Koiria, koiria ja vähän hevosiakin

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoittelin kuun alussa ja tuntuu että siitä on vasta muutama päivä, silti on tapahtunut vaikka ja mitä. Hevosilla on ollut nyt "pakkoloma" sillä meillä oli viime viikonloppuna isot Rakentajamessut joihin upposi aikaa ja työtä kiitettävästi, siihen lisäksi olen sairastanut ärsyttävän sitkeän flunssan. Jotta ei pääsisi tekemään mitään hauskaa, sain sitten ilmeisesti jonkun Noro-viruksen lievemmän version ja olen ollut tiistaista asti kotona. Kaamea kuvotus ei ole ottanut loppuakseen, vasta tänään tuntui että ehkä nyt uskaltaa liikkua ilman että oksennus pyrkii ylös. Tammoja tämä lomailu ei ole näyttänyt paljon hetkauttavan, molemmat möllöttelevät päivät tarhassa syöden ja nauttien, mitä nyt tänään Lirikalla oli tuli hännän alla vähän väliä, meillä nimittäin tuuli ihan tosissaan.

Älkää välittäkö takana olevista puisista kötystyksistä, siinä on ponille nikkaroituja esteitä että se ei tulisi portista läpi :)

Villiponi, karvainen ja pieni

Viime viikolla päätimme hankkia Reinolle ihka oman pikkuveljen, sillä Ainolaan syntyi huippuyhdistelmästä jättisuuri pentue. Kyseessä on jämtlanninpystykorvaemon Saagan ja isä Jyrin pesue, johon syntyi viikko sitten yöllä muistaakseni kaksitoista pentua. Yksi menehtyi lähes saman tien väsyneen emon painon alle ja toinen ilmeisesti johonkin hengitystieongelmaan. Todella surullista, mikään ei ole niin säälittävää kuin pienet avuttomat pennut jotka ovat vasta päässeet maailmaan ja saman tien ne otetaan sieltä pois. Emo oli ollut todella naatti, ensimmäiset pennut ja heti jättipentue, mutta hyvin Saaga on muuten tilanteen handlannut, samoin tietysti isäntäväki. En millään malta odottaa että pääsemme valitsemaan omaa pentua! Vielä pitäisi malttaa odotella pari kuukautta ja sitten se on meillä. Jotenkin tuntui luontevalta ottaa suhteellisen saman rotuinen ja ikäinen koira kuin Reino, uskon että niillä on huomattavasti mukavampi opetella elämään ulkona häkissä kahdestaan kuin yksin. Olemme suunnitelleet niille isoa koiratarhaa hevosaitauksen ja talon väliin jossa on tilaa juosta ja temmeltää. Sinne tulee tietysti koppi, ruokintakipot sekä sulakippo jotta aina löytyy lämpöistä vettä juotavaksi. Lisäksi haluan niille tornin, johon ne voivat kiivetä tähystämään maisemia ja lepäilemään katoksen alle. Entisellä koirallani Monalla oli sellainen ja muualla se ei olisi sitten ollutkaan, niin hyvät näkymät siitä oli.

Herra Tarkastaja tutkii heinän riittävyyden

Reinon kanssa tavoitteena on tosiaan tottiskisat joihin olen päättänyt treenata ihan tosissani. Uusi koira kun on puhdasrotuinen ja erinomaisista vanhemmista, se saa kulkea minulla näyttelykoirana ja Jonin kanssa hirvimetsällä. Toki senkin kanssa käydään perustottis ja katsotaan mihin sen rahkeet riittävät ja mikä sitä kiinnostaa, aika näyttää. Voihan se olla että Reinoakaan ei kiinnostaa lainkaan mitä minulla on suunnitelmissa, mutta ainakin tähän mennessä se on näyttänyt niin hyviä merkkejä että uskallan olla sen kanssa toiveikas. Tänään treenasimme esineen koskettamista naksuttimen avulla. Etsin vanhan puisen kevyen naulakon joka käy hätätilassa noutokapulasta ja keräsin taskut täyteen kinkkua. Toiseen käteen naksutin ja eikun istumaan lattialle esineen viereen. Reino oli aluksi että häh, mikä juttu tämä nyt on ja yritti kynsiä herkkuja käsistäni ja tarjosi istumista ja maahanmenoa. Odotin että se edes vilkaisee esinettä päin ja heti kun se sen teki, naksautin ja annoin palkkion. Meni kuitenkin hyvä tovi ennen kuin se osasi yhdistää palkkion esineeseen, alussa se lähinnä arvasi mihin sen kuuluu katsoa. Kun se oli hiffanut katsomisen, vaikeutin hieman ja en enää palkannutkaan pelkästä katseesta vaan odotin että se koskee esineeseen kuonollaan. Tähän ei mennyt kauaakaan aikaa ja kun se ymmärsi mistä hommassa oli kyse, se oli aivan täpinöissään ja tökkäsi oikein innoissaan nokalla. Tästä jatketaan vielä illalla pienet parin minuutin treenit ja katsotaan jäikö muistiin mitään, kertaushan on opintojen äiti! Tämän harjoituksen tarkoituksena on opettaa se itse ratkomaan ongelmia ja käyttämään omia aivojaan. Lisäksi tällä tavalla voidaan opettaa varsin hyödyllisiä temppuja kuten valojen sammuttaminen käskystä tai tiettyjen esineiden noutamista.

Hmm, mitä täältä löytyy...

Kaivan ja löydän varmasti!



Apua, pää jäi kiinni!!

Humun (muistatteko vielä lainakoirani Rally-toko kurssilta?) olimme viime maanantaina perustottis-kurssilla ja tällä kertaa opettelimme seuraamisen yhteydessä käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Tuntui kuin se perhanan otus olisi napsinut sormetkin minulta palkkaamisen yhteydessä ja se oli jotenkin väsähtänyt ja ärsyyntynyt. Jo menomatkalla se pilkki silmät lurpsuen ja kotimatkalla se ei herännyt edes siihen että Nemo söin jäätelöä Karolinalta, eli sen täytyi olla todella väsynyt! Toivottavasti se olisi ensi kerralla paremmassa vedossa, tai ehkä odotan siltä nyt vain liikaa sillä kaikki aikaisemmat kerrat se on mennyt suorastaan loistavasti.

Humu-poika, sen kanssa aukeaa näyttelykausi 2013, täältä tullaan!

Huh, jopas tästä tuli koirapainotteinen postaus taas vaihteeksi, toivottavasti teissä lukijoissa on koiraihmisiä! Lupaan kuitenkin kevään myötä kertoa taas lisää hevosteluista ja kesää kohti mentäessä tulee varmasti ratsastusvideoita kunhan saamme taas kentän käyttöön, nyt kukaan ei luonnollisesti lähde perässäni pitkin metsiä juoksemaan :)

Muistakaahan kaikki rekisteröityneet lukijat osallistua arvontaan, palkintoja on superhyvät Horse Comfortin mustat hansikkaat timanttikoristeluin!

Reiska toivottaa kaikille oikein hyvää viikonloppua!