Apua, onpas ollut taas kirjoitustaukoa! Eli viimeksi jäimme siihen että olin lähdössä iloisin mielin kurssille koirien kanssa ja lupailin videomateriaaliakin. Se nyt jäi, sillä Lirika otti ja sai pienen kaasuähkykohtauksen torstai-iltapäivänä ja onneksi edellinen eläinlääkäri oli jättänyt kipulääkettä varoiksi tällaisia tilanteita varten. Hain tamman saman tien sisälle kun näin sen käyttäytyvän kummallisesti ja tuuppasin tarvittavan annoksen lääkettä sille suuhun. Sidoin sen karsinaan kiinni ja ja jäin vahtimaan että se ei käy makuulle. Joka ainoa kerta tätä ennen olen taluttanut sitä tuntitolkulla, mutta Rovaniemen eläinlääkäri Jutta Kasvi kertoi minulle tärkeintä olevan se, että hevonen ei pääse makuulle. Toki kävelytys saa monesti suoliston paremmin toimimaan, mutta Lirikalla lanta kulkee normaalisti, ainoastaan kaasua kehittyy niin paljon että vatsa menee todella kipeäksi. Helpoiten tästä selvitään kipulääkkeellä ja sillä että hevosta ei päästä maahan.
Istuskelin sen kanssa noin tunnin ennen kuin uskalsin käydä sisällä ja senkin jälkeen kävin kurkkaamassa sen voinnin puolen tunnin välein. Yö meni hyvin levottomasti vaikka Lirika näyttikin hyvältä jo heti tunnin jälkeen kohtauksesta. Halusin joka tapauksessa köydä kurkkaamassa sitä tunnin välein ja niinhän siinä kävi että sairastuin itsekin. Aamulla oli vatsa niin krampissa että en tiennyt miten päin olisin ollut. Miten niin lemmikit ja omistajat ovat samanlaisia?!
 |
| Kuva Elina Jarmas |
Epäilen että yhtäkkinen kylmyys ja liian kylmä vesi saivat aikaan tämän kipukohtauksen, olisi itse pitänyt olla tarkempi. Tämän jälkeen olen pitänyt sillä kahta ulkoloimea päällekäin, alla on 150 gramman kevyttoppis, päällä 300 gramman toppaloimi ja olin oikein tyytyväinen keksintööni, nyt ei tarvisi erikseen ostaa sille 450 gramman ulkoloimea. Kunnes.... eilen hain hevosia sisälle ja eiköhän Lirika ollut piehtaroinut ihan tosissaan ja koko päällimäinen loimi oli mytyssä sen niskassa! Toinen yritti kurkkia loimen alta sillä ilmeellä että tule nyt perhana auttamaan! Ei muuta kuin Wahlstenille soittoa ja muutaman päivän sisällä saamme mammalle uuden paksun toppaloimen.
Koirien kanssa olemme käyneet viime maanantaina näyttelyharjoituksissa ja ne osoittautuivat uskomattoman hyödyllisiksi. Saimme paljon hyviä vinkkejä koirien oikeanlaiseen esitykseen ja pojatkin tuntuivat tykkäävän. Torstaina kävimme toko-kurssilla ja rata alkaa mennä todella hyvin, kun olin itse päässyt yli turhasta hösyämisestä ja jännittämisestä!
Nyt on ihanan raukea olo, aamulla kävin Lirikan kanssa mukavalla kävelylenkillä jossa menimme pääosin pitkin ohjin sillä kelien vuoksi ratsastustaukoa on ehtinyt tulla jopa kolme viikkoa. Hevonen tuntui joka tapauksessa oikein mukavalta ja se tuli mielellään kuolaimelle ja polki takasilla kivasti alleen. Kävimme Jonin kanssa tyhjentämässä myös lantalan jonka jälkeen teimme lasagnea päiväruuaksi. Tämän jälkeen Humun ja Nemon kanssa lenkille jossa opetin Humua menemään valjaissa potkurin vierellä ja hyvinhän poika oppi. Vielä omat koirat potkurilenkille ja sen jälkeen talli siivoamaan. Nyt onkin mukava istahtaa hetkeksi koneelle ja vain kuluttaa aikaa.
