna lauantaina itsenäisesti treenaamassa ja sunnuntaina pidetään hyvin ansaittu vapaa ja retkeilypäivä!
Mitään maata mullistavaa ei ole koirarintamalla ehtinyt tapahtua, käytiin sunnuntaina omatoimitreenaamassa jälleen kerran. Keskityin taas keinuun, renkaaseen ja keppeihin ja saatin ihan kivaa edistymistä. Keinulla on jo selkeästi enemmän rohkeutta, nyt voin sanoa jo keinu-kiipee ja touch niin hyppää lähes puolesta välistä kyydille ja tulee hienosti alas.
Rengasta tehtiin taas tarjoamisen kautta ja nyt in saatu liitettyä siihen rrr-käsky. Otettiin sitä myös hieman vaikeammista kulmista ja tämäkin sujui ok.
Kepeiltä otettiin kaikki muut ohjurit pois paitsi alusta ja lopusta. Selkeästi vauhti hidastui, luonnollisestikin, ja ilme oli kovin keskittynyt :) Mutta hyvin meni, olen oikein tyytyväinen! A-este mentiin myös pari kertaa ja vauhti on oikein näpsäkkä, ei jää himmailemaan tyhjää.
Kiertoharkkaa tehtiin taas ilman rimoja ja etenkin lopussa se alkoi ymmärtämään että kappas, näin tämä pitikin tehdä :D On se mainio likka!
Pitää aina muistaa tulla saman tien päivittämään jotta treenipäiväkirja pysyy ajan tasalla. Toivon että tästä voisi olla apua jollekin toisellekin ja ennen kaikkea itse muistaa myöhemmin että miten minä sen ja sen asian oikein koulutinkaan. Muutenkin koen että tänne kirjoittaminen videoiden ohessa auttaa ihan älyttömästi analysoimaan treenejä. Itse olen myös seikkaillut paljon muiden blogeissa ja etenkin Tiia Hämäläisen treenilistalta olen poiminut paljon loistavia ideoita, lämmin suositus sille!
Keskiviikkona kävimme seurakaverini Riikan kanssa omalla hallillamme Laivakankaalla treenailemassa aksaa. Meillä oli Lillanin kanssa tarkoitus tehdä puomia niin että lähetetään se sille ensimmäistä kertaa esteen kautta. Mutkaputkesta lähetys puomille ja siitä edessä odottavalle lelulle. Nyt oli lelu näkyvillä, eli ei ollu muuta estettä edessä enkä huomannut että koira olisi sen vuoksi enää hidastanut vauhtia. Teimme myös keinun paukuttelua touchilla ja selkeästi se meni jo rohkeammin, nyt vain hurjasti toistoja ja harjoituskertoja niin kyllä se siitä rupeaa sujumaan.
Rengasta otettiin suosiolla tarjoamisen kautta viime kertaisen kaaoksen jälkeen. Laitoin sen ensin medikorkeuteen ja Lillan hoksasi aika nopsaan mitä siltä toivon. Naksuttelua ja kehuja niin pikkutypy tarjosi rengasta jo todella aktiivisesti. Nostin renkaan myös maksikorkeuteen mikä ei ehkä ollut kuitenkaan hyvä idea, sillä tarjoamisessa se ei saa vielä niin paljon vauhtia hyppyyn jolloin pompusta tulee korkea ja raskas. Jatkossa siis läheltä tehdyt harjoitukset tehdään matalalla renkaalla ja kun homma alkaa olla varma niin sitten nostetaan. Kepeistä jätettiin pois muistaakseni kolme ohjuria ja se ei mainittavasti vaikuttanut Lillanin suoritukseen. Se ei ihan niin lujaa mennyt kuin aikaisemmin, mutta tämä nyt sallittakoot kun homma on vielä kovin keskeneräinen.
Uudesta hallista Lillan ei ollut muuten moksiskaan, mutta isoista ikkunoista pimeällä näkyvä oma kuvajainen oli hieman creepy :D Sille piti vähän murista ja haukkua, mutta se unohtui hyvin äkkiä kun alettiin hommiin.
Tokossa ollaan tehty aika paljon seuruu-pätkää. Ilman käsiapua tehdään ihan vain muutaman askeleen pätkää jotta se ei lähde edistämään. Vahvistetaan nyt kunnolla lihasmuistiin oikea paikka ja yritetään malttaa vaikka vaikeaa se on! Liikkeestä maahanmeno on edelleen aivan hyvällä mallilla, luoksetulon pomppu alkaa jäädä pois ja paikalla olo onnistui myös eilen Aadan ja Beassin kanssa mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan nyt ei ole toistaiseksi ollut mitään isompia ongelmia, toivotaan että homma jatkuu samalla sykkeellä!
Viime viikon lopulla kävimme Lillanin kanssa perjantaina tokoharjoituksissa Aadan ja Minnan kanssa sekä lauantaina kentällä itsenäisesti aksaamassa. Lillan pysyi lähdössä todella mallikelpoisesti joka kerta ja teimme ihan pientä radan pätkää sekä keppilähestymisiä ja kepeiltä poistumista hypylle. Mietin ensin että onko putkelta kepeille syöttö meille vielä liian vaikea, mutta toisaalta, kokeilemallahan se selviää. Vaikka Lillan oli saanut hurjan vauhdin päälle putkelta, se kuunteli todella hienosti, kokosi ja sai käännettyä itsensä pujotteluun. Yhdellä kierroksella ajattelin vauhdin olevan liian hurja ja hieman suhahdin että se kokoaa jolloin se kääntyikin katsomaan että ai mitä? Turhaa siinä on mennä sihisemään kun neiti osaa ihan itse hoitaa homman :D Se ei myöskään kuumunut keppien jälkeen näkyvästä hypystä vaan malttoi suorittaa hyvin loppuun.
Maanantaina oli taas Raunon treenit, tosin koutsi ei päässyt työkiireiden vuoksi tällä kertaa paikalle. Tehtiin itsenäisesti keinu,- rengas,- ja keppiharkkaa. Keinua aloiteltiin niin että laitoin siivekkeen toiselle puolelle jotta keinun toinen pää jäi noin kymmenen sentin korkeuteen maasta. Tässä sitten haettiin touch-asentoa ja tassuilla paukuttelua. Hienosti se pikkupiika tästäkin suoriutui, vähän se on jännä kapistus tuo keinu mutta eiköhän se siitä rohkaistu! Rengas meni kyllä päin prinkkalaa. Tehtiin ensin avustajan kanssa että sitä pidetään ja se pääsee siitä hyppäämään. Jotenkin se vain räpisteli läpi silloin kun se hyppäsi, muuten se yritti mennä alta. Täytynee alkaa tässäkin rakentamaan homma paloista ja se helpottaakin kun olemme saaneet Arctic Agility Teamin hallin taas käyttöömme. Otettiin lisäksi yksi lähtöharjoitus joka meni kerralla nappiin sekä muutaman kerran kepit ohjureilla. Vielä se hieman himmailee loppua kohden kun se jää leluun kiinni, mutta pitää ruveta tässäkin laittamaan vain rohkeasti esteitä keppien ja lelun väliin niin kuin kontakteillakin.
Tiistaitokoilut napattiin taas Torkin vapaat viikkotreenipaikat-sivustolta ja tällä kertaa teimme paikalla olon taas ensimmäisenä. Viime kertaisesta viisastuneena Teresa otti Lillanin naruun kaiken varalta eikä neidillä ollut kyllä pienintäkään aikomusta nousta, hieno tyttö! Seuraavaksi teimme luoksetulon ja arvatkaas mitä? Lillan istua napotti paikalla kuin patsas, odotti hienosti ja tuli ihan täysillä luo, jes! Ei läsähtänyt maahan enää, huh! Lillan tahtoo vain tehdä melkoisen pompun sivulle tulossa, joten Minnan neuvoin voitaisiin tehdä nyt luoksetuloa pitkältä matkalta taakse palkattuna suoraan ilman sitä sivulle tuloa. Näin saadaan tehtyä vauhtitreeniä ja sitä että se jää istumaan. Lyhyemmältä matkalta alettaisiin vaatimaan sitä sivulle tuloa ilman pomppua ja pidennetään matkaa aina pikkuhiljaa kun se tulee sivulle oikein. Seuraavaksi tehtiin kaukot jotka menivät muuten mallikkaasti, mutta Lillan ennakoi todella vahvasti sivulle nousua kun palasin koiran luo. Sinänsä ei yllätys kun sivulla istumista on vahvistettu ihan hurjasti. Tosi kivat treenit taas, jäi hyvä fiilis ja sopivasti taas kotiläksyjä.
Reinon kanssa olemme tehneet nose-juttuja aina pari kertaa viikossa. Nyt pitäisi siirtyä ulos treenaamaan, sisätilat alkaa olla sille ihan liian helppoa kauraa ja mulla loppuu oikeasti piilopaikat :D
Edelleenkin on kyllä pakko sanoa kuinka ihana on katsoa kun se on niin tohkeissaan tästä, ihan eri juttu kun agility! Pitää nyt vain kytätä niitä hajutestejä ja syöksyä sellaiseen heti kun vain löydetään tarpeeksi lähellä oleva ja sitten voidaan mahdollisesti päästä kisaamisen makuun.
Toiset Raunon treenit takana ja hitsit miten kivasti meni! Teimme oikeastaan vain A-estettä ja siitä sitten muutaman hypyn pätkä. Tosi hienosti Lillan teki, vauhdilla haki esteen ja tuli lujaa alas asti. Hyvin se myös osasi lähteä kontaktin alastulosta seuraaville esteille ja Rauno opasti hyvin taas ohjaamaan kaukaa kun koira siihen kerran pystyy. Lillanhan vastasi ohjauksiin tosi kivasti ja treeneistä jäi tosi hyvä mieli, ne olivat lyhyet mutta tehokkaat. Sehän ei ole se määrä vaan laatu!
Tiistaina päästiin jälleen Teresan tokotreeneihin ja tällä kertaa sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Teimme seuruuta jossa erityisesti keskityttiin täyskäännöksiin. Sain hyviä vinkkejä siitä kuinka saan koiran käyttämään takaosaansa käännöksissä ja näitä myös kotiläksyiksi. Tämän lisäksi tein itsenäisesti hyppyharjoitusta ja ainoastaan yhden kerran Lillan laskeutui makuulle ja sen jälkeen sitten heti helpotettiin ja otettiin uudestaan jolloin virhettä ei enää päässyt syntymään.
Teresan opastuksella tehtiin myös liikkeestä maahanmeno johon pienen takkuilujakson jälkeen on löytynyt taas hyvä draivi. Tässäkin piti viikon ajan hieman helpottaa ja tehdä vain nopeita maahanmenoja ja nopeita palkkauksia niin johan alkoi lyyti taas kirjoittaa! Kapulan pito oli täysi kymppi josta saimme kiitosta. Lillan on niin säpäkkä ja reaktiivinen koira että Teresa ei olisi ihan heti olettanut sen osaavan noin hienosti rauhottua ja pitää kapulaa vakaana ja rauhassa. Niin se kuitenkin teki joten nyt ei saa mennä itse pilaamaan tätä liikettä jankkaamalla sitä turhaan. Kaikista paras fiilis jäi kuitenkin luoksetulosta jossa koira jäi hienosti istumaan ja pysyi vaikka menin täyden matkan päähän. Lisäksi se tuli kuin pieni tykki luokse, ei ollenkaan himmaillut eikä epäröinyt vaan paahtoi reippaasti sivulle, on se hieno!
Kotona ollaan tehty nyt edelleen asennonvaihtoja mutta keskitytty nyt eritoten siihen että Lillan osaa olla sivulla ihan rauhassa eikä koko ajan yritä tarjota maahanmenoa. Palkkaustiheys tulee olla sellainen että virhettä ei ehdi tapahtua ja vasta pikkuhiljaa vähentyä. Lisäksi ollaan tehty täyskäännöksiä oikein urakalla ja on hauska huomata kuinka se selkeästi huomaa koko ajan paremmin käyttää takaosaansa.
