Tammikuu
Reinon kanssa aksailimma ihan hullulla innolla ja vihdoin ja viimein 6.1. uskalsi mennä harjoituksissa puomin ihan kokonaan! Reiska pelkäsi kyseistä estettä suorastaan henkensä edestä ja varmaan kolme kuukautta ohjaajamme Ari nosteli sitä sille jotta se suorittaisi sen pienissä pätkissä ja niinhän se pirskatti viimeinkin onnistui.
"Pari päivää agilityä. Eilen LRKK:n sakille treenit ja niin happy, kun Lauran Reino-koira teki viimein puomin - työvoitto " (Arin kommentti)
Rymyn kanssa harjoittelimme kiivaasti tulevaan näyttelykauteen ja keskityttiin lihasten ja kunnon kasvattamiseen. Hevoset olivat pihan koristeina Lirikan vatsaongelmien vuoksi ja itselläni ei häpeä kyllä ollut minkäänlaista motivaatiota treenata ponia, hyi minua.
Helmikuu
Kylmässä pakkassäässä koitti Rymyn ensimmäin virallinen näyttely ja se meni hienosti! Poika sai asialliset arvostelut ja into osallistua seuraaviin koitoksiin kasvoi! Kävin myös ystäväni Jennan silloista ylläpitoissikkaa ratsastamassa ja hauskaa oli! Helmikuu oli muuten aika hiljainen kuukausi, kerran kävin katsomassa Cheekiä ja se olikin hurja ilta se, melkein päädyin tappeluun (miksi aina?!) sain päälleni juomat ja silleen.
Maaliskuu
Voi jestas, tämä kuukausi oli haasteiden kulta-aikaa. Sille joka näiltä pääsi välttymään kerrottakoon että idea oli tehdä jotain pöljää hevostellessa ja samalla juoda juoma (ala-ikäiset pelkkää limua tietysti!) ja haastaa muutama kaveri mukaan. Se onneton joka ei haastetta suorittanut vuorokauden aikana oli velkaa haastajalle juotavaa.
Huhtikuu
Surullinen kuukausi. Tammavanhus pääsi viimeinkin vatsakivuistaan vihreämmille laitumille. Niin hirvittävä syyllisyyden tunne siitä että jouduin päättämään sen elämästä vaikka tiedänkin että päätös oli oikea. Ikävä oli kova, mutta kiitän kaikkia ystäviäni, erityisesti Kristaa jonka rakkaat karvatkorvat antoivat turpaterapiaa <3 Ratsastin paljon Antilla ja myös jonkin verran Taakella sekä pidin tunteja tytöille tallilla, parasta lääkettä kipeälle sydämelle.
Elämäni hevonen |
Taake-terapiaa |
Toukokuu
Sain täysin uuden tuttavuuden, kaverini ponin Aimen. Nooralla oli aika vähissä kahden hevosen ja koulun kanssa ja sain ratsastaa ja hoitaa maailman tammamaisinta pientä ponia. Aimen kanssa tultiin loppujen lopuksi oikein kivasti toimeen ja meillä oli aina kivaa. Kova pukittelija se oli ja raippaa neiti ei sietänyt sitten yhtään. Harmillisesti meidän yhteinen taival katkesi ikävimmällä mahdollisella tavalla kun poni jouduttiin sairauden vuoksi lopettamaan kesällä.
Kesäkuu
Tämän kuukauden kohokohta oli ehdottomasti agilityleiri joka pidettiin Lempeän Suvannolla, Ohjaajina olivat maailman huiput ja opin aivan valtavasti parissa päivässä. Reino oli siinä vaiheessa ihan kuutamolla ja käyttäytyi kuin pieni possu, mutta kokemuksena leiri oli mielettömän mahtava,
Kesäkuussa sain myös enemmän ratsastaa Antilla ja meillä oli aivan superhauskaa Kristan ja Oonan kanssa. Krista kuvasi ja Oona ja mie ratsastimma ihanissa maisemissa Aavasaksalla. Taisi olla muuten sama kuukausi kun meidän poni vaihtoi maisemaa ja muutti Kristan luo, parempaan kotiin en olisi sitä voinut myydä. Pikkutamma myös astutettiin varsin lahjakkaalla nuorella raviponilla, eli jos kaikki menee hyvin saamme ensi kesänä ihastella pienen pientä shettisvarsaa.
Heinäkuu
Kävimme Reinon kanssa eka kertaa epävirallisissa agilitykisoissa ja hirveästä jännityksestä huolimatta selvisimme kiitettävästi.
"Reinon kans ihka ekat agilitykisahyppelöt, neljäs sija maximölleissä ja tsempparipalkinto Mamman mussukka "
Kävimme myös Kemissä KV-näyttelyissä täällä ennenkin esiintyneen Humun kanssa. Meni ihan hienosti, poika oli vain hieman plösössä kunnossa joten sertit jäi tällä kertaa saamatta. Samalla reissulla esitin Kristan Kätkän ja se esiintyi tosi hienosti!
Elokuu
Laura oli kunnon isosisko ja vei (hyvin vastentahtoisen) pikkuveljensä ja Oonan katsomaan Robinia Tornioon. Oikeastihan tässä kävi niin että taisin olla ainoa joka halusi nähdä koko Robinin ja pakotin nuorison kulissiksi :)
Kävimme Karon ja Rymyn kanssa myös Helsingin reissun ja suuntana meillä oli Messukeskuksen Maailman Voittaja-näyttely, Hienosti meni, mutta titteleitä ei tällä kertaa saatu. Reissu oli kuitenkin antoisa ja hauska.
Elokuussa aloimma myös tunnit Mellajärvessä ja ratsastajia riitti tungokseksi asti. Mahtavat oppilaat, ihanat hevoset ja upeat maisemat, mitä muuta sisäisesti pieni hevostyttö voi elämältä haluta?
Elokuussa tehtiin myös hieno suoritus aksaradalla Reiskan kans, vitsi että olin onnellinen ja ylpeä!
Syyskuu
"Kemin kisat takana ja huh, uutta on opittu taas roppakaupalla! Mölliradalla käytiin vähän tutkimassa pusikkoa mutta iloisesti jatkettiin. 1-2-radalla pysyttiin kyllä mukana mutta pilotti unohti välistä ohjata Kolmosetkin mentiin riskillä ja ne menikin sitten parhaiten Ainoa vain että ois ihan fiksua käyttää koiraa vaikka välistä pissalla ettei sen tarvi kesken radan tehdä puolen minuutin tyhjennystä
Kisaura jatkui mölleissä ja kokemusta tuli valtavasti, menestystä ei niinkään. Syyskuun tunneilla piti aina välistä kiivetä herra Forkurin kyytiin kun se tahtoi kuskata ratsastajia miten tahtoi, kuvamateriaali kertookin kaiken :)
"Nonni, nyt on surutyö tehty ja hevosten tavarat on käyty läpi, kaikki karsinat ja satulahuone tyhjennetty ja siivottu viimesen päälle. Muutampi kyynel tirahti mutta selvisin ja nyt on hyvä olo."
Viimeinkin kävin läpi karvakorvien tavarat ja karsinat, olihan se aika rankkaa, mutta puhdistavaa. Tutustuin myös uuteen hevoseen, Pilgrimiin jonka hoitaja Kati pyysi sitä ratsastamaan.
Lokakuu
Kävimme Antin kanssa ensimmäiset yhteiset koulukisamme ja raviohjelma meni läpi prosentein 55% mutta C meni täysin räpellykseksi ja yleisöllä oli hauskaa :)
Lokakuussa starttasimme myös Reiskan kans ensimmäisissä virallisissa aksakisoissa, hitsi että olikin jännää!!
"Reino oli tänään mielettömän hyvä!! Okei, tyylilleen uskollisena se eka radalla hieman nuuskaisi putken nokkaa mutta jatko hyvin. Ohjaaja kämmäsi pari kertaa mutta päästiin maaliin ilman että oksensin jännityksestä Toisella radalla pöljä ohjaaja mokasi ite kepeillä, mutta muuten rata oli rikkeetön ja Reiska läpäsi sellaset paikat mitkä oli monelle vaikeita. Jos oisin tajunnu korjata kepit niin ois viidellä virheellä tultu vähintään kakkosiksi, sillä vain yksi koirakko sai hyväksytyn tuloksen Ja Reiska sai tsemppipalkinnon taas vaihteeksi! Ei huonosti mettäkoiralta
Marraskuu
Tylsänä ja pimeänä kuukautena ei tapahtunut juuri mitään ihmeempiä, mitä nyt putosin hevosen selästä ekaa kertaa pitkiin aikoihin. Syyllinen tähän oli kukas muukaan kuin issikkaori Forkur :)
"Menihän siihen monta vuotta mutta tänhään se sitten tapahtui: tipuin hevosen selästä Se tunne kun pieni, karvainen islanninponi juoksee kohti ryteikköä ja jäät itse puun oksaan kiinni Siinä kiepahdettuani ensin ponin takaliston päälle väärinpäin makaamaan, humpsahdin lopuksi selälleni maahan. Ilmat pihalle ja silleen, go Larppa"
Joulukuu
Kävin pitkästä aikaa valmennuksessa, ratsuna Antti, Torniosta tuli äkseeraamaan Sussu joka on Taakeakin kouluttanut koutsasi meitä parempiin suorituksiin.
"Vitsit, mainio ratsastus tänään Antilla, pappa se vain aina venyy parempiin ja parempiin suorituksiin! Etenkin kun on hyvä koutsi, kiitos äärettömän paljon Susanna, siinä on nainen oikealla paikalla Kuski ja hevonen taisi molemmat oppia valtavasti!"
Opin viimeinkin myös ratsastamaan Pabloa paremmin ja jestas, uskalsin ylittää myös pienen kavaletin!
Tässä oli katsaus kuluneeseen vuoteen, toivottavasti ensi vuosi toisi tullessaan lisää mahtavia hevoskokemuksia, ihania hetkiä ystävien kanssa ja hauskaa harrastamista koirien kanssa! Toivottavasti jaksatte pysyä menossa mukana, onnellista uutta vuotta kaikille!