Rymy

Jahas jahas, mieki olen päässy viimein konheen äärelle, ei sitä oikein millään joutais ko ommaa häkkiä pittää vahtia ettei pikkulinnut pääse vahingossakhaan syöhmään minun sapuskoita! Mutta pitemmittä puhheitta, mie olen Rymy, ehta lapin mies! Tai joo, olenhan mie alkujaan ruottalainen, niin ainaki äiskä sanoo mutta Suomessa mie olen syntyny, tarkemmin sanottuna Pessalompolossa. Minun eka perhe on ihan mahtava ja onneksi mie saanki käydä niitä moikkaamassa aina silloin tällöin. Siellä se minun äitimuori Saaga ja iskä Jyri asustaa, samoin muutampi sisaruksista joista minun suosikki on kyllä ehottomasti Rommi! Se on minua aika paljon pikkusempi, voipi johtua kyllä siittä ko met emmä muitten kans meinanneet päästä sitä maitobaarille niin usein....hupsis.

Aina välistä net näyttelyissä haluaa kattoa minun hamphaat. Mikä ettei, ne onki aika komeat!

No mutta joo, mie olen siis kohta kaks vuotta eli iso jätkä siis. Tykkään ihan hirmusesti juoksemisesta ja äiskä ostiki semmosen uuden potkurin joka on mukavan keveä menehmään. Harmi vain että siinä on jarrut, muuten mie oisin voinu kuskata mammaa miten huvittaa, pyh. Käyhään myös monesti niin lenkillä että äiskän-köntys juoksee perässä niin että mie olen valjaissa ja hihna sen vyötäröllä, on kyllä aika huijausta sanon mie.

Aika jees on myös juosta tuon minun velipojan kanssa pihalla, varsinki ko se enhää pääse minua karkuun, olen meinaan aika hurjan nopea jo! Meillä on semmonen kierros pihassa mitä met juoksema ja hauskinta on hypätä kilpaa ison ojan yli, etenkin niin että nappaan ilmalennon aikana Reiskaa hännästä kiinni, hihhih! Pienenä mie en aina päässy sitä yli ja humpsahin useammanki kerran sinne paskasen ojan pohjalle. Isi ei kauheasti tykänny, se joutu nimittäin pesehmään minut joka kerta.

Näittäkö, näin mie ruukaan saalistaa!!

Minun kans mamma ei harrasta olleenkaan sitä agilityä, kuulemma olen ihan liian iso ja kömpelö. Enkä mie ees oikeasti ole, se taitaa käyttää sitä vain tekosyynä ko ei ole jaksanu minua kouluttaa yhtä hyvin ko Reinoa. Mutta mie saanki sitte tehä kaikkea muuta hauskaa missä ei komenneta niin kauhean paljon. Nykysin ko mullaki on takana jo ne pahimmat teini-iän metkut niin olen kuulemma jo ihan mukava koira. MUKAVA?! Vain MUKAVA? Siis miehän olen ihan mahtis tyyppi, en ole ikinä pahala päälä, minua ruukaa aina vain naurattaa ja en suutu mistään (okei, paitsi Reinolle). Joskus olen niin iloissani etten tiiä miten päin mie olisin ja silloin nuo ihmiset aina purskahtaa hillittöhmään nauhruun ko olen niin mutkalla ja riemuissani.

Syöminen on minun päivän kohokohta. Ko mie näin että iskä tai äiskä tullee kippo käessä kohti minun häkkiä tehen tasajalkahyppyjä joskus myös kierteellä. Kuulemma tämän takia mulla on usein lantio jumissa, mutta en mie voi sille mittään että olen niin innoissani, tuohaanhan sieltä mulle sapuskaa!

Mie olen kuullu että jokku piettää meitä lapin tyyppejä vähän juntteina ko met puhuma täälä hoon päältä, mutta minun motto onki että sole poka mikhään, näytän vain vähän tätä isoa purukalustoa niin kyllä net etelän pellet hiljenee :)