Eo-karsinnat

Huh, nyt on selvitty varsin jännittävästä koettelemuksesta, eli European Open-karsintakilpailusta. Sinne lähdin sillä mielin että saan arvokasta kokemusta isommista kisoista sillä pelkästään sekin on kuulkaa jännää että kisaa Suomen huippujen kanssa samoilla radoilla.

"Ai mitkä huiput?! Minähän se oon huippu!"

Ensimmäisen radan tuomaroi Rauno Virta ja rata vaikutti oikein mukavalta. Ensimmäisenä lähdin matkaan Ellan kanssa ja rouva pysyikin aika kivasti lähdössä. Rata oli hieman haparoiva ja kepit sössin täysin ja totaalisesti. Ella ei edelleenkään lue minun ohjausta ja itse ängen ihan liian lähelle. Tämä ohjaus toimii taas Kiralla mutta Ella kyllä paheksui kovasti moista törppö-ohjausta. Maaliin kyllä päästiin mutta hylsy otettiin. Oli kyllä melko karmivaa lähteä ensimmäisenä, mutta siitä selvittiin, ei ehkä kunnialla mutta kuitenkin.

Reinon kanssa starttasimme kahdentenatoista. Otin uuden toimintasuunnitelman käyttöön ja Minna toi Reinon vasta kun oli melkein meidän vuoromme. Sanoin että mieluummin se vanha rällä-Reino entä kuin se lahna joka se on ollut viime kisoissa. Uskokaa tai älkää, sain mitä tilasin :D Herralla oli niin sanotusti sokka irti! Ei haitannut, muutaman rallikiekan jälkeen lähdettiin matkaan ja vaikka toinen este suoritettiinkin väärältä puolelta, jatkoin vain loppuun saakka. Äijällä oli astetta enemmän vauhtia ja jopa kepitkin menivät hieman nopeammin kuin ennen. Itsellä vain loppui vähän puhti lopussa ja ohjaukset olivat puolihuolimattomia jolloin meno oli vähän kökköä. Mutta Reino oli koko radan tosi iloinen mikä on tietysti tärkeintä.

Toisena oli vuorossa sitten hyppyrata. Ellan kans päästiin hyvin liikkeelle, mutta ullaaatuuus, otettiin kaksi kieltoa kepeille. Minna onkin kameran takana ihan tulisilla hiilillä kun pöljä lainaohjaaja ei edelleenkään vaan tajua :D Kolmas kielto tuli hypylle, hoppuilin ihan turhaan sen kans ja Ella kääntyikin minun mukaan. Loppurata meni kuitenkin mallikkaasti ja eikun tasaamaan hengitystä ja Reino messiin.

Herra R oli vielä aika liekeissä, mutta nyt jo hallittavissa. Hieman hitaat kepit ja alun haahuili söivät aikaa mutta loppuun mentiin jo aika kivasti. Nollahan sieltä rapsahti, voi minun pientä Reireitä <3 Ja hei, maailman eeppisin asia tapahtui: meidät mainitiin Suomen Agilityliiton facebook-sivuilla :D!! Ei varmaan tapahdu toiste :)

"Hyppärillä taituroitiin ensimmäinen nolla! Siitä vastasivat ARCTin Laura Vaaraniemi ja x-rotu Reino."

Viimeisellä radalla oli tosi kinkkinen keppikulma, siinä piti koiralla olla ensin tosi vahva kontaktiosaaminen ja heti perään hyvin itsenäiset kepit. Nyt päästiin kuitenkin Ellan kanssa jo vain yhdellä kiellolla pujottelemaan (hurraa!!) ja jäinkin sitten onnellisena ihastelemaan että vautsi vau jolloin koiruus sujahtikin sitten keppien jälkeen putkelle kun tarkoitus oli mennä hypylle. Voi pyhä yksinkertaisuus kun sitä ei vain osaa... Noh, Repen kans lähdettiin ihan täysillä liikenteeseen ja puoleen väliin menikin oikein kivasti. Reino-parka otti sitten puomin sijaan putken ja siitä päsähti hylky tauluun. Mutta loppuun asti painettiin ja jäipä kyllä maailman paras fiilis!


Olen Reinoon ihan supertyytyväinen, se pysyi iloisena kaikki radat ja teki selkeästi mielellään töitä minun kanssa. Jotain olen siis varmaan tehnyt oikein ;) Ellaankin olen tyytyväinen, siihen nähden miten vähän olen sen kanssa tehnyt niin ei olisi voinut paremmin mennä. Ihana kun Minna sitä minulle lainasi, oli todella hieno kokemus päästä osallistumaan näihin karkeloihin ja vielä kahdella koiralla! Ainakin yleisöllä oli hauska hetki kun Reiska höpötti enkä itsekään ollut yhtään ryppyotsainen mikä on tosi hyvä saavutus. Pieniä voittoja, niillä jaksaa taas pitkälle, eikös vaan?