Koirailua kerrakseen

Kerrankin voin hyvillä mielin aloittaa postauksen täydellisen positiivisena. Kaksi viimeistä päivää ovat olleet aivan ihania kokemuksia täynnä! Eilen työpäivä meni todella nopeasti ja en ehtinyt pitää kuin yhden kymmenen minuutin tauon mikä ei liiemmin haitannut, taas muistin miksi tykkään tehdä tuota työtä. Onneksi olin aamuvuorossa joten ehdin kotiin jo neljäksi ja heti kotiin päästyäni laitoin Lirikan valmiiksi juoksutukseen ja lähdimme molempien karvanassujen kanssa kohti kenttää. Poni on kyllä tosi koominen, se kävelee hyyyyvin hitaasti ja liina on niin pitkällä kuin vain mahdollista ja Lirika taas kiirehtii mahdottomasti kun se ei ikinä malttaisi odottaa että ollaan jo perillä. Meidän yläpuolella pitäisi vilkkua valo "LEVEÄ ja PITKÄ KULJETUS ":)

Kentälle päästyämme poni heittäytyi heti piehtaroimaan ja sillä välin juoksutin Lirpan molempiin kierroksiin pari minuuttia ja vain ravissa. Se liikkui puhtaasti ja mielellään, joten uskon että tässä ollaan paranemassa hyvää vauhtia. Juoksutuksen jälkeen menimme mummolan laitumelle ja vanha tamma oli niin innoissaan että melkein repaisi suitset rikki lähtiessään kiitämään kuin paraskin laukkahevonen kohti vihreää, hullu tyyppi.

Jätimme Karon kanssa hevoset laiduntamaan ja lähdimme hakemaan suosikkipoikiamme Humua ja Nemoa lenkille ja koulutukseen. En kuollakseni muista olenko jo niistä ehtinyt kertoa, joten taustatietona sen verran että molemmat ovat Karon poikaystävän koiria, puolivuotiaat Suomenajokoira ja Itäsiperianlaika. Humu (ajokoira) on minun koulutuksessa ja ehkä maailman suloisin otus! Se oli jo ehtinyt pitää ikävää ja ulvoi tullessani sen häkille, raukkaparka :)

Molemmat koirat menivät todella hyvin, hihnakäyttäytyminen alkaa olla jo hanskassa, Humu ottaa kontaktia todella hyvin ja seisoo käskystä hienosti paikalla. Aloitimme istumisharjoitukset ja naksuttimiseen ehdollistamisen ja se tajusi idean lähes heti, on se vaan hieno koira. Nauroinkin omistajalle että älä sitten ihmettele jos koira on joku päivä kadonnut häkistä, voi löytyä meiltä :)

Tänään lähdin aamulla hevosten ruokkimisen ja karsinoiden siivoamisen jälkeen kohti Oulua siskoni luokse, tarkoituksena esittää heidän koiransa Arsi ensi kertaa match showssa. Paula oli ihan varma että Arsi ei osaisi käyttäytyä ja nolaisi meidät mutta voi kuinka väärässä hän olikaan! Arsi oli ihan super, tämä oli henkilökohtaisesti paras esiintyminen näyttelyissä koiran kanssa ikinä! Harmi että Arsi ei ole oikea paperikoira ja ei ehkä rakenteellisesti paras mahdollinen, joten sijoituksia ei tippunut mutta hällä väliä! Poika oli niin säpäkkä ja hieno koko ajan että olin mahdottoman tyytyväinen.

Nyt olen siivonnut vielä illalla karsinat uudestaan ja ruokkinut tammat ja hetken päästä saunaan. Toivottavasti hyvä vire jatkuu vielä huomenna, on ollut niin mukavia päiviä että näitä soisi kyllä lisää!