Pikkukelpie paimentaa

Nonniin, eka rasti summer bucket listilta on ruksittu! Kävipä niin että Krista sattui kysäsemään lauantaina mitä sunnuntaisuunnitelmia meillä on. Ei kerrassaan mitään (ja tämä jos joku on harvinaista!) niin kysyipä hän sitten meitä mukaan paimennushommiin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja niin me aamulla ajelimme kohti Pelloa ja Saajomannun tilaa. Paikalle päästyämme otin Lillanin tutustumaan paikkoihin ja neiti käyttäytyi vallan mallikelpoisesti. Ei riehunut vaan oli sopivan iloinen ja utelias paikalla olevia ihmisiä sekä eläimiä kohtaan. Lampaat olivat hänen mielestään aivan ihania, niitä piti pussata ja nuuhkia oikein kovasti, eli ei se ainakaan toisille eläimille aggressiivinen ole.

Hetken katseltuamme alkoi minullakin raksuttaa että mitä niiltä koirilta oikein tahdottiin etenkin kun Minna kertoi ja ohjeisti samalla tällaista ummikkoa. Me emme Lillanin kanssa menneet suorilta aitaan vaan pääsimme kahden muun koirakon kanssa lampaiden kera metsäreissulle. Kuljetimme pienen pätkän lampaita metsäreittiä pitkin ja Lillan selkeästi luuli aluksi että lampaat on otettu mukaan hälle lenkkeilykaveriksi. Se otti kunnon spurtin, joutuikin lauman keskelle ja tuli vähän nolon näköisenä takaisin. Sen jälkeen se kulki hyvinkin rauhallisesti ja jos välillä meinasi karata lapasesta, se piti visusti huolen että se ei ole lampaiden jaloissa. Hyvin se siellä takana kekkaloi eikä suuremmin näyttänyt lambeja pelkäävän.

Takaisin tullessa neiti vaikutti varsin väsyneeltä vaikka reissu oli melko lyhyt. Taisi pienessä päässä käydä aikamoinen mietintä ja jännityskin varmasti vähän rasitti. Metsäilyn jälkeen piiku sai vettä ja pääsi hetkeksi autoon lepäämään meidän mennessä seuraamaan muiden aitatyöskentelyä. Paikalla oli selkeästi enemmistönä lappalaisrotuja ja oli todella mielenkiintoista seurata miten ne paimentavat. Ääntä ja erilaista moottoria niillä oli, mutta tavoite kaikilla roduilla on kuitenkin sama, saada lampaat liikkumaan sinne minne ohjaaja ne tarvitsee.

Melko pitkään odoteltiin että kaikki olivat käyneet aidassa toisenkin kerran ja Minna päästi myös pikkukelpunkin kokeilemaan mitä se sanoo hommasta. Minna johdatti lampaita ja minä ja Lillan tulimme perässä. Koira oli tässä vaiheessa vielä remmissä ja aika kivasti se sieltä köpötteli ja "ohjasi" lampaita takaapäin. Jossain vaiheessa Minna pyysi löysäämään remmin maahan ja hyvin Lilleri tuli siltikin. Vähän piti välistä syödä lambin kakkaa, sen verran rauhoittelua se itselleen teki kun lauman paine oli sille sen verran kova. Loppua kohti homma kuitenkin parani selkeästi ja viimein lopeteltiin jättikehujen saattelemana.

Itse sain kyllä kipinän tähän hommaan niin kuin Krista olikin arvellut :) Tosi hauskaa ja aivan erilaista kuin muut lajit mitä harrastamme. Jotenkin sellaista rentoa ja luonnollista, mukava olla eläinten kanssa tekemisissä ja etenkin kun näki kuinka koira siitä nautti. Varmasti tekee hyvää tehdä tällaista agilityn ja tokon vastapainoksi ja nyt jo innoissani olen varaillut iltapaimennusaikoja heinäkuulle. Eihän sitä ikinä tiedä kuinka paljon sitä vielä innostuu!