Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Jepujei, yksi päivä töitä ja sitten taas kaksi vapaata. Päivä meni suhteellisen nopeasti ja olin kotona viiden maissa. Joni oli ruokkinut hevoset ja päätin rentoutua hetken ennen tallihommia. Soitin tänään eläinlääkärille kysyäkseni ohjeita Lirikan lihottamiseen turvallisesti ja järkevästi ja sainkin hyviä vinkkejä. Monet syöttävät vanhoille hevosilleen Greenlinea tai Greenmixiä eli heinäpellettiä lisäksi jolloin hevonen saa lisää massaa mutta ei liikaa energiaa. Katsotaan ensi viikolla miltä hevonen näyttää ja päätetään sitten lähdetäänkö kokeilemaan.

Tänään oli ihanan aurinkoinen ilma, leppoisa tuulenvire teki kuitenkin raikkaan olon ja hyvillä mielin hain hevoset sisään. Lirika sai taas lämpölinimenttiä selkäänsä ja hieroin sen myös lavoista, niskasta ja kaulan lihaksista. Kyllä huomasi miten se hetken ihmeteltyään selkeästi nautti hoidosta ja porkkanavenytysten jälkeen se oli valmis harjattavaksi ja satuloitavaksi maastoretkeä varten.

Vakioreitillämme maa oli jo sen verran kovn tuntuinen että vain kävelimme ja ravailimme varovasti. Onneksi laukkareittimme oli kuitenkin sulanut ja kävimme siellä hiukan päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Menomatkalla Lirika laukkasi oikein sievästi tuntumalla mutta kotimatkalla se painoi häntä suorana kohti horisonttia! On se niin vahva halutessaan ja turkasen kuuma noinkin vanhaksi hevoseksi! Noh, hauskaa meillä kuitenkin oli ja rentoutuneena kävelimme pitkin ohjin kotiin.

Hoidin varan vuoksi jalat 2-teholinimentillä, Lirika ei ole saanut hetkeen päästellä kovempaa laukkaa ja en halua ottaa sen kanssa mitään ylimääräisiä riskejä. Molemmat mussuttivat tyytyväisenä iltaheiniään kun siivosin vielä karsinat, lakaisin tallinkäytävän ja lopuksi annoin rehut, pellavat ja kivennäiset. Vielä yövalo päälle ja sinne jäivät syömään ja torkkumaan molemmat. Käyn vielä tunnin sisällä iltakierroksen katsomassa että kaikki on hyvin.

Itselleni jäi oikein hyvä mieli hevosten kanssa puuhastelusta tänään, etenkin Lirikan kanssa meillä on niin erilainen suhde kuin alussa. Nyt tuntuu siltä että se uskaltaa viimeinkin luottaa minuun ja minä siihen, on se mieletön fiilis! Oli hauska katsoa kuinka vanha rouva nautti maastoilusta ja se oli mahdottoman pirteä vielä tallissakin, eli mitään hikilaukkoja ei todellakaan vedetty. Huomenna ajattalin mennä sillä kentällä, juoksutan taas muutaman minuutin alle ja ratsastan noin kaksikymmentä minuuttia, se riittää jos työskentely on tehokasta. Turhaan hinkata tuntia kentällä, siinä turhautuu niin hevonen kuin ratsastajakin. Huomenna tulee myös Herra Karamba, toivottavasti pojan kanssa menisi yhtä hyvin kuin viimeksi! Palataan huomenna asiaan jos en ui jossakin tulvaojassa Kartsan nakattua minut kyydistä :)