Sairastuvalta päivää!

Meillä sairastetaan nyt oikein kunnolla :( Lillan alkoi ryystämään nenän kautta ilmaa viime lauantaina ja oletin tietysti heti että kyseessä on nenäpunkki. Onneksi asumme Ruotsin rajalla joten sain haettua Milbemax-lääkkeet samana päivänä ilman reseptiä ja säästin sievoisen summan. Kolmen koiran lääkitseminen ei nimittäin ihan halvaksi tule joten oli onni että Haaparannan apteekista löytyi lääkettä heti. Paitsi kävikin ilmi että kyseessä ei olekaan nenäsyyhyläinen vaan perhanan kennelyskä. Lillanin oireet muuttuivat nopeasti rajuksi köhimiseksi ja liman oksenteluksi. Reino sairastui viikko Lillanin jälkeen ja kauhulla odotan selviääkö ulkona asusteleva Rymy ilman oireita.

Jotta tämä ei tähän päättyisi, löysin Lillanin kuonosta silmän alapuolelta sormenpään kokoisen patin jonka kävin tutkituttamassa eläinlääkärissä. Paikallinen lääkäri totesi että se on ehkä järkevämpi kuvata ja koska pienellä paikkakunnalla ei tähän ole mahdollisuutta, varasin ajan uudelle klinikalle Valppaaseen Keminmaahan. Siellä eläinlääkäri totesi että patti ei vaikuta aluksi epäillyltä hammaspaiseelta ja kehotti odottamaan pari viikkoa. Nyt vaikuttaisi että patti on pienentynyt joten toivotaan että se katoaisi itsekseen. Jos näin ei käy, se joko poistetaan tai otetaan ohutneulanäyte. Onneksi tähän syssyyn tuli nyt myös juoksut, niin ne olisivat sitten ennen messaria alta pois. Toivotaan myös että koko poppoo ehtii parantua ennen lähtöä, muuten kyllä harmittaisi ihan älyttömästi!

Nyt tulikin sitten pakollinen pidempi lepojakso mikä ei sinänsä ole yhtään pahaksi. Olemme kuitenkin viime ajat treenanneet todella tiiviisti, joten tällainen pään tuuletus ja kropan lepo tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Nyt olemmekin tehneet suunnitelmia tulevalle ja tässä muutama mihin olemme ainakin aikoneet mennä:

Messari 2018

Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä messukeskukseen ja tehdä vuotuinen retki hyvällä porukalla. Koirat on ilmoitettu molemmille päiville, joten kivaa kehässä esiintymistä on siis tiedossa.

Tokokoulutus Pello/Jenni Ripatti

Pellossa järjestetään 26.12. tokokoulutus jonne ilmottauduimme. Tämä on sen verran lähellä ja kouluttaja vaikuttaa varsin pätevältä tyypiltä että ehdottomasti kannattaa mennä. Tätä odotan kyllä innolla!

Tokokoulutus Oulu/Emmi Lavikka

Pitkään ihailemani ohjaaja Emmi Lavikka tulee pitämään koulutuksen Ouluun jonne onneksi mahduttiin mukaan. Tosi hienoa päästä tapaamaan Emmi ja saamaan hyviä vinkkejä tulevaan.

Kajaani KV

13.1. on Kajaanissa taas totuttuun tapaan KV-näyttely jonne suunnittelin ilmoittautua. Se on kohtalaisen lähellä ja tykkään kuitenkin käydä näytelmissä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Tämä on kuitenkin vasta harkinta-asteella.

Tornion mittaustilaisuus

Ilmoitin Lillanin 26.1. Torniossa järjestettävään mittaukseen heti kun näin että sellainen järjestetään. Sattui kerrankin niin sopivasti että on noin lähellä ja neitikin on ehtinyt täyttää vaaditut 18 kuukautta.


Tässä olisi suunnitelmia tammikuun loppuun saakka, toivottavasti koirat pysyvät terveinä ja saisimme harrastaa ilman sairauksien tuomia hidasteita.

Hanna-Lenan valmennus

Viime tiistaina kävimme Lillanin kanssa Hanna-Lena Pelimannin (ent. Väätäjä) valmennuksessa sillä yksi meidän seuran jäsenistämme ei päässyt omalle vuorolleen. Ostin siis paikan ja huristelin illasta Laivakankaalle. Lillan olikin Hanna-Lenalle uusi tuttavuus ja tosi ihania kommentteja hän siitä antoi! Yritteliäs, hyvällä draivilla tekevä joka on silti kuuliainen <3 Harjoituksena oli kuvan mukainen rata jossa oli juuri sopivasti haastetta. Lähtöä jankattiin taas alkuun ja kun se onnistui, jatkettiin itse rataa lentävillä lähdöillä jotta ihan koko aika ei olisi mennyt pelkkään lähtöön.

Olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin pikkukelpu löysi viitosputken pään ja tosi hienosti otti kuutoshypyn ja putken. Kasihyppy joka tehtiin takaa, sujui myös hyvin ja tässä Hanna-Lena neuvoi lähettämään koira selkeästi kauempaa hypylle kun se kerran sen osaa. Näinhän se osasi ja sain loistavasti etumatkaa kun lähetin sen ysiputkelle ja juoksin persjätöllä kymppi-yksitoista välin. Kahdestoista hyppy oli osoittautunut monelle vaikeaksi sillä sinne oli yllättävän pitkä matka. Lillan kyllä irtosi hienosti mutta koska meikäläinen ei osannut pitää kättä matalana vaan huitaisin sen jonnekin sivulle, otti neiti hypyn takaa. Heti kun onnistuin tekemään koutsin neuvojen mukaan, eli katse sinne mistä ponnistetaan ja käsi matalana, otti Lillan hypyn oikealta puolelta. Tästä piti ohjata koira hypylle kolmetoista ja siitä taas putkeen. Kerran Lillan meni koko putken ohi kun en malttanut odottaa sen lukitsevan sitä, mutta seuraavalla kiekalla saatiin tilanne korjattua. Taas viidelletoista putkelle piti malttaa lähettää ja vasta sen jälkeen luukuttaa kohti kohti putkea kuusitoista.

Se mitä jäi mieleen oli juurikin nuo lähetykset, eli pitää olla tarkkana sen käden kanssa minne sen huitaisee :D Lisäksi se että pitää luottaa koiraan, esimerkiksi tuo ysi-kymppi-yksitoista-linja, ei tarvi jäädä varmistelemaan vaan liikkua ja antaa koiran hoitaa esteet!

Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa Hanskun valmennuksessa ja ensi viikolla mennään sitten uudestaan!

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin

Kovasti ollaan viime ajat treenattu ja ihan mukavasti ollaan myös edetty. Agilityn saralla keinu alkaa olla aika mukavalla tolalla, nyt se uskalletaan tulla jo suht lujaa, eikä pamaus aiheuta enää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kepeissä palattiin hieman taaksepäin, sillä Lillanin vauhti pääsi hieman hiipumaan ja se taas luultavasti johtui epävarmuudesta. Vinokepeillä siis hommia lisää niin hyvä tulee! Puomilla neiti yrittää ottaa oikeuden omiin tassuihinsa eikä oikein aina malttaisi pysähtyä, mutta tässäkin tiukka kuuri niin eiköhän se ala pysymään ruodussa. Ylösmenolla ollaan havaittu pientä ongelman poikasta, sillä se ei aina meinaa löytää etutassuille oikeaa kohtaa joten ollaan otettu targetti käyttöön. Kontakteista A on tällä hetkellä ainoa missä ei (vielä!) ole mitään probleemaa :)

Mulla ei ollu mitään muut kuin mahdollisuus

ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa

koval duunil asiat vain onnistuu.

Kokeillaan ja sit taas noustaan ja kaadutaan.

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.

Pussikin muistettiin viimein ottaa harjoitteluun mukaan. Se kun on edelleen estevalikoimassa ja viimeksi viikonloppuna kisoissa sellainen tuotti todella monelle koiralle päänvaivaa. Tästä viisastuneena otin kyseisen esteen harjoitusohjelmaan ja aika pian Lillan tajusi homman jujun. Aluksi avustaja piti hieman kangasta ylhäällä, mutta sen jälkeen ei ollut ainakaan ensimmäisellä treenikerralla ongelmia. Pitänee muistaa vain ottaa se usein mukaan että ei pääse unohtumaan.

Jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. 

Mus on voima, joten en voi vaimentaa, 

pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.

Rengas on ollut aika vahva ja jopa Torkin rengas sujui eilisissä Raunon treeneissä jo kohtalaisesti. Se oli radalla toinen este ja ihan ensin otettiin sitä muutaman kerran pelkästään ja hyvin meni. Kun se piti ottaa toisen esteen takaa, ei homma enää ollutkaan niin helppoa mutta loppuviimein saimme sen onnistumaan. Neidillä oli myös pieniä paikallaolo-vaikeuksia, pientä valumista se yritti, mutta tässä on pakko olla vain todella mustavalkoinen eikä sallia pienintäkään lipsumista. Kyllähän se joskus turhauttaa kun menee treeniaikaa "hukkaan" mutta taas toisaalta, nyt jos koskaan pitää tehdä koiralle homma selväksi. Jos se ei meinaa pysyä paikallaan, niin sitten me käytetään se treenikerta tämän asian harjoitteluun.

Teimme myös sivuttaissuunnassa irtoamista joka on kyllä todella tärkeä taito! Kohta, jossa olisin muutoin ollut auttamattomasti myöhässä sujui todella näpsäkästi kun pystyin irtoamaan sivulle ja lähettämään koiran silti eteen hypylle. Näin ollen olin jo valmiina siellä missä pitikin eikä tullut sellaista kiiresähellys-fiilistä. Vielä kun muistaisi laittaa ne omat kädet alas/lähelle omaa kroppaa kun haluan koiran lähelle, niin se olis aika bueno homma :)

Jatkossa treenilistalla on siis edelleen rengas, pussi ja myös muuri. Lillan on ehkä pari kertaa mennyt muuria keväällä, joten tämäkin tulee muistaa jatkossa. Keppejä tehdään edelleen vinokepeillä, mutta pitää muistaa että lähetän sen niille itsenäisesti eri kulmista ja irtoan itse joka sunnassa eikä se tarvi minua saattamaan. Puomilla tehdään targetin avulla ylösmenoa ja alastulossa ollaan tarkkana että se kuuntelee oikeasti sitä vapautussanaa eikä lähde omiaan sooloilemaan. Keinulla tehdään kuten tähänkin asti, eli nopeita paukutuksia niin että tuoli on toisen pään alla ja aina muutaman kerran kokonainen keinu. Pitää muistaa myös kyetä ohjaamaan eri esteille sivuttaissuunnassa kaukana koirasta, eli itsenäistä esteosaamista ja suullista käskyttämistä pitää harjoitella kovasti.

Antaa tulla, periks en tuu antamaan!

Kelpie pyykkärinä

Voihan mahdoton sentään! Meidän kirppu teki eilen ihan ekaa kertaa kokonaisen keinun! Tosi hienosti uskalsi ensimmäisen epäröinnin jälkeen ja paukautti laudan alas että kolina kävi :) Hieno ja nopea pysäytys ja sitten menoksi! Olipas hieno hetki, kova työ alkaa tuottaan tulosta. Jotta tämä hehkutus ei tähän loppuisi niin tekihän se pikkupirkko myös kepit kokonaan ilman ohjureita ja vieläpä neljä kertaa! Ohjasin molemmilta puolilta ja lähetin sen myös vähän vaikeammasta kulmasta ja hienosti se meni. Nyt se ei edes himmaillu loppua kohden vaikka lelu olikin näkyvillä vaan puksutti mennä vauhdilla koko sarjan. Oon vain niin superiloinen ja sain tosi hyvän mielen että jotakin on tehty oikein kun homma etenee. Aina välistä meinaan pelottaa että mokaan jotain ihan radikaalia, mutta ainakin toistaiseksi homma näyttäisi menevän niin kuin pitää.

Maanantaina kävimme Raunon treeneissä ja tehtävänä oli suhteellisen vaikea radan pätkä. Alku meni hyvin, se löysi hienosti vinot hypyt ja pysyi paikalla. Käytimme myös apu"häiritsijää" eli treenikaveri heilutteli lelua Lillanin selän takana jotta se ei keskittyisi niin vahvasti minuun kun jätän sen lähtöön. Sanottakoon että koirassa ei ollut mitään vikaa treeneissä, itse olin taas vain solmussa aivojen ja kropan kanssa mikä ei liene kenellekään yllätys. Pyöristin koko ajan liikaa linjaa lopussa ja koira meni enemmän kuin kerran hypystä ohi. Videolta kun katsoin niin teki mieli potkaista itseä, niin tolloja mokia oli. Yhtäkaikki, oli siellä hyviäkin juttuja ja ensi viikolla jatkuu!

Tiistaina käytiin taas Teresan tokossa ja tällä kertaa teimme pitkää seuruupätkää ja keskityimme eritoten hitaaseen käyntiin sekä juoksuun. Meni aivan asiallisesti, mutta kuten videoltakin näkee, pitää minun nyt keskittyä enemmän vasemman käännöksen valmisteluihin eikä jyrätä pientä kelpieparkaa :D Lisäksi teimme myös kaukot ja niissä Lillan pysyi jo kivasti maassa eikä itse tarjonnut sivulle nousua ennen käskyä. Lopuksi teimme vielä paikallaolon ja edelleen annoin Teresalle pikkutirpan hihnan, sillä nyt rivistössä oli muutaman viikon takainen hulinakaveri Elsa joten riskien minimointi oli ihan fiksu liike tässä vaiheessa. Hienosti typykkä pysyi eikä edes vilkuillut Elsaa joten tyytyväinen sai olla.

Kotona Lillan on ollut tulta ja tappuraa. Iltaisin se saa aina ihan hirveän hepulin ja vetää taloa ympäri ihan täyttä neliä ja välistä repii mukaan lehtiä ja nurmea. Viisi minuuttia saa katsella kun se suhahtaa sieltä täältä ohi ja nauttii siitä kuinka nopea hän onkaan :D Pyykkiavustan rooli sujuu häneltä myös erinomaisesti: joka ikininen kerta kun menen pyykkikoneelle, täytyy pienen kelpsuttimen olla mukana jutussa. Vaikeaa tässä on kun neiti haluaa repiä myös likaiset, vasta koneeseen menossa olevat vaatteet pois, on se ihan hassu!

Tällä viikolla käymme vielä huomenna lauantaina itsenäisesti treenaamassa ja sunnuntaina pidetään hyvin ansaittu vapaa ja retkeilypäivä!

Kertaus on opintojen äiti

Mitään maata mullistavaa ei ole koirarintamalla ehtinyt tapahtua, käytiin sunnuntaina omatoimitreenaamassa jälleen kerran. Keskityin taas keinuun, renkaaseen ja keppeihin ja saatin ihan kivaa edistymistä. Keinulla on jo selkeästi enemmän rohkeutta, nyt voin sanoa jo keinu-kiipee ja touch niin hyppää lähes puolesta välistä kyydille ja tulee hienosti alas.

Rengasta tehtiin taas tarjoamisen kautta ja nyt in saatu liitettyä siihen rrr-käsky. Otettiin sitä myös hieman vaikeammista kulmista ja tämäkin sujui ok.

Kepeiltä otettiin kaikki muut ohjurit pois paitsi alusta ja lopusta. Selkeästi vauhti hidastui, luonnollisestikin, ja ilme oli kovin keskittynyt :) Mutta hyvin meni, olen oikein tyytyväinen! A-este mentiin myös pari kertaa ja vauhti on oikein näpsäkkä, ei jää himmailemaan tyhjää. 

Kiertoharkkaa tehtiin taas ilman rimoja ja etenkin lopussa se alkoi ymmärtämään että kappas, näin tämä pitikin tehdä :D On se mainio likka!

Pitää aina muistaa tulla saman tien päivittämään jotta treenipäiväkirja pysyy ajan tasalla. Toivon että tästä voisi olla apua jollekin toisellekin ja ennen kaikkea itse muistaa myöhemmin että miten minä sen ja sen asian oikein koulutinkaan. Muutenkin koen että tänne kirjoittaminen videoiden ohessa auttaa ihan älyttömästi analysoimaan treenejä. Itse olen myös seikkaillut paljon muiden blogeissa ja etenkin Tiia Hämäläisen treenilistalta olen poiminut paljon loistavia ideoita, lämmin suositus sille!

Harjoitukset jatkuvat

Keskiviikkona kävimme seurakaverini Riikan kanssa omalla hallillamme Laivakankaalla treenailemassa aksaa. Meillä oli Lillanin kanssa tarkoitus tehdä puomia niin että lähetetään se sille ensimmäistä kertaa esteen kautta. Mutkaputkesta lähetys puomille ja siitä edessä odottavalle lelulle. Nyt oli lelu näkyvillä, eli ei ollu muuta estettä edessä enkä huomannut että koira olisi sen vuoksi enää hidastanut vauhtia. Teimme myös keinun paukuttelua touchilla ja selkeästi se meni jo rohkeammin, nyt vain hurjasti toistoja ja harjoituskertoja niin kyllä se siitä rupeaa sujumaan.

Rengasta otettiin suosiolla tarjoamisen kautta viime kertaisen kaaoksen jälkeen. Laitoin sen ensin medikorkeuteen ja Lillan hoksasi aika nopsaan mitä siltä toivon. Naksuttelua ja kehuja niin pikkutypy tarjosi rengasta jo todella aktiivisesti. Nostin renkaan myös maksikorkeuteen mikä ei ehkä ollut kuitenkaan hyvä idea, sillä tarjoamisessa se ei saa vielä niin paljon vauhtia hyppyyn jolloin pompusta tulee korkea ja raskas. Jatkossa siis läheltä tehdyt harjoitukset tehdään matalalla renkaalla ja kun homma alkaa olla varma niin sitten nostetaan. Kepeistä jätettiin pois muistaakseni kolme ohjuria ja se ei mainittavasti vaikuttanut Lillanin suoritukseen. Se ei ihan niin lujaa mennyt kuin aikaisemmin, mutta tämä nyt sallittakoot kun homma on vielä kovin keskeneräinen.

Uudesta hallista Lillan ei ollut muuten moksiskaan, mutta isoista ikkunoista pimeällä näkyvä oma kuvajainen oli hieman creepy :D Sille piti vähän murista ja haukkua, mutta se unohtui hyvin äkkiä kun alettiin hommiin.

Tokossa ollaan tehty aika paljon seuruu-pätkää. Ilman käsiapua tehdään ihan vain muutaman askeleen pätkää jotta se ei lähde edistämään. Vahvistetaan nyt kunnolla lihasmuistiin oikea paikka ja yritetään malttaa vaikka vaikeaa se on! Liikkeestä maahanmeno on edelleen aivan hyvällä mallilla, luoksetulon pomppu alkaa jäädä pois ja paikalla olo onnistui myös eilen Aadan ja Beassin kanssa mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan nyt ei ole toistaiseksi ollut mitään isompia ongelmia, toivotaan että homma jatkuu samalla sykkeellä!

Kelpie kepeillä ja keinulla

Viime viikon lopulla kävimme Lillanin kanssa perjantaina tokoharjoituksissa Aadan ja Minnan kanssa sekä lauantaina kentällä itsenäisesti aksaamassa. Lillan pysyi lähdössä todella mallikelpoisesti joka kerta ja teimme ihan pientä radan pätkää sekä keppilähestymisiä ja kepeiltä poistumista hypylle. Mietin ensin että onko putkelta kepeille syöttö meille vielä liian vaikea, mutta toisaalta, kokeilemallahan se selviää. Vaikka Lillan oli saanut hurjan vauhdin päälle putkelta, se kuunteli todella hienosti, kokosi ja sai käännettyä itsensä pujotteluun. Yhdellä kierroksella ajattelin vauhdin olevan liian hurja ja hieman suhahdin että se kokoaa jolloin se kääntyikin katsomaan että ai mitä? Turhaa siinä on mennä sihisemään kun neiti osaa ihan itse hoitaa homman :D Se ei myöskään kuumunut keppien jälkeen näkyvästä hypystä vaan malttoi suorittaa hyvin loppuun.

Maanantaina oli taas Raunon treenit, tosin koutsi ei päässyt työkiireiden vuoksi tällä kertaa paikalle. Tehtiin itsenäisesti keinu,- rengas,- ja keppiharkkaa. Keinua aloiteltiin niin että laitoin siivekkeen toiselle puolelle jotta keinun toinen pää jäi noin kymmenen sentin korkeuteen maasta. Tässä sitten haettiin touch-asentoa ja tassuilla paukuttelua. Hienosti se pikkupiika tästäkin suoriutui, vähän se on jännä kapistus tuo keinu mutta eiköhän se siitä rohkaistu! Rengas meni kyllä päin prinkkalaa. Tehtiin ensin avustajan kanssa että sitä pidetään ja se pääsee siitä hyppäämään. Jotenkin se vain räpisteli läpi silloin kun se hyppäsi, muuten se yritti mennä alta. Täytynee alkaa tässäkin rakentamaan homma paloista ja se helpottaakin kun olemme saaneet Arctic Agility Teamin hallin taas käyttöömme. Otettiin lisäksi yksi lähtöharjoitus joka meni kerralla nappiin sekä muutaman kerran kepit ohjureilla. Vielä se hieman himmailee loppua kohden kun se jää leluun kiinni, mutta pitää ruveta tässäkin laittamaan vain rohkeasti esteitä keppien ja lelun väliin niin kuin kontakteillakin.  

Tiistaitokoilut napattiin taas Torkin vapaat viikkotreenipaikat-sivustolta ja tällä kertaa teimme paikalla olon taas ensimmäisenä. Viime kertaisesta viisastuneena Teresa otti Lillanin naruun kaiken varalta eikä neidillä ollut kyllä pienintäkään aikomusta nousta, hieno tyttö! Seuraavaksi teimme luoksetulon ja arvatkaas mitä? Lillan istua napotti paikalla kuin patsas, odotti hienosti ja tuli ihan täysillä luo, jes! Ei läsähtänyt maahan enää, huh! Lillan tahtoo vain tehdä melkoisen pompun sivulle tulossa, joten Minnan neuvoin voitaisiin tehdä nyt luoksetuloa pitkältä matkalta taakse palkattuna suoraan ilman sitä sivulle tuloa. Näin saadaan tehtyä vauhtitreeniä ja sitä että se jää istumaan. Lyhyemmältä matkalta alettaisiin vaatimaan sitä sivulle tuloa ilman pomppua ja pidennetään matkaa aina pikkuhiljaa kun se tulee sivulle oikein. Seuraavaksi tehtiin kaukot jotka menivät muuten mallikkaasti, mutta Lillan ennakoi todella vahvasti sivulle nousua kun palasin koiran luo. Sinänsä ei yllätys kun sivulla istumista on vahvistettu ihan hurjasti. Tosi kivat treenit taas, jäi hyvä fiilis ja sopivasti taas kotiläksyjä.

Reinon kanssa olemme tehneet nose-juttuja aina pari kertaa viikossa. Nyt pitäisi siirtyä ulos treenaamaan, sisätilat alkaa olla sille ihan liian helppoa kauraa ja mulla loppuu oikeasti piilopaikat :D

Edelleenkin on kyllä pakko sanoa kuinka ihana on katsoa kun se on niin tohkeissaan tästä, ihan eri juttu kun agility! Pitää nyt vain kytätä niitä hajutestejä ja syöksyä sellaiseen heti kun vain löydetään tarpeeksi lähellä oleva ja sitten voidaan mahdollisesti päästä kisaamisen makuun.

Kauan odotetut luustokuvat

Toiset Raunon treenit takana ja hitsit miten kivasti meni! Teimme oikeastaan vain A-estettä ja siitä sitten muutaman hypyn pätkä. Tosi hienosti Lillan teki, vauhdilla haki esteen ja tuli lujaa alas asti. Hyvin se myös osasi lähteä kontaktin alastulosta seuraaville esteille ja Rauno opasti hyvin taas ohjaamaan kaukaa kun koira siihen kerran pystyy. Lillanhan vastasi ohjauksiin tosi kivasti ja treeneistä jäi tosi hyvä mieli, ne olivat lyhyet mutta tehokkaat. Sehän ei ole se määrä vaan laatu!

Tiistaina päästiin jälleen Teresan tokotreeneihin ja tällä kertaa sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Teimme seuruuta jossa erityisesti keskityttiin täyskäännöksiin. Sain hyviä vinkkejä siitä kuinka saan koiran käyttämään takaosaansa käännöksissä ja näitä myös kotiläksyiksi. Tämän lisäksi tein itsenäisesti hyppyharjoitusta ja ainoastaan yhden kerran Lillan laskeutui makuulle ja sen jälkeen sitten heti helpotettiin ja otettiin uudestaan jolloin virhettä ei enää päässyt syntymään.

Teresan opastuksella tehtiin myös liikkeestä maahanmeno johon pienen takkuilujakson jälkeen on löytynyt taas hyvä draivi. Tässäkin piti viikon ajan hieman helpottaa ja tehdä vain nopeita maahanmenoja ja nopeita palkkauksia niin johan alkoi lyyti taas kirjoittaa! Kapulan pito oli täysi kymppi josta saimme kiitosta. Lillan on niin säpäkkä ja reaktiivinen koira että Teresa ei olisi ihan heti olettanut sen osaavan noin hienosti rauhottua ja pitää kapulaa vakaana ja rauhassa. Niin se kuitenkin teki joten nyt ei saa mennä itse pilaamaan tätä liikettä jankkaamalla sitä turhaan. Kaikista paras fiilis jäi kuitenkin luoksetulosta jossa koira jäi hienosti istumaan ja pysyi vaikka menin täyden matkan päähän. Lisäksi se tuli kuin pieni tykki luokse, ei ollenkaan himmaillut eikä epäröinyt vaan paahtoi reippaasti sivulle, on se hieno!

Kotona ollaan tehty nyt edelleen asennonvaihtoja mutta keskitytty nyt eritoten siihen että Lillan osaa olla sivulla ihan rauhassa eikä koko ajan yritä tarjota maahanmenoa. Palkkaustiheys tulee olla sellainen että virhettä ei ehdi tapahtua ja vasta pikkuhiljaa vähentyä. Lisäksi ollaan tehty täyskäännöksiä oikein urakalla ja on hauska huomata kuinka se selkeästi huomaa koko ajan paremmin käyttää takaosaansa.

Ilmeesi kun kuulet että huomenna on eläinlääkäri :D

Eilen oli myös varsin jännittävät hetket käsillä, sillä meillä oli aika luustokuviin. Ajelimme Kristan kanssa aamulla Pelloon sillä Lillanin lisäksi myös Kristan sijoitusuros kuvattaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi pääsi Leo ja sieltä tulikin omistajia tyydyttävät tulokset. Kauhunsekaisin tuntein vein Lillanin seuraavaksi röntgeniin mutta kaikki huoli oli turhaa. Lonkat lähtivät kirkkaasti A:n arvoisina, kyynärät nollana ja selkä oli puhdasta priimaa. Olin aivan hurjan helpottunut, etenkin kun edellisellä viikolla tehdyssä silmä, sydän- ja polvitarkissakaan ei löytynyt mitään negatiivista. Huh, nyt täytyy toivoa että koira pysyy muuten terveenä.

Luustokuvien tärkeys korostui entisestään kun mittasimme Lillanin treeneissä. Se oli melko selkeästi pikkumaksi joten isojen hyppyjen kanssa ei huonolla luustolla kannata pelleillä. Tottakai odotamme vielä virallista mittausta, mutta nyt on hyvä henkisesti valmistautua isompiin luokkiin. Nyt olen kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen pikku-neitiin, se on täyttänyt kaikki minun odotukset ja suorastaan ylittänyt ne <3

Loma täynnä koiramaista menoa

Ihanaakin ihanampi loma on nyt takana ja on kerrankin ehtinyt viettää koirien kanssa aikaa oikein kunnolla. Rymy on päässyt pidemmille lenkeille ja Reino ja Lillan ovat köpsytelleet lenkeillä pääasiassa kaksistaan ja välistä Minnan poikien kanssa. Maanantaina meillä alkoi kauan odotetut Raunon treenit ja olipa aivan sikaihanaa treenata taas tutussa sakissa! Tehtiin pienen pientä radan pätkää jossa oli yllättävän paljon kuitenkin tekemistä ottaen huomioon että esteitä suoritettiin vain viisi :D Lähtöön saatiin Raunolta kullanarvoinen vinkki laittaa lelu hihnan kanssa samaan myttyyn ja tehdä siitä Lillanille vähän sellainen numero että katsos mikä täällä on. Sitten vain vapautettiin aina välistä takapalkalle esteiden sijaan ja tämä toimii toivottavasti myös jatkossa kisoissa. Jätetään leluhihna sinne taakse ja koira ei voi olla varma vapautetaanko se taakse vai radalle, kätevää!

Vaikea paikka oli saada Lillan hyppäämään pituuden jälkeisen esteen eikä menemään varsin kutsuvasti olevaan putkeen. Ensin treenikaveri seisoi putken suun edessä ja sen jälkeen pikkupiiku meni hienosti. Kun seuraavalla kierroksella ei ollutkaan blokkia edessä, toistui sama virhe kun eka kerralla. Ratkaisin tilanteen niin että hieman ennen hyppyä suhahdin hiljennys/kokoamiskäskyksi ja heti perään käsky hyppää. Tällä päästiin rikkomaan sen putkeen-lukittautuminen ja se kuunteli tosi hienosti! Tosi paljon pitää tehdä töitä ajoituksen kanssa, koira kun on nopea ja pirun herkkä sekä nopea myös reagoimaan joten paljon vaaditaan kyllä meikäläiseltä :D

Tiistaina käytiin Teresan tokotreeneissä ja voi luoja, Lilleri hajotti koko osaston paikallaolossa! Se on aina ollut tosi hienosti eikä ole koskaan mennyt härkkimään vieruskaveria mutta nyt tapahtui jotain aivan höpöhöpöä. Oma vika, olisi pitänyt ajatella että kun treenitilanne on huomattavasti vaikeampi, paljon vieraita koiria ja pitkä matka, olisi pitänyt helpottaa tehtävää. Vielä mitä, yli-itsevarma ohjaaja jättää koiran ja marssii vaaditun matkan päähän ja vielä pöljänä on koko sen ajan mitä vaaditaan, tai ainakin yritti olla. Loppuvaiheessa Lillan nimittäin kääntyi vienosti kurkkien sivulle ja ehdin vain ajatella että voi ei, niin oli kelpie jo täydessä vauhdissa. Se oli bongannut rivistöstä sellaisen ihanan nuoren labbisnartun joka kaikin mokomin lähti leikkiin mukaan ja niin ne kaksi sitten ryysäsivät pitkin hallia onnensa kukkuloilla. Virkamiesbordercollie-Sulo oli aivan pöyristynyt kun kakarat yrittivät saada senkin mukaan juoksuun ja saikin tiukalla ärähdyksellä labbiksen lopettamaan pöljäilyn. Valitettavasti Lillania ei paljon Sulon komentelut kiinnostaneet ja se sai vain lisää pökköä pesään. Meni tovi ennen kuin sain pienen pölvästin saalistettua ja häpeissäni pyytelin anteeksi niin oikealta kuin vasemmalta. Onneksi treeniryhmäläiset olivat ihan fine eikä minua ainakaan suorilta tuomittu :D Muuten treenit menivät ihan ok, vieläkin taisteltiin sen istumassa pysymisen kanssa mutta kaukot olivat kympin arvoiset. Olin saanut malttia äänensävyyni ja katse pysyi koko ajan hieman koiran yli, ei suoraan koiran silmissä.

Käytiin toiset Janin treenit ennen oman ryhmän tauolta paluuta, oli tosi vauhdikasta menoa!

Kotona ollaan treenattu tosi paljon sitä istumassa pysymistä ja se on sujunut oikein mallikkaasti, eli kyllä meillä toivoa vielä on ;) Kentällä ollaan tehty hieman myös aksaharkkoja ja viime lauantaina se oli aivan sairaan hieno! Se pysyi hienosti yli kymmenen metrin päässä eikä noussut kertaakaan! Itse rataharkka meni myös loistavasti, olin aivan älyttömän tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin. Keppejäkin tehtiin muutaman kerran, nyt ovat tikut jo ihan pystyssä mutta ohjurit ovat vielä paikallaan. Olen koko ajan pyrkinyt harjoittelemaan niitä niin että en jumiudu tiettyyn kohtaan/vauhtiin/puoleen ja rohkeasti lähettänyt sen kepeille vaikka ja mistä. Oli aika huikeaa nähdä kun lähetin sen keppien loppupäästä aloittamaan pujottelun ja sinne se meni ja teki puhtaat kepit! Wau mikä koira, en voisi parempaa toivoa!

Asennonvaihtotreenit ovat siinä pisteessä että olen voinut siirtyä jo koiran eteen pyytämään kaikki vaihdot. Huomasin että kun itse siirryin koiran sivulta eteen, Lillanilla tuli heti pieni eteenpyrkimys seisomaan noustessa. Ratkaisin tämän niin että laitoin puisen kapulan etujalkojen eteen ja tein vaihdot ensin sen kanssa. Seuraava etappi on sitten kapulan poishäivyttäminen, mutta en hoppuile sillä tämä pitää saada lihasmuistiin ja selkärankaan.

Pikkuhiljaa pitäisi saada oma kenttäkin tyhjennettyä talvivarastoon, lumi tulee hetkenä minä hyvänsä ja siirrytään kokonaan halliin treenailemaan. Nyt onkin viikottain Raunon treenit ja sen lisäksi käyn Laivakankaalla vetämässä mölliryhmää jonka ohessa voin sitten treenata Lillanin itsenäisesti. Pitkä, kylmä talvi taas edessä, hrr....

Treeni-intoa silti jokaiselle, muistakaa nauttia koirienne kanssa olemisesta ja tekemisestä, on ne meille niin upeita ystäviä <3

Keppikiemuroita ja tokohyppyä

Lilleri sen kun kehittyy aivan kohisten. Kotiharjoitteluna ollaan tehty tokossa nyt sitä hypyn edessä istumista ja sen vahvistamista. Perjantain harkoissa se istu jo aika kivasti, mutta sitten itse lähdin ehkä vähän ahnehtimaan ja vaatimaan liikaa jolloin virheitä pääsi syntymään. Nyt vain malttia malttia! Aksapuolella kävimme treenaamassa torstaina Torkilla Kantolan Janin treeneissä ja sain paljon hyviä juttuja jatkoa varten. Jani painotti esimerkiksi sitä että koskaan ei pidä korjata virheen seurausta vaan nimenomaan se mikä johti virheeseen. Eli esimerkiksi jos virhe tapahtuu ohjauksessa ennen putkea olevalla hypyllä ja koira ei sen vuoksi mene putkeen, ei ohjata suoraan koiraa uudelleen putkelle vaan korjataan jo aiemmin pieleen mennyt linja/tehtävä. Hyvä pointti joka pitää muistaa laittaa korvan taakse. Jani on muutenkin hyvin määrätietoinen valmentaja joka ei päästä valmennettaviaan vähällä. Kiitosta saa kun sen ansaitsee ja asenne pitää olla kohdillaan tai muuten on sama jäädä kotiin. Tykkäsin kovasti ja tällä viikolla mennään uudestaan.

Lillan arvostaa TOSI paljon näitä uusia ostoksia :D

Kotikentällä ollaan kerran käyty aksailemassa ja silloin tehtiin rengasta, nopeita kontakteja sekä keppejä. Kepit ovat jo melko pystyasennossa ja Lillan hakee ne todella hyvin. Pari kertaa se loikkasi viimeisestä välistä ulos, mutta kun tästä ei saanut palkkaa vaan tehtiin uudestaan, alkoi se huomaamaan että oho, se ei onnistunut. Ensimmäistä kertaa tehtiin kepeille vienti myös suoran putken kautta ja herran pieksut se tuli ekalla kerralla sinne lujaa ja meno näytti suorastaan vaaralliselta. Seuraavalla kerralla autoin sitä vähän kokoamaan suhinalla joka tarkoittaa sille hiljentämistä ja meni huomattavasti paremmin. Rengasta se on alkanut hoksata jo aika kivasti, eli edelleenkään en käskytä, vaan pidän rengasta ja odotan että se hyppää läpi ja siitä naks ja palkka. Nyt oli vielä hyvä kun oli kaveri apuna joka pystyi rengasta pitelemään niin saatoin sijoittua vähän kauemmas itse tehtävästä ja se tarjosi sitä silti. Kaikista parasta oli että nyt saatiin jo ensimmäinen kokonainen puomi tehtyä ihan täysillä! Eihän se kerralla mennyt oikein, mutta määrätietoisesti vaadin vain oikeaa suoritusta enkä hermostunut väärästä niin johan se sieltä tuli! Tähän lopetettiin, oli se niin hieno tyttö! Tehtiin sen verran rankkoja suorituksia että nyt on hyvä tehdä avaavaa liikuttelua ja unohdetaan hetkeksi kontaktit ja kepit, sielläpä saavat muhia taas hetken aikaa alitajunnan syövereissä.

Kotona ollaan tehty "iltapalatreeneinä" asennonvaihtoja ja jankutetaan niitä nyt sinne lihasmuistiin. Kaiken tämän treenin lisäksi ollaan vastapainoksi olla möllötetty, halailtu, rapsuteltu, leikitty ja vain oltu. Liika on liikaa ja homman pitää pysyä mielekkäänä, molemmille.

Ja hei, mihin tämä blogimaailma on oikein hiljentynyt?! Tuntuu että porukan kirjoitusinto on kateissa ja harva enää kommentoikaan mihinkään, enkä tarkoita nyt pelkästään omaa blogiani. Itse kaipaan etenkin aktiivisia treeniblogeja luettavaksi ja niitä saa kyllä aina linkkailla jos sellaisia löytää tai itse kirjoittaa :)

Takkityypit tositoimissa

Kyttäsin ihan vimmalla koko maanantain että joku myisi paikkansa Tornion kennelkerhon fb-sivuilla tiistain Teresan treeneihin. Minun onnekseni joku ei päässyt ja nappasin ylimääräisen paikan itselleni. Mukaan otin Lillanin lisäksi Reinon jotta sen ei tarvisi olla pitkää iltaa yksin kotona ja töiden jälkeen huristelimme Tornioon. Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksemme Sulo ja Minna sekä kaksi muuta koirakkoa joten saimme mukavasti taas häiriötreeniä. Lillan kyllä osaa rauhoittua häkissä todella hienosti, mutta hihnan päässä olisi vielä niin hauskaa riehua :D Jos palkkaan sitä tiheästi, se on kyllä nätisti, mutta pian alkaakin käydä niin että se rupeaa komentamaan minua haukkumalla että anna sitä palkkaa eukko niin kuin olisi jo! Ollaankin tehty niin että istun itse lattialla ja otan sen istumaan selkä minuun päin syliin/jalkojen väliin ja rauhoittelevasti silittelen rinnasta ja pidän sitä paikalla. Kun se rentoutuu, löysään otettani ja vain hellästi silittelen ja juttelen.

Treenilistalla oli liikkeestä maahan meno ja olipa ihana näyttää miten oltiin edistytty! Teimme liikkuroituna tämän pari kertaa ja toisella kerralla teimme sen jo avo-luokan tasoisesti ja voi että olin iloinen ja ylpeä. Seuraavaksi paneuduttiin luoksetuloon ja siinä Lillan muutaman kerran meni maahan tai nousi, mutta lopuksi sekin saatiin sujumaan paremmin. Täytyy vain muistaa että jos se tekee virheen, minun pitää korjata homma alusta saakka, eli ei pyytää sitä istumaan niin että esimerkiksi seison koiran edessä. Nyt saatiin jättää käsiapukin pois ja tosi mahtavasti Lillan löysi oikean paikan sivulta.

Kolmantena oli vuorossa hyppy jota ei olla tehty herran aikoihin. Arvelin että tämä voisi olla hankala kun ollaan niin paljon jankattu aksassa lähtöä jossa Lillanin pitää olla maassa. Niin kuin tuuminkin, tarjosi se kovasti maahanmenoa ja kun tästä päästiin, niin sivu-käskyllä se juoksikin hypyn ohi suoraan minun sivulleni. Vaihdettiin sitten käskyksi hyppy ja kun saatiin yksi onnistuminen helpotetulla tehtävällä, jätettiin tämä hautumaan. Kotona treenilistalle vaan! Lopuksi teimme vielä kapulan pidon liikkuroituna ja se sujui hyvin. Hieman oli Lillanilla löysä ote, mutta ei kuitenkaan pudottanut. Merkin kierto luonnistui yllättäen myös hyvin vaikka sitäkin on tehty varmaan monta kuukautta sitten. Se teki sen jo hyvin pitkältäkin matkalta, aluksi vähän kysyi että niin ootko tosissas, että tuonne asti vai, mutta uskoi kuitenkin. Treeneistä jäi hyvä mieli ja nyt siis kotona treenataan tuota hyppyä ja luoksetuloa.

Reino on kohta viikon ehdollistunut eukalyptys-hajuun ruokailun yhteydessä ja ajattelin ensi viikolla tehdä sen kanssa rasiaharjoittelua. Laitetaan haju kannelliseen rasiaan jossa on reikiä ja kun se haistaa sitä, annetaan palkka. Tätä tehdään ensin tämän yhden rasian kanssa ja jossain vaiheessa lisätään hommaan toinenkin rasia, jossa hajua ei ole. Siinä sen tulisi erotella haju ja merkata joten katsotaan kuinka käy. Seuraava Nose Work-kerta onkin tässä parin viikon kuluttua, joten kotitehtävät pitää tehdä huolella.

Lillan kävi eilen myös fyssarilla sillä halusin tsekata että mitään ihmeitä ei olisi ilmestynyt tässä reilun puolen vuoden aikana. Ajelimme aamutuimaan Rovaniemelle Mika Toivaisen vastaanotolle ja voi taivas että koira voi olla hankala käsiteltävä! En tiedä onko tuohon otukseen risteytetty myös käärmettä, sillä niin uskomattoman taitavasti se onnistui liukumaan otteesta irti useammin kuin kerran. Mika on kuitenkin rautainen ammattilainen joka ei pienistä hätkähdä, joten kyllä se koko koira saatiin läpi kopeloitua. Ihan vähän oli oikeassa lavassa kireyttä, samoin lonkan koukistajissa mutta hyvin lievää. Lillan on kuulemma erinomaisessa kunnossa ja saatiin ohjeeksi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, jes! Eilinen otettiinkin sitten lepoa eli nukuttiin poski vasten poskea reilut viiden tunnin päikkärit :D

Huomenna olisikin sitten perjantain yhteistokoilut oman porukan kanssa, kivaa!

Treenejä tokosta aksaan ja Nose Workiin

Minusta on kuulkaas tullut ihan himotreenaaja :D Tietysti pitää muistaa että koira tarvii lepoa ja taukoja pidän tietysti niistä huolen, mutta voi että miten ihanaa on pakata treenikassi ja suunnata kaikessa rauhassa kohti omaa kenttää. Nautin katsoa kun pikku-kelpie viilettää onnessaan lämppälenkillä pitkin metsää, kaivaa käpyjä ja hiekkaa ja juoksee välillä kysymään että olenko hieno tyttö! Eilen otin molemmat, niin Reinon kuin Lillaninkin mukaan kentälle ja lämpän jälkeen otettiin pikkutypyn kanssa ensin hieman tokoa. Tehtiin ensin seuraamiskuviota ja pikkuhiljaa voin jo ajoittain laskea omaa kättäni alaspäin normaalisti "heilumaan" ilman että koira menee epävarmaksi. Heti kun se meinaa jäädä vähän hidastamaan nostan käden takaisin ja saan sen menoon taas varmuutta ja vauhtia. Nyt harjoittelimme käännöksiä oikein ajatuksen kanssa ja koko ajan tuntui että homma parani.

Treenasimme nyt myös ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen liikkeestä maahanmenoa ja olin todella yllättynyt kuinka hienosti se sen teki. Se on saanut hauduttaa ajatusta taas päässään ja naps ja kops se vain humpsahti maahan käskyn kuullessaan ja jäi siihen kuin ei mitään. On se hieno typy! Luoksetulossa meinasi olla taas vaikeuksia jäädä istumaan paikalleen ja aikani pähkäiltyäni kokeilin, mitä tapahtuu jos laitankin sen valjaista kiinni löysään hihnaan. Lillanhan yritti heti nousta mukaan minun liikkeeseeni mutta hihna toppasi sen matkanteon ja se jäi hämmentyneenä seisomaan. Kävin korjaamassa sen istumaan ja tämän jälkeen se ei enää yrittänytkään nousta ja lähteä. Pari kertaa saman toistettuani otin hihna irti ja johan alkoi homma sujumaan. Jotenkin oli pakko katkaista se virheen toisto ja etenkin kun Lillan ei todellakaan yritä syöksyä vauhtiin niin tämä vaikutti hyvältä ja turvalliselta vaihtoehdolta. Tässä ei tarvinnut paineistaa koiraa sillä liikeen pysäytys ei tullutkaan ohjaajalta vaan ihan muualta.

Tokoilun jälkeen Lillan meni tauolle ja Reino pääsi tekemään vähän aksaa. Ajattelin huvin ja urheilun vuoksi alkaa opettaa sille uudestaan kepit ja kontaktit, ei siinä mitään menetäkään. Huomaa kyllä että herralle ei ole paljon tarjoamisen kautta opetettu, sen verran hölmistynyt se oli kun aloiteltiin kontaktin alastuloharjoituksia niin että se tarjoaa takatassuja A:lle. Hyvin se hoksasi ja jätettiin tämä asia muhimaan ja siirryttiin keppeihin. Olen pitänyt keppejä aika laakealla vinossa ohjureilla ja hihnalla pitänyt vauhdin sellaisena että se alkaa tarjota yhden tassun tekniikkaa. Selkeästi hitaammin menee perille kuin Lillanilla mutta mikäs kiire meillä on valmiissa maailmassa :D Lopuksi tehtiin vielä siivekkeen kiertoa jossa oli tarkoitus että koira tarjoaa kierron ja naksauttelin ja palkkasin hyvästä suorituksesta avokätisesti. Reino oli aivan liekeissä ja nautti kyllä tekemisestä tosissaan. Jotenkin tosi ihana tehdä sen kanssa pitkästä aikaa ja ilman mitään paineita. Kunhan pidetään hauskaa ja katsotaan voiko vanha koira oppia uusia temppuja ;)

Lillan sai käydä myös tekemässä siivekkeen kiertoa ja tavoite olisi että se kiertäisi niin monta kertaa sen peräkkäin kun pyydän ja ennen kaikkea todella tiukalla kurvilla. Tietysti lähdimme siitä että se kiertää siivekkeen ylipäänsä ja koko ajan vaikeutamme. Teimme myös muutaman kerran kepit jotka saavat olla jo melko pystyasennossa ja juoksen ihan täysillä itse. TODELLA hienosti pujottelee jo nyt! Teimme myös lähetyksiä keppien sivuilta ja kerran se meni vahingossa ohjurin alta mutta ei hätää, korjattiin ja homma toimi loistavasti. Muistin myös vaihtaa puolta, eli ohjasin joka toinen kerta vasemmalta ja joka toinen oikealta puolelta. Vahvistimme myös kontaktien alastuloja taas leikkimällä repimisleikkiä siinä ja välistä tehtiin nopeita vapautuksia kun heitin sille lelun.

Tärkein juttu on kuitenkin ehkä se, että meidän Reino löysi itselleen uuden ja erittäin sopivan lajin, Nose Workin! Itse en ollut etukäteen lajista erityisen innostunut, mutta kun moni täällä päin sitä halusi kokeilla, ajattelin että mikäs ettei järjestetä lajiin tutustumispäivä. Reinon mielestä oli ihan parasta kun sai käyttää nenää ja syödä ja siitä vielä kehuttiin :D Sehän on pahin röyhkimys nenänsä ja varastelunsa kanssa ja nyt kun sitä sai tehdä luvan kanssa niin avot! Teimme ensin laatikkoharjoittelua, eli pahvilaatikoihin laitettiin herkkuja ja koira kulki laatikolta toiselle ja sai syödä herkut kehujen saattelemana. Tätä tehtiin useampi kierros ja sitten laitettiin eukalyptyshajutäppä yhteen laatikkoon jossa oli ruokaa. Eli vain siellä missä oli haju, oli myös ruoka. Kun tätäkin tehtiin hetki, vaikeutettiin vielä niin että missään laatikossa ei ollut enää valmiiksi palkkaa, ainoastaan yhdessä tämä haju. Kun koira haistoi oikeaa laatikkoa, palkattiin runsaasti hajun kohdalla ja kehuttiin oikein porukalla. Reino oli niin innoissaan että sen suupieletkin vaahtosivat ja se juoksi treenitilana toimivaan rakennukseen ihan vimmassa, hyvä että perässä pysyin :D

Kotiläksyiksi saatiin hajutäpän laittaminen aina ruokakippoon kiinni syömisen ajaksi jotta koira ehdollistuu muuten sille merkityksettömään hajuun. Haju tarkoittaa siis aina ruokaa! Innostuin kyllä lajista ihan tosissaan ja nyt en meinaa malttaa odottaa seuraavaa harjoituskertaa. Tässä hommassa voi myös kilpailla ja itseni tuntien ollaan varmasti jossain vaiheessa kisakentillä ;)

Tää on parasta just nyt!

Voi että oli ihanat treenit eilen! Kaikki olivat harjoituksiin tullessa väsyneitä ja vähän ehkä alamaissakin, mutta kappas kummaa, kotia lähtiessä kaikkien suut taisivat olla hymyssä :) Lillanin kanssa otettiin kisanomainen kapulanpito ja sehän meni loppujen lopuksi oikein mallikkaasti. Olen myös tyytyväinen omaan olemukseen, en auttanut vartalolla enkä kädellä ollenkaan ja Lillan piti kapulan vakaasti ja tarkasti. Se ei myöskään ennakoinut luovutusta mikä oli hieno juttu. Vieläkin se aika ajoin kokeilee tarjota maahan menoa sivulla, mutta Teresan sanoin, sitä saa mitä vahvistaa, eli nyt pitää ruveta palkkaamaan todella avokätisesti sivulla olosta.

Toisena liikkeenä otettiin seuruukuvio myöskin liikkuroituna. Mentiin samalla tavoin kuin tiistain treeneissä, eli minun vasen käteni on vatsan päällä ja oikea saa heilua jo vapaasti. Omasta mielestäni Lillanilla on oikein mukava paikka ja hieno kontakti, yhdessä kohtaa se vain hieman putosi kun se jäi ihmettelemään kiveä jonka vahingossa potkaisin sivuun. Huomaa että olen tehnyt aivan liian vähän liikkuroituna asioita, se on yllättävän haasteellista! Huomaa myös että käännöksiä ei olla juurikaan tehty ja unohdin tehdä täyskäännöksen siihen suuntaan mihin olin alunperin ajatellut, eli koira käännöksen sisäkurvissa. Oli miten oli, olen kyllä tyytyväinen tuohon pätkään sillä siellä tuli liikkeestä pysähdykset, hidas käynti, juoksu, käännökset ja täyskäännös.

Otettiin myös luoksetulo ja edelleen hätäilen turhaan odota-käskyn jälkeen. Nyt pitää vain iskostaa selkärankaan että anna käsky odota, laske kahteen ja lähde liikkeelle vasta sitten. Huomasin tämänkin vasta videolta joten tässä se kuvaamisen hyöty on! Autan vielä vahvasti kädellä että saataisiin pois sen kenguruloikka jota se kovasti koittaa tarjota. Nyt sillä on kuitenkin mukavasti intoa ja halua tulla luokse ja sitä voidaan vahvistaa vielä vauhtitreeneillä.

Otettiin vielä Lillerin kanssa kepit kun oli kuvaaja tarjolla ja ottihan se hienosti ne! Otettiin nyt hihna pois ensimmäisiä kertoja ja se ei silti lähtenyt "laukalle" ja hyppimään keppejä yli. Kyllä se siitä, nyt vain pidetään kepit vielä tässä kulmassa ja haetaan sille varmuutta. Tästä voisi vähentää ohjurit seuraavaksi pois ennen kuin nostaa keppejä ylemmäs ja katsoa mitä se siitä tuumaa.

Kontakteja ollaan myös vahvistettu, olen tehnyt paljon pelkkää alastulon vahvistusta ja kakskakkosessa ollaan tehty myös repimisleikkejä. Jos se lipsahtaa kontaktilta alas, sanon ohoh ja leikki loppuu kunnes se korjaa itsensä takaisin. Myös kontaktien hiippailuun ollaan puututtu niin että olen laittanut heti puomin jälkeen suoran putken ja lelun sen taakse. Näin se ei jää silmästä siihen kiinni, vaan keskittyy etenemiseen. Muutaman kerran se meni kontaktin läpi, mutta tämä on ehdottomasti parempi "virhe" kuin se että se jää hiippailemaan. Itse olin ihan satavarma että kyllä se osaa alastulon loistavasti, mutta kyllä se vain on niin että vahvista, vahvista ja vielä kerran vahvista vaikka se jonkun asian osaisikin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan mielettömän tyytyväinen tuohon koiraan, on se vain jotain niin uskomattoman ihanaa <3 Se on niin kiva kaikin puolin, pieni hassu kelpsukka!

Tokoa tosissaan!

Olen ehtinyt käydä tässä parin viikon treenirupeaman aikana melkoisen myllerryksen pääni sisällä. Olen miettinyt, pohtinut, analysoinut, unelmoinut ja ennen kaikkea tahtonut edistyä. Olen yrittänyt ymmärtää pienen erikoisen kelpieni sielun elämää ja halunnut tehdä sille asiat helpoksi ymmärtää, valitettavasti aina siinä onnistumatta. Uskon kuitenkin että oikealla tiellä ollaan sillä ihan viime päivinä olemme taas edistyneet muutamia askelia eteenpäin.

Viime viikolla pääsimme häiriökoirakoksi erään hakuporukan tottistreeneihin Aadan pyynnöstä. Sain harjoitella tokoa niin että vieras koira oli paikalla olossa, leikki ja tokoili vieressä. Suurin juttu mitä tapahtui oli ehdottomasti se, kun toinen treenaaja heitti koiralleen pallon suoraan meidän ohi kun Lillan oli paikalla makuussa. Toki olin itse suhteellisen lähellä koiraa, mutta silti se että se ei noussut saatikka lähtenyt vieraan koiran perään oli aika huikea juttu! Pieni nytkähdys ja katse kohti minua että mitä nyt tehdään? Palkkasin ihan hurjasti ja olin kieltämättä todella ylpeä meistä molemmista. Muutenkin vieraassa porukassa treenaaminen on jollain tapaa aina vähän jännittävää kun oudot ihmiset katselevat ja koirallekin paikka sekä toiset koirakot olivat vieraita, toki Aadaa ja Beassia lukuunottamatta.

Perjantaina treenasimme omalla porukallamme ja enää Lillan ei juurikaan harrasta maahanmenon tarjoamista sivulla olon yhteydessä, eli tässä on pientä edistystä tapahtunut. Paikalla olo on ollut todella hyvä joka kerta, viimeksi sain tehdä haaraperushyppyä eikä sen ilmekään värähtänyt :D Se ei myöskään reagoinut vierellä omiaan touhuilevaan kaveriin vaan pysyi maltillisesti paikalla. Luoksetulo sen sijaan ehti aiheuttaa harmaita hiuksia. Nyt kun ollaan tehty niin paljon seuruuta, se on selkeästi orientoitunut lähtemään minun liikkeen mukaan ja tätä se kovasti tarjosi kun jätin sen istumaan paikalleen. Lisäksi itse olin hätäinen ja muutuin epävarmaksi joka ihan taatusti heijastui koiraan. Kapulan pitoa teimme myös noin puolen vuoden tauon jälkeen ja etenkin aluksi sen ote kapulasta oli todella epävarma. Kun vähän innostin sitä niin se sai vauhtia tassuihin ja uskalsi liikkua ja suorittaa tehtäviäkin se suussa, eli ihan ok mallilla on tämäkin asia.

Koska ollaan perillä??

Eilen päätin extempore ostaa vapaan treenipaikan tokoryhmästä jossa Minna ja Sulo kulkevat ja vaikka ryhmä oli VOI-EVL-tasoinen, ajattelin että ehkä ne eivät minua siellä lynkkaa :D Ei meitä sillä erää muita ollutkaan kuin Minna ja minä ja saimme todella hyvää ja intensiivistä opetusta. Teresa joka meitä koutsasi, on ihan mahtava tyyppi! Asiansa osaava, lempeä mutta vaativa joka sai minunkin paksuun kalloon tarttumaan paljon asioita. Seuruusta Teresa sanoi että minun on turha vielä hätäillä niin että kuljen molemmat kädet vapaana heiluen, vaan paras konsti meille oli se, että vasen käsi oli nyrkissä vatsan/pallean kohdalla samalla kun liikuimme. Lillan seurasi todella mallikkaasti, hieman pysähdyksissä jäi vielä vähän vinoon mutta Teresan mukaan tämä ei ollut tässä vaiheessa vielä vaarallista, sitä ehtii korjata myöhemmin. Teimme myös liikkuroituna kaukoja ja tässä vaiheessa ainoastaan istu-maahan variaatioita ja oikein mukavasti sujui. Muutaman kerran Lillan ei meinannut nousta takaisin istumaan, mutta pikkuhiljaa sekin venkoilu jäi pois.

Kaukojen jälkeen teimme vielä luoksetulon ja näytimmekin meidän kootut ongelmamme heti kertaheitolla :D Ei meinattu jäädä paikalleen, karattiin selän takana juoksuun mitä se ei ole ennen tehnyt ja tultiin himmailemalla luokse. Sain ohjeeksi ottaa enemmän aikaa koiran jättöön enkä saanut häsytä ja hoppuilla sillä se tarttuu myös koiraan. Eihän se myöskään ehdi kuulla mitä haluan siltä kun lähden samoin tein liikkeelle, eli rauha, sen jälkeen käsky odota niin että koira ehtii rekisteröidä sen ja sitten liikkeelle itsevarmasti ja reippaasti. Johan saatiin mukavia luoksetulojakin, ihan mahtista!

Uutena asiana lähdimme opettamaan liikkeestä maahan menoa. Teresa neuvoi että käsky aina kun vasen jalka osuu maahan ja oikea jalka astuu vielä yhden askeleen ja tuo koiralle selkeästi ilmi että ohjaajan matka jatkuu vaikka se saakin käskyn. Pieni himmaus käskyn kohdalla ja palkkaus maahan oikealla kädellä koiran eteen. Äkkiä Lillan ymmärsi mitä haetaan, mutta ohjaaja oli ihan solmussa omien käsien ja jalkojen kanssa. Saimme kuitenkin ihan mahtavat vinkit tämän(kin) homman treenaamiseen ja nyt toivon että kyseisessä ryhmässä olisi useammin paikkoja vapaana, sillä ihan ehdottomasti menen uudestaan jos pääsen.

Aksassa ollaan kiinnitetty huomiota kontaktien alastuloon ja siihen ikävään seikkaan että kelpieillä on varsin luontainen tapa hiippailla alastuloon. Jäädytimmekin nyt kokonaisen kontaktin ja keskitymme vain alastulon vahvistukseen ja vauhtiin. Vinokeppejä ollaan tehty hihnassa ja etupalkalla ja aika kivasti se jo pujottelee. Vielä en löysää hihnasta sillä silloin neitillä on niin hoppu että se yrittää lähteä loikkimaan ja hyppimään eteenpäin ja tässäkös saadaan äkkiä kinttu katki. Tuntuu että se tekee enemmän yhden tassun tekniikalla mutta aika näyttää mihin se päätyy kun tehdään enemmän. Rataharjoittelua ei olla tehty juurikaan kun ollaan keskitytty niin paljon nyt esteosaamiseen ja koirahan on kovin nuori niin hoppua ei ole.

Kävimme myös viime viikonloppuna ihanalla yhteislenkillä neljän naisen ja viiden koiran kera. Kiersimme Kainuunkylän Huitaperinvaaran ja voi että koirilla oli ihanaa! Porukan junnut Lillan ja Isla juoksivat itsensä ihan läkähdyksiin ja muut tulivat hieman maltillisemmin perässä. Mukavaa vaihtelua koirillekin mennä vieraassa porukassa.


Kuten huomata saattaa, todella koirapainotteista on taas ollut mutta mitä muuta sitä haluaisikaan tehdä ;)

Kisavalmis suoritus

Olen miettinyt valtavasti miten lähden rakentamaan kestävää ja varmaa kisasuoritusta tokoon. Ei nimittäin riitä että koira osaa suorittaa treeneissä liikkeet, vaan itse kokeeseen valmistautumiseen vaaditaan niin paljon muutakin. Luonnollisestikin koiran tulee osata kokeessa vaadittavat tehtävät mutta koska kisatilanteessa ei saa palkata, tulee sitäkin harjoitella. Miten suunnittelen treenit niin että pääsemme harjoittelemaan myös enemmän kisanomaisesti? Entä kaikki se häiriö mitä kisa-alueella on, puhumattakaan ohjaajan jännityksestä?

Ihan ensimmäinen etappi minulle on että opetan koiran suoriutumaan vaadituista tehtävistä innokkaasti ja motivoituneesti. Kun liike on uusi, palkkaan paljon itse opetusvaiheessa ja pyrin pilkkomaan liikkeen pienempiin osiin. Kun paketti alkaa olla yhden liikkeen osalta kasassa, voin tehdä tätä erilaisilla palkoilla ja pikkuhiljaa palkata myös satunnaisesti. Tällöin koira ei voi olla koskaan varma milloin ja missä palkka saattaa tulla. Joskus lentää lelu taskusta, joskus saa namin kädestä, joskus voimme palkita kehän ulkopuolella. Liikeiden ollessa suhteellisen häiriöttömällä treenillä varmoja, voidaan hommaan lisätä erilaisia häiriötekijöitä kuten kaveri leikittämään omaa koiraa viereen, tekemään tokojuttuja tai jopa agilitya. Kovaäänisiä huudahduksia, juoksevia ihmisiä, naksuttelua, viheltelyä eli kaikkea mitä kuvitella saattaa. Treeneissä tulee tehdä myös paljon kokeenomaisia juttuja, eli vieraat ihmiset liikkuroivat ja joku kävelee vierellä tuomaroimassa. Uskon että on hyvä idea myös treenata useissa eri paikoissa ja miksei vaikka keskellä kaupunkia, siinäpä sitä häiriötä on kerrakseen.

Häiriötä kerrakseen :D

Pitää miettiä myös meidän kehäänmenotaktiikkakin valmiiksi. Otanko Lillanin heti kontaktiin vierelle ja pidän sen siinä, käskytänkö millä tavalla liikkeiden välillä jne. Tämä selvinnee lähemmin kun päästään tekemään kokeenomaisempia juttuja, mutta jo nyt se ei saa tulla kentälle muuta kuin kontaktissa. Vielä pitää olla tarkempi jo heti näin alussa että se ei saa touhottaa siellä omiaan väliajoilla, eli otan sen vaikka remmiin ja pikkuhiljaa alamme harjoitella esimerkiksi makuulla odottamista kun puhun treenikavereideni kanssa. Se ei saa myöskään reagoida muihin ihmisiin kentällä ja voin kertoa että tässä on paljon tekemistä!
Myös kokonaisia kisasuorituksia pitää harjoitella, ensin voisin jakaa kokeen vaikka kolmeen osaan ja palkkaan osien välillä. Seuraavalla kerralla voidaankin tehdä "koe" kahdessa osassa ja lopuksi yhdessä. Tätäkään ei varmaan liikaa saa tehdä että koiralla pysyy mielenkiinto yllä, eli joskus kesken "kokeen" voisikin ihan yllättäen palkata.

Jännitystä on melko vaikea saada aikaiseksi feikkitilanteella, mutta jos vain aktiivisesti pitää kisanomaisia treenejä ja järjestää vaikka möllitokokisoja niin eiköhän sitäkin saa aikaan. Täytyy opetella mielikuvaharjoittelulla jännitystilan saaminen päälle, tai vaihtoehtoisesti miettiä minkälainen olen jännittyneenä ja jäljitellä sitä käskytystä aina treeneissä. Sen tiedän tasan varmasti että kisa-aamuna olen suurinpiirtein oksennus kurkussa, eli mieluummin opetan Lillanin sietämään minun jännitystäni kuin että yritän väkisin hallita omaa tunnetilaani.

Pähkinänkuoressa pitäisi opetella liikkeet suoritusvarmoiksi, hyvällä motivaatiolla tehdyiksi jotka onnistuvat vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Kun koira suorittaa sata lasissa keskittyneesti alokasluokan kisanomaisesti, ilmoitan sen kokeeseen. Yleviä suunnitelmia :D Olen vain sen luontoinen että haluan tahkota asiat perusteellisesti ja rakentaa kaiken vakaalle pohjalle. Tottakai aina voi sattua jotakin yllättävää kun puhutaan kuitenkin eläimen kanssa kisaamisesta mutta en halua lähteä soitellen sotaan :)

Tähtäimessä alokasluokka

Nyt on tehty päätös jota ei voi enää perua, eli alkuvuodelle 2019 pitäisi osallistua tokon alokasluokan kokeeseen, iik jännää!! Muutaman yhtä hullun ja innostuneen koiraihmisen kanssa pistimme pystyyn tokoryhmän, joka treenaa joka perjantai. Ideana meillä on siis ottaa jokainen vuorollaan kentälle, liikkuroida, tuomaroida ja kuvata. Autetaan ja annetaan vinkkejä ja yhteisvoimin viedään koirakot kohti koetta. Ennen olemme harjoitelleet myös yhdessä, mutta enemmän jokainen itsekseen niin että olemme saaneet lähinnä häiriötreeniä. Nyt saamme huomattavasti enemmän irti, sillä samalla tulee hieman kokeenomainen tuntu kun joku liikkuroi ja samalla videolta voi tsekata että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Yhdessä pohditaan miten jotakin liikettä voi parantaa ja se paine treenata kotona on ihan eri kun tietää että kaverit katsoo miten viikon aikana on edistytty.

Eilen meitä oli kentällä Aada lapinkoiransa Beassin kanssa, Minna bordercollie Aman kera ja minä Lillanin kanssa. Aada treenaa jo voittajan juttuja ja onhan se hienoa katsoa kun lapinkoira työskentelee täysillä! Nämä ovat hieno pari ja varmasti pääsevät vielä pitkälle. Ama on vielä ihan vauva, reilusti alle vuotias kujeileva kaveri jolla on jo nähtävissä hienoja pätkiä ja Minna saa tästä takuulla oivan kisakaverin toisen bordercolliensa Sulon rinnalle. Lillanin kanssa päätin ottaa kahta asiaa, eli seuruun ja kaukot. Hävettävän vähän ollaan nyt kesällä tokoiltu ja se kyllä näkyi! Koska olemme harjoitelleet todella paljon lähinnä istu-maahan-seiso vaihtoja, se yritti tarjota niitä jopa siinä kun pyysin sen sivulle ja seuraamaan. Se oli sellaista hissaamista edestakaisin ja selkeästi koiralla ei ollut hajuakaan mitä siltä odotin. Vielä kun itse siinä säheltää samalla tahdilla niin kaaoshan siitä seurasi :) Tyttöjen kanssa hetki asiaa pohdittiin ja otettiin vain sitten sivulla "seuraamista" eli niin että kun sanon seuraa, sen tulee pitää kiinteä katsekontakti ja palkkaan sen siitä. Pikkuhiljaa se jätti maahanmenon tarjoamisen pois ja pysyi nätisti sivulla. Lisäksi otettiin sivua niin että tytöt sanoivat onko se hyvässä asennossa vai ei, sillä nyt on käynyt niin että kun joudun tarkistamaan tilanteen itse, kääntyy Lillankin minun liikkeen mukana vinoon. Annan myös huomaamattani todella vahvoja vartaloapuja, joten niistä pitää nyt päästä eroon.

Alla on video treenien alusta ja onhan se nyt ihan kaaos. Koira tarjoaa kaikkea ja omistaja ei ehdi mukaan vaan palkkaa tyystin vääristä asioista :D Tämän haluan kuitenkin tänne laittaa, on sitten hyvä tehdä vertailua myöhemmin.

Kaukot olivat oikein kivalla mallilla, otettiin istu ja maahan vaihdot noin kahden-kolmen metrin päästä. Nyt pitää alkaa lisäämään käsiavut vielä liikkeisiin ja nopeuttaa istumaan nousua. Sitä tehdään oikein kunnon pompun kautta, sillä nyt se menee hyvin rauhallisesti ja vakaasti kahden tassun kautta istumaan. Tämä ei toki ole virhe, mutta saahan tuolla "pompulla" näyttävyyttä liikkeeseen.

Kotiläksynä meillä on perusasento ilman mitään kääntyilyjä ja vääntyilyjä ja seuruun liikkeelle lähtö. Aloitin aamulla kun annoin Lillanille aamuruuan ja tosi hienosti se tuli sivulle ja ainakin omasta mielestäni olin hyvin itse enkä antanut vartaloapuja. Seuruuseen lähtö on sille vielä vähän sellainen mitä sä haluut äiti-juttu, mutta nyt se ei tarjonnut maahanmenoa ja tein niin että jos se ei heti lähtenyt mukaan, pyysin sitä ja kehuin kun se liikkui mutta en antanut palkkaa. Sitten otettiin uudestaan ja kun se lähti mukaan niin se sai palkan. Välillä tehtiin myös niin että pidin palkan vasemmassa kädessä ja imutin lähtöjä että saisin siihen lisää varmuutta. Treenit kestivät maksimissaan viisi minuuttia ja illalla jatketaan tämän kertauksella ja lisätään vielä se istumaan nousu pompun kautta.

On tämä jännä laji, koko ajan oppii lisää ja on mielenkiintoista koko ajan seurata koiran oppimisprosessia! Jatketaan treenejä ja katotaan miten tämä homma edistyy, yritän kirjoittaa joka viikko niin pysyn kärryillä mikä on onnistunut ja missä tarvitaan treeniä :) Jos teille tulee vinkkejä ja kommenttia mieleen vaikka videoista niin enemmän kuin mielelläni otan niitä vastaan. Olen kuitenkin niin vähän tokoa tehnyt että kaikki apu on tervetullutta!

Kesän kuulumiset

Kuvitella että Lillan on ollut meillä jo yli vuoden ajan, vastahan se oli pienen pieni pentu! Äkkiä se aika on mennyt ja tuntuu hurjalta kuvitella että kolmen kuukauden kuluttua se on jo virallisesti kisaikäinen. Tosin me tuskin olemme vielä siinä vaiheessa että lähtisimme agilityn kenttiä silloin valloittamaan, on se niin kakara kuitenkin loppupeleissä. Kesä on ollut kuuma ja se on verottanut treenejä melkoisesti. Olemme kuitenkin päässeet jonkin verran edistymään niin agilityn kuin tokonkin saralla ja tuntuu että neiti on rauhoittunutkin jo jonkin verran. Muiden silmissä se on todennäköisesti edelleen ihan hullu mutta kun itse tietää minkälainen ikiliikkuja se on alusta asti ollut niin osaa eri lailla katsoa sen tasoittumista.

Rauhoittunut?! Ja pyh!

Agilityssä olemme tehneet nyt jo hieman kokonaisia kontakteja. Aloitimme tosiaan siitä että se osasi pysäytyskäskyn ensin lasten pienellä apujakkaralla. Tämän jälkeen siirryimme kontaktin alastuloon ja sitä vahvistin koko ajan niin että saatoin sanoa mistä kohtaa tahansa käskyn ja se hakeutui kontaktille ja nimenomaan suoraan eteenpäin. En hyväksy siltä ikinä muuta kuin sen että etutassut ovat suorassa linjassa eteenpäin, eli se ei saa mennä sivuttain kontaktille. Kun tämä alkoi olla hanskassa, siirryttiin siihen että koira nostettiin ylemmäs kontaktilla ja vaadittiin sama asia. Pikkuhiljaa päästiin kokeilemaan kokonaista kontaktia ja avustettiin ensin hihnan kanssa. Äkkiä pikkuneiti uskalsi mennä hienosti koko puomin ja otti alastulonkin hienosti. Aluksi se yritti vuotaa läpi, mutta tätä en hyväksy myöskään koskaan vaan otetaan koko kontakti sitten uudestaan. Nyt ollaan puomin kanssa siinä pisteessä että päästän sen ihan puomin juurella kiipeämään ja juoksen täysillä ohi puomista ja koiran tulisi tulla lujaa alastuloon ja pysähtyä oikein. Ihan niin lujaa se ei vielä tule kun haluaisin, mutta eiköhän tämäkin parane kun tulee varmuutta. Ei se enää kuitenkaan hiippaile vaan tulee reippaasti alas asti. A-esteellä ollaan tehty enemmän vain alastuloa, se kun on kropalle huomattavasti raskaampi kuin puomi ja koira on vielä kuitenkin nuori. Muutamia kertoja ollaan tehty sekin kokonaisena ja aivan kiitettävästi se sen osaa. Keinua meillä ei kentällä ole, ainakaan sellaista jolla haluan koiraa harjoittaa joten se on jäänyt nyt ihan kokeiluasteelle. Tehtiin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran ja hui kun se olikin jännää! Pöljänä en muistanut että keinua olisi voinut laskea, joten olihan se korkea ja keinuva lauta varmasti vähän jännä! Jätettiin tämä hautumaan ja katsotaan sitä sitten ohjatuissa treeneissä.

Meillähän oli kevään aikana ongelmia paikalla olossa nimenomaan aksalähdöissä. Lillan paineistui yksissä treeneissä liian vaikeasta tehtävästä yhdistettynä pitkään paikalla oloon ja tätä jouduttiin hieman korjailemaan. Aluksi teimme vain pelkkää paikalla oloa joka oli hauskaa ja palkattiin aina taakse. Viimein kesän korvilla huomasin että nyt se kyllä vain pelleilee kun ei hetkeäkään enää pysynyt paikallaan. Sain hyviä apuja Australiankelpie facepalstalta ja aloin tehdä niin että jos Lillan nousi, palautuin sen sanaakaan sanomatta paikalleen ja odotin että se käy itse maahan. Aluksi se vain yritti nuuskia maata ja ruveta kaivamaan, mutta tästä kielsin ja odotin taas. Niin se hoksasi että katsos vain, emäntä onkin tosissaan ja jäi maahan. Tässä tehtiin hyvin paljon vain sitä että se ei päässyt silti tekemään rataa vaan vapautin sen edelleen taakse. Aluksi nämä harjoitukset tehtiin aina alussa kun mielentila oli vielä rauhallinen mutta nyt pikkuhiljaa se on saanut alkaa treenaamaan tätä myös esteharjoittelun jälkeen. Voi pojat että onkin vaikeaa kun tyyppi käy kierroksilla ja olen joutunut tekemään niin että jos se ei edelleenkään mene maahan vaikka olen mielessäni laskenut viiteenkymmeneen, lähtee se kainalokyydillä hetkeksi häkkiin. Mitään en puhu ja parin minuutin kuluttua vien sen saman tehtävän ääreen niin yleensä se onnistuu heti saman tien. Nyt ollaan edetty siihen että ollaan päästy jo paikalla olosta tekemään rataa ja tässä se on keksinyt yrittää ryömiä eteenpäin. En hyväksy tätäkään, sillä kriteeri on olla paikalla täysin liikkumatta. Käyn palauttamassa sen siihen kohtaan mihin jätin (piirrän tässä hiekkaan viivan jotta tiedän missä se oli) ja uudestaan niin kauan että se pysyy. IKINÄ se ei pääse tekemään ellei se tee täsmälleen kriteerin mukaisesti.

Olisi niin kiva vain mennä täysiä eikä aina olla paikallaan!

Itse radan suorittamisessa ollaan päästy ihan kivalle mallille, se lukee minua jo tosi hyvin ja itse yritän olla sen arvoinen ohjaaja. Vaikeaa tämä tosin on, sillä se on ihan älyttömän nopea ja reagoi tyystin eri tavalla kuin esimerkiksi Reino. Ollaan haettu sitä että saisin hieman tuntumaa, varmuutta ja uskallusta tehdä sen kanssa, olen ollut todella varovainen aiemmin jotta en vain pilaa sitä mitenkään. Huomasin kuitenkin että jos varon liikaa, en koskaan pääse sen kanssa sinuiksi ja virheitäkin pitää uskaltaa tehdä. Saimme Minnan kanssa ostettua myös uudet kepit kentälle ja mikä parasta, ne ovat vinokepit! Pääsemme heti opettamaan nuoret koiramme erinomaisella tavalla keppitekniikan saloihin ja nyt näissä on oikeat kuudenkympin välit entisten viidenkympin välien sijaan.

Neiti Mielinkielin keppienhakureissulla jossa kävimme kaverin koirien kanssa lenkkeilemässä.

Tokon saralla olemme saaneet seuraamista kehitettyä aika mukavasti, lenkillä treenataan tätä usein. Asennonvaihdot tehdään jo oikein jees, seiso-käsky alkaa olla hyvä ja takajalat pysyvät pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kuin liimattuna paikalla. Toko on muuten ollut hieman tauolla, sillä kesäkausi oli vähän pakko pyhittää agilitylle kentän ollessa käytössä. Talvella kun esteet ovat varastossa ja treenaamaan pääsee vain viikottain, on helpompi keskittyä tokotekniikkaan.

Reinolle ja Rymyllekin kuuluu hyvää. Rymyn kanssa käyn edelleen kahdestaan lenkkeilemässä ja tokoillaankin aina välistä mielenvirkistykseksi. Yhtä hauskaa se sen mielestä on kuin ennenkin! Reino käy Lillanin kanssa yhteislenkeillä ja aksailee aina silloin tällöin ja silloin on sokka irti niin kuin tiedetään :)

Nyt vain odotellaan että ohjatut treenit alkavat taas syksyllä ja pääsee Raunon asiantuntevaan oppiin!