Vapunviettoa parhaimmillaan!

Ensimmäiseksi tahdon kiittää mukavista kommenteista liittyen edelliseen kirjoitukseen, niin täällä blogissa kuin "oikeassa" elämässäkin. Yhtään negatiivista huomautusta en ole saanut kuulla vaikka hieman sitä pelkäsin. Paljastin kuitenkin itsestäni niin isoja asioita joten sitä on väkisinkin vähän herkillä, mutta en silti kadu tekstin julkaisua. Tällainen minä olen, hyvine ja pahoine asioineen ja jos en jollekin tällaisena kelpaa niin sillehän ei sitten mitään voi. Onneksi oikeat ystävät ja mahtavat ihmiset tunnistaa tällaisina hetkinä, eli vielä iso kiitos!

Tänään vapunpäivänä meillä sataa vettä, mutta mieli on tässä talossa varsin korkealla. Eilen vappuaattona matkasin siis agilitytreeneihin vähän erilaisemmassa porukassa. Minna oli telonut jalkansa ja Annella oli työvuoro, mutta mukaan lähtikin poikkeuksellisesti Krista ja täällä blogissakin esiintynyt porokoira Kaukametsän Kätkäläinen. Tämähän ei suinkaan jäänyt tähän vaan poikkesimme hakemaan myös tuttavani bordercollien jonka hän lupasi minulle kisa- ja treenikaveriksi, Ja kyllä, Reino oli myös mukana tietystikin, mutta herran ollessa vielä kisakarenssissa haluaisin päästä itse kisaamaan, polte on nimittäin aivan valtavan kova! Caritan kanssa sovittiin että kokeilen hänen koirallaan joka on jo pitkälle treenattu mutta virallisesti se ei ole vielä startannut kisoissa.

Veljekset kuin ilvekset

Upea Bentley-herra

"Pena" hyppäsikin kyytiin kuin olisi aina meidän kanssa reissannut, ihana tyyppi. Reinoa se nuuskaisi varsin ystävällisesti ja ne olivatkin oikein hyvää pataa koko reissun ajan, Kätkä nukkui matkan Kristan jaloissa ja Repe ja Pena olivat sulassa sovussa takana. Pellossa olimme hyvissä ajoin ja hieman tokoilimme odotellessamme Aria. Kokeilin ensin miten meillä sujuu Bentleyn kanssa ja voi luoja se koira on mahtava! Aivan kun se olisi aina minun kans treenannut ja olisin melkein siltä istumalta voinut lähteä sen kanssa vaikka kisakentille, niin kivasti se toimi.

Seuraavaksi pääsi Kätkä touhuilemaan ja on sillä vain motivaatio kohillaan. Vaikka sen kanssa ei sen ihmeemmin ole tokoiltu, se yritti parhaansa ja kontakti oli kyllä hyvä. Reinohan ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja se oikein röyhisti rintaansa kuin sanoakseen että katos nyt mamma, osaanhan minäkin, älä vain hylkää minua noiden toisten vuoksi. Enhän minä sitä ikinä tekisi, Reinokin on omine vajavaisuuksineen täydellinen koira ja täytyy mennä sen ehdoilla. Se tarvii apua ja ymmärrystä ja kun löydetään nappulat millä äijä toimii rentona niin se on siinä!

Tämä on yksi suosikkikuvistani, Reino on niin sirojalkainen :)

Kontakti kunnossa <3

Ja sitten leikitään!

Hepulikohtaus, mutta YHDESSÄ mamman kans, ei omia reittejä niin kuin yleensä!

Rakensimme halliin aivan perusradan jossa lähinnä testasimme miten uudet koirat toimivat. Aloitin Bentleyn kanssa ihan ensin parilla esteellä ja lähdössä pysymisellä, sillä on kuulemma ollut siinä hieman ongelmia ja välistä herra karkasikin omin luvin hyppimään. Topakka käsky, esteen taakse lähtöasentoon ja takaisin koiran luo palkkaamaan toimi jälleen kerran hyvin ja saatiin lähes kokonaan kitkettyä tämä pois. Bentley selvästi rakastaa agilityä, se oli aivan liekeissä koko ajan ja joskus se oli jopa niin hätäinen ja kiireinen että sen vuoksi muutama rima tuli alas. Tässä pitää itse olla valtavan tarkka rytmityksen kanssa etten itse omalla liikkeellä saa sitä kiirehtimään.

Kätkällä ei ollut mitään ennakko-odotuksia mitä hallilla oikein tehdään ja se lähti varsin avoimen oloisena mukaan. Sen kanssa opeteltiin ensin hyppyjä ohjauksessa ja mentiin myös putki. Ensin Kätkä oli että mitä ihmettä kun ohjasin sen putkeen. Ei se mikään ihme ollutkaan, sillä äijä ei ollut oikeaa putkea mennyt vielä koskaan ja tämä mainittu oli vielä mutkalla. Suoristimme putkea ja silloin jätkä sujahti sinne jo toisella yrittämällä, hieno ja luottavainen poika! Loppujen lopuski mentiin Kätkänkin kanssa jo pientä radan pätkää. Arikin kehui poikaa nopeaoppiseksi ja lupaavaksi agilitykoiran aluksi, kyllä Krista saa olla ylpeä tuosta koirasta <3

Reino, niin, Reinohan on sellainen hömppä :) Se kerran lähti kohti Kristaa joka kuvaili sivummalla ja itse olisin vain jatkanut rataa kun se tuli kertakarjaisulla takaisin mutta onneksi Ari muistutti minua kuinka tärkeää on heti viedä se häkkiin jos tekee noin. Ei saa palkata siitä että se possuilee jatkamalla rataa. Itseksensä sitä alkaa hyvin pian lipsumaan, on se hyvä että on koutsi joka vaatii! Kunhan herra oli häkitetty kolmisen kertaa se toimi loistavasti. Örinän kanssa mentiin mutta hanskassa pysyttiin. Kepeillä meillä oli verkot ohjureina ja herra R sai niin hienon rytmin ettei tosikaan! Se on kaikesta huolimatta aivan mahtava koira jonka kanssa ei ainakaan tule tylsää hetkeä.

Reino liitää!

Treenien loputtua ajoimme Kristan kanssa hyvillä mielillä kotiin. Kaikki koirat olivat toimineet paremmin kuin hyvin ja nauroinkin että en taida palauttaa Bentleytä kotiin laisinkaan, niin ihana se oli! Kätkää olisi ollut hieman vaikea pölliä Kristan nenän edestä joten se sai mennä emäntänsä kanssa kotiin :) Pakkohan Bentley oli kotiin viedä mutta ilmeisesti saan vielä tämän ihanan kaverin kanssa vielä jatkossakin treenata.

Oli aika mielettömän upeaa treenata kolmella niin erilaisella koiralla, oppia tuli taas valtavasti! Ja pitää vielä hehkuttaa kuinka upeat mahdollisuudet meillä on täällä treenata: mahtava halli ja erinomaisen asiantunteva kouluttaja joka perhana tulee vaikka vappuaattona treenaamaan yhtä koulutettavaa, loistohomma!

Alla vielä videokooste Reinon treeneistä!

Reiska treenaa