Oli ehkä maailman ihaninta kun tuntilaiset luovuttivat minulle jättisuuren kortin johon oli liimattu pöhköjä kuvia minusta pitämässä tunteja ja kaikki olivat sen myös allekirjoittaneet. Lisäksi sain vielä lahjakortin Anttilaan ja vieläpä sadalle eurolle! On ne ihania, vieläkin tuntuu että kyyneleet tulee silmiin kun sitä muistelee. Harmillisesti meidän lahjamme Kristalle jäi vielä antamatta, toimitusvaikeudet ovat sitten aina niin mukavia, murr..
Lauantaina ajelin uudestaan Kristan luo, sillä Susanna joka on myös Taakea kouluttanut ratsun juttuihin lupautui pitämään koko porukalle tunnit ja minäkin sain olla mukana. Aamupäivän kuuntelin korva tarkkana Sussun opetusta että osaan sitten itsekin opettaa muita paremmin ja viimeiselle tunnille pääsin Antilla. Krista ja Taake olivat meidän kanssa myös ja aivan aluksi kävin Sussun kans läpi muutamat jutut jotka oli jääneet askarruttamaan monisteesta jonka olimme jokainen saaneet luettavaksi ennen tunteja. Kävimme myös läpi Antin heikkouksia, lähinnä sitä miten se tahtoo mennä itselleen mukavammissa muodossa ja kuinka se asettuu usein väärin. Idea oli saada se asettumaan ja myötäämään oikein ja saada säkä ylös. Siitä sitten vain ratsastamaan!
Aloitimme niin että jokaisessa kulmassa tehtiin voltti jossa piti keskittyä siihen että hevonen taipuu ja asettuu oikein. Jos Antti keikautti päätään väärään asentoon, korjasin sen ulko-ohjalla ja sisäpohkeella. Käynnin tahtiin kiinnitettiin myös huomiota, Antti tahtoo kiirehtiä kaikissa askellajeissa ja kipittää kun ajatus olisi se, että se kävelisi kyllä energisesti mutta pidemmällä askeleella ja tahdikkaasti. Kyllä se rauhallisuus sieltä tuli kun muisti itse tarkkailla tahtia ja rauhoittaa menoa. Jos Antti nakkasi päänsä yläilmoihin (mitä tapahtui kyllä ihmeen vähän!) nostin itsekin käden ylös ja keveästi sormilla pyysin sitä alas. Kun se tuli alas, käsi oli rauhassa. Aina kun se lähti kiirehtimään käyntiä, suljin ja avasin nyrkkejä vuorotellen ja pidätin hieman istunnalla. Kun meno oli toivottua, istuin liikkeessä mukana ja annoin myös käden seurata liikettä.
Ympyrällä asettaessa huomasin että olen aikaisemmin ollut aivan liian vahva ulko-ohjan kanssa, en ole myödännyt sitä vertaa mitä pyydän hevosta asettumaan sisälle ja siinä on käynyt niin, että hevonen nyökkää kuolaimen alle kun ei muutakaan voi. Virheellisesti se on tuntunut toivotulta reaktiolta, mutta rehellisellä tuntumalla hevonen ei ole ollut. Noh, oppia ikä kaikki! Pieniä juttuja, mutta voi jestas mikä vaikutus, Antti venytti kaulaa rehellisesti kohti ohjaa, ei venkuillut päänsä kanssa mihinkään suuntaan, vaan luotti minun käteen ja uskalsi olla kummallakin ohjalla yhtä painavana/kevyenä.
Ravissa Antilla on tapana mennä sellaista tikitys-ravia ja tästä pyrimme pääsemään pois. Aina kun se hermostui ja lähti kipittämään Sussu pyysi hyödyntämään kaarevia uria jossa se selkeästi rentoutui ja skarppasi liikkeensä kanssa. Suoralla puolipidätteitä ja taas ympyröitä tarpeen vaatiessa. Ympyrätehtävällä harjoittelimme voltin pienentämistä niin että lopussa hevonen kulki avotaivutusmaisesti ja suurentaessa se sai astua ristiin ja hieman väistää ulospäin, Uralla treenasimme avotaivutusta jossa jopa Antti rentoutui loppua kohden ja meni hyvin, Tässäkin jos se rupesi steppaamaan ja jouduin liikaa ottamaan kiinni Sussu käski tehdä heti voltin jossa tilanne ikään kuin nollattiin ja vasta sitten jatkoimme uralla avoa. Toinen tehtävä oli siirtää takaosa sisälle ja tämä oli Antille helpomman tuntuista. Lopuksi saimme jo todella hienoa ravia Antilta ja se tuntui selkäänkin älyttömän hyvältä! Olen niin kiitollinen Sussulle tunnista ja hienoista vinkeistä jolla sain kehitettyä omaakin menoa taas eteenpäin, Tietysti myös se että ihanaakin ihanampi Krista on auliisti lainannut hevostaan on mahdollistanut sen että jopa tälla tavalla "puskaillen" ollaan päästy kehittymään.
Sovimme eilen Oonan kanssa että saisin käydä hoitamassa ja ratsastamassa Pablon tänään ja ihan uudella innolla päätin opetella sillä menemään. Ajelin kauheassa kelissä tallille ja Pablo oli vielä syömässä tarhassa päiväheiniään joten päätin ensin siivota karsinan ja laittaa sille ruuat valmiiksi. Poika tuli kiltisti mukaan kun hain sen ja oli taas niin lutumussukka hoidettaessa, Pablo ja Antti ovat kyllä kilteimmät hevoset mitä olen ikinä nähnyt, niitä ei tarvitse edes pikkulapsen pelätä. Otin vaihteeksi oman satulan, sillä Oonan satulassa on jotenkin niin iso istuin että vaikka minun persukseni ei pienimmästä päästä olekaan, niin en saa siinä mitään tukea istunnalle. Ei sillä, Oona on minua ainakin kymmenen numeroa pienempi mutta sillä on niin hyvä fysiikka ja istunta että se istuu vaikka millä penkillä ja menee aina hyvin :) Maneesissa ei onneksi ollut ketään ja rauhassa säädin jalustimet ja kiristin vyön. Aloitin työskentelyn käynnissä jossa heti alusta pyysin aktiivista käyntiä pitkällä ja matalalla kaulalla. Pyrin huolehtimaan siitä että en istu liikettä vastaan vaan mukaudun rennosti, mutta en silti istu niin kuin mätisäkki. Tein isoa ympyräkahdeksikkoa jossa pyysin Pabloa asettumaan aina ympyrän suuntaan ja pidin tuntuman vakaana ja jalat hevosen ympärillä. Joka kerta kun suunta vaihtui, lyhensin samalla ohjia. Kun olin saanut ohjat työskentelymittaan, aloin tekemään samaa tehtävää kuin Sussun tunnilla, eli pienensin ja suurensin ympyrää. Isolla ympyrällä asetin myös hetkittäin ulos, suoristin ja asetin taas sisään. Hevonen tuntui taipuvan ja tulevan hyvälle tuntumalle tässä, ehkä se oli hieman pitkä ja matala, mutta aikaisempaan minun ratsastukseeni tässäkin oli jo huima kehitys.
Molempiin suuntiin jumpattuani, tein käynti-pysähdys-siirtymisiä ja peruutus-käyntiin tehtävää. Peruutuksissa P meinasi ottaa vähän tulta pyllyn alle mutta siitäkin selvittiin kun otettiin hetki käyntiä. Ajattelin raviin siirtyessä että nyt leviää pakka käsiin mutta hitsit, toisin kävi! P oli kivan letkeä ja tahti oli hyvä. Toki se olisi saanut olla vielä enemmän takajalkojensa päällä ja aktiivisempi, mutta ainakaan se ei könkännyt kuin kameli. Kun sain hyvän rytmin ja tunsin että hevonen on kevyt ja mukava, uskalsin pyytää siltä enemmän ravia. Hetkittäin se yritti karata tuntumalta mutta silloin nostin hieman käsiä ja pyysin sitä nätisti sormia liikuttamalla takaisin alas ja sitten käsi hiljaa. Laukassa pystyin istumaan jo hyvin ja pitämään jalat hevosen ympärillä. Heti kun sain sen hyvälle tuntumalle pyysin reilusti sitä laukkamaan jotta se ei ole sellaista muka-hyvää laukkaa. Vielä loppuravit pitkällä kaulalla ja iiiisot kiitokset!
Hitsi että olen vieläki niin liekeissä, uskomatonta että viimeinkin alan oppia ratsastamaan tuota hevosta! Oonan viimekertaisen tunnin jälkeen sain jo vähän punaista lankaa mitä pitää tehdä ja Sussun koutsaus antoi myös uusia eväitä. Sitten vain se asenne ja tahto oppia ja tehdä paremmin, kait sen täytyy sitten joskus onnistua, eikö?
Hevonen sai ainsaitusti kunnon harjauksen ja lämmintä vettä ja sitten se pääsi vielä jatkamaan päiväheiniään tarhaan. Ihana Pablo, on se kyllä sellainen ratsastuksenopettaja ettei toista. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista eri hevosilla, ehkä minusta vielä ratsastaja tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti