Ponipoika

Täällä taas! Kuten lupasinkin, tässä tulee postaus täynnä koira- ja hevosjuttuja. Keskiviikkona kävin lupaukseni mukaisesti Jennan issikaoria ratsastamassa ja lähdin koirien kanssa liikenteeseen jo yhdeksältä. Ilma oli hieman kylmä, ja pukeuduin todella tyylikkäästi paksuun jumpsuit-pukuuni ja toppatakkiin. Ratsastuskenkinä toimivat lenkkarit, sillä saappaisiini ei mahdu villasukat ja talviratsastuskenkiä en omista. Toki varmistin että satulassa on turvajalustimet ennen selkään nousua, mikään ei ole kamalampi ajatus kuin tippuessa jäädä roikkumaan jalasta kiinni! Poni oli mukava käsitellä ja se käveli kiltisti kentälle eikä ollut moksiskaan vaikka säädin selässä jalustimia ja satulavyötä. Sillä ei ole juuri ratsastettu ja se ei ole varsinaisesti koulutettu. Suussa on ollut joskus edellisessä paikassa sanomista ja vaikka se on nyt onkin kunnossa, se selvästi varoi sitä.

Ratsastaessa se tuntui nöyrältä ja sillä oli kova tahto tehdä töitä. Askellajit olivat hieman hukassa, ravi ei oikein tahtonut löytyä, se sekoitti vähän väliä mukaan tölttiä ja laukkaa. Suuta se aukoi mahdottomasti, mutta siihen hätään meillä ei ollut alaturparemmiä. Kuolaimeksi halusin aivan perusnivelen, se on minulle tutuin ja helpoin kuolain. Se tuntui selkään hieman paremmalta miltä se näytti videolta, mutta tämä oli lähinnä kokeilu mitä se tuumaa ratsastajasta selässä. Julkaisen siitä pienen videonpätkän jossa näette mistä lähdetään ja toivon mukaan saan olla mukana ratsastamassa sitä jatkossakin, uskon että se tulee näyttämään paaaljon paremmalta. Tiedostan erittäin hyvin omat virheeni ja muistakaa että kyseessä on aivan raakile poni jota oli tarkoitus kokeilla ihan kartoittamismielessä, mitä se osaa ja miten se käyttäytyy.

Ratsastuksen jälkeen suunnistin koirien kanssa kaupungille hieman kiertelemään jotta ne saisivat mahdollisimman monipuolista harjoitusta erilaisista tilanteista ja ihmisistä. Reino käyttäytyi erityisen hyvin, se vinkui todella vähän ja osasi pysyä hienosti omalla paikallaan. Rymykään ei pahemmin melskannut, tietysti sillä on vielä enemmän pentumaista intoa, mutta vastapainoksi se osaa rauhoittua Reinoa paremmin.

Eilen meillä oli taas vaihteeksi agility-treenit Pellossa. Anttu hyppäsi meille kyytiin, sillä Anne ja Mari eivät tällä kertaa kumpikaan päässeet mukaan. Menimme aluksi Reiskan kanssa pelkän puomin muutamaan kertaan ja se meni kuin vettä vain! Ari totesi että voimme mennä sen radalla. Alku meni hieman kankeasti, en itse muistanut rataa (selkeästi en kävellyt sitä tarpeeksi läpi ennen suoritusta...) mutta kun muistin järjestyksen homma lähti rullaamaan paremmin. Ari korjasi minun valssin ajoitusta ja harjoittelimme ennen puomia olevalle esteelle vastakäännöstä. Viimein kaikki meni aika lailla nappiin ja saimme ihanilta treenikavereilta aplodit sekä Arilta kehut, kylläpäs lämmitti mieltä!

Sain taas mahdottoman kipinän treenata aina vain lisää ja oppia uutta, on tuo vain niin koukuttava harrastus. Mukavinta on huomata kuinka koira nauttii, se viilettää ihan mielissään yli esteiden ja odottaa mihin se osoitetaan seuraavaksi.

Viikonloppuna menen talkoilemaan samaiseen halliin agility-kisojen merkeissä, saas nähdä millaista vilskettä ja vipinää siellä on!

PS. Siiri Kaskisen blogissa (kliks) on meneillään huippuarvonta, 100 euron lahjakortti Hööksiin, osallistukaa ihmeessä!