Omi omenainen

Niinkuin viime kerralla lupasin, nyt tulee taas vaihteeksi hevospostausta. Kävin noin viikko sitten Jennan luona ratsastamassa Omppua ja ilma oli mitä kauhein, räntää tuli vaakatasossa ja tuuli ujelsi. Siitä viis, Rymyn koulutuksen jälkeen kentälle vain sillä kyllä hevosen pitää osata työskennellä joka säällä ja nuorena se on vitsa väännettävä. Omi oli poikkeuksellisen säpsy ja talutin sitä taas ensin molempiin suuntiin muutaman kierroksen jonka jälkeen kiipesin kyytiin.

Aluksi se oli jäykkä ja valmis pakenemaan pienintäkin rasahdusta etenkin kentän toisessa päässä, mutta kun itse pysyi rentona ja rauhallisena se hallitsi itsensä juuri ja juuri, pari puolen askeleen lähtöä se ehti ottaa ennen kuin antoi takaisin kiinni. Vielä kun naapurin pappa tuli kömyämään läheisen postilaatikon viereen lumilapionsa kanssa, oli Omi sitä mieltä että menehän Laura ihan yksiksesi sinne kulmaan, meikäpoika ei uskalla! Kyllä se kuitenkin mielensä rohkaisi ja viimein se oli niin rentoutunut että saatoimme aloittaa työt töltissä ja ravissa. Alla video!

Omi harjoittelee

Tänään ei löytynyt niin rytmikästä ja reipasta tölttiä mitä se on aiemmin tarjonnut, mutta se että se suoritti pyydetyt tehtävät pienestä jännityksestä huolimatta mallikelpoisesti olin oikein tyytyväinen. Vielä se tahtoo punkea ulkoapuja päin, tähän voi tosin olla osasyynä myös satula joka ei aina ole ihan tasapainossa siellä selässä. Parempaan päin kuitenkin koko ajan mennään, se on muuten hyvin herkkä istunnalle, siirtymiset sujuvat pelkästään istuntaa sulkemalla ja avaamalla, mahtava poni!

Pohjan ollessa varsin pitävä, päätin kokeilla myös laukkaa molempiin suuntiin. Hienosti se nosti ja oikeaan suuntaan laukka pyöri oikein hienosti. Vasemmassa se yllätti minut täysin pukittamalla ja meinasinkin tuiskahtaa kaulalta alas mutta onneksi sain apinoitua itseni takaisin kyytiin. Sama homma seuraavassa nostossa ja keinuhevospukittelu sen kuin jatkui. Loppujen lopuksi kun sain sen laukkaamaan pätkän ilman turhia pukkeja kiitin ja lopetin homman siihen. Pitää tarkastaa ensi kerralla juoksuttaessa mitä se siinä tuumaa vasemmasta kierroksesta ja sitten tutkia varusteet ja tietysti myös oma istunta. Mullahan on aina ollut heikko kierros vasen, joten voi olla että se vaikuttaa siihen jotenkin. Yhtäkaikki, olin aika tyytyväinen poniin ja Jenna käveli sillä vielä itse loppukäynnit.

Pabloa harmittaa kun ei saa tulla kameran linssiin kiinni :`D

Menen sitten tänne!

No okei, tämän kerran!

Viikko sitten kävin myös pitkästä aikaa Pabloilemassa ja voi vitsi että olikin ehtinyt tulla ruunaa ikävä! Laittelin sen kaikessa rauhassa valmiiksi ja käpsyttelimme maneesille. Oli ihan mahtava yllätys että pystyin istumaan hyvin jopa Oonan koulusatulassa mikä on ollut meikäläiselle erittäin haastavaa. Lihaskunnon parannuksen myötä pystyin keskittymään muuhunkin kuin vain siihen että pystyn istumaan ravissa. Pablo oli oikein kivan tuntoinen ja kun taas muistin lopettaa kaiken kädellä säätämisen ja keskityin jalalla ratsastamiseen niin se oli aivan ihana!

Reiskan viime kisoista sitten myöhemmin, vieläkin ottaa niin päähän että en ole henkisesti valmis niitä analysoimaan, tarvin vielä hengähdystaukoa :)