keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Se on jämpti se, tokokoira nimittäin!

Kisat on taas vaihteeksi kisailtu ja tällä(kin) kertaa jäimme ilman tulosta, molemmissa tapauksissa on peiliin vilkaisun paikka. Lähdin hyvissä ajoin kuten yleensäkin ajamaan Pelloon ja ehdimme käydä Minnan kanssa kunnon lämppälenkin. Reino ehti kävästä myös hallissa, mutta älkää kysykö miksi en tajunnut että olimme todella alkupäässä lähtölistaa ja jouduin älyttömällä hopulla hakemaan koiran ja suit sait sukkelaan lähtöpaikalle. Reinon tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että se on aivan keskittymätön ja sekava kun ei ole ehtinyt tokoilla ja vähän rentoutua. Ei siinä mitään, menoksi vaan. Ensimmäiset esteet menivät ihan ok, jopa kepit jotka olivat heti toisena. Reino oli kuitenkin juuri sellaisella fiiliksellä että se hieman haahuili omiaan ja näistä tulikin sitten kolme kieltoa ja hylky.

Kolmosluokan ohjaajat tutustumassa rataan, etualalla tuomari Lee Gibson

 Toiselle radalle lähdin huomattavasti rauhallisemmin ja alku sujuikin loistavasti. Putkelle lähetyksen jälkeen ehdin miettiä pari sekuntia mihin seuraavaksi ja pam, Reino käytti tilaisuuden hyväksi ja lähti kuin raketti putkelta omille ralleilleen. Voi perhanan perhana, kyllä sapetti. Se kyllä tuli takaisin ja homma jatkui hyvällä sykkeellä mutta minkäs siinä enää auttoi, hylky mikä hylky. Positiivista tässä kaikessa oli kuitenkin se, että yhtään kontaktivirhettä ei tainnut tulla, se jopa odotti minua A-esteellä joka kerta vaikka oli aikamoisen liekeissä.

Ensin olin aika pahoilla mielin ja maani myynyt, mutta kun puhuin Leen kanssa tauolla tästä rallittelu-ongelmasta, sain taas uutta toivoa. Hän sanoi että Reino on vielä todella kokematon koira ja kun itse olen jännittynyt kuin seiväs, se ottaa minuun väkisinkin etäisyyttä ja purkaa stressin rallituksella. Minun pitää olla itse rennompi ja leikittää sitä enemmän lähdössä ja saada hyvä yhteys koiran kanssa. Jos se seuraavissa kisoissa tekee saman, silloin on laulu seis ja pois radalta jotta se ei saa palkkiota tuollaisesta käytöksestä. Harmittaahan se kun haluaisi jatkaa, mutta hylky siinä on jo jokatapauksessa otettu joten mieluummin näin alussa muutama kesken jätetty kisa kuin loppuelämän sama ongelma.

Väsynyt rallittelija

Nyt ollaan Reiskan kans treenattu kotona tosi paljon kepeillä. Ostin aurauskeppinipun ja laitoin ne oikeiden keppivälien mukaisesti pystyyn. Samalla kun käydään pihalla otetaan niitä eri suunnista ja harjoitellaan lähettämistä. Kyllä huomaa että se selkeästi nyt tietää mitä tarkoittaa kepit-käsky ja hakee sinne itse. Varmuutta on tullut myös suorittamiseen ja sitä myötä sitten myös vauhtia. Kun se menee varmasti ja hyvin helpoista kulmista sisään ilman että minun tarvii auttaa sitä ruvetaan harjoittelemaan vaikeampiakin kulmia.

Nyt on myös Rymy päässyt toden teolla töihin. Eräs ilta tottistelin sen kanssa ihan huvin vuoksi sisällä ja huomasin että härtsigyydeli, sillähän on potentiaalia vaikka ja mihin. Hermorakenne on kunnossa ja motivaatiota riittää. Lisäksi se on pohjattoman ahne ja tykkää leluista, eli helppo motivoida. Perusasiat on tehty sen kanssa todella rauhassa joten tästä on helppo jatkaa. Lähdimmekin maanantaina käymään Jennan luona joka lupasi meitä ohjata. Aloitimme ihan vain sillä että hihnakäytös kuntoon, se ei saa porsastella hihnassa ollenkaan. Pari kertaa jouduin komentamaan kovemmin mutta yllättävän nopeaa se huomasi että nyt mamma alkaa ihan oikeasti vaatimaan ja on tosissaan. Kentälle päästyämme näytimme Jennalle perusasennon josta saimme kiitosta, se oli ok. Seuruukin oli hyvällä mallilla, vielä mennään imuttamalla, mutta se tekee sen todella intensiivisesti ja tarkasti. Jenna ohjeistikin että mieluummin aivan pieniä pätkiä ja käännöksiä kunnolla entä kuin kävellä posmottaa menemään ja toivoa että koira ehkä kolme metrin välein vilkaisee sinua. Totta, jos koira seuraa yhden hyvän askeleen, se seuraa myös seuraavat kymmenen, mutta jos ei tee sitä kunnolla askeltakaan on turha haaveilla siitä kymmenestä.



Aloimme treenata myös liikkestä seisomista. Se meni ihan ok, pari kertaa Rymy tarjosi istumista mutta Jennan ohjeiden mukaan hetken harjoiteltuamme se jäi siististi paikalle seisomaan. Nyt ollaan jo siinä pisteessä että se pysähtyy eikä ota askeltakaan ja voin kävellä pari askelta siitä kauemmas ja palata sitten takaisin palkkaamaan. Paikalla olokin kokeiltiin ja hienostihan tuo napotti paikallaan. Täytyy aivan puuta koputtaa, sillä se ei nuuski maata, tuijottele omiaan eikä piippaa. Luoksetulo meni vauhdikkaasti, siihenkin olin oikein tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan minulla on kuulemma ihan todella potentiaalinen toko-koiran alku, jes! Eilen kävimme myös yhteislenkillä muutaman koirakon kanssa ja muutaman kerran kovemmin joutui taas komentamaan ennen kuin Rympe muisti että ainiin, me kävellään sivulla hihna löysällä. Hienosti käyttäytyi, ei rähinöinyt tai haukkunut.

Mulla on jotenkin niin positiivinen mieli nuista koirista että huija! Vaikka Reinolla onkin rallitusongelma, päätin ottaa sen haasteena ja mehän saadaan se homma kuntoon!

Mutta seuraavassa postauksessa enempi sitten hevosasiaa, nyt olen käynyt pitkästä aikaa Pabloilemassa ja tietysti Jennan ja minun ystävyys- ja avunantosopimus sisältää Ompun ratsastuksen, siitä seuraavan kerran sitten!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti