Niinhän siinä kävi että se tietysti hyppäsi sen väärältä puolelta. Raunon ohjeiden avulla korjasin tilanteen niin että käänsin selän toiselle hypylle ja kun Kira tuli eka hypyn yli, käskytin jo hyppyä, mutta käänsin rintamasuunnan vasta kun koira oli tietyn linjan ylittänyt. Siitä saatiin koiruus menemään oikein ja hieman säätäen myös toinen este. Tästä piti lähettää "vaikeammalta" puolen kepeille ja Kira ei livistänyt yhdestäkään välistä liian aikasin! Kepeiltä takaakierrolle ja sitten hanaa! Edessä oli nimittäin suora putki ja sen jälkeen keinu. Hyvin selvitettiin tämäkin tilanne. Keinulta heitto putkeen joka oli puomin alla. Putkesta hypylle ja siitä puomille. Eka kierroksella menin sekaisin että mihin pitikään mennä, joten hommaan tuli pieni katkos :) Loppu sujui ok.
Tästä alettiin sitten tosissaan viilaamaan. Kuivaharjoiteltiin välistävetoa ja totesin jälleen kerran omat jalkani niin saakelin kömpelöiksi ettei tosikaan. Näytän ihan tollolta nuissa videoissakin :D Mutta onnistuinpas silti, onneksi aksa ei ole tyylilaji ;) Hyppy-puomi kohtaa jankattiin muutampi kerta, ihan turhaan itse juoksin niin lähelle hyppyä kun Kira osaa hoitaa sen kyllä ihan itse. Heitin sen siis vain esteelle, juoksin itse puomille ja käskytin tiukasti kontaktia. Jos en väärin muista niin mokattiin vain kaksi kertaa ylösmeno, edistystä on siis tapahtunut!
Keskityimme Kiran kanssa myös siihen, että lähtöön ei tulla ryysäämällä vaikka mulla ei olisikaan palkkaa kädessä. Kyllä se sieltä taas löytyi kun vähän muistuteltiin. Sen kanssa pitää olla kaikessa niin pirhanan ehdoton tai muuten pakka leviää käsiin. Kyllä oli ihanat treenit taas kerran ja tänään Kira on leikattu joten saikku alkoi.
Ja ainiin, unohdin melkein kokonaan mainita! Harmitti niin vietävästi katsoa viimeksi videolta tuota meijän säätämistä Rymyn kans, niin otettiin heti seuraavana päivänä perusasentotreeniä. Menin porraskaiteen viereen seisomaan niin että sinne jäi sellainen tila jossa koira voi käännähtää vielä sivulle, mutta kuitenkin niin tiivisi että perusasennon paikka olisi lähempänä minua. Jätin palkat pois käsistä, asetin kädet hieman irti kehosta mutta suoraan alaspäin ja pyysin sivu. Jouduin pari kertaa asettamaan koiran parempaan asentoon, otin siis ihan fyysisesti kiinni Rymystä ja asettelin sen oikein. Eipä mennyt kauaakaan kun se jo hoksasi mitä se sivu oikeasti tarkoittaa. Ei tarvinnut palkalla tai kädellä houkutella vaan se meni sinne itse!! Jouduin pari kertaa korjaamaan asentoa vähän eteenpäin, mutta siitä viis, tämä oli jo huima edistys.
Parin vuoden takainen kuva, kumpaakin naurattaa :) |
Toinen missä näkyi postitiivista edistystä oli noutokapula. Rymy kävi ihan vain vahingossa nokalla sitä tööttäämässä ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan ihan superisti. Viskasin kapulan vähän syrjempään ja se oikeasti meni ja otti sen suuhun! Hirveästi taas palkkaa ja uusi yritys. Nyt se jo juoksi kapula suussa luokseni ja tiputti sen ja voi taivas että oli iloinen. Sehän on siis ällönnyt koko kapulaa sydämensä pohjasta joten olen tähän tosi tyytyväinen <3
Huh, on tuo koirankoulutus kyllä niin antoisaa mutta niin haasteellista, lajissa kuin lajissa.