Raukkaparkaa hiukan jännitti selkäännousu ja se tärisi ja vapisi kunnes sai taputuksia ja rohkaisevia sanoja. Kävellessämme tuntui että se ei nahoissaan pysy ja viimein kun se sai luvan ravata oli se tulta ja tappuraa! Yritin alussa keventää, mutta huomasin sen pian lähes mahdottomaksi kovan vauhdin ja isojen askelten vuoksi joten päätin olla kevyessä istunnassa ihan suosiolla. Aluksi minua pelotti ja jännitti ja pelkäsin putoavani tai että hevonen ryöstäytyy hallinnastani kokonaan. Huomatessani Karamban tottelevan kauniisti uskalsin antaa sen mennä reipasta ravia ja tahdin löydettyäni oli hienoa antaa sen mennä ravia oikeasti lujaa! Totaalisesti eri fiilis kuin ratsuilla, tämä poika meni eikä meinannut! Lievän ylämäen koittaessa päätin kokeilla josko poika olisi valmis laukkamaan ja hurjan ravin jälkeen laukka nousi hienosti ja sitten meno vasta hurjaa olikin!
Kotiinpäin mennessä Karamba sai paljon kehuja ja kiitosta ja oma-aloitteisesti se nosti melkein heti laukan ja annoin sen mennä omaa tahtiaan. Eihän tämä hevonen ymmärrä pohkeista mitään, se on selvä, mutta omistajan toiveesta voimme niitä opettaa sille kesän aikana ja uskon että siitä tulee todella opettavainen kokemus.
Kaiken kaikkiaan Tanja oli tyytyväinen siihen että Kartsa oli rento ja meni hyvin ja minä olin kuin hangon keksi! Ihanaa että joku oikeasti jaksaa kuskata hevostaan meille ja antaa minun ratsastaa sillä, aivan uskomatonta.
Nyt sain vain ratsastaa ajattelematta koko ajan muotoa ja väistöjä yms. kunhan hevonen vain liikkuu eteenpäin ja senhän se teki! Vauhdin hurma oli mieletöntä ja se imaisi minut kokonaan mukaansa. Tanja lupasi että saan myös radalla käydä ottamaan ravivetoja ja odotan niitä aivan intona.
Huh, huomenna reidet ja perse huutavat hoosiannaa mutta oli tämä päivä sen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti