tiistai 6. marraskuuta 2018

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin

Kovasti ollaan viime ajat treenattu ja ihan mukavasti ollaan myös edetty. Agilityn saralla keinu alkaa olla aika mukavalla tolalla, nyt se uskalletaan tulla jo suht lujaa, eikä pamaus aiheuta enää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kepeissä palattiin hieman taaksepäin, sillä Lillanin vauhti pääsi hieman hiipumaan ja se taas luultavasti johtui epävarmuudesta. Vinokepeillä siis hommia lisää niin hyvä tulee! Puomilla neiti yrittää ottaa oikeuden omiin tassuihinsa eikä oikein aina malttaisi pysähtyä, mutta tässäkin tiukka kuuri niin eiköhän se ala pysymään ruodussa. Ylösmenolla ollaan havaittu pientä ongelman poikasta, sillä se ei aina meinaa löytää etutassuille oikeaa kohtaa joten ollaan otettu targetti käyttöön. Kontakteista A on tällä hetkellä ainoa missä ei (vielä!) ole mitään probleemaa :)


Mulla ei ollu mitään muut kuin mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vain onnistuu.





Kokeillaan ja sit taas noustaan ja kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.


Pussikin muistettiin viimein ottaa harjoitteluun mukaan. Se kun on edelleen estevalikoimassa ja viimeksi viikonloppuna kisoissa sellainen tuotti todella monelle koiralle päänvaivaa. Tästä viisastuneena otin kyseisen esteen harjoitusohjelmaan ja aika pian Lillan tajusi homman jujun. Aluksi avustaja piti hieman kangasta ylhäällä, mutta sen jälkeen ei ollut ainakaan ensimmäisellä treenikerralla ongelmia. Pitänee muistaa vain ottaa se usein mukaan että ei pääse unohtumaan.


Jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. 
Mus on voima, joten en voi vaimentaa, 
pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.




Rengas on ollut aika vahva ja jopa Torkin rengas sujui eilisissä Raunon treeneissä jo kohtalaisesti. Se oli radalla toinen este ja ihan ensin otettiin sitä muutaman kerran pelkästään ja hyvin meni. Kun se piti ottaa toisen esteen takaa, ei homma enää ollutkaan niin helppoa mutta loppuviimein saimme sen onnistumaan. Neidillä oli myös pieniä paikallaolo-vaikeuksia, pientä valumista se yritti, mutta tässä on pakko olla vain todella mustavalkoinen eikä sallia pienintäkään lipsumista. Kyllähän se joskus turhauttaa kun menee treeniaikaa "hukkaan" mutta taas toisaalta, nyt jos koskaan pitää tehdä koiralle homma selväksi. Jos se ei meinaa pysyä paikallaan, niin sitten me käytetään se treenikerta tämän asian harjoitteluun.

Teimme myös sivuttaissuunnassa irtoamista joka on kyllä todella tärkeä taito! Kohta, jossa olisin muutoin ollut auttamattomasti myöhässä sujui todella näpsäkästi kun pystyin irtoamaan sivulle ja lähettämään koiran silti eteen hypylle. Näin ollen olin jo valmiina siellä missä pitikin eikä tullut sellaista kiiresähellys-fiilistä. Vielä kun muistaisi laittaa ne omat kädet alas/lähelle omaa kroppaa kun haluan koiran lähelle, niin se olis aika bueno homma :)




Jatkossa treenilistalla on siis edelleen rengas, pussi ja myös muuri. Lillan on ehkä pari kertaa mennyt muuria keväällä, joten tämäkin tulee muistaa jatkossa. Keppejä tehdään edelleen vinokepeillä, mutta pitää muistaa että lähetän sen niille itsenäisesti eri kulmista ja irtoan itse joka sunnassa eikä se tarvi minua saattamaan. Puomilla tehdään targetin avulla ylösmenoa ja alastulossa ollaan tarkkana että se kuuntelee oikeasti sitä vapautussanaa eikä lähde omiaan sooloilemaan. Keinulla tehdään kuten tähänkin asti, eli nopeita paukutuksia niin että tuoli on toisen pään alla ja aina muutaman kerran kokonainen keinu. Pitää muistaa myös kyetä ohjaamaan eri esteille sivuttaissuunnassa kaukana koirasta, eli itsenäistä esteosaamista ja suullista käskyttämistä pitää harjoitella kovasti.


Antaa tulla, periks en tuu antamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti