Ylitornio-Tornio-Pello-Oulu

Mistähän tässä oikein aloittaisi? On ehtinyt tapahtua vaikka ja kuinka paljon, siksipä tämä blogin päivityskin on jäänyt pahasti kesken. Hevoset ovat saaneet ihan tarkoituksella olla lomalla sillä joka paikassa on ollut kauheita routakuoppia ja huonokuntoisia teitä, enkä todellakaan uskalla ottaa sitä riskiä että kumpikaan loukkaantuu. Eipä nuo ole siitä pahemmin piitanneet, pikemminkin ovat näyttäneet tyytyväistä naamaa kun saavat lekotella ja syödä päivät läpeensä heinää ja seurailla meidän pösilön naapurin touhuja. Molemmilla on mieletön karvanlähtöaika ja harjaa on saanut näyttää joka aamu ihan tosissaan. Ponikin on nauttinut oikein silmät ummessa kun inha irtokarva on vain pöllynnyt kun olen harjannut sitä, Lirika taas venyttää etuhuulta pidemmäksi mitä lähemmäs säkää kohti etenen, hassut otukset!



Tuleekos muutkin mukaan?



Täh!?

Tarha on ollut ihan karmeassa kunnossa, voin tunnustaa että olen ollut aivan superlaiska sitä talvella siivoamaan ja nyt kun lumet sulavat niin herranjestas mikä määrä paskaa! Nyt iltavuoroviikolla olen joka aamu käynyt haravoimassa ja lapioimassa tunnin ja olen myös levittänyt puruja niihin kohtiin missä pollet eniten aikaa viettävät, se tästä vielä puuttuisi että saavat sädemädän oman huolimattomuuteni vuoksi!

Reinoa olen treenannut säännöllisesti aamuisin ulkona ja illalla sisällä noin viisi minuuttia aina kerrallaan. Mummolassakin ollaan käyty terrorisoimassa, Reino se vain tykkää papasta niin kovasti että se menee sen kanssa paaaaljon paremmin kuin minun kanssani, epistä! Lauantaina päästiin viimeinkin meidän itäsiperialaisin lainakoiramme Nemon kanssa kauan odotettuun oikeaan näyttelyyn Pelloon ja jännitti niin superpaljon että meinasin aamulla oksentaa autossa, ihan sairasta eikö?! Aamulla haimme koiran aikaisin meille ja pesimme kaikki sen valkoiset kohdat, mikä oli niin turha toimenpide kuin vain voi olla, näyttelypaikalla oli niin rapaista että se näytti pahemmalta kuin ennen pesua. Karvapeite sillä oli kuitenkin muuten upeassa kunnossa ja hetken paikalla olleena totesimme hieman naurahtaen että meillä taitaa olla koko joukon isoin koira. Kaikki muut laikat näyttivät ihan tosi pieniltä ja nolostuttavasti luulin toista samanrotuista länsisiperialaiseksi joka on kuitenkin hurjan paljon pienempi muunnos. Paikatakseni mokaani totesin että ai, se on narttu mihin omistaja hieman hämmästyneenä totesi että ei, tämä on jo parivuotias uros, upps... Meidän Nemo on hieman yli vuoden ja oli varmaan kaksi kertaa saman kokoinen. Siinä sitten mietittiin että voi hemmetti, onkohan tämä kuitenkin jo liiankin iso, sillä sitä ei ole mitattu vielä kertaakaan. Moni kasvattaja kävi kuitenkin kehumassa koiraa ja yleisesti ottaen kaikki olivat sitä mieltä että se on upea nuori uros, arvatkaas oltiinko pikkuisen ylpeitä!

Tuonne ratsastellaan aina kesällä, taustalla anoppila

Kotimatkalla Lirikan kanssa

Kehään mennessä minua ei enää jännittänyt ollenkaan ja Nemo suoritui esiintymisestä niin hyvin kuin mahdollista! Se juoksi rennosti vetävin ja pitkin askelin, eikä talutin kiristynyt kertaakaan. Onneksi itse huomasin että sen rinnalla saa juosta reilusti lujaa ja se ei lähde laukalle. Koira seisoi niin hienosti ja ylväästi että meinasin itse ihan pakahtua tyytyväisyydestä ja tuomarin kommentit olivat erittäin hyvät: komea uros, hyvä pää, korvat aavistuksen liian isot ja runko hieman liian pitkänomainen, karvapeite erinomainen, liikkuu hyvin ja käytös miellyttävä, arvostelu ERITTÄIN HYVÄ.

Ainoa harmi oli se, että se hävisi urokselle joka ei mielestäni ihan täyttänyt laikan rotuominaisuuksia, sillä jos Nemo oli tuomarin mielestä aavistuksen liian pitkä, tykkäsin että tämä toinen uros oli liiankin kompakti pakkaus. Tämä nyt oli kuitenkin tämän tuomarin mielipide ja sitä on kunnoitettava, katsotaan mitä siitä sanotaan seuraavassa näyttelyssä Kemissä, siellä on eri tuomari.

Näyttelypäivä oli pitkä ja ilma kylmä joten olimme Karon kanssa ihan naatteja kun ajoimme kotiin. Ei siinä auttanut, vielä oli lähdettävä heiniä hakemaan ja matkalle otimme mukaan Reinon joka jäi aamulla kotiin erittäin loukkaantuneen näköisenä. Heinät haettuamme kävin vielä Reiskan kanssa lenkillä ja sitten menin kahvistelemaan anoppilaan ja kävimme näyttelyn läpi vielä kerran ja suunnittelimme seuravaa kertaa ihan tohkeissamme :)

Kuva laikasta. näin ylväitä ja hienoja ne ovat! Kuva by Google, en omista kuvan oikeuksia

Aivan kuin lauantain jännitys ei olisi riittänyt, meillä oli vielä sunnuntaina Oulun reissu jossa Reino pääsisi  ensi kertaa isoon koira- ja ihmisporukkaan match showhun. Paikalle päästyämme Reiska oli erittäin ihmeissään ja hieman kiihdyksissään, mikä tämä tällainen paikka oikein oli?! Se haukahti muutaman kerran ja kiskoi hihnan päässä, mutta jo tovin kuluttua se rauhoittui ja käyttäytyi oikein hyvin. Ainoa mikä harmitti oli se, että sillä näyttää olevan hieman samanlaista taipumusta paineistaa itseään ja stressaantu asioista samalla tavoin kuin Viljo, sillä se vinkuu heti kun sitä ahdistaa. Voi olla että se on ohimenevää ja saadaan harjoituksella kuriin, en kuitenkaan aijo ottaa siitä itselleni stressiä vaan katson mitä aika tuo tullessaan.

Kehässä poika käyttäyty ihan ok, juoksi hyvin mutta ei oikein tahtonut seistä paikallaan ja me ei sijoituttu mikä oli aivan odotettavissa :) Kokemus oli kuitenkin pojalle hyväksi ja kävimme vielä tämän jälkeen torilla ostoksilla ja siellä Reino meni kuin vanha tekijä. Sain itse katsoa rauhassa vaatteita ja tehdä ostokseni rauhassa. Olen niiiiiin ylpeä meidän pojasta!!

Oulun reissu ei ole koskaan täydellinen ellei käy La Festassa syömässä, laitettiin Karon kanssa puokkiin pizza jonka jälkeen suunnistimme Äimänrautiolle. Maija oli luvannut pitää minulle tunnin uudella myyntihevosellaan, aivan ihanalla viisivuotiaalla ruunalla joka oli aivan super! Minua jännitti aika lailla, sillä en ole aikoihin ollut muiden hevosten selässä kuin Lirikan, mutta kunhan oltiin muutampi kierros menty käyntiä viimeinenkin hermostuneisuus katosi ja saatoin keskittyä itse asiaan. Tunnin jälkeen olin niin hikinen etten ikinä ja sain loistavia neuvoja ja vinkkejä joita voin hyödyntää myös omallani. Kuten Maija sanoikin, jokaiselta hevoselta oppii jotakin!


Kotiin päästyämme olimme niin väsyneitä että sammuimme koiran molemmat lähes välittömästi iltatallin jälkeen, ei mikään ihme kun ajattelee meidän viikkoa! Itselläni oli kahdeksan päivän työputki, tähän lisäksi maanantaina toinen reissu Tornioon Humun kanssa Toko-kurssin loppukokeeseen joka btw meni oikein mallikkaasti, kahdesta liikkeestä arvosana hyvä, muista kiitettävä! Torstaina oli vielä lehtiasioiden palaveri "oikeiden töiden" jälkeen ja viikonloppuna pelkkää lentoa paikasta toiseen, mutta hauskaa oli!

Laitan Pellon kehästä videota ja kuvia kunhan saan ne koneelle, samoin meidän tulevasta koiravauvasta jota myös ollaan käyty katsomassa :)

TÖITÄ, TÖITÄ ja KOTITÖITÄ

Mur mur mussukat, täällä taas! Pientä postaustaukoa on ollut "hieman" hektisestä elämäntilanteestani johtuen, mutta yritän aina muistaa kirjoittaa kunhan vain jossakin välissä on aikaa. Uusia tuulia puhaltaa siinä mielessä että olen alkanut sivutöinä tekemään mainosten myyntiä erääseen paikalliseen ilmoituslehteen, joka sivumennen sanoen on yllättävän hauskaa. Järkkäsin itselleni toiminimen, ja sen puitteissa teen ns. konsulttitöitä lehdelle. Tätä en tietyskikään ehdi tehdä kuin vapaapäivinäni ja silloin käytän siihen aikaa noin tunti-viisi tuntia ja muina aikoina keskityn tietysti täysillä "oikeisiin" töihini, joten siihen ei tämä homma vaikuta laisinkaan. Lisätienestit eivät koskaan ole pahitteeksi, etenkään kun taloon muuttaa parin kuukauden sisällä vielä uusi koiranpentu. Eläimiin saa kulumaan yllättävän paljon rahaa, etenkin jos niitä on useampaa sorttia.

Harrastuskuviot ovat myös kiireiset, olemme taas joka maanantaina Karon kanssa käyneet toko-treeneissä Humun ja Nemon kanssa ja huomenna jäädään vielä näyttelyharkkoihin, sillä tämän kuun viimeinen päivä on Nemonin ensiesiintyminen tämän vuoden puolella Pellon näyttelyissä. Meikä saa olla handlerina, aivan huippua! Nemo on niin iso ja uljas koira, että sellaista on ilo esittää! Toivotaan että se ei nyt toista samaa tempausta minkä se teki viime vuoden Pellon pentunäyttelyssä, se oli kohtalaisen noloa, onneksi kehässä oli Karo eikä minä :) Se ilmeisesti kyllästyi juoksemaan päättymätöntä rinkiä ja päätti heittäytyä maahan makaamaan vauhdista, voitte uskoa että meitä hävetti astetta enemmän! Nyt ollaan kuitenkin koko talvi treenattu ihan tosissaan että eiköhän se hyvin mene. Hemmetinmoinen perhosparvi räpyttelee tälläkin hetkellä mahassa, toivotaan että ne eivät villiiny tästä enempää, silloin en tiedä kuinka jännitystä kestän!!

Lirikan kanssa ollaan treenailtu ihan tavallisesti, toissapäivänä käytiin Huitaperin lenkki normaalisti, takaisin tullessa sain tosissani sitä taas pidellä, mutta muuten se meni ihan asiallisesti. Seuraavana aamuna se oli jotenkin kummallisen oloinen, eikä ihan niin innokkaasti ryysännyt aamukaurojensa kimppuun. Pahat epäilykset olivat varmaan takaraivossa koko aamun töissä ollessa, sillä kun soitin Jonille, kuulin että se ei ollut oikein huolinut heiniä ja selässä oli ollut puruja. Voi perse, todennäköisesti mahakipuja, mutta kun hetken kuluttua testattiin kiinnostuuko se kauroista, se oli hörissyt ja kerjännyt niitä ihan tavalliseen tapaansa. Kotiin tullessa se oli oma itsensä, ehkä normaalia pirteämpi jopa. En oikein keksi mistä se ähkyä/kipuilua oli oikein kehittänyt, mutta nyt se on näyttänyt taas ihan normaalilta (koputtaa TODELLAKIN puuta!) Se oli tarhassa eilen illalla jopa tavallista riehakkaampi, pomppi ja pukitteli ja pahaksi onneksi Reiska otti ja livahti aitaan. Arvata saattaa että se sai melkein kaviosta, onneksi selvittiin säikähdyksellä, täytyypi toivoa että koira olisi tuosta jotain oppinut.

Reiska on saanut taas korvalehtensä auki: eilen sitä silitellessä huomasin kuivuneen möhkylän sen korvan kärjen tuntumassa ja kun paremmin aloin tutkimaan, huomasin että se oli aivan kuivuneen veren peitossa. Suihkuttelin koiran suuresta vastustelusta huolimatta korvan lämpimällä vedellä puhtaaksi ja sieltä paljastui oikein kunnon palkeenkieli. Ihan kuin korvankärki olisi halkaistu kahtia ja iho roikkui molemmin puolin aika ällöttävästi. Puhdistin sen vielä desinfiontiaineella ja nyt seuraillaan kuinka se alkaa parantua, ainakin aamulla näytti että ilman tikkejä selvitään. Syyllistä (tai syyllisiä) lienee turha edes mainita, women in black voisi kenties olla asialla )

Mitä, mikä kynnenjälki, en ole kyllä kuullutkaan...?

Kotosalla olen intoutunut katsomaan Salkkareita netistä, ennakkoon tietysti, en millään malta oottaa seuraavaa jaksoa. Tietysti edelleen menee Smallville, kausi viisi on nyt puolessa välissä, eli puolet vielä jäljellä! Blogi, face ja tietty kotihommat viekin sitten loppuajan. Jotenkin tuntuu että tällainen hektisyys ja kiire pitää minut parhaiten aktiivisena ja tuntuu että tekee elämällään jotain, oli se sitten tärkeää tai ei.

Arjen iloja

Paluu arkeen on aina niin hemmetin pysäyttävä ja raskas. Oli ihan huikean ihanaa olla neljä päivää vapaalla ja nauttia elämästä, mutta on ihan superraskasta orientoitua taas normi arkeen, plääh. Onneksi töissä oli sopivasti vipinää ja päivä meni rattoisasti. Lounastin entisen työkaverini kanssa pihviravintolassa ja voi taivas että filee voikin maistua uskomattoman hyvälle! Minusta ei saisi kasvissyöjää kirveelläkään, mutta lihan alkuperää on tietysti hyvä tarkkailla. Tämäkin oli luomulihaa ja suomalaista sellaista.

Me ollaan aina yhtä pöhkön näkösiä!

Aamu meni normi kuvioissa, hevoset ulos syömään ja itselle aamukahvit anoppilassa. Illalla kun kotiin suoriuduin lähdin ihan ensimmäiseksi Reiskan kanssa iltalenkille. Hitto kun olisi ollut kamera, jos koiran ilme voi maailman onnellisin niin tässä olisi ollut otoksen paikka. Raukka on niin pieneen tyytyväinen ja omistajakin oli onnellinen kun sai haukata happea ja juosta päivän ajatukset pois mielestä. Lenkin jälkeen karsinat siistiksi ja hevosille iltasapuskat valmiiksi. Lirika on pyöristynyt tosi kivasti jo parissa viikossa ja karva kiiltää mahtavasti biotiini- ja öljykuurista, huippua! Illalla vielä viimeiseksi chinchujen ja gerbujen häkit siistiksi ja sillä välin isommat ötökät saivat juosta irti. Chinchuneidit halusivat vielä rusinat palkkioksi kun tulivat niin hienosti häkkiin takaisin ja tokihan ne piti niille antaa, ihania mötkylöitä molemmat.

Eilen ajattelin ihan vain juoksuttaa Lirikan, mutta kentälle päästyäni huomasin pohjan jäätyneen edellisten ratsastajien jäljiltä niin muhkuraiseksi, että kiipesin selkään ja lähdin rantatielle ratsastamaan. Yllätyksekseni Lirika toimi aivan upeasti nivelillä (ja meikä lenkkareilla, kauheilla tuulihousuillani, ilman kannuksia ja raippaa...), oli kuulolla ja kevyt, mutta askelsi tosi tarmokkaasti ja tahdikkaasti! Vitsit, ehkä teen edes jotain oikein tuon murmelin kanssa, oli niin hyvä fiilis ratsastuksen jälkeen että olisin voinut vaikka tanssia! Mulla on ihan ainutlaatuinen hevonen ja olen siitä kiitollinen joka päivä (no okei, melkein joka päivä).

Tässä selostuksessa ei taas ollut päätä eikä häntää, kunhan vain sepustelen kaikenlaista, mutta jos jaksoit lukea niin kiva juttu! Nyt poistun saunomaan ja nukkumaan, huomenna taas töihin!

ADHD

Voi jessus että ihminen voi olla naatti. Eilinen meni juostessa paikasta toiseen vaikka mihinkään ei oikeastaan ollut edes kiire- miten voin edes onnistua keksimään itselleni niin paljon juttuja että olen sitten ihan puhki?! Ehkä mulla on adhd tai jokin mania-kausi meneillään, en tiedä. Aamulla ensimmäiseksi kävin Lirikan kanssa noin kahdeksan kilometrin koulutreenilenkin ja aluksi annoin sen kävellä pitkään vapain ohjin. Ravailin myös eteen-alas normaalia enemmän ja tein paljon ravi-käynti siirtymisiä ja vasta kolmen kilometrin kuluttua pyysin sitä kokoamaan itseänsä enemmän ja lyhentämään muotoa. Sen se tekikin, mutta samalla poljenta ei parantunut ollenkaan, lähinnä se muistutti laiskan lehmän hölkyttelyä. Avut eivät menneet läpi laisinkaan ja Lirikan koko olemus huokui puhu pukille ja juokse itse-asennetta. Napautin aika nasakasti sitä raipalla takajalkaan niin johan sieltä tuli jonkinlaista reaktiota! Pää heilahti ja peppu lensi mutta alkoipas astua paremmin alleen. Treenasimme myös paljon laukka-ravi siirtymisiä ja teimme pohkeenväistöjä ravissa molempiin suuntiin. Kotiin tullessa tammuska oli aivan höyryävä ja hikinen joten jätin sen kuivattelemaan ja hain sille ämpärillisen lämmintä vettä juotavaksi.

Sillä välin kun Lirika kuivatteli sisällä, lähdimme Reinon kanssa aamulenkille. Ilma oli tosi lämmin ja koiruus meni oikein mukavasti. Ihanaa kun paistaa aurinko, jotenkin ei malttanut olla hetkeäkään sisällä ettei harvinaisen ihan sää mene hukkaan. Olen saanutkin jo kevään ensimmäiset pisamat, kivaa! Seuraavaksi lähdinkin käymään kaupassa ja siitä riensin vielä käyttämään Viljon ja Ronin lenkillä. Oli niin surku huomata kuinka vanhaksi Vilppu on tullut, se oli ihan normaalimittaisen lenkin jälkeen aivan kaikkensa antanut ja köntysti sohvaan nukkumaan. Voi minun pientä harmaahapsista nassukkaa, toivottavasti se nyt pysyisi vielä pitkään terveenä ja iloisena vanhuksena.

Illalla vielä sitten Reinon iltalenkki ja tallin siivous niin se päivä olikin siinä. Iltasaunan jälkeen olin niin väsähtänyt että nukahdin kesken Smallvillen ja nukuin kerrankin koko yön heräämättä kertaakaan.

Viljo

 

Roni

 

Tämäkin päivä alkoi urheilullisissa merkeissä, kävin nimittäin heti aamulla Reiskan kanssa aamulenkin mutta sitten otinkin rauhallisemmin ja katsoin kolme jaksoa putkeen Smallvillea. Päivällä hain Antun meille kylään ja lähdimme koko porukka kelkkalla retkelle paistamaan makkaraa. Harmi että ilma ehti muuttua niin tuuliseksi ja synkäksi, onneksi aurinko kuitenkin hetkittäin pilkahteli esille.

Laitoimme kelkan perään pulkan ja alkumatkan Anttu istui siinä ja meikäläinen kelkan kyydissä, Joni luonnollisesti ohjaksissa. Jossain vaiheessa vaihdettiin ja minä sain olla pulkan kyydissä. Olihan se huisia, lumi vain lensi ja tuntui että kohta lentää kyydistä, mutta niin vain sinnikkäästi roikuin pulkassa. Vaaran päällä paistettiin makkarat ja lähdettiin sitten takaisin alas. Voin kertoa että pulkka tuli astetta lujempaa lähes pystysuoraa rinnettä alas ja varmasti kaikki metsän otukset säikähtivät pahanpäiväisesti kun huusin kurkku suorana koko matkan :)

 

 

 

Nyt ajattelin ottaa loppuillan iisisti, hieman sipsiä ja dippiä, leffailua sekä sauna, siitä on paras ilta tehty!