Sairastuvalta päivää!

Meillä sairastetaan nyt oikein kunnolla :( Lillan alkoi ryystämään nenän kautta ilmaa viime lauantaina ja oletin tietysti heti että kyseessä on nenäpunkki. Onneksi asumme Ruotsin rajalla joten sain haettua Milbemax-lääkkeet samana päivänä ilman reseptiä ja säästin sievoisen summan. Kolmen koiran lääkitseminen ei nimittäin ihan halvaksi tule joten oli onni että Haaparannan apteekista löytyi lääkettä heti. Paitsi kävikin ilmi että kyseessä ei olekaan nenäsyyhyläinen vaan perhanan kennelyskä. Lillanin oireet muuttuivat nopeasti rajuksi köhimiseksi ja liman oksenteluksi. Reino sairastui viikko Lillanin jälkeen ja kauhulla odotan selviääkö ulkona asusteleva Rymy ilman oireita.

Jotta tämä ei tähän päättyisi, löysin Lillanin kuonosta silmän alapuolelta sormenpään kokoisen patin jonka kävin tutkituttamassa eläinlääkärissä. Paikallinen lääkäri totesi että se on ehkä järkevämpi kuvata ja koska pienellä paikkakunnalla ei tähän ole mahdollisuutta, varasin ajan uudelle klinikalle Valppaaseen Keminmaahan. Siellä eläinlääkäri totesi että patti ei vaikuta aluksi epäillyltä hammaspaiseelta ja kehotti odottamaan pari viikkoa. Nyt vaikuttaisi että patti on pienentynyt joten toivotaan että se katoaisi itsekseen. Jos näin ei käy, se joko poistetaan tai otetaan ohutneulanäyte. Onneksi tähän syssyyn tuli nyt myös juoksut, niin ne olisivat sitten ennen messaria alta pois. Toivotaan myös että koko poppoo ehtii parantua ennen lähtöä, muuten kyllä harmittaisi ihan älyttömästi!

Nyt tulikin sitten pakollinen pidempi lepojakso mikä ei sinänsä ole yhtään pahaksi. Olemme kuitenkin viime ajat treenanneet todella tiiviisti, joten tällainen pään tuuletus ja kropan lepo tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Nyt olemmekin tehneet suunnitelmia tulevalle ja tässä muutama mihin olemme ainakin aikoneet mennä:

Messari 2018

Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä messukeskukseen ja tehdä vuotuinen retki hyvällä porukalla. Koirat on ilmoitettu molemmille päiville, joten kivaa kehässä esiintymistä on siis tiedossa.

Tokokoulutus Pello/Jenni Ripatti

Pellossa järjestetään 26.12. tokokoulutus jonne ilmottauduimme. Tämä on sen verran lähellä ja kouluttaja vaikuttaa varsin pätevältä tyypiltä että ehdottomasti kannattaa mennä. Tätä odotan kyllä innolla!

Tokokoulutus Oulu/Emmi Lavikka

Pitkään ihailemani ohjaaja Emmi Lavikka tulee pitämään koulutuksen Ouluun jonne onneksi mahduttiin mukaan. Tosi hienoa päästä tapaamaan Emmi ja saamaan hyviä vinkkejä tulevaan.

Kajaani KV

13.1. on Kajaanissa taas totuttuun tapaan KV-näyttely jonne suunnittelin ilmoittautua. Se on kohtalaisen lähellä ja tykkään kuitenkin käydä näytelmissä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Tämä on kuitenkin vasta harkinta-asteella.

Tornion mittaustilaisuus

Ilmoitin Lillanin 26.1. Torniossa järjestettävään mittaukseen heti kun näin että sellainen järjestetään. Sattui kerrankin niin sopivasti että on noin lähellä ja neitikin on ehtinyt täyttää vaaditut 18 kuukautta.


Tässä olisi suunnitelmia tammikuun loppuun saakka, toivottavasti koirat pysyvät terveinä ja saisimme harrastaa ilman sairauksien tuomia hidasteita.

Hanna-Lenan valmennus

Viime tiistaina kävimme Lillanin kanssa Hanna-Lena Pelimannin (ent. Väätäjä) valmennuksessa sillä yksi meidän seuran jäsenistämme ei päässyt omalle vuorolleen. Ostin siis paikan ja huristelin illasta Laivakankaalle. Lillan olikin Hanna-Lenalle uusi tuttavuus ja tosi ihania kommentteja hän siitä antoi! Yritteliäs, hyvällä draivilla tekevä joka on silti kuuliainen <3 Harjoituksena oli kuvan mukainen rata jossa oli juuri sopivasti haastetta. Lähtöä jankattiin taas alkuun ja kun se onnistui, jatkettiin itse rataa lentävillä lähdöillä jotta ihan koko aika ei olisi mennyt pelkkään lähtöön.

Olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin pikkukelpu löysi viitosputken pään ja tosi hienosti otti kuutoshypyn ja putken. Kasihyppy joka tehtiin takaa, sujui myös hyvin ja tässä Hanna-Lena neuvoi lähettämään koira selkeästi kauempaa hypylle kun se kerran sen osaa. Näinhän se osasi ja sain loistavasti etumatkaa kun lähetin sen ysiputkelle ja juoksin persjätöllä kymppi-yksitoista välin. Kahdestoista hyppy oli osoittautunut monelle vaikeaksi sillä sinne oli yllättävän pitkä matka. Lillan kyllä irtosi hienosti mutta koska meikäläinen ei osannut pitää kättä matalana vaan huitaisin sen jonnekin sivulle, otti neiti hypyn takaa. Heti kun onnistuin tekemään koutsin neuvojen mukaan, eli katse sinne mistä ponnistetaan ja käsi matalana, otti Lillan hypyn oikealta puolelta. Tästä piti ohjata koira hypylle kolmetoista ja siitä taas putkeen. Kerran Lillan meni koko putken ohi kun en malttanut odottaa sen lukitsevan sitä, mutta seuraavalla kiekalla saatiin tilanne korjattua. Taas viidelletoista putkelle piti malttaa lähettää ja vasta sen jälkeen luukuttaa kohti kohti putkea kuusitoista.

Se mitä jäi mieleen oli juurikin nuo lähetykset, eli pitää olla tarkkana sen käden kanssa minne sen huitaisee :D Lisäksi se että pitää luottaa koiraan, esimerkiksi tuo ysi-kymppi-yksitoista-linja, ei tarvi jäädä varmistelemaan vaan liikkua ja antaa koiran hoitaa esteet!

Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa Hanskun valmennuksessa ja ensi viikolla mennään sitten uudestaan!

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin

Kovasti ollaan viime ajat treenattu ja ihan mukavasti ollaan myös edetty. Agilityn saralla keinu alkaa olla aika mukavalla tolalla, nyt se uskalletaan tulla jo suht lujaa, eikä pamaus aiheuta enää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kepeissä palattiin hieman taaksepäin, sillä Lillanin vauhti pääsi hieman hiipumaan ja se taas luultavasti johtui epävarmuudesta. Vinokepeillä siis hommia lisää niin hyvä tulee! Puomilla neiti yrittää ottaa oikeuden omiin tassuihinsa eikä oikein aina malttaisi pysähtyä, mutta tässäkin tiukka kuuri niin eiköhän se ala pysymään ruodussa. Ylösmenolla ollaan havaittu pientä ongelman poikasta, sillä se ei aina meinaa löytää etutassuille oikeaa kohtaa joten ollaan otettu targetti käyttöön. Kontakteista A on tällä hetkellä ainoa missä ei (vielä!) ole mitään probleemaa :)

Mulla ei ollu mitään muut kuin mahdollisuus

ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa

koval duunil asiat vain onnistuu.

Kokeillaan ja sit taas noustaan ja kaadutaan.

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.

Pussikin muistettiin viimein ottaa harjoitteluun mukaan. Se kun on edelleen estevalikoimassa ja viimeksi viikonloppuna kisoissa sellainen tuotti todella monelle koiralle päänvaivaa. Tästä viisastuneena otin kyseisen esteen harjoitusohjelmaan ja aika pian Lillan tajusi homman jujun. Aluksi avustaja piti hieman kangasta ylhäällä, mutta sen jälkeen ei ollut ainakaan ensimmäisellä treenikerralla ongelmia. Pitänee muistaa vain ottaa se usein mukaan että ei pääse unohtumaan.

Jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. 

Mus on voima, joten en voi vaimentaa, 

pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.

Rengas on ollut aika vahva ja jopa Torkin rengas sujui eilisissä Raunon treeneissä jo kohtalaisesti. Se oli radalla toinen este ja ihan ensin otettiin sitä muutaman kerran pelkästään ja hyvin meni. Kun se piti ottaa toisen esteen takaa, ei homma enää ollutkaan niin helppoa mutta loppuviimein saimme sen onnistumaan. Neidillä oli myös pieniä paikallaolo-vaikeuksia, pientä valumista se yritti, mutta tässä on pakko olla vain todella mustavalkoinen eikä sallia pienintäkään lipsumista. Kyllähän se joskus turhauttaa kun menee treeniaikaa "hukkaan" mutta taas toisaalta, nyt jos koskaan pitää tehdä koiralle homma selväksi. Jos se ei meinaa pysyä paikallaan, niin sitten me käytetään se treenikerta tämän asian harjoitteluun.

Teimme myös sivuttaissuunnassa irtoamista joka on kyllä todella tärkeä taito! Kohta, jossa olisin muutoin ollut auttamattomasti myöhässä sujui todella näpsäkästi kun pystyin irtoamaan sivulle ja lähettämään koiran silti eteen hypylle. Näin ollen olin jo valmiina siellä missä pitikin eikä tullut sellaista kiiresähellys-fiilistä. Vielä kun muistaisi laittaa ne omat kädet alas/lähelle omaa kroppaa kun haluan koiran lähelle, niin se olis aika bueno homma :)

Jatkossa treenilistalla on siis edelleen rengas, pussi ja myös muuri. Lillan on ehkä pari kertaa mennyt muuria keväällä, joten tämäkin tulee muistaa jatkossa. Keppejä tehdään edelleen vinokepeillä, mutta pitää muistaa että lähetän sen niille itsenäisesti eri kulmista ja irtoan itse joka sunnassa eikä se tarvi minua saattamaan. Puomilla tehdään targetin avulla ylösmenoa ja alastulossa ollaan tarkkana että se kuuntelee oikeasti sitä vapautussanaa eikä lähde omiaan sooloilemaan. Keinulla tehdään kuten tähänkin asti, eli nopeita paukutuksia niin että tuoli on toisen pään alla ja aina muutaman kerran kokonainen keinu. Pitää muistaa myös kyetä ohjaamaan eri esteille sivuttaissuunnassa kaukana koirasta, eli itsenäistä esteosaamista ja suullista käskyttämistä pitää harjoitella kovasti.

Antaa tulla, periks en tuu antamaan!