Eilen harjoittelimme radalla putki/puomi-erottelua joka tarkoittaa siis sitä, että puomin alla oli putki jonka molemmat päät olivat oikein kutsuvasti puomin sivuilla. Silti koiran piti osata ottaa puomi käskyllä ja viis veisata putken houkutuksista. Kiralla tämä sujui hienosti ja sitä me ollaankin harjoiteltu. Alasmenon jälkeen oli lähetys putkeen jonka jälkeen mentiin kahden hypyn kautta uuteen putkeen. Seuraavana ansana olikin sitten A-este joka oli suoraan koiralle selkeimmällä linjalla hypyn jälkeen. Kämmäsin aluksi oikein kunnolla ja Kira lennähti iloisesti kontaktille ja sieltä se killitti katsoa että mihin oikein jäin. Tämä saatiin kuitenkin onnistumaan ja siihen palattiin vielä myöhemminkin. Minun pitää vain rohkeasti ja määrätietoisesti ottaa koira haltuun putken jälkeen niin että se OIKEASTI on siinä ja sitten mennään yhdessä käännös esteellä ja jatketaan matkaa. Tästä tultiin uudelleen parin putken kautta samaiselle hypylle, mutta nyt se ylitettiinkin toiselta puolen. Tähän tein pakkovalssin ja se onnistui hyvin joka kerta.
A-este olikin seuraavana. Tähän sain neuvon että minun tulee edetä reippaasti sinne esteen eteen eikä jäädä ihailemaan ja hihhuiloimaan sinne taakse. Muuten käy niin että Kira ehtii ennen minua alas, joutuu odottamaan ja itse joudun hiippailemaan pitkän hermoja raastavan ajan eteenpäin kun koiran pitäisi odottaa kontaktilla. Seuraavina esteinä oli nimittäin pituus ja rengas jonne minun tuli ehtiä hyvissä ajoin ennen koiraa. Kun vain uskalsin liikkua, pääsin hyvissä ajoin eteen, koira pysyi kontaktilla mutta ei joutunut odottamaan tuhottoman kauan ja ennen kaikkea kallisarvoisia sekunteja että ohjaaja suvaitsee saapua paikalle.
Pituus meni hyvin, mutta renkaalle Kira ajoitti ponnistupaikan liian kauaksi ja se räsähti rikki. Tämä tehtiin uudelleen ja sitten ei ollut mitään ongelmaa. Renkaan jälkeen vielä hyppy ja valssilla kepeille "vaikeammalta" puolen. Koira haki erinomaisesti kepit eikä ohjaajakaan siinä sössinyt. Kepeiltä valssilla putkeen jossa ensimmäisellä kierroksella hätäilin ja silloin Kira tuli putkesta ulos että ai häh, eikö pitänytkään mennä tänne? Kun toisella kertaa maltoin odottaa että se on putkessa ja vasta sitten liikuin niin homma sujui melko smootisti.
Eilisissä harkoissa paljastui myös se, että kun Kiralle on ollut niin pirhanan vaikeaa opettaa kontaktin ylösmeno puomille, en ole huomannut että olen joka kerta joko sen takana tai vierellä. Nyt se kyllä kestää sen että irtoan sivuttaissuunnassa mutta auta armias kun meninkin eteen ohjaamaan. Ei puhettakaan mistään kontaktista. Rauno meni sitten eteen palkkaamaan ja päästi sen jatkamaan puomia kun se otti kontaktin. Tämä on siis asia mihin tulee kiinnittää huomiota jatkossa.
Siinäpä sitä olisi työsarkaa jatkoon, on tää ihana laji, aina oppii eikä koskaan ole valmis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti