Kahdentoista korvilla lähdin ajelemaan kohti Maikkulaa ja nappasin mukaan myös Karon koirineen. Halli löytyi helposti ja paikkana se on aivan loistava! Hyvä pohja, lämmin sisäilma sekä sisävessat! Ihanat ihmiset kruunasivat koko paikan ja jäimme hyvillä mielin odottelemaan omien luokkiemme alkua. Tarkoitus oli startata Lillanilla supermöllit ja möllit tuplauksella ja Kiralla pelkät möllit. Ei aikaakaan kun pääsimme tutustumaan rataan ja mietin kuumeisesti uskallanko luottaa Lillerin irtoamiseen jotta saisin järkevän ohjauksen radan loppuvaiheille. Päätin sitten tehdä sinne persjätön ja lähdin valmistautumaan koiran kanssa. Lillan jäi tosi hyvin lähtöön, vähän se hätkähti kun aita laitettiinkin takana kiinni mutta ei alkanut possuilemaan kuitenkaan. Pikku-kelpi lähti kuin ohjus matkaan ja se tuntui tosi hyvältä. Turhaan juoksin niin pitkälle sitä viemään ja kun tuli aika tehdä persjättö, olin liian syvällä ja en ehtinyt onkia koiraa ohjaukseen. Nuori, kokematon tykkinopea kelpieni valui pahasti taakse ja tuli suoraan törpön ohjaajan jaloille. Niinhän siinä kävi että lensin nurinmullikkaa suoraan nilkan päälle. Siinä typertyneenä könysin takaisin ylös ja kokeilin kantaako jalka. Huonosti kantoi, mutta hypin yhtäkaikki loppuun saakka ja koira teki hienoa työtä.
Maalissa iski ihan älytön kipu ja onneksi Karolina tuli ottamaan koiran vastaan. Jäin itse makaamaan selälleen ja nilkkaan kävi ihan tosissaan. Onneksi hallin henkilökunta toi heti kylmäkääreen ja pääsin sivuun ottamaan särkylääkettä. Karo hoiti koirat autoon ja oli aikeissa lähteä viemään minua ensiapuun mutta siinä vaiheessa meinasi taju lähteä ja oksennus tulla. Onneksi porukka soitti ambulanssin jonka kyydissä minut kärrättiin Oysiin. Siellä lääkäri väänteli ja käänteli, lähetti röntgeniin ja tukilastan kanssa sitten kotiin. Onneksi murtumaa ei ollut vaan ilmeisesti selvittiin pehmytkudosvauriolla. Isä kävi minut noukkimassa sairaalan pihalta ja vei Karon luo joka oli ystävällisesti lenkittänyt Lillanin omiensa ohella ja pitänyt huolta siitä. Sain teetä ja sympatiaa ja sen jälkeen pääsin ajamaan takaisin kotiin. Kipeä jalka oli onneksi vasen ja kytkimen käyttö onnistui yllättävän vaivattomasti.
Nyt on sitten koirilla ja minulla pakkoloma edessä. Lillanin olen tutkinut tarkkaan sillä sekin otti melkoisen tällin päähänsä ja niskoihinsa, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole reagoinut paineluun tai kääntelyyn. Muutenkin se liikkuu vaivattomasti ja yleisvointi on hyvä. Toivotaan että sen osalta selvittiin säikähdyksellä. No, oppia ikä kaikki ja vahinkoja sattuu vaikka kovasti harmittaakin oma töppäily. Nyt vain hetki lepoa ja treenit jatkuu taas entistä ehompana!
