Agiliitoa: Kesäloma, vai sittenkin actionkesä?

Jep, olen yrittänyt ehtiä kirjoittaa ties kuinka monena päivänä, mutta ei vain ole ollut aikaa. Mikä kesäloma? Ai niin, se jolloin pitäisi ottaa tosi rennosti ja vain löhötä, ei ole muuten täällä näkynyt ja sitä ei ihan hetkeen taida näkyäkään. Niin kuin monta kertaa aikasemminkin, tästä voi tulla kilometripostaus joten koittakaa kestää!

Loma alkoi siis viime viikon lauantaina ja heti seuraavana päivänä lähdin Mellajärveen pitämään parit tunnit ja pussailemaan varsaa, on se niin ihana! Matkalla hain Pentin josta jo kyydissä ollut Reino ilahtui kovasti, pojista on tullut oikein hyvät kaiffarit. Tuntien ajan ne odottivat autossa ja kun heppahommat oli paketissa suuntasimme karvaisten kaverieni kanssa Passatin keulan kohti Pelloa. Ari, Anne ja Ahti olivat siellä jo tullessamme pystyttämässä rataa, meillä oli nimittäin vapaa agilityvuoro. Ari sanoi perjantaina että jos tulee aika pitkäksi niin sunnuntaina saa tulla aksaileimaan. Tällaisesta tilausuudesta ei saa ikinä kieltäytyä joten sinne siis.

Lämmittelyä

Rata oli Norjan mestaruuskisoissa ollut minien (?) rata ja tutustuimme siihen kisanomaisen harjoituksen mukaisesti kuusi minuuttia. Sitten töihin ja voi pojat, tulihan siellä meikäläisellekin mokia. Reino oli noin muuten ihan mukavasti matkassa ja jos en väärin muista niin sitä ei taidettu laittaa jäähylle kuin kerran. Heti huomaa kun oli "uusia" koiria häkeissä joita ei normaalisti ole niin sinne oli ihan pakko käydä kurkkaamassa. Mutta hepulia ei tullut, se on tärkeintä. Pentin kanssa tehtiin rataa pienissä pätkissä ja palkaten usein, sen kanssa on tehty kuitenkin vasta niin vähän. Treenit olivat varsin antoisat, heti kun joutuu tekemään melkein kuin kisoissa, se antaa treeniin ihan oman jännityksensä ja se jos mikä on ainakin meille Reinon kans hyvää harjoitusta. Opin myös sen, että en lähde radalle yhtään aikaisemmin ennen kuin olen saanut sen oikeasti kuulolle ja se onnistuu kyllä vaikka mulla ei olekaan palkkaa kädessä. Treenit olivat oikein antoisat ja veimme Reiskan kanssa Pentin kotiin.

Keskiviikkona menimme poikkeuksellisesti Ahdin treeneihin, sillä torstaina meillä oli muualle menoa ja treenejä ei edes olisi ollut. Harjoittelimme samaa rataa, nyt mukana oli Krista ja Kätkä. Taas oli eri koiria häkeissä ja Reino jouduttiin sen vuoksi jäähdyttämään muistaakseni kerran. Sen jälkeen se toimi kuin unelma, hienoa pätkää tuli. Oli meidän runsas keppien harjoittelu kotona taas tehonnut, Reino teki ne jo paljon paremmin. Jätin kotona palkan targetille keppien päähän jolloin Reino keskittyi katsomaan eteen eikä minuun ja näin kepeistä tuli paljon sujuvammat. Ohjureita Reiska kyllä ensin vierasti kun se on tottunut verkkoihin, mutta kaikkeen on opittava.

Kätkänkin kanssa tehtiin helpotettua rataa ja voi pojat se koira oppii asioita nopeasti. Putkille lähetykset menevät jo vaikeammistakin kulmista, niistäkin joita Reino alkaa oppia vasta nyt. Opetimme sille Ahdin ohjeiden mukaan myös takaakiertokahdeksikkoa ja hyvin pian se ymmärsi mitä haetaan. Fiksu poika!

Treenien lopuksi harjoittelimme vielä Suvin bordercollien Nemon kanssa näyttelyesiintymistä, meidän ensimmäinen yhteinen kehä on Rovaniemen juhannusnäyttelyssä ja nämä olivat toiset treenimme. Meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, uskon että tulee menemään ihan hyvin. Lisäksi harkkasin Ahdin valkoisella paimenkoiralla Hukalla ja siinä vasta onkin koira! Me esiinnymme Kemin KV-näyttelyssä ensi kuun puolella ja sitä odotan kuin kuuta nousevaa. Se on iso, komea ja hyväkäytöksinen herrasmies (niin kuin kaikki Juuson koirat...) ja on vanha kehäkettu, ei pitäisi olla ongelmia. Minunkin kanssa se pelasi tosi hienosti yhteen, tykkään siitä valtavasti ja uskon että se tunne välittyi koiralle.

Torstaina lähdimme sitten Kristan, Kätkän ja Reinon kanssa ajamaan kohti Oulunsaloa kisanomaisten rataharjoitusten merkeissä. Ihana että on tuollaisia ystäviä jotka ovat ihan yhtä hulluja kuin itsekin, lähtevät muiden mielestä ihan sekojuttuihin mukaan eli parinsadan kilsan reissu "vain" rataharkkoihin :) Perillä oltiin hyvissä ajoin, käytettiin koirat lenkillä ja sen jälkeen ei muuta kuin ilmoittautumaan. Aluksi otin Reinon hetkeksi tokoilemaan ulos, kiersimme "kisa-aluetta" ja yritin pitää itseni reippaana ja iloisena. Heti kun alkoi liikaa jännittämään, laitoin koiran autoon tai häkkiin jolloin en paineistanut sitä liikaa. Tiesin että olimme makseissa ensimmäiset lähtijät, joten odotusaikaa ei ollut paljon.

"Eeeeen ala sua, ihan tyhmää! Enemmän nakkeja, kiitos!"

"Ymmärsithän viimein, nyt homma alkaa pelata!"

Palaveri ennen radalle menoa, älä rallita pliiiiiiiiis?! Saat pitsaa jos oot hyvä?!

Kaikista odotuksista huolimatta Reino toimi hienosti alusta lähtien, ainoastaan neljännellä esteellä kentälle ryntäsi bordercollie joka oli karannut omistajaltaan ja meni Reiskan nenän edestä keinulle. Tämä oli niin hauska, Reino oli vain että mitä ihmettä!? Mistä tuo tuli ja mitä se tekee minun radallani? Olisimme saaneet aloittaa alusta mutta näin parhaaksi jatkaa ja Reino lähtikin hienosti mukaan. Jossain kohtaa rataa se kävi pienen lenkin siinä kohdassa mistä irti päässyt koira tuli kentälle, mutta sain sen mukaani onneksi ihan hyvin. Toinen ja kolmas rata menivät tosi hyvin, yhtään hepulia ei tullut ja palkkasinkin sitä kesken radan kun se tässä tilanteessa oli sallittua.

Alla video Reiskan suorituksista:

Reino Oulunsalossa

Niin kuin tämä ei olisi jo riittänyt, teki Kätkä niin hienoa työtä että oksat pois! Ei puhettakaan että se olisi vilkuillut muita koiria tai ihmisiä, se oli täysillä tekemässä minun kanssa hommia, Teimme tietysti taas omaa rataamme jossa ei ollut liian vaikeita esteitä, mutta muurin se kyllä oppi uudenlaisena hyppyesteenä. Se on vain niin mukava kaveri, uskon ja toivon että sen kanssa päästään vielä pitkälle!

Alla video Kätkän suorituksesta: