Kaaoksesta kärkisijoille

Huija mikä mahoton viikonvaihde taas takana! Lauantaina ajelin talkoilemaan meidän omiin kisoihimme ja vitsi että oli kivaa nähdä taitavien koirakoiden suorituksia jokseenkin vaikeilla radoilla. Tuomari Janne Karstunen oli suunnitellut kyllä sellaiset koetinkivet joilla karsittiin jyvät akanoista! Lillan oli myös mukana ja se oli ihan älyttömän terhakas ja innoissaan. Paljon nähtävää ja koettavaa niin olihan toinen ihan täpinöissään. Hyvin se kuitenkin joka kerta rauhoittui kun laitoin sen autoon omaan pesähäkkiinsä ja pihaustakaan ei sieltä koko päivän aikana kuulunut, aika hienoa!

Vähän jo väskättää

Sunnuntai meni sitten itse kilpaillessa. Olin ilmoittanut Reinon kolmosluokkaan ja onneksi päästiin starttailemaan heti aamusta. Vitsit että jännittikin, nämä olivat nimittäin vasta toiset ulkokisat Reireille tälle vuodelle ja kaikkihan tietävät että kun tästä tyypistä on kyse, mitä vain voi tapahtua.
Ensimmäiselle radalle lähdettiin keskittymättöminä ja sekavina ja Reiska oli sitä mieltä että oikeastaan alkuun kaikki muu oli paaaljon kiinnostavampaa kuin itse aksa. Kurkataan vähän ojanreunaa, käydään vähän tsekkailemassa ketä on tänään yleisössä ja silleen. Jossain vaiheessa se lähti hyvin mukaan mutta kappas, A toimi taas hyvänä laukaisualustana ja sitte mentiin! Pienen rallikierroksen jälkeen saimme tehtyä radan loppuun hylsyllä.

Nooh, toiselle radalla lähdettiin sitten "pikkasen" eri asenteella. Käskytin kuin pahinkin armeijan kenraali ja se toimi. Aluksi Reino otti yhden kiellon kun se meinasi taas vähän herpaantua, mutta hienosti kuitenkin lähti mukaan. Keinulla vähän kurkattiin olisiko sivustalla mitään mielenkiintoista mutta edelleen se keskittyi kuitenkin tekemiseen. Ennen keppejä se tuli putkelta ulos kuin kaistapää ja näin että nyt lähtee tassuista jos en tee jotain peliliikettä. Tein tietoisen törmäyksen josta tulikin vitonen mutta se hieman rauhoitti tyyppiä ja matka jatkui. Harmikseni söhläsin vielä hypyn ennen puomia mutta onneksi siitä ei tullut virhettä, aikaa vain tuhraantui. Loppuun asti vedettiin ja oltiin peräti neljänsiä! Eihän se nyt kaunista vielä ollut eikä varsinkaan kauniin kuulosta mutta väliäkö tuolla. Reino tarvii kunnon vääpelin käskyttämään ja se oikein syttyy siitä. En siis ole koiralle vihainen vaikka se siltä saattaa ehkä kuulostaa. Tältä radalta ei tullut kuin neljä tulosta kuudestatoista koirakosta joten saapi olla aivan tyytyväinen.

Viimeisellä radalla Reino oli jo vähän väsynyt mutta pienten mokien saatteleman pääsimme maaliin. Hylsy tuli mutta olin niin onnellinen tuosta edellisestä radasta ettei haitannut yhtään.

Kätkän koettelemukset alkoivat hyppyradan muodossa. Lähdin liikkeelle aivan hyvillä mielin ja Kätkäkin lähti mukaan kunnes... ilmeisesti se näki jotain yleisössä ja voi taivas, se käveli pahki esteen rimaan :D Se oli niin hölmistyneen näköinen että ei tosikaan! En tiedä ottiko se siitä vähän itseensä kun loppurata meni tosi tahmeasti ja hylsyllä tultiin maaliin. Toisella radalla sain papparaista vähän viriteltyä paremmin ja lähdettiin ihan eri vauhdilla liikkeelle. Harmikseni unohdin itse hetkeksi radan ja tuhlasin kallisarvoisia sekunteja sekä otin yhden kiellon töppäilyni takia. Onneksi loppurata sujui moitteettomasti ja tältä radalta tulikin sitten voitto! Tuloksia ei tullut kuin kaksi ja onneksi toinen sija meni seura- ja treenikaverilleni Sinille ja Jaskalle.

Viimeiselle radalle lähdin ihan hyvillä mielin vaikka se kävellessä tuntui kauhean vaikealta. Onnistuin kuitenkin kaikissa "pahoissa" paikoissa mutta pöhkönä ohjasin tosi huolimattomasti kepeille ja sieltä napsahti vitonen ja taas aika juoksi turhan lujaa. Joka tapauksessa oltiin kolmansia Sinin viedessä voiton ja palkintopodiumkolmikkomme oli ainoita jotka tekivät tulokset.

Viikonlopusta jäi hyvä mieli, eritoten Reinosta vaikka meno hetkittäin melko kaaottista olikin. Selvitin sen kanssa kuitenkin vaikeat paikat ja se osaa kunhan se vain keskittyy. Ja mukavinta tässä on se, että sen kanssa olen tehnyt ypöyksin töitä viimeisen vuoden eikä takapakkia ole tullut. Nyt vain uusia kisoja alle ja taistelufiiliksellä eteenpäin, kyllä niitä onnistumisia aina välistä tulee :)

Kuva 19.8.17 Pellon kisoista

Hän on täällä!

Nyt se on viimein tapahtunut, johan tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa jo pari vuotta! Tähän perheeseen muutti kolme viikkoa sitten uusi tulokas, australiankelpie Dracoulinnes Libra, tutummin Lillan. Avopuolisoni viimein näytettyä vihreää valoa olen aktiivisesti etsinyt itselleni uutta koiraa. Ensin tietysti piti pähkäillä mikä se rotu nyt sitten olisi ja loppujen lopuksi kelpie tuntui itsestään selvältä valinnalta. Kelpie ei ole liian iso, se on paimen ja sillä löytyy työmoottoria runsain mitoin. Karva on helppohoitoinen ja ulkonäkökin miellyttää kovasti. Niinpä laitoin monelle kasvattajalle kyselyä ja lopulta päädyin ruotsalaiseen kasvattajaan ja Lillan muutti meille Sundsvallista.

Todennäköisesti narttu jää mediksi tai menee ensi vuoden alusta voimaan astuviin pikkumakseihin, olettaen että se terveytensä puolesta voi agilityä harrastaa, sitä kun ei koskaan tiedä. Ainakin sillä on sukunsa puolesta mainiot edellytykset lajiin. Taustasta löytyy myös hienosti tokossa pärjänneitä yksilöitä joten sen puolesta toiveet saada monipuolinen harrastuskoira ovat korkealla.

Tässä muutaman viikon aikana olen oppinut huomaamaan että neiti on melkoisen sisukas, päättäväinen mutta haluaa silti miellyttää. Energiaa on valtavasti ja yksi tärkeimmistä opiskeltavista asioista onkin heti ollut rauhoittuminen. Aloitimme myös välittömästi käytännön että odottaa pitää ennen ruokaa ja ovien avaamista ja tämän se hoksasi aika lailla heti. Luoksetuloa vahvistan koko ajan, aina on jotain pientä taskun pohjalla, joko nami tai lelu ja metsässä olen piiloutunut hetkeksi jotta se oppii pitämään minua silmällä eikä toisin päin. Olen pitänyt sitä niin paljon mukana kaikkialla kun vain suinkin olen pystynyt mutta myös kotona yksin oloa on opeteltu. Se on myös huomannut että oma häkki on rauhoittumispaikka joten kisapaikoilla ja treeneissä se osaa jo hienosti odotella hiljaa kun olen muiden koirien kanssa kentällä.

Tähän mennessä tuttua kauraa on autot, uudet ihmiset, vieraat koirat (näihin se suhtautuu vielä liian innokkaasti, nyt on menossa harjoittelu että muita ei aina mennäkään moikkailemaan vaan mamma on kivempi juttu). Muiden koiriemme kanssa Lillan tulee hyvin toimeen. Reinolla meni hetki lämmetä, se kun ei ole kovin paljon pennuista piitannut mutta jo viikon jälkeen ne leikkivät ja touhusivat yhdessä. Kätkä on sellainen isällinen, ei niinkään leiki, mutta sietää pennun höpötyksiä hyväntahtoinen ilme naamallaan. Rymy on ehkä hieman liian innokas ja taannoisen Reinon höykyttämisen jälkeen en siihen oikein luota. Nätisti se pentua kuitenkin nuuskii ja ainakaan vielä se ei ole osoittanut minkäänlaisia agressiivisuuden merkkejä ja hyvä niin.

Laumadynamiikka on hieman hakenut paikkaansa, kissat ovat olleet hieman hämillään ja mustasukkaisia ja Reinokin joutui kasvamaan aikuiseksi aika lailla yhdessä yössä. Kätkä on myös osoittanut selkeästi olevansa hieman loukkaantunut sillä kahdet treenit ja yhdet kisat menivät aivan pipariksi pennun tulon jälkeen. Onneksi viime tiistaina se meni jo hyvin, jaksoi keskittyä ja vauhtiakin löytyi. Treeneissä pentu on tietysti mukana ja harjoittelee vain sietämään erilaisia häiriötekijöitä, leikkimään ja hömpöttelemään irti ja se nauttii elämästään täysin rinnoin.

Tähän asti elo pennun kanssa on ollut mahtavaa vaikkakin raskasta. Itse pentu ei niinkään ole se rasittavin tekijä vaan kaiken ajan käyttö ja koirien hoidon suunnittelu. Tällä hetkellä Lillan on liian pieni isojen poikien kanssa ulkoiluun ja muutenkin tahdon että se oppii ensin liikkumaan minun kanssa. Ei sitten malliopi kaikkea pöljää isommilta :) Vaikka arki onkin nyt ollut hieman raskaampaa, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Mahtavaa tulla kotiin, käydä pitkä lenkki poikien kanssa ja sitten painua metsäpoluille Lillanin kanssa haistelemaan syksyn tuulia!