Klinikalla

Nyt olisi kotiuduttu, viimein! Heräsin aamulla kuudelta ja lähdin talliin harjaamaan Lirikan valmiiksi ja laitoin tavarat autoon. Keitin mukaan kahvit ja otin äidin leipomat ihanat korvapuustit laukkuun. Mietin hetken saako hevonen syödä mitään ennen tähystystä, siitä kun ei ollut mitään puhetta eikä minua ohjeistettu millään tavalla. Päättelin kerrankin oikein enkä antanut aamuruokia olleenkaan mistä Lirika oli äärimmäisen pahalla tuulella :)

Traileriin tamma meni niin vauhdikkaasti että hyvä jos perässä pysyin! Se on nähkääs tottunut saamaan kauraa muutaman haukun kiitokseksi jotta se malttaisi pysyä paikallaan niin kauan kunnes takalunkka saadaan kiinni, meillä kun ei ole takapuomia. Voitte varmaan kuvitella pettyneen ilmeen sen naamalla kun se tajusi että mitään ei ihan oikeasti tipu!

Isä kuskina

Matka meni verkkaisesti, olimme paikalla hyvissä ajoin ja ensimmäiseksi kysyinkin ilmoittautuessani olisiko hevosen kuulunut olla tyhjin vatsoin. Jep, neljätoista tuntia, terve vaan. No ei ollut tyhjä massu mutta eläinlääkäri päätti silti yrittää tähystystä. Lirika rauhoitettiin ja sen sieraimeen työnnettiin letku jota pitkin tähystyskamera saatiin mahalaukkuun. Mahaporttiin ei päästy kurkkaamaan heinämössön vuoksi, mutta muualla mahassa näkyi pieniä mahahaavajälkiä. Kysyin huomaako niistä milloin ne olisivat mahtaneet syntyä, mutta niistä oli kuulemma hyvin vaikea sanoa mitään. Eläinlääkäri totesi kuitenkin meidän tallimme olevan hyvin stressittömän kuuloinen ja ruokintamme olevan hyvällä mallilla. Jouduimme kuitenkin luovuttamaan tähystyksen suhteen ja jätimme Lirikan klinikan tallin karsinaan odottamaan mahalaukun tyhjentymistä ja lähdimme tällä välin kaupungille.

Olen selkeästi stressanut tätä asiaa enemmän kuin luulinkaan sillä niskani on taas niin totaalisen jumissa että en saa edes leukaa alas ilman että se sattuu älyttömän paljon. Klinikalta lähdön jälkeen menimme tuttavamme asunnolle jossa isä kokkasi ruokaa sillä välin kun itse otin särkylääkkeen ja pienet nokoset. Vatsat täynnä kävimme vielä asioilla ja palasimme klinkalle. Huomasimme heti että siellä oli melkoinen vilske päällä ja arvasin että joudumme odottamaan vielä hetken. Menimme viereisen tallin kentän katsomoon odottelemaan ja samalla katsoimme paikallisten ratsukoiden menoa. Ihastuin kauniiseen tummaan hevoseen ja pyysin saada ottaa siitä kuvia. Se oli kuulemma ollut vasta pari viikkoa omistajallaan ja he vasta tutustuivat toisiinsa. Hienoa yhteistyötä näytti olevan jo nyt!

                                                        
                                                                        Kaunotar

Kolmen maissa pääsimme viimein uudestaan sisään ja hakiessani Lirikaa tallista se hirnui ihan mahdottomasti kuullessaan ääneni! Veimme sen uudestaan pakkopilttuuseen ja taas se sai rauhoittavaa ja kameran mahaansa. Nyt näkyi jo hiukan paremmin mutta edelleen sieltä löytyi sulamatonta ruokaa. Loppujen lopuksi eläinlääkäri totesi että todennäköisesti mahahaavaumat sekä hidas ruoansulatus olisivat yhteistyössä pääsyy ähkyoireisiin. Kerroin jo aikaisemmin huomanneeni että aina kun olen lisännyt vähänkään heinää se on saanut oireita ja lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä että pelkkä heinä ei voi sellaista aiheuttaa. Nyt sekin sitten selvisi!

                                                                  Siellä se kurkkii!

Hoitomuotona lääkäri suositteli mahahaavalääkettä kuukauden verran jotta nyt olemassa olevat haavaumat suojautuisivat sekä puolen kauramäärän korvausta Greenmix-pelletillä. Parin viikon kuluttua voisin alkaa myös antaa ruokaöljyä noin desin verran jotta se saisi myös rasvaa. Heinää tulisi antaa edelleen mahdollisimman usein ja pieniä määriä päivässä. Ajatuksena oli se, että tamma lihoisi ja ruoansulatus pelaisi paremmin. Kun tämä on saatu kuntoon, voisin täysillä keskittyä sen lihasten takaisin saamiseen ja treenaukseen, nyt alkuun olisi hyvä tehdä rennompia lenkkejä maastossa.

Rahaa paloi mahdottomasti, neljäsataa euroa ja risat, mutta oli suuri helpotus tietää että ei siellä ainakaan mitään syöpäkasvainta ollut! Kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, kaunis lämminveritamma sai lopetustuomion ja sen omistaja itki niin lohduttomasti että itsellänikin tuli kyyneleet silmiin. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea voimia vaikeisiin aikoihin.

Klinikalla oli myös äärimmäisen suloinen varsa, vasta kolmen vuorokauden ikäinen hurmuri! Sen emä oli joutunut kohtuhuuhteluun mutta voi ilmeisesti jo paremmin. Pikkuinen oli niin ihana että olisin voinut heti paikalla viedä sen kotiini!

Nyt olemme viimein kotona, olimme kaksitoista tuntia reissussa ja nyt on niin väsynyt olo kuin ihmisellä voi olla. Hetken päästä käyn vielä siivoamassa karsinat ja huolehtimassa hevoset ja sitten viimeinkin saunaan ja nukkumaan!

Kiitos kaikille ystäville ja tutuille jotka ovat myötä eläneet kanssamme näitä vaikeita aikoja, tuntuu ihanalta huomata kuinka mahtavia ihmisiä ympärilläni onkaan! Mutta huomiseen ja hyvää yötä kaikille!