Työtehtävät ovat edelleen ihania ja rakastan myydä hevostarvikkeita mutta ehkä olen vain loman tarpeessa. Juuri aamulla luin artikkelin siitä, kuinka työholisti väsyttää itsensä sillä, että kokee aina riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä eikä osaa olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Kamalaa, tunnistan osan oireista itsessäni ja pitäisi pystyä vain ottamaan rennommin. Kesäloma häämöttää onneksi edessäpäin ja uskon että se antaa taas kauan kaivattuja voimia!
Kotiin päästyäni vaihdoin pikaisesti vaatteet ja lähdin laittamaan Lirikan valmiiksi juoksutukseen, halusin nähdä itsekin sen ristiselän liikkeet maasta käsin. Mennessä pidin sillä selkäloimea jotta lihakset pysyisivät lämpimänä. Alussa tamma oli todella jännittynyt ja epäpuhdas, selkä ei liikkunut ollenkaan ja takajalat olivat ihan jossain muualla kuin hevosen alla. Hetken se revitteli tosissaan, pukitteli ja riehui ja ilmeisesti paikat aukenivat hieman, sillä melkein heti sen jälkeen se alkoi liikkua huomattavasti paremmin. Juoksutin molempiin suuntiin pari kertaa, otettiin siirtymisiä ja välistä pienennettiin ja suurennettiin ympyrää. Lopuksi Lirika liikkui paljon paremmin ja ristiselkäkin teki töitä!
Juoksutuksen jälkeen laitoin selkäloimen takaisin ja kävimme "mummolassa" eli Jonin vanhempien pihassa hakemassa parit sokerit kiitokseksi ja Lirika sai paljon rapsutuksia ja rakkautta! Kotiin käveltyämme laitoin vielä fleeceloimen selkään, siivosin karsinat ja ruokin hevoset. Nyt on sikaväsy mutta aika hyvä olo. Ehkäpä sitä voisi alkaa katsomaan telkkaria ja hiukan rentoutua tällekin päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti