Eilen kävimme Karolinan kanssa kentällä tekemässä hieman irtoavuustreeniä. Tehtäväksi laitoin esteet aika lailla ympyrän muotoon, muutamia hyppyjä, putken sekä puolikkaat kepit. Ajatus olisi että ohjaaja joutuisi itse liikkumaan mahdollisimman vähän.
Mukana oli tällä kertaa myös Reino joka oli aluksi suorastaan raivostuttava! Se ei millään malttanut keskittyä lun uusia koirakoita ilmaantui kentän reunalle ja se haahuili vain omia reittejään.Näki että se selvästi tajusi tehtävän idean, mutta ajatus oli aivan muualla. Viimein toisella kierroksella sain sen syttymään ja tämä onnistui oikeastaan vain omalla liikkeellä. Valitettavasti kun koira on pääkopaltaan mikä on niin on kertakaikkiaan pakko hyväksyä että tämä ei koskaan tule toimimaan samalla tavalla kuin vaikkapa bordercolliet. Oma liike kun oli tarpeeksi reipas niin herrasta sai irti jopa sitä örinämoodia :)
Kätkä kyllä keskittyi, mutta se meinasi taas monta kertaa kääntyä minua kohti hyppyjen jälkeen. Tein saman kuin Reinonkin kanssa, eli liikettä kinttuihin, mutta huolehdin että rintamasuunta on osittain kohti hyppyjä jolloin se lukitsi hypyt vaikka vauhti olikin kovempi. Jälleen kerran käytin lähes poikkeuksetta etupalkkaa jotta päästäisiin tästä minuun päin kääntyilystä ja kädessä roikkumisesta. Kepit meni jo aika kivasti, aluksi se yritti kyllä kovasti viestittää että en voi mitenkään näitä suorittaa kun sinä olet "väärällä" puolella. Se jäi toisen keppivälin kohdalle, laittoi silmät kiinni siihen se jäi. Aina aikaisemmin olen palannut alkuun ja yrittänyt uudestaan, mutta nyt päätin että perhana, saat kyllä mennä yhdellä kertaa. Oikeasti, se hetken seisoi silmät ummessa, sitten se raotti hieman toista silmää että mikä tämä homma oikein on :) Lopuksi näytti siltä se että se olisi mielessään huokaissut että hohhoi mikä niuho eukko, mennään sitten :D Viimein pätkä oli niin sairaan hyvä että vaikka mieli teki mennä uusiksi, maltoin kerrankin ja lopetin hyvään suoritukseen.
Karo lainasi taas minulle Kiraa oman treeninsä jälkeen ja saimme tehtyä ihan tosi mainiota pätkää! Neiti oli jälleen kerran niin täpinöissä ja täynnä työmotivaatiota että oksat pois. Nyt tuntuu että se alkaa lähes joka kerta löytää kepit ilman mahotonta jarruttamista ja se menee ne sujuvasti. Tällä koiralla on vain niin ilo mennä, suu korvissa joka treenin jälkeen :)
Tällaista pientä väliaikapäivitystä taas, olen jälleen kerran lukenut omia vanhoja blogikirjoituksiani ja voi että on kyllä hyödyllistä pitää tällaista treenipäiväkirjaa. Näkee miten on kehittynyt, muistaa oivalluksia matkan varrelta ja ennen kaikkea on ihana palata muistoihin. Näihin tunnelmiin, jatketaan taas myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti