Treeni-iloa!

Voihan mahoton kuinka innoissani olen taas (vaihteeksi!) treenaamaan. Pitää aivan suitsia itseänsä että ei tee koiran kanssa liikaa ja enemmän analysoi ja suunnittelee itse harjoituksia. Maanantaina meillä oli Raunon treenit ja saimme tosi hyvin keskityttyä niihin asioihin mitä huomasin kisoissa meille olevan vaikeaa. Saimme muun muassa harjoitella mutkaa jossa oli hyppyjä ja tämän rytmittäminen on ollut meikäläiselle ihan sikavaikeaa. Milloin pusken koiran ohi hypystä tai liian syvälle ja milloin jään liian kauas. Tässäkin harjoituksessa meinasin ensin jäädä ihan liian kauas hypystä jotta en vahingossakaan ajaisi Lillania taas esteen ohi. Tämä ei toiminut, sillä en saanut sitä järkevästi hypyn jälkeiselle linjalle jatkamaan matkaa, joten jotain piti muuttaa. Rauno neuvoi menemään selvästi lähemmäs hyppyä, sitomaan koiran ja näin ollen kääntämään sen oikealle linjalle ja sitten antaa vain paukkua. Lyhyt tehtävä, mutta voi niin tärkeä!

Seuraavaksi teimme puomia. Tässä tuli samalla harjoiteltua putki/puomi-erottelua ja kontaktia. Kerran Lillan tuli läpi kontaktista, mutta muuten suoritukset olivat tasaisen hyviä. Olin noin 5-7 metrin päässä itse puomista ja nyt näki että se ei todellakaan tarvi minua sinne saattelemaan. Rauno taas muistutti kuinka minun pitää antaa se touch-käsky ajoissa, se ei hidasta koiraa vaan päinvastoin! Kun Lillis tietää mitä pitää tehdä, se on varmempi ja nopeampi. Lisäsimme myös hieman häiriötä mukaan, Rauno mm. juoksi vieressä, heitteli tavaroita puomin eteen jne. Yllättävän hyvin se silti keskittyi tehtävään vaikka sen oma lelu ei ollutkaan etupalkkana kertaakaan.

Viimeisenä tehtävänä oli sitten kepit. Olemme päässeet siihen pisteeseen että ohjureita ei enää yleisesti ottaen käytetä. Nyt on myös selkeästi yksi ja sama millä puolella olen, ei vaikuta koiran tekemiseen mitenkään. Vaikeutimme keppejä niin että siirsimme väliseinää melko lähelle loppupäätä ja tämä aiheutti varsin hämmentyneitä reaktioita Lillanissa :) Se oli hieman epävarma voiko pujottelua jatkaa loppuun, mutta kannustuksella saatiin sen verran puhtia että viimeisetkin välit otettiin. Lopuksi otettiin ihan iisi keppisuoritus että koiralle jää hyvä ja varma fiilis tehtävästä. Kaiken kaikkiaan hyvät harkat oli!

Tokon suhteen olemme päässeet myös hieman edistymään. Nyt kun olen päässyt useamman kerran viikossa hallille, olen käynyt tekemässä ihan vain jotain pientä kuten esimerkiksi ihan vain tokohypyn edessä istumista :) Meillehän on ollut suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeaa istua hypyn edessä, tai oikeastaan istua yhtään missään kun maahanmeno on yleistetty niin vahvaksi. Pikkuhiljaa on neitille mennyt perille että välistä voi myös istua ja koko ajan tulee onnistumisia enemmän ja enemmän. Seuruu alkaa myös olla jo ihan kivalla mallilla, suoraan mentäessä kontakti pysyy tosi hyvin, käännöksiä pitää vielä treenata. En jotenkin osaa itse kääntyä järkeävästi (voi herranen aika!) ja Lillan ei tajua lähteä heti mukaan. Uskon että tämä kyllä korjaantuu kun päästään vain lisää harkkaamaan.

Ihanaa kun on kevät ja lumet sulaa, saadaan pian omakin kenttä käyttöön! Mukavaa kesän odotusta kaikille lukijoille ja treeni-intoa!