Hevoset on pop

Jee, sain hevostelumotivaationi viimeinkin takaisin! Se on ollut jossain missä lie hukassa jo pari kuukautta, ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut pätkääkään ja ratsastus on ollut pakkopullaa. Nyt olen lukenut paljon eri hevosblogeja, muun muassa Sophia Backlundin innostavaa kertomusta kahden hevosensa treenistä ja sain uudestaan itsekin kipinän.

Pääsiäinen on ollut aika leppoisaa aikaa töiden kannalta, perjantaina olin vapaalla ja aamulla harjasin hevoset tarhassa hyvässä ilmassa ja olin lähdössä hyvillä mielin ratsastamaan. Kypärää kiinnittäessäni huomasinkin herra Tuhon käsitelleen kypäräni leukaremmiä ja lukko oli jyrsitty käyttökelvottomaksi. Selkään en ilman kypärää mene, joten päätin sitten käydä juoksuttamassa Lirikan. Kentällä oli kohtalaisesti vielä lunta, joten siinä tuli hyvä treeni samalla. Juoksutan yleensä vyöllä, mutta nyt olin onnettomasi hukannut satulavyön jatkopalan jolloin vyö ei riitä mahan ympärille, eli satula sai kelvata. En käytä erikseen sivuohjia, vaan laitan suitsien ohjat satulavyöhön kiinni. Lirika oli aika jäykkä niskastaan, olisin halunnut sen hieman pyöreämmäksi, mutta lunta oli niin paljon että se vaikeaa.

Kävimme myös isolla porukalla lenkillä. Otimme Reinon, Humun ja Nemon ja lähdimme pitkälle kävelylle. Humu hyväksyi Reiskan heti ja antoi sen roikkua korvissa ja riehua minkä jaksoi. Oli huvittavaa huomata kuinka Reino pienempänä matki kaikkea mahdollista mitä Humu teki :) Aina kun se hyppäsi penkalle kiipeilemään meni Reiska perässä, pöhkö koira.

Lauantaina olikin sitten työpäivä joka meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ostin itselleni uuden kypärän jyrsityn tilalle, se on aivan mahtavan tuntuinen päässä, tosi pehmeä vuori mutta se istuu jämäkästi. Kotiin päästyäni hain hevoset sisälle ja laitoin Lirpan valmiiksi maastolenkkiä varten. Kävimme Huitaperin tielle noin seitsemän kilometrin lenkin. Sain Lirikan alusta asti aika hyvin tuntumalle ja se tuntui oikein hyvältä. Ainoa vain että se on niin saakelin vino vasemmalle. Tiedän, oma vika kun en ole sitä jumpannut tarpeeksi, mutta perhana tuolla maastossa on niin turhauttavaa yrittää treenta! Välissä se kuumui niin että takapää nousi ilmaan, varsinkin silloin kun harjoiteltiin paljon laukkasiirtymisiä kotiin päin. Lenkki meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, tänään olisi tarkoituksena käydä pitkä käyntilenkki.

Reinon kanssa käytiin myös eilen lenkillä ja haimme samalla Karoliinan menille kyläilemään. Aivan alkumatkasta meitä tuli vastaan valkoinen terrieri omistajansa kanssa ja vaikka se räyhäsi täydellä teholla meidän pikku-Reiska ei päästänyt pihaustakaan, vähänkö olen ylpeä! Kyllähän sillä oli paine päästä sitä katsomaan, mutta se on pienempi paha kuin se julmettu haukkuminen.

Nyt aijon nauttia lomasta ja alkaa siivota kämppää, eikös olekin tosi hyvä suunnitelma ;)

Hyvää pääsisäistä kaikille lukijoille!