Täytyy kyllä sanoa että Rauno on todellakin asialleen omistautunut ja pitkän linjan agilitykisajaa joka osaa ottaa huomioon pienimmätkin seikat. Monissa kohdissa minulle ei olisi tullut mieleenkään sellaiset ohjaukset mitä Rauno esitti. Loistava esimerkki tästä oli alla oleva tilanne:
Ensimmäisenä näkyvän esteen jälkeen piti seuraava tehdä takaakiertona ja siitä putkeen. Osa tekisi sen niin että kierrättäisi koiran esteen vasemmalta puolen ja saisi näin ollen lyhyemmän reitin putkelle ja oletettavasti lyhyemmän ajan. Paitsi että aika ei olisikaan nopeampi, päinvastoin. Toiselle esteelle oli paljon järkevämpää tehdä saksalainen ohjaus eli ohjata koira vasemmalta puolelta esteen taakse, vetää se yli vasemmalla kädellä ja lähettää se putkeen siitä. Matka on pidempi, mutta vauhti ei missään vaiheessa pääse pysähtymään ja koira pääsee heti toisen esteen jälkeen kiihdyttämään täyteen vauhtiin. Ensimmäisellä taktiikalla vauhti tyssää täysin toisella esteellä kierrättämiseen ja koira ei saa täyttä turboa päälle ennen putkea.
Toinen mahtava juttu oli myös se ekun Rauno kertoi meille miksi koira usein pudottaa ensimmäisen riman. Kun se jätetään lähtöön ja kutsutaan hyppyyn ja ohjaaja lähtee kesken hyppäämisen juoksemaan, voi käydä niin että koiralle tulee kiire perään ja se vetää itsensä mahdollisimman nopeasti maata kohti jotta pääsisi nopeammin perään. Tästä seuraa usein se, että takajalat vetävät riman mukaansa ja siitäpä se viitonen kisoissa otetaan. Ei ole muuten käynyt mielen vieressäkään!
Reino suoritti aluksi laiskasti, mutta Rauno opetti minua rytmittämään ohjaustani niin että se pitää Reinon mielenkiinnon yllä. Nopeita spurtteja, kepeillä rauhallista suorittamista ja kun kaikki on taas kasassa, uusi spurtti jne. Myös meidän vaisut kepit saivat selityksen: olen kuulemma itse kuin jäykkä tikku ja näytän siltä että kepit puraisevat minua hetkellä minä hyvänsä :) Ilmankos Reiska on ollut todella haluton ja passiivinen niitä tekemään! Rauno näytti sen kanssa muutaman kerran miten ne kepit mentiinkään ja voi jestas mikä ero oli koirassa! Se heilutti häntää ja oli ihan intopiukeana. Onneksi se onnistui myös minun kanssani ja nyt tiedän miten parannan niitä jatkossa.
Treenit olivat todella antoisat ja toivottavasti saamme Raunon jatkossakin meitä koutsaamaan. Tänään sitten Arin treeneihn, kivaa! Videoita treeneistä myöhemmin, ne ovat vielä Marilla mutta lataillaan ne sitten joku kerta tänne.
Siis kyllä se meikäkin vain osais aksata jos joskus päästettäs, pirhana!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti