Turbo-pappa ja super-tamma

Viikonloppu meni varsin vauhdikkaissa merkeissä, onneksi oli paljon mielekästä tekemistä kun en torstaina päässyt edes agilitytreeneihin pahan olon vuoksi. Onneksi olo helpottui seuraavaksi aamuksi ja menin normaalisti töihin. Lauantaina menin töistä suoraan hakemaan Jennaa mukaani katsomaan kouluratsastuskisoja Pajarin tallille Kaakamoon. Katsoimme ensin raviohjelman ja vitsit miten suloisia poninpalleroita siellä oli! Odotimme kuitenkin eniten K.N Specialia, sillä ystäväni Noora ratsasti siinä molemmilla hevosillaan. Harmillisesti ehdimme nähdä vain ensimmäisen radan jonka hän meni ponillaan, mutta hienolta se näytti! Tyypillä on aika hemmetin hyvät hermot: he tulivat nimittäin hieman myöhässä paikalle, ei muuta kuin vauhdilla verkkaan ja selkään, hevonen töihin ja lähes heti radalle. Huh, itse en olisi ikinä moiseen pystynyt, pointsit Nooralle.

Kisojen jälkeen ajelin kotiin ja Jenna tuli vielä tyttärensä kanssa meillä käymään. Oli mukava jutella ja käydä katsomassa hevosia ja Jennan tytär pääsi myös käymään Ponin selässä pienen lenkin. Lauantai-iltaan ei ihmeempiä sitten kuulunutkaan, katsoin Vampyyripäiväkirjoja ja nukahdin jo varmaan yhdeltätoista. Sunnuntaina heräsin jo kuudelta, katselin leffoja, kävin saunassa ja lähdimme jo puoli yhdeksältä hakemaan puita anoppilasta. Reino ja Rymy olivat onnensa kukkuloilla kun saivat leikkiä ja remuta mummolassa, veikkaan että talon väki ei ollut yhtään niin mielissään tästä toimituksesta! Yhdeksitoista olin sopinut treffit Kristan kanssa tallille, pääsin taas vaihteeksi Antti-papparaisella ratsastamaan. Laitoin Antin valmiiksi samalla kun Krista vei hevosia ulos ja kun olimme valmiita, lähdimme maneesille. Päätin juoksuttaa Antin alle, ja laitoin sille ensin ohjat sivuohjiksi, melko löysälle mutta polle meinasi vetää niistä ensin herneet nesuun. Kun se huomasi että ne eivät ole vaaralliset, se rentoutui ja rupesi työskentelemään. Kauan en juoksuttanut sillä tarkoitus oli vielä työskennellä selästä käsin.

Aluksi Antti oli aivan hirveä! Tai siis minä olin alussa ihan kamala kun en osannut ratsastaa sitä oikein. Keskityin koko ajan vain siihen että istun siististi (mikä tietysti on hyvä juttu) ja kädet ovat juuri eikä melkein oikealla paikallaan.

Ei meinaa onnistua, ei millään

Pikkuhiljaa aletaan rentoutua

Tästä johtuen tuntui että oma käteni jäi jotenkin liian paikalleen ja hevonen juoksi alta pois, peitsasi ja vain kuumui. Kun viimein päätin löysätä nutturaa ja hengitin muutaman kerran syvään, päätin kokeilla uudestaan. Kyllä, ratsastin varmasti kädet levällään ja miten sattuu, taivuttelin reilusti sisään ja tein paljon isoja ympyröitä.

Kumpikin haluaa taipua turhan paljon oikealle :)

Yhtäkkiä Antti ikään kuin antoi periksi, tajusi mitä siltä yritin pyytää. Se keveni etupäästään ja ravi muuttui tahdikkaaksi. Hetkittäin se kiskaisi pään niin ylös että meinasin taas saada turpaani, mutta nämä olivat hetkellisiä kauheuden hetkiä, se selvästikin tunsi että oikein päin on mukavampi kulkea. Kun se viimein meni rennosti ja reippaasti, lopetin siihen. Oltiin varmaan kummatkin yhtä hikisiä, hitsit että ratsastus käy kyllä työstä!

Hieno pappa!

Marika oli yhtä aikaa maneesilla oman uuden puoliverisensä kanssa, ja kysyi haluanko kokeilla sitäkin. No totta kai, ei muuta kun vips selkään ja menoksi. Se oli iso tamma, hieman isompi Lirikaakin ja paljon muhkeampi, eli ei pieni otus :) Aivan ihanat liikkeet ja todella osaava tyyppi! En mennyt kuin maksimissaan vartin ja siinä ajassa siitä ehti saada jonkunlaista käsitystä minkälainen se on ratsastaa. Minun allani huomasin että se mielellään jää hieman korkeaksi ja painuu ajoittain ehkä kuolaimen alle.

 Jos vielä selkään pääsen, niin tavoite on saada sitä pyöreämmäksi ja rehellisemmin tuntumalle. Aluksi se oli hieman hidas pohkeelle, mutta pari muistutusta raipalla takajalkaan riitti ja lopuksi ei tarvinnut kuin aukaista lonkkia niin johan lähti! Oli kyllä niin ihanaa ratsastaa, siivosin vielä lopuksi Antin karsinan ja papparainen pääsi ulos heinille.

Kävin kotona vain kääntymässä ja lähdimme Karon ja Reinon kanssa ajelemaan Pelloa kohti, meillä oli taas kerran tapakasvatuskurssin vetäminen. Reino sai olla mukana yhteislenkillä häiriökoirana ja teki se kyllä sillekin ressipallolle oikein hyvää. Ihmeen hyvin se keskittyi myös hallilla, ainoa mikä on todella raivostuttavaa on sen häkissä räkyttäminen. Tunti meni hyvin ja ajelimme väsyneinä mutta tyytyväisinä kotiin. Siivosin poikinen häkkiä, putsasin karsinat ja sitten lähdimmekin Jonin kanssa hakemaan heinäkuormaa Arpelasta. Voi että oli hyvää heinää taas vaihteeksi, olin todella onnekas kun löysin noin laadukasta heinää tekevän myyjän. Illalla koirat ja hevoset ruokittuani kävin vielä puhkiväsyneenä saunassa ja voitte varmaan arvata että unta ei tarvinnut turhan kauan tuollaisen päivän jälkeen odotella ;) Tällaisia viikonloppuja lisää kiitos!

Oli rankkaa!! Tällainen fiilis mullakin oli tämän viikolopun jälkeen :)