Kun aloimme harjoitella keppejä, lähdin opettamaan sitä perinteisellä nenästä viennillä kun en muutakaan osannut tai paremmasta tiennyt. Tämä on ihan ok menetelmä mutta Kätkälle se ei sopinut. Koirasta tuli kättä tuijottava, näykkivä ja haukkuva joka ei edennyt lainkaan. Muutoshan moiselle käytökselle piti saada ja aloimme harjoitella ohjuriverkoilla joka sinänsä oli ihan toimiva idea jos sen olisi tehnyt oikein. Tein niin että päästin sen vain tekemään keppejä edelleen silti ohjaten kädellä (oi miksi?!) ilman etupalkkaa ja aina kun verkkoja vähennettiin Kätkä rupesikin etenemisen sijasta tuijottamaan minua.
Viime kesänä Minna ohjeisti meitä käyttämään tavallisia ohjureita. Väitin kivenkovaan ettei se onnistu kun Kätkä joko hyppää ne yli tai menee alta. Tässä tultiinkin siihen että herranjestas, ne ohjurit pitää OPETTAA sille koiralle, eli ensimmäisillä kerroilla laitettiin etupalkka ja ohjattiin koiraa hihnan avulla jotta se ei päässyt tekemään virhettä. Jo muutaman kerran jälkeen Kätkä huomasi että ahaa, tästä pitääkin pujotella. Aluksi se kiskoi hihnaa ja saattoi jopa pysähtyä että mitä hemmettiä hältä oikein tahdotaan. Tässä tilanteessa vain annoin papparaisen miettiä ja hoksata jutun jujun. Kun homma sujui hihnalla, löysäsin remmin pois ja annoin koiran pujotella niin että itse olin vuoroin kummallakin puolella keppejä.
Edelleenkin käytän ohjureita säännöllisesti. Etenkin jos harjoittelemme vaikeampia sisäänmenokulmia tai esimerkiksi sitä että voin edistää, irrota tai tehdä vaikkapa takaaleikkausen.
Kisoissakin kepit ovat alkaneet edistyä mutta ihan vielä ei harjoitusten tasolla olla. Tähän ollaan myös paneuduttu nyt oikein ajan kanssa, sillä selkeästi Kätkä ottaa häiriötä kisatilanteesta ja yleisöstä ja se heikentää sen suoritusta silmin nähden. Nyt vain lavastamaan kisatilanteita ja epistelemään niin kyllä se siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti