Meidän päivä

Meille ei arkeen kuulu sen ihmeellisempää, mutta koska ihan tällaisia kuulumispostauksiakin on toivottu niin kirjoitellaan ihan arkihöpinääkin taas vaihteeksi. Päivät kuluvat tietysti töiden merkissä ja heti illalla kotiin tullessa lähden ensimmäisenä koirien kanssa liikenteeseen. Rymy on ihana, se tietää heti kun auto tulee pihaan että jes, kohta me lähdetään jonnekin ja häntä heiluu niin maan vimmatusti ja pari haukkuakin pitää päästää. Reino kurkkii ikkunasta ja häntä heiluu, ja sisälle päästyäni se tulee korvat luimussa peppu keikkuen luokse, joskus hieman matalaa urinaa pitäen kaivaten rutistuksia, pusuja ja rapsutuksia. Tämän operaation jälkeen yritän päästä vaihtamaan vaatteet mikä ei ole niin helppo tehtävä kuin luulisi, sillä eräs nimeltämainitsematon karhukoira kävelee jatkuvasti edellä, perässä, sivulla ja tekee kaikin tavoin selväksi että häntä ei missään nimessä saa unohtaa!

Viimein kun ulkoiluvarusteet on saatu vaihdettua lähdemme hakemaan herra jämtlanninpystykorvaa häkistä. Toivoa sopii ettei ole rapakeli, sillä tämä metrisiä loikkia paikallaan hyppivä mörssäri saa aikaan melkoisen kurasateen! Molemmat pojat menevät kiltisti (lue: kauhealla tohinalla ja sähläyksellä) autoon ja ajelemme kohti aidattua kenttää. Siellä pojat pääsevät revittelemään ja leikkimään kymmenisen minuuttia. Mikäs sen hauskempaa kuin jahdata lumipalloja, taistella ja piehtaroida puhtaassa lumessa? Kun molemmat näyttävät kaikkensa antaneilta, lähdetään käymään vielä hihnalenkillä. Rymyllä on kauhea kiire, täytyy ehtiä merkkaamaan kaikki paikat ennen Reinoa ja voi hyvänen aika jos Reiska erehtyy kävelemään sen ohi! Silloin pitää laittaa turbovaihde silmään ja kiihdyttää ohi. Välistä pitää muistuttaa hihnakävelyn säännöistä, mutta kaiken kaikkiaan lenkki sujuu hyvin kun pahimmat rallitteluvimmat on jo saatu purettua kentälle.

Autolle palattuamme käyn vielä anoppilassa johon Reino pääsee sisälle mukaan, herra sotanorsu jää autoon sillä talossa on jo ennestään iso saksalaisneitokainen Kira ja kolme isoa leikkisää koiraa voi olla anoppi-paralle liikaa! Reino saa hetken leikkiä Kiran kanssa ja lähdemme sitten kotia kohti. Rymy menee omaan häkkiinsä ja Reino tulee sisälle. Koko loppuillan Reino pitää minua hyvin tarkasti silmällä, jos vaikka lasagnevuoasta tipahtaisi herkkullinen välipala mutta paremman puutteessa käsistä lipsahtanut tuorekurkku kelpaa vallan mainiosti. Viimein on poikien iltaruuan aika, Reinon mielestä on ollut täysin turhaa käpsytellä perässä pesemässä pyykkiä, siivoamassa keittiötä, miksi sitä ruokaa ei heti voinut tarjota? Yhtäkaikki, kieltään lipoen se menee kupille ja ruoka menee parempiin suihin. Rymy tietää jo oven avattuani mikä on homman nimi ja aloittaa villin intiaanitanssin omassa tähystystornissaan, ruokaa JIPPII!

Illalla käydään Reinon kanssa vielä iltapissat ja samalla käyn kurkkaamassa että Rymyllä on kaikki kunnossa. Hetken huhuiltuani se kurkistaa unisena kopistaan, ihanan lämmin ja hyvältä tuoksuva pieni poika, rakastan <3 Hetken sitä helliteltyäni kutsun Reinon takaisin ja Rymyn mennessä koppiin unille lähden Reppanan kanssa sisälle. Jälleen kerran päivä pulkassa ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Kuvahaaste

Sain Kristalta tällaisen varsin kivan haasteen. Sen saa toteuttaa kuvien muodossa, joten se on helppo ja näppärä homma :)

  Ohjeet:

→ Valitse neljä kuvaa jotka kuvaavat parhaiten sanoja:
Luottamus, Onnistuminen, Epäonnistuminen ja Todellisuus.

→ Näiden kuvien jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä sitä parhaiten kuvaava sana

→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joiden kirjoittajalla on oma koira

Luottamus

Onnistuminen

Epäonnistuminen

Todellisuus

Tosissaan!

Mukaan haastetaan tällä kertaa Suden huuto-blogin Sanna-Kaisa,  Aussome Moments-blogin Mari, Beassin seikkalu-blogin  Aada, Työkoiran elämää-blogin kirjoittaja sekä  Bortsuilua-blogin Minna!

Halloween ja treenihöpötystä

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ihan vain kuulumispostauksen, viimeiset tekstit ovat painottuneet niin vahvasti pelkkiin kisoihin. Koirien kanssa ei olla tehty mitään ihmeempiä, lähinnä nautittu elämästä, lenkkeilty, treenailtu ja leikitty toisten kanssa, lähinnä Kiran-neitonen on toiminut poikien riehumiskaverina. Se on tarpeeksi iso, vahva, raisu ja nopea näille sotanorsuille (etenkin Rymylle!) niin vahingon riski on minimoitu. Ainahan niitä haavereita voi sattua, mutta jos kaikkea rupeaa varomaan on sama laittaa koko koira pumpuliin ja se jos mikä olisi nelijalkaisesta kaveristamme tylsää vai kuinka?

Treenit on mennyt oikein mukavasti niin Kätkän kuin Reinonkin kanssa. Meidän valmentajamme Ari pääsi Top-team-joukkoon ja on nyt ainakin ensimmäisen leirinsä jälkeen saanut vieläkin lisää uutta puhtia myös meidän treenaamiseemme. Syksyllä meille tehtiin hieman ryhmämuutoksia ja nyt meidän ryhmässämme ei ole muita kuin kisaavia koirakoita. Sinänsä ihan fiksua, sillä nyt kun jokainen on ainakin suurin piirtein samalla tasolla on treenarillakin helpompi suunnitella harjoitukset mahdollisimman tarkoituksen mukaisiksi.

Kätkä on päässyt nyt treeneihin joka viikko säännöllisesti mikä on selkeästi edistänyt meidän yhteistyötä. Pikkuhiljaa alan päästä kiinni sen sielunelämään, osaan rauhoittaa sen oikealla hetkellä kun tuntuu että kuppi menee nurin ja se lukee minua paljon paremmin kuin aikaisemmin. Koen että uskallan myös rohkeammin heittäytyä tehtäviin sen kanssa enkä arastele tai varmistele samalla lailla kuin aikasemmin. Eihän se aina hoksaa mitä siltä pyydän, mutta sitten hieman helpotetaan tehtävää ja kokeillaan uudelleen. Sellainen hyvä mieli ja flow-tunne on ollut jo parina viime viikkona vaikka toki mukaan on mahtunut niitä turhautumisen hetkiäkin. Minun täytyy vain luottaa että Ari tietää mitä tekee ja saa taottua tähänkin tyhjäpäähän vähän järkeä aina aika ajoin :)

Reinossa ei ole ollut moitteen sijaa. Oikeasti, en ihan totta keksi mitään negatiivista sen treenikäyttäytymisestä. Motivaatio on ollut valtava, tekemisen riemu näkyy koko koiran olemuksesta ja se välittyy myös minuun ja taas toisinpäin, positiivinen kehä siis, jes! Etenkin takaakierrot ollaan saatu hienosti kuntoon, samoin kepeille itsenäisesti haku. Viimeksi tänään kokeilin hypyn kautta kepeille lähettämistä niin että jäin itse taakse niin eikös se peijakas löytänyt oikean välin joka ikinen kerta ja teki myös tosi nopeat ja rytmikkäät kepit. Tykkään kyllä tuosta koirasta päivä päivältä enemmän <3 Ja niin kuin olen ennenkin sanonut, taidetaan molemmat olla sen verran häiriintyneitä sieluja että sovimme toisillemme täydellisesti!

Rymmeli on myös yllättänyt minut monesti ja nimenomaan positiivisesti. Eräänkin kerran kentällä otin sen viralliseksi radan rakennuksen valvojaksi ajatellen että siinä juoskoot minkä ehtii sillä välin kun laitan Mian kans radan kuntoon. No ei se mitään juossut, koko ajan vain yritti kysyä että mikä este mamma otetaan :) No pakkohan se oli pojan kanssa aksata kuin noin kovasti kerran vaati ja hienosti meni. Hyvän mielen hömpsäilykoira, se on Rymy. Suuri sydän yhdistettynä maailman ystävällisimpään luonteeseen, tyypillinen jämpti <3

Halloweenkin on takana ja sitä juhlittiin meillä ensimmäistä kertaa. Tilasin kunnon halloween-koristelutkin jotka eivät valitettavasti minun kännykän kuvissa näytä miltään, mutta hienot ne oli livenä! Hyvät sapuskat, booli ja mahtavat vieraat tekivät illasta kyllä ikimuistoisen. Paikallisessakin piipahdettiin illan päätteeksi ja viimein kolmen maissa väsyneet juhlijat painuivat pehkuihin.

Tällaista täällä näin pikapäivityksen merkeissä, mutta eiköhän huomenna ole taas asiaa kun treenit on takana, saa nähdä mitä valkku on meidän pään menoksi tällä kertaa keksinyt!