Kaikkea kohellusta

Plääh, apua! On tapahtunut niiin paljon mutta silti tuntuu että en osaa alkaa kirjoittaa mitään?! Jos nyt kuitenkin aloitetaan vaikka meidän omasta "pienestä" päivänsäteestämme Reinosta, niin poika on ainakin kasvanut ja kehittynyt hurjasti! Eka hammaskin lähti viikko sitten leikin tiimellyksessä ja molemmat korvat ovat nousseet pystyyn, jippijei!

Koulutus on sujunut ihan hyvään malliin, kontaktiharjoitukset on nyt pääosassa mutta aina silloin tällöin treenataan sivua ja muita liikkeitä pikkuhiljaa. Maanantaina käytiin taas tokon peruskurssilla Humun ja Nemon kanssa, mutta kuten sen nyt arvaa että kun Karo ja Laura on liikenteessä, mikään ei voi sujua kunnolla: meiltä loppui diesel kesken matkan, uskomatonta mutta totta! Perhana, meidän bensapassatilla kestää ajaa vielä sata kilsaa samalla määrällä kuin tuolla niin paskat, välille jäätiin. Onneksi Joni ja appiukko pelastivat meidät ja pääsimme jatkamaan matkaa ja ehdimme jopa tunnille ajoissa. Humu oli ihana, se osasi niin hienosti käyttäytyä ja ohjaajakin kehui sitä. Sanoi jopa että teistä ainakin näkee että olette treenanneet :) En hennonnut paljastaa että edellisellä viikolla ei oltu treenattu muuten kertakaan, tittidittidii....

Lirikaa olen treenaillut kohtalaisen hyvin, jotenkin on vain motivaatio kateissa ja ei huvita lähteä ratsastamaan. Kuitenkin kun selkään asti olen päässyt niin aina on hauskaa ollut ja Lirppa on liikkunut oikein kivasti. Ponin perhana taas on keksinyt ruveta karkaamaan aidasta kun sähkö ei kierrä millään ja olemme joutuneet tekemään mielettömän rakennelman että se ei uskalla tulla sieltä. Se pirulainen tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä, nähtiin nimittäin ikkunasta kun se kierteli ja kaarteli, pysähtyi ja katsoi ikkunaan ja suikaisi aidan läpi. Kun tulin portaille ja ehdin ottaa ehkä
kaksi askelta kohti sitä, se pujahti supernopeasti takaisin aitaukseen, mokoma kakkiainen.

Sain muuten ihan huipputunnustuksen Oonan blogissa (http://oonapalokangas.blogspot.fi/), kiiiiiitos!!

 

 

1.Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2.Valitse viisi blogia, joila on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3.Toivo, että ihmiset keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Liebster-tunnustuksen saavat:

 

1.http://elamaajaunelmaa.blogspot.fi/

 

2. http://tolttiajapukkilaukkaa.blogspot.fi/

 

3. http://jennaee.blogspot.fi/

 

4.http://lifewithbella-essi.blogspot.fi/

 

5. http://lakkapaanoora.blogspot.fi/

 

 

 

 

 

Reinoa kerrakseen

Nyt on mennyt muutama päivä viime postauksesta ja täällä on kaikki mallillaan. Reino kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia ja on harvinaisen selväpäinen ja rohkea pentu. Nyt se osaa jo mennä taluttimessa vetämättä, aina kun hihna kiristyy olemme pysähtyneet ja odotan että se itse ottaa pari askelta taaksepäin jotta hihna löystyisi. Tietysti vielä innostuessaan jostakin se tahtoo unohtaa kävellä rauhallisesti mutta tässäkin on vain tärkeää että en itse hermostu ja pysyn johdonmukaisena ohjaajana eli toistamme tuttua kaavaa aina, ei poikkeuksia. Vasemman reunankin se on sisäistänyt hyvin, ei tarvitse enää kovin usein pyytää sitä sinne. Istuminen on myös nyt melko varmalla pohjalla, peppu menee kenttään ilman käsimerkkiä ja lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt olemmekin siirtyneet pikkuhiljaa opettelemaan sivua, nythän ei tarvitse enää opettaa kuin sivulle liike, sillä istumisenhan se jo osaa.

 Ruokinnan yhteydessä sen on osattava pyytää ruoka katsomalla silmiin, tämä on hyvä ensimmäinen kontaktiharjoitus. Samalla tavalla sen tulee pyytää ovella ulos ja sisään mennessä. Onneksi poika on tosi ahne, sen ruuanhankinta viettiä on helppo hyödyntää, samoin saalistusviettiä olemme herätelleet runsaalla leluilla leikkimisellä. Piippaava hiiri on ruuan ohella paras palkinto, hyvänä harjoituksena leikin lomassa olen käyttänyt sitä, että nappaan hiiren ja pyydän istumaan ja sillä sekunnilla kun se suorittaa liikkeen, leikki jatkuu heti runsaiden kehujen kanssa.

 

 

Eilen lenkillä pelkäsin kyllä mokanneeni ensimmäisen ohitusharjoituksen. Kävelimme pyörätien reunaa ja matkan varrella oli koiran häkki jossa oli tuttaviemme karhukoirauros. Reino kuuli haukkua ja tietysti innostui ja minä tollo sitten pysähdyin kun hihna kiristyi. No eihän se siitä mihinkään peruuttanut, vaan ehti ottaa kontaktin vieraaseen koiraan joka selvästi haastoi sitä. Eihän siinä enää mitkään herkut ja kontaktinottoyritykset auttaneet, menimme ohi vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi Reino hieman haukkui, mutta kun napakasti sitä kielsin, se onneksi lopetti sen. Kun se loppumetrit meni kohtalaiseti, käännyimme ja ohitimme koiran uudelleen. Reino pyrki häkin reunalle jonne en tietenkään sitä päästänyt ja ohi mentiin. Vielä kerran ohi ja tämä meni jo hieman paremmin, täytyy ilmeisesti heti pyytää tuttuja koirineen yhteisiin treeneihin ettei tästä muodostu ongelmaa.

Huomaa piippaava sininen hiiri taustalla :)

Hevosiin poika on tottunut jo hienosti, se ei ole niistä oikeastaan enää lainkaan kiinnostunut ja onneksi (ainakin vielä!) osaa niitä varoa. Lirika ja poni ovat saaneet nyt olla maanantain ja tiistain tarhailemassa pitkän päivän, sillä ilma on ollut todella lauha. Poni oli toissapäivänä tosin päättänyt laajentaa omaa reviiriään ja Joni oli löytänyt sen ihan tyyneesti rouskuttelemassa heiniä aidan toisella puolen! Nyt puhdistimme aitalankoja lumensta jotta sähkö kulkisi niissä paremmin ja aina vielä se on pysynyt oikealla puolella.

Tänään on onneksi vapaapäivä, olen ollut aivan älyttömän väsynyt. On ihan superihanaa touhuta noiden eläinten kanssa, mutta nyt on ollut aikatalutut niin tiukalla että se rupeaa näkymään mustina silmänalusina. Eilen nukahdin melkein saunaan ja yö meni niin raskaasti nukkuen että ei tosikaan. Onneksi Joni hoiti Reinon iltapissatukset että sain nukkua rauhassa. Nyt olen aamulla ruokkinut koko lauman, kissat saivat oman sapuskansa ja Reino jauhelihaa raa`an kananmunan kera, kyllä maittoi! Ehkäpä tässä heräilisi pikkuhiljaa kahden kahvikupillisen jälkeen, lähdemme Jonin ja Reiskan kanssa hakemaan heiniä Arpelasta tunnin kuluttua. Illalla pitäisi mennä uimaan, ihanaa, viimeksi käytiin joskus viime viikolla! Mutta nyt täytyy mennä, jatketaan myöhemmin!

Väsynyt mutta onnellinen

Aamulla jo kirjoittelinkin, mutta kun kerran tekstiä tulee niin mikäs siinä, kirjoitetaan pois! Työpäivä meni aivan hyvin, mitä nyt odotin innolla että pääsen pentua hoitamaan. Kotiin ajeltuani söin välipalaa ja Reinoa hetken hellittyäni vaihdoin tallikamppeet niskaan ja lähdin hakemaan hevoset sisälle. Harjasin Lirikan oikein huolella ja lähdimme uhmaamaan Huitaperin vaaran lumihankia. Siellä oli lunta todella reilusti, mutta Lirikasta ei silti huomannut liiemmin väsymisen merkkejä. Kotiin päin tultaessa se innostui toden teolla ja yhtäkkiä tunsin kuinka sen etupää keveni ja nyt todellakin mentiin ylämäkeen! Ikinä sen kanssa ei ole noin selvästi huomannut kun se tosissaan siirtää painonsa takaosalle ja moottori työskentelee täydellä teholla, hieno tunne! Ehkäpä me olemme molemmet oppineet jotain ja ainakin hevosen kunto on kohonnut hurjasti, se ei edes hionnut vaikka lenkki oli rankka.

Hoidettuani hevosen karsinaan hain Reinon ja Jonin ja lähdimme tyhjentämään lantalaa. Reino odotti autossa hienosti ja tämän jälkeen kävin vielä sen kanssa kaupassa. Lukitsin auton ovet visusti ettei kukaan pääsee ryöväämään minun pientä rakkauspakkausta. Välimainintana on pakko ihmetellä kuinka ihmiset uskaltavat jättää koiria kaupan eteen ja lukitsemattomiin autoihin, niitähän varastetaan ihan jatkuvasti!

Kun kauppakamppeet kotiin tultuamme oli saatu sisälle, olikin aika siivota auto koiran oksennuksesta, liian pitkä autoilu taisi olla Reinolle hieman liikaa. Tämän jälkeen menin vielä tekemään iltatallin, siivosin karsinat ja ruokin tammat. Nyt olisikin jäljellä vielä pojan iltapissatus, sauna ja sitten nukkumaan, aamulla on nimittäin seitsemäksi töihin, hui! Kamalan paljon noissa otuksissa tuppaa olemaan hommaa, mutta yhtä kaikki, parempaa elämäntapaa minun on vaikea kuvitella!

Eläinihminen jo pienenä tyttönä!

Uusi tulokas

Perjantaiaamuna saimme soiton Jonin isältä: nyt olisi tarjolla koiranpentu joka joutuisi muutoin lopetettavaksi. Tiedän, maailma on samanlaisia tapauksia puolillaan, mutta olimme jo pidemmän aikaa ehtineet miettiä metsästysrotuista koiraa josta saisimme Jonille kaverin hirvimetsälle.  Tämä pentu oli kuulemma karhukoiran ja pystykorvan sekoitus ja iältään kaksi- tai kolmekuukautinen. Päätimme lähes siltä istumalta että pentu saa meiltä kodin.

Itse jouduin päiväksi töihin ja Joni lähti saman tien ostamaan koppitarvikkeita. Kävin ruokatauolla ostamassa pentupannan, ruoka- ja juomakupin sekä nahkahihnan sekä ruokaa. Olin kuin tulisilla hiilillä koko päivän ja kun viimein pääsin kotiin, Joni ja pentu olivat minua portailla vastassa. Herran jestas se koira oli iso! Ja aivan mahdottoman suloinen! Ilta meni nimeä keksiessä ja lopuksi päätimme että pennusta tulee Reino, oikein supisuomalainen nimi oli mielestämme hyvä. Reino ei pissanut kertaakaan sisälle ja söi hyvällä ruokahalulla koiranmakkaraa ja tuli kohtalaisen hyvin toimeen myös kissaneitien kanssa. Kahdesti se sai käpälästä kun ei tajunnut lopettaa nuuskimista ja kissa päätti että nyt riittää. Yön se nukkui meidän välissämme vuodesohvalla olohuoneessa ja kerran yön aikana se kävi pihalla tarpeillaan.

Aamulla oli todella haikea mieli jättää se kotiin, mutta tiesin sen olevan hyvissä käsissä. Töissä keräsin uuden pussillisen sille tarpeellista tavaraa, mukaan tarttui possulelu joka röhkii, koiranshampoo (se oli ollut hävyttömän likaisissa oloissa ressukka), heijastinliivi sekä harja. Töistä tullessani lähdimme Reinon kanssa ensimmäiselle remmilenkille pyörätielle. Tavoitteena oli opettaa se kulkemaan tien vasenta reunaa ja vetämättä. Lenkki oli lyhyt, sillä pentu ei tietysti jaksa vielä pitkää matkaa ja keskittymiskyky ei ole huippuluokkaa. Kävimme myös ajelemassa autolla josta se piti, istui ja köllötteli täysin tyytyväisenä. Nyt se osaa jo aika hyvin istua käskystä ja ottaa mielellään kontaktia. Pesustakin se piti, raukkaparka istui täysin tyyneenä suihkun lattialla ja latki vettä :)

Tänään kävimme tutustumassa mummolaan ja meidän muihin koiriimme. Hienosti osasivat kaikki olla ja pentu oli niin iloinen kuin olla voi!

Nyt täytyy kuitenkin alkaa aamukahville ja valmistautumaan työpäivään, mutta jatketaan juttua huomenna!