Ilmeesi kun kuulet että huomenna on eläinlääkäri :D
Eilen oli myös varsin jännittävät hetket käsillä, sillä meillä oli aika luustokuviin. Ajelimme Kristan kanssa aamulla Pelloon sillä Lillanin lisäksi myös Kristan sijoitusuros kuvattaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi pääsi Leo ja sieltä tulikin omistajia tyydyttävät tulokset. Kauhunsekaisin tuntein vein Lillanin seuraavaksi röntgeniin mutta kaikki huoli oli turhaa. Lonkat lähtivät kirkkaasti A:n arvoisina, kyynärät nollana ja selkä oli puhdasta priimaa. Olin aivan hurjan helpottunut, etenkin kun edellisellä viikolla tehdyssä silmä, sydän- ja polvitarkissakaan ei löytynyt mitään negatiivista. Huh, nyt täytyy toivoa että koira pysyy muuten terveenä.
Luustokuvien tärkeys korostui entisestään kun mittasimme Lillanin treeneissä. Se oli melko selkeästi pikkumaksi joten isojen hyppyjen kanssa ei huonolla luustolla kannata pelleillä. Tottakai odotamme vielä virallista mittausta, mutta nyt on hyvä henkisesti valmistautua isompiin luokkiin. Nyt olen kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen pikku-neitiin, se on täyttänyt kaikki minun odotukset ja suorastaan ylittänyt ne <3
Ihanaakin ihanampi loma on nyt takana ja on kerrankin ehtinyt viettää koirien kanssa aikaa oikein kunnolla. Rymy on päässyt pidemmille lenkeille ja Reino ja Lillan ovat köpsytelleet lenkeillä pääasiassa kaksistaan ja välistä Minnan poikien kanssa. Maanantaina meillä alkoi kauan odotetut Raunon treenit ja olipa aivan sikaihanaa treenata taas tutussa sakissa! Tehtiin pienen pientä radan pätkää jossa oli yllättävän paljon kuitenkin tekemistä ottaen huomioon että esteitä suoritettiin vain viisi :D Lähtöön saatiin Raunolta kullanarvoinen vinkki laittaa lelu hihnan kanssa samaan myttyyn ja tehdä siitä Lillanille vähän sellainen numero että katsos mikä täällä on. Sitten vain vapautettiin aina välistä takapalkalle esteiden sijaan ja tämä toimii toivottavasti myös jatkossa kisoissa. Jätetään leluhihna sinne taakse ja koira ei voi olla varma vapautetaanko se taakse vai radalle, kätevää!
Vaikea paikka oli saada Lillan hyppäämään pituuden jälkeisen esteen eikä menemään varsin kutsuvasti olevaan putkeen. Ensin treenikaveri seisoi putken suun edessä ja sen jälkeen pikkupiiku meni hienosti. Kun seuraavalla kierroksella ei ollutkaan blokkia edessä, toistui sama virhe kun eka kerralla. Ratkaisin tilanteen niin että hieman ennen hyppyä suhahdin hiljennys/kokoamiskäskyksi ja heti perään käsky hyppää. Tällä päästiin rikkomaan sen putkeen-lukittautuminen ja se kuunteli tosi hienosti! Tosi paljon pitää tehdä töitä ajoituksen kanssa, koira kun on nopea ja pirun herkkä sekä nopea myös reagoimaan joten paljon vaaditaan kyllä meikäläiseltä :D
Tiistaina käytiin Teresan tokotreeneissä ja voi luoja, Lilleri hajotti koko osaston paikallaolossa! Se on aina ollut tosi hienosti eikä ole koskaan mennyt härkkimään vieruskaveria mutta nyt tapahtui jotain aivan höpöhöpöä. Oma vika, olisi pitänyt ajatella että kun treenitilanne on huomattavasti vaikeampi, paljon vieraita koiria ja pitkä matka, olisi pitänyt helpottaa tehtävää. Vielä mitä, yli-itsevarma ohjaaja jättää koiran ja marssii vaaditun matkan päähän ja vielä pöljänä on koko sen ajan mitä vaaditaan, tai ainakin yritti olla. Loppuvaiheessa Lillan nimittäin kääntyi vienosti kurkkien sivulle ja ehdin vain ajatella että voi ei, niin oli kelpie jo täydessä vauhdissa. Se oli bongannut rivistöstä sellaisen ihanan nuoren labbisnartun joka kaikin mokomin lähti leikkiin mukaan ja niin ne kaksi sitten ryysäsivät pitkin hallia onnensa kukkuloilla. Virkamiesbordercollie-Sulo oli aivan pöyristynyt kun kakarat yrittivät saada senkin mukaan juoksuun ja saikin tiukalla ärähdyksellä labbiksen lopettamaan pöljäilyn. Valitettavasti Lillania ei paljon Sulon komentelut kiinnostaneet ja se sai vain lisää pökköä pesään. Meni tovi ennen kuin sain pienen pölvästin saalistettua ja häpeissäni pyytelin anteeksi niin oikealta kuin vasemmalta. Onneksi treeniryhmäläiset olivat ihan fine eikä minua ainakaan suorilta tuomittu :D Muuten treenit menivät ihan ok, vieläkin taisteltiin sen istumassa pysymisen kanssa mutta kaukot olivat kympin arvoiset. Olin saanut malttia äänensävyyni ja katse pysyi koko ajan hieman koiran yli, ei suoraan koiran silmissä.
Käytiin toiset Janin treenit ennen oman ryhmän tauolta paluuta, oli tosi vauhdikasta menoa!
Kotona ollaan treenattu tosi paljon sitä istumassa pysymistä ja se on sujunut oikein mallikkaasti, eli kyllä meillä toivoa vielä on ;) Kentällä ollaan tehty hieman myös aksaharkkoja ja viime lauantaina se oli aivan sairaan hieno! Se pysyi hienosti yli kymmenen metrin päässä eikä noussut kertaakaan! Itse rataharkka meni myös loistavasti, olin aivan älyttömän tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin. Keppejäkin tehtiin muutaman kerran, nyt ovat tikut jo ihan pystyssä mutta ohjurit ovat vielä paikallaan. Olen koko ajan pyrkinyt harjoittelemaan niitä niin että en jumiudu tiettyyn kohtaan/vauhtiin/puoleen ja rohkeasti lähettänyt sen kepeille vaikka ja mistä. Oli aika huikeaa nähdä kun lähetin sen keppien loppupäästä aloittamaan pujottelun ja sinne se meni ja teki puhtaat kepit! Wau mikä koira, en voisi parempaa toivoa!
Asennonvaihtotreenit ovat siinä pisteessä että olen voinut siirtyä jo koiran eteen pyytämään kaikki vaihdot. Huomasin että kun itse siirryin koiran sivulta eteen, Lillanilla tuli heti pieni eteenpyrkimys seisomaan noustessa. Ratkaisin tämän niin että laitoin puisen kapulan etujalkojen eteen ja tein vaihdot ensin sen kanssa. Seuraava etappi on sitten kapulan poishäivyttäminen, mutta en hoppuile sillä tämä pitää saada lihasmuistiin ja selkärankaan.
Pikkuhiljaa pitäisi saada oma kenttäkin tyhjennettyä talvivarastoon, lumi tulee hetkenä minä hyvänsä ja siirrytään kokonaan halliin treenailemaan. Nyt onkin viikottain Raunon treenit ja sen lisäksi käyn Laivakankaalla vetämässä mölliryhmää jonka ohessa voin sitten treenata Lillanin itsenäisesti. Pitkä, kylmä talvi taas edessä, hrr....
Treeni-intoa silti jokaiselle, muistakaa nauttia koirienne kanssa olemisesta ja tekemisestä, on ne meille niin upeita ystäviä <3
