Amppa

Kukaan ei kohta jaksa lukea kun hehkutan vain koko ajan mutta ei voi mitään, Aime oli eilen taas ihan super! Tämän ponin kans vain synkkaa ja hyvin, tuntuu kuin oltais tunnettu aina ja hetkittäin tuntuu kuin se lukisi minun ajatuksia. Eilen menin tallille töiden jälkeen ja hain Aimen tarhasta, ja se tuli niin söpösti vastaan kun sitä huutelin. Pienen rapsuttelun jälkeen käppäilimme talliin ja porukalla harjailimme hevoset valmiiksi ja lähdimme kentälle. Meitä olikin poikkeuksellisen monta yhtä aikaa, Oona Pablolla, Hanna Raitulla, Lisa Carrella, minä Aimella ja sitten vielä joku mulle tuntematon lämpöisellään. Sopu sijaa antaa ja hyvin me kaikki mahduimme treenailemaan.

Alussa verkkasin ponin siirtymisillä käynnissä ja kun se oli aktiivinen ja kevyt siirryin raviin. Ravailin ensin molempiin suuntiin ja Amppa tuntui heti oikein mukavalta. Pari kertaa muistutin sitä raipalla takajalkaan ja se otti heti onkeensa eikä edes suuttunut :) Ratsastin isoja ympyröitä, tein avotaivutuksia ja siirtymisiä ravin sisällä ja välistä käyntiin ja takaisin raviin. Nyt ponsku pysyy kauniisti muodossa läpi siirtymisten ja se on selkeästi takajalkojen päällä koko ajan. Laukassa halusin lähinnä pyöreää ja eteenpäin pyrkivää menoa, menin kenttää ympäri ja tein parit isot ympyrät molempiin suuntiin. Pienen laukkatyöskentelyn jälkeen siirryin takaisin raviin, tein lisää avoja ja wau, jopa vasempaan kierrokseen joka on meille kummallekin vaikeampi ne menivät jo aika kivasti. Pohkeenväistöt ovat parantuneet kerta kerralta, nyt se säilyttää jo tahdin sekä eteenpäin pyrkimyksen ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Jos pylly jää laahaamaan jälkeen, olen koskettanut raipalla nätisti liikkeen tahdissa joka on tepsinyt hyvin.

 

 

 

Pienen käyntihetken jälkeen tein vielä hetken laukkatyöskentelyä, siirryin laukasta käyntiin ja taas laukkaan. Poni kuunteli niin hyvin istuntaa että kun ihan millin vahingossa huojahdin eteenpäin se siirtyi välittömästi raviin. Vastalaukkaakin menimme aika hyviä pätkiä, sitä pitää nyt alkaa ajatuksen kanssa treenaamaan, tästä on hyvä jatkaa.

 

 

 

 

Ratsastuksen jälkeen olin jälleen kerran yhtä hymyä. Hoidimme Oonan kanssa hevoset, laitoimme ruuat valmiiksi ja putsasimme varusteet. Kävin viemässä Oonan kotiin ja illalla vielä siivosin oman ponin karsinan ja ruokin sen. Jäi tosi kiva fiilis ja toivottavasti meillä jatkuu yhtä aurinkoisissa merkeissä yhteistyö!

Suloisinta ikinä!

Heissan taas! Lauantai ja sunnuntai menivät jälleen kerran Aimella ratsastaessa ja tunnin pidossa. Lauantaina menin itse ja treenasimme tosi paljon siirtymisiä. Laukasta seis ja siitä taas laukkaan jne. Poni oli todella herkkä ja kuunteli istuntaa mielettömän hyvin! Mahtava fiilis kun tuntee miten ne takajalat siellä työskenteleekään ja mennään ylämäkeen. Jotta ei aivan hauskanpidoksi olisi mennyt, Aime päätti eräässä laukannostossa että nyt lähdetään ja lujaa, mielellään myös pukkien kera. Äkkiä se kuitenkin rauhoittui ja jatkoi täysin tyytyväisenä työskentelyä. En mennyt kovin kauaa, poni oli niin superhyvä alusta asti että tänään se pääsi hieman helpommalla.

Poneilun jälkeen meillä oli vielä Reiskan kanssa aksatreenit kentällä ja ne eivät menneet tällä kertaa kovin vahvasti. Se ei ollut laisinkaan keskittynyt ja otti hatkat monta kertaa. Kun sain sen kerran radan läpi runsaalla palkkaamisella, olin aivan tyytyväinen. Toisella kertaa se karkasi taas, joten päätin että sille riittää reenailut ja se saa mennä jäähylle. Tämä on oikeasti hyvä taktiikka, eli jos koira ei kiinnostu tehtävästä vaan puuhailee omiaan, se viedään esim. kuljetushäkkiin ja ei anneta sen olla harjoitusalueella laisinkaan. Tämä on ainakin vaikuttanut Reinon possuiluihin positiivisesti.

Sunnuntaina Aurora ratsasti taas Aimella ja sen jälkeen läksimme meille ponia katsomaan ja kuvailemaan. Alla kuvat, voiko mitään suloisempaa ollakaan kuin pieni karvainen otus joka nauttii auringosta?



1.



2.

Ihana, rakas pieni tuittupää! Tällä viikolla se muuttaakin Kristalle, tai oikeastaan se menee ensin miehelään Rovaniemelle, toivottavasti se tiinehtyisi ja kaikki sujuisi hyvin. Tuntuu varmasti alkuun todella tyhjältä kun tallissa ei ole enää yhtään karvaturpaa mutta onneksi saan kuitenkin tuttujen hevosia käydä hoitamassa. Laitetaan vielä loppuun muutama söpöilykuva, olkaapas hyvät!

                                                          

3.

4.

5.

6.

7.



8.

 

 

Mikä oli lempikuvasi?

Ihana ponny!

Tässä keskiviikon treenejä Aimen kanssa! Mukana on niitä ei niin onnistuneita pätkiäkin, esim. pohkeenväistössä ei muoto pysy tasaisena ja pylly jää vähän liikaa jälkeen. Harmillisesti paras vaihto jäi kuvaamatta, mutta muutama melkein hyvä tuli kuitenkin nauhalle. Ihana, ihana poni, kiitos Noora jälleen kerran lainasta!

Oulun KV ja koulutreeniä

Viikko on mennyt taas kivasti hevostellen ja koiraillen. Kävin tiistaina Aimen toisenkin kerran ratsastamassa ja nyt meni jo vähän paremmin kuin ekalla kerralla. Sain Nooralta vinkkejä joita sitten hyödynsin tämän päivän ratsastuksessa. Lähdin aamulla jo ennen kymmentä tallille ja ilma oli mitä mainioin. Laittelin ponskin valmiiksi ja lähdin kentälle, aivan ihanaa kun sai ratsastaa jo hihattomalla topilla! Aloitin rauhallisesti ja pidin käden vakaana ja paikallaan ja muutaman kierroksen jälkeen Aime alkoi pyöristyä kivasti. Tein käynnissä siirtymisiä ja kun poni pysyi tasaisena myös edestä koko ajan siirryin raviin. Tässä taivuttelin pitkillä sivuilla puoleen väliin ensin reilusti sisälle, suoristus ja taivutus ulos. Tässä poni notkistui ja vetreytyi mukavasti ja tämän jälkeen oli hyvä siirtyä laukkaan. Tein isolla pääty-ympyrällä harjoitusta, jossa jaoin ympyrän neljään osaan, eli pisteestä yksi nostin laukan, pisteessä kaksi siirryin raviin ja taas seuraavassa laukkaan jne. Takaosa tuli mukavan aktiiviseksi ja Aime muuttui tosi keveäksi edestä. Lopuksi vielä kenttää ympäri ja parit diagonaalit ilman vaihtoa sitten loppuravit.

Viime kerralla ei ollut kuvaajaa joten saatte tyytyä aikaisempiin kuviin

Olin tosi tyytyväinen ratsastuksen jälkeen ja koska poni oli tosi hikinen, käytin sen pesupaikalla viilentymässä ja vein takaisin ulos päiväheinille. Siivosin karsinan, laitoin rehut valmiiksi ja tämän jälkeen ajelin Kristan mummolaan jonne pollet ovat siirtyneet kesälaitumelle. Laitoimme pojat valmiiksi ja lähdimme noin tunnin maastoreissuille. Lähinnä menimme vain käyntiä ja juttelimme, oli ihanaa istua taas Antin kyydissä.

Viime lauantaina kävin myös pitämässä tunnin Auroralle sekä muutamalle tallilaiselle. Ihana nähdä kuinka Aurora edistyy ja tulee niin hyvin ponin kanssa juttuun, huomaa että Aimekin ymmärtää että nyt on selässä pienempi ihminen ja pitää olla hieman varovaisempi. Tuntien jälkeen pyysin että saisin mennä vielä Antilla ja ihana Krista lupasi. Itse he sillä välin pakkailivat kamoja sillä pojat lähtisivät heti minun ratsastuksen jälkeen Taroniemeen laitumelle. Antti oli ihana, vaikka taaskin vasen laukka tuotti meille vaikeuksia. Olen nyt oppinut suhtautumaan sen höpötyksiin ihan eri tavalla, se kyllä rauhoittuu hyvin nopeasti jos se hetkittäin kuumuu ja kiihtyy. Hassu otus!

Sunnuntaina meillä oli Oulussa näyttelyt ja mukaan lähti tällä kertaa Rymy ja Nemo. Pojat tulivat juttuun mahtavasti alusta lähtien ja se olikin hyvä, sillä rauhallisempi ja vanhempi Nemo opetti Rymylle miten siellä näyttelypaikalla kuuluu käyttäytyä. Rymyn kehä ei mennyt kovinkaan vahvasti, se ei esiintynyt mitenkään hyvin, juostessa haluttiin vain nuuskia maata tai laukata, tuomarin tullessa mittatikun kanssa se väisti viimeiseen asti. Arvosteluksi Rymy sai H:n mutta papereissa olevat arvostelut olivat aivan rohkaisevat. Annetaan lisää aikaa ja katsotaan mihin suuntaan poika kehittyy.

Nemolla meni kuitenkin loistavasti: viimeinen serti plakkarissa, eli käyttökoetta vailla Suomen muotovalio! Se oli myös rotunsa paras joten tämä tiesi pitkää päivää, sillä ryhmäkehät alkavat luonnollisesti viimeisenä. Haimme kioskilta vähän evästä ja makkaroiden ja pehmisten jälkeen oli mukava siirtyä katsomaan Marin koirien kehää. Tänään oli kyllä Venlan päivä, sillä pikkuneiti otti kehän täysin haltuunsa upealla esiintymisellään ja sai ensimmäisen sertinsä, aivan mahtavaa! Kun ryhmät viimein alkoivat, kävi aivan odotetusti eli me lähdimme sijoittumatta kotiin mikä ei harmittanut, sillä joka kerta on näin käynyt eikä palkintosijaa edes osaa odottaa. Ensi kuussa olisi Rovaniemen juhannusnäyttelyt, katsotaan mitä Rymy-pojasta silloin tuumataan.

Hieno Venla!

Poneilua

Kävin eilen ensimmäistä kertaa ratsastamassa ystäväni Nooran ponilla Aimella. Lähdin tallille heti työpäivän jälkeen ja mukaani sain Marin kuvailemaan ja seuraksi. Tallille päästyämme haimme ponin sisälle sekä varustimme sen. Päätin kokeilla sille omaa satulaani ensin ja kentälle päästyäni huomasin lähes saman tien että se ei sopinut laisinkaan. Se pyöri selässä kuin väkkärä ja olin melkein Aimen kyljellä muutamien käyntiaskelien jälkeen. Ei muuta kuin alas selästä ja takaisin talliin satulan vaihtoon. Aimelle on varmaan todella vaikeaa löytää hyvää satulaa, poni hieman tynnyrin mallinen ja jopa sen oma satula tuntui hieman kiikkerältä. Poni oli hyvin ilahtuneen oloinen kun lähdimme satulan vaihtoon, raukka luuli varmaan että tänään oli helppo päivä ja työt tehtiin ennätysajassa. Kun se huomasi että menemmekin takaisin kentälle, se näytti keljuuntunutta naamaa ja kun kiipesin kyytiin se täysin varoittamatta lähti pukkirodeolla ulos kentältä. Meinasin tuiskahtaa alas mutta sain viime tipassa korjattua istuntani ja pienen kurinpalautuksen jälkeen pääsimme työskentelemään.

Hulmuharja

Poni oli kyllä niin tamma kuin olla voi! Jos hipaisinkaan sitä raipalla, tuli saman tien protesti ja takapää lensi. Viimein se hyväksyi pienet muistutukset takajalkaan tarvittaessa ja kun hieman tunnusteltiin toisiamme alkoi yhteistyökin sujua jo hieman paremmin. Varmasti menee vielä aikaa että pääsemme kunnolla yhteisymmärrykseen mutta se kuuluu asiaan, ei kaikki tapahdu sormia napsauttamalla tuosta vain. Ratsastin avotaivutuksia joka askellajissa ja se tuntui niissä kokoavan itseään oikein mukavasti ja kun muisti pitää koko ajan kunnon tuen ulko-ohjalla se pyöristyi kuin itsestään ja kasvoi alla. Pohkeenväistökin meni aika mukavasti, samoin siirtymiset. Ratsastin noin puolisen tuntia ja tähän lisäksi vielä alku- ja loppukäynnit. Marikin pääsi käymään kyydissä muutaman kierroksen ja Aime käyttäytyi oikein sievästi.

 

 

Ratsastuksen jälkeen veimme Aimen talliin, harjasimme sen ja puhdistin varusteet. Siistin myös karsinan ja laitoin ponille rehut myös seuraavaksi päiväksi valmiiksi. Viimeinen tarkastus että kaikki on hyvin ja sitten kotiin. Aika väsynyt fiilis oli illalla, mutta piti vielä oma poni viedä sisään ja siivota senkin karsina. Saunan jälkeen olinkin valmista kauraa ja nukahdin varmaan parissa minuutissa.

Tänään olisi tarkoitus käydä uudelleen ja toivottavasti menisi mukavasti, on se kyllä kiva ponski!

Sairastelua

Pitkästä aikaa minulla on aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogiin. Olen ollut lähes kaksi viikkoa kipeänä, kuume huiteli korkealla ja keuhkot olivat kuin tulessa. Noissa fiiliksissä ei ollut mikään otollinen olo kirjoitella, aivot tuntuivat jähmettyneen yhteen paikkaan ja räkä tukki hengityksen kaikin mahdollisin tavoin. Aloitetaanpas kuitenkin siitä mitä tapahtui ennen sairastumistani.

Oona pyysi minua liikuttamaan hevosensa Pablon tiistaina ja vaikka minulla oli jo siinä vaiheessa aika jäätävä olo, minua ei tallilta saanut pidettyä poissa mikä oli jälkikäteen ajatellen todella tyhmä ratkaisu. Olin vain niin intona kun pääsisin taas Paapuskan kyytiin ja iloisin mielin ajelin tallille. Hain pojan sisälle ja harjasin ja laittelin valmiiksi. Ilma oli aika kaamea, tuuli ja tuli räntää joten suuntasimme kentän sijaan maneesiin, sen verran minullakin oli itsesuojeluvaistoa jäljellä! Aloittelin ihan vain kolmikaarisilla taivutellen ja pyrin saamaan sen irti kuolaimesta ja kevyemmäksi. Kun se tuntui hyvältä, aloitin ravityöskentelyn ja täytyy sanoa että se oli aivan kamalaa! Joko se juoksi alta pois tai sitten se könkkäsi kuin kolmijalkainen kameli. Hiki päässä tein töitä ihan tosissani jotta sain sen irtonaiseksi ja kevyeksi ja että se myös liikkuisi tahdikkaasti eteenpäin. Ylitaivuttelin sitä ihan tosissaan ja tein siirtymisiä siirtymisten perään ja viimein sain sieltä pieniä pätkiä sitä ravia mitä halusin. Muutama laukkatehtävä ja eteen-alas ravit ja sitten lopetin. Läähätin kuin keuhkotautinen ja olin niin hiessä että ei mitään rajaa. Ratsastaessa keskityin niin kovasti että en ajatellut ollenkaan olotilaani mutta selästä alas tullessani se romahti kyllä mieleen ja kunnolla. Jäähdyteltyäni hevosen ja itseni menimme talliin jossa hoidin pojan ja siivosin karsinan. Lopuksi vielä eväät turvan eteen, varusteet kaappiin ja kotiin.

Pikkuoppilas ja iso hevonen

Tämän episodin jälkeen sairastuinkin sitten ihan tosissaan ja lähes pari viikkoa menikin sängyn pohjalle lannistuneena. Harry Potterit, Game of Thronesit sun muut tuli katsottua ja loppujen lopuksi tuntui että tulen hulluksi ellen pääse mihinkään. Oman haasteensa asetti myös se että Jonikin oli yhtä kipeä mutta talo on täynnä eläimiä jotka tietysti tarvitsevat hoitoa oli omistajan olotila mikä hyvänsä. Poni sai tyytyä kokopäivä- ja yö tarhaukseen runsaan heinän kera, Rymy oli saada hermoromahduksen häkissä ja Reino piinasi meitä jatkuvalla huomion kerjäyksellään ja piippauksellaan mikä oli tietysti ihan ymmärrettävää kun mitään hauskaa ei voinut tehdä. Eräs päivä se päättikin ottaa ja lähteä ihan omille lenkeilleen ja karkasi pihasta missä se oli narussa kiinni. Onneksi huomasin tämän ajoissa ja ystävällinen naapuri huuteli että siellä se painelee jo pyörätiellä ja ehdin autolla saada sen kiinni. Oli kuulkaas näky kun tyyppi painelee menemään pitkä naru perässä jossa kaiken lisäksi roikkui vielä minun valkoinen tupsupipo! Reinohan on nyt ollut eristettynä Rymystä, sillä ne ovat ottaneet yhteen nyt ihan tosissaan pari kertaa ja minulla ei ole todellakaan varaa joka päivä kuskata niitä paikattavaksi. Joku päivä olisi voinut käydä pahemminkin joten nyt ne on erotettu toisistaan. Itse asiassa tämä sysäsi pitkään ajatuksissa olleen Reinon kastraation eteenpäin ja keskiviikkona se menetti killuttimensa eläinlääkärin roskikseen. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja pian saamme poistaa siltä kaulurin ja lähteä taas treeneihin.

Näin hehkeänä kuumeessa :)

Sunnuntaina kävin pitämässä Kristan pikkusiskolle Auroralle ratsastustunnin. Saimme lainata Nooran ponia Aimea joka on hieman sopivamman kokoinen ratsu kymmenvuotiaalle kuin isot lämminveriset millä olemme menneet aikaisemmin. Aurora meni hienosti ja poni käyttäytyi moitteettomasti. Tämän jälkeen lähdin varustamaan Kristan Anttia sillä nyt oli Kristan vuoro joutua sairasvuoteen omaksi. Papparaisella oli virtaa vaikka muille jakaa, mutta ihmeen hyvin se jaksoi keskittyä työntekoon. Se on nykyään jo alusta asti todella mukava, tulee pyöreälle kaulalle ja oikeasti kävelee eikä tahdi joka askelta. Ravissa se hetkittäin veti herneet nenuun mutta muisti sitten rauhoittua ja keskittyä. Se on kuulkaas aivan valtava ero kun se heittää pään taivaisiin ja passittaa ja kun se yhtäkkiä laskee niskan ja imaisee oikeaan, isoaskeliseen raviin. Oikeaan kierrokseen laukka sujui oikein mukavasti mutta vasen laukka ei meinannut nousta ollenkaan, silloin se tarjosi vain vastalaukkaa. Viimein sain sen haluamaani laukkaan ja annoin sen mennä pari kierrosta ja itse olin kevyessä istunnassa ja annoin selälle tilaa. Ilma oli niin ihana että päätin käydä kävelemässä maastossa vielä loppukäynnit ja voi että oli mukavaa kun ei tarvinnut miettiä koska hevonen päättää pompata auton alle tai kaatua ojaan. On se hieno hevonen, nöyrä ja yritteliäs jolla löytyy kuitenkin temperamenttia.

Maastokävelyn jälkeen

Poni on sopeutunut jo aika hyvin Lirikan menetykseen, se on tosiaan ottanut koirista itselleen uuden lauman ja nyt on jomman kumman sessen oltava pihalla jos poni on tarhassa, muuten se tulee langoista läpi. Olen joka ilta sitä harjannut ja hoivaillut, kohta sekin lähtee ja silloin on myöhäistä enää viettää sen kanssa aikaa. Onneksi se menee kuitenkin Kristalle eikä kenellekään oudolle tyypille!


Mutta se siitä pitkästä sepustuksesta, nyt kun tässä on kaikenlaista hevostelua ja koirailua niin yritän olla hieman ahkerampi kirjoittaja, kerrottavaakin riittää enemmän, eli palataan myöhemmin